7.4.4 Oppiaineen oppimäärän yksilöllistäminen ja opetuksesta vapauttaminen

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet

Opetus järjestetään ottaen huomioon oppilaiden edellytykset ja se voi perustua erilaajuisiin oppimääriin[1]. Ensisijaisena tavoitteena on tukea oppilaan opiskelua siten, että yleisen oppimäärän mukaiset tavoitteet on mahdollista saavuttaa kaikissa oppiaineissa.

Eri oppiaineissa ilmeneviä vaikeuksia voidaan ennaltaehkäistä ja oppimista tukea erilaisilla eriyttämisen keinoilla ja perusopetuslaissa säädetyillä tukimuodoilla. Jos oppilaalle määritellään opiskelun erityiset painoalueet jossakin oppiaineessa, hän voi keskittyä opiskelussa tämän oppiaineen keskeisiin sisältöihin. Tällöin oppilas opiskelee oppiainetta vielä yleisten tavoitteiden mukaisesti ja hänen suorituksensa arvioidaan suhteessa yleiseen oppimäärään. Mikäli edes oppiaineen keskeisiin sisältöihin liittyvien tavoitteiden saavuttaminen hyväksytysti ei tuesta huolimatta ole oppilaalle mahdollista, oppiaineen oppimäärä voidaan yksilöllistää. Esimerkiksi kieli- ja kulttuuritausta, poissaolot, motivaation puute, puutteellinen opiskelutekniikka tai käyttäytymisen haasteet eivät sellaisenaan voi olla syynä oppimäärän yksilöllistämiseen, vaan oppilasta tulee tukea näissä asioissa.

Oppiaineen oppimäärän yksilöllistäminen merkitsee oppilaan oppimiselle asetettavan tavoitetason määrittelemistä hänen edellytystensä mukaiseksi. Tavoitteiden tulee kuitenkin olla oppilaalle riittävän haasteellisia. Oppimäärän yksilöllistämisestä määrätään erityisen tuen päätöksessä. Pedagoginen selvitys sisältää erilliset perustelut yksilöllistämiselle kussakin oppiaineessa. Jokaisen oppiaineen kohdalla arvioidaan erikseen, voiko oppilas opiskella oppiainetta yleisen oppimäärän mukaan vai tuleeko oppiaineen oppimäärä yksilöllistää. Jos yksilöllistettyjen oppiaineiden määrää on tarpeen myöhemmin lisätä tai vähentää, tehdään uusi pedagoginen selvitys ja sen pohjalta uusi erityisen tuen päätös.

Yksilöllistetyn oppimäärän tavoitteet ja sisällöt johdetaan oppiaineen luokka-asteen yleisistä tavoitteista ja sisällöistä, myös alempien luokkien tavoitteita ja sisältöjä voidaan soveltaa. Ne kuvataan riittävän selkeästi ja yksityiskohtaisesti oppilaan HOJKSissa. Tämä on tärkeää, koska oppilaan opetus ja arviointi toteutetaan HOJKSiin kirjatun perusteella kyseisessä oppiaineessa. Oppilaan suorituksia arvioidaan suhteessa HOJKSissa määriteltyihin, hänelle yksilöllisesti asetettuihin tavoitteisiin. Oppilaan opiskelua tuetaan lisäksi erilaisilla pedagogisilla järjestelyillä ja tarvittaessa eri tukimuodoilla. Kunkin oppiaineen opetuksesta vastaava opettaja, tai jos opettajia on useita, opettajat yhdessä, laativat edellä mainitut HOJKSin sisällöt.

Jos oppilas opiskelee yksilöllistetyn oppimäärän mukaan, varustetaan kyseisen oppiaineen numeroarvosana ja sanallinen arvio tähdellä (*) sekä opintojen aikaisessa että päättöarvioinnissa. Todistuksen lisätietoja -kohtaan tulee maininta siitä, että oppilas on opiskellut tähdellä merkityt oppiaineet yksilöllistetyn oppimäärän mukaan. Sanallista arviointia voidaan käyttää numeroarvioinnin sijasta kaikilla vuosiluokilla ja myös päättötodistuksessa.

Oppimäärän yksilöllistäminen on ensisijainen vaihtoehto ennen oppilaan vapauttamista oppimäärän suorittamisesta. Vapauttamiseen oppimäärän opiskelusta tulee olla erityisen painavat syyt ja se perustuu jokaisen oppilaan kohdalla yksilölliseen harkintaan. Vapauttamisesta oppiaineen opiskelusta tehdään hallintopäätös perusopetuslain 18§:n perusteella. Jos oppilaalla on erityisen tuen päätös, vapauttamisesta päätetään erityisen tuen päätöksessä. Pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien oppilaiden oppiaineiden opiskelusta vapauttamisesta on säädetty erityissäännöksissä[2]. Oppilaalle, joka on muutoin kuin tilapäisesti vapautettu jonkin aineen opiskelusta, tulee järjestää vastaavasti muuta opetusta tai ohjattua toimintaa[3].

Oppiaineen oppimäärien yksilöllistäminen ja oppiaineesta vapauttaminen tehdään yhteistyössä oppilaan ja huoltajan kanssa. Heille tulee selvittää näiden toimenpiteiden vaikutukset jatko-opintoihin.


[1] Perusopetuslaki 3 § 2 mom. (477/2003) ja 11 § 1 mom. (453/2001)

[2] Valtioneuvoston asetus (422/2012) 9 § 2 mom.

[3] Perusopetusasetus 5 § 1 mom.

Äänekosken paikalliset opetussuunnitelmaratkaisut

Oppiaineen oppimäärän yksilöllistäminen ja opetuksesta vapauttaminen Äänekoskella

Oppimäärän yksilöllistäminen ei ole koskaan ensisijainen ratkaisu. Sitä ennen on kokeiltava koulun muita tukitoimia tuen kolmiportaisen mallin mukaan. Näiden toimenpiteiden vaikutusta on seurattava ja arvioitava.

Yksilöllistämispäätös on perusteltu, jos tehostetun tuen jälkeenkin todetaan seuraavaa:
- yleisen oppimäärän mukaisten tavoitteiden saavuttaminen on vaikeaa
- koenumerot ko. oppiaineessa ovat erittäin heikkoja
- oppiaineen arvosana on 4 (jos käytössä on numeroarviointi)
- opettaja ja/tai erityisopettaja on todennut oppilaalla olevan laaja-alaiset vaikeudet, jotka eivät korjaannu tehostetulla tuella
- heikko koulumenestys ei johdu oppilaan motivaation puutteesta, puutteellisesta opiskelutekniikasta tai poissaoloista
- yksilöllistämisen tarve on todettu tutkimuksissa

Yksilöllistämispäätöksissä on huomioitava oppilaan kehitysprosessi ja annettava aikaa taitojen kypsymiselle. Oppimisen ongelmiin pitäisi kuitenkin voida puuttua mahdollisimman varhain ja estää negatiivisten kokemusten kertyminen sekä syrjäytymiskehitys.

Alkuopetuksen aikana tai uuden oppiaineen ensimmäisenä opiskeluvuonna ei pääsääntöisesti oppiainetta yksilöllistetä. Maahanmuuttajalasten kohdalla noudatetaan samoja yksilöllistämisen kriteerejä kuin muidenkin kohdalla.

Oppiaineen yksilöllistämispäätös on erityisen tuen päätös, joka edellyttää henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS) käyttöönottoa. Siinä määritellään oppilaan yksilöllinen oppimäärä, sen tavoitteet, menetelmät, opetuksen järjestämistavat ja vastuuhenkilöt sekä arviointi.
Oppilas voi opiskella yksilöllistämispäätöksen jälkeen joko yleisopetuksen ryhmässä, osittain pienryhmässä tai kokonaan pienryhmässä.