Kalevankankaan koulu

Ritva-mamman terveiset

Lukusukat -sanoja silmukoita

 image.png
Torstaina 20.9. koimme todellisen yllätyksen Kalevankankaan koululla 8B -luokan kanssa, kun saimme oppilaamme mummolta hänen neulomansa lukusukat ihan jokainen luokallamme, jopa luokanohjaajakin sai omansa.

 Lukusukkien saatteksi saimme kirjeen, jossa lukee näin:

"Olen mamma, matkailija, innokas lukija ja myös neuloja. Kun viisivuotiaana opin lukemaan, niin jo pikkulapsena tartuin kaikkeen tekstiin; sarjakuvista sanomalehden uutisiin. Isompana, kun piti tehdä kotitöitä, pölyjen pyyhkiminen stoppasi aina kirjahyllyyn ja unohduin lukemaan. (Ja lukemiseen syyllistynyt siirrettiin lakaisutehtäviin.)

 Lukenut olen paljon mutta paljon viihdelukemistoja. Jos ne kaikki olisivat olleet asiaa ja opiskelu johdonmukaista ja tavoitteellista, olisin jo monen alan maisteri ja tohtori. Tai jotain muuta järkevää. Silti olen sitä mieltä, että lukeminen kannattaa, vaikka harrastaa “kevyttäkin” kirjallisuutta. Romantiikka ruokkii sielua ja jännärit virkistävät aivojen toimintaa. Elämänkerrat ja historialliset romaanit antavat meille juuria omaan menneisyyteemme. Ja vahvat juuret ovat edellytys hyvälle kasvulle. Taidekirjojakin olen hankkinut ja lukenut useita. Taiteilijaa ei minusta ole kuitenkaan tullut kuin mieleltäni -käyn innokkaasti teatterissa., oopperoissa, konserteissa, taidenäyttelyssä jne."

 Ja neulomisesta sitten:

"Sukan kutomista piti opetella koulussa ja se oli kamalaa. Ohuet rautapuikot, ohut lanka, pienet kädet hikiset ja silmukat niin tiukkoja ettei puikko liikkunut mihinkään. Mutta kun sain noin kymmenvuotiaana kerät kaunista keltaista ja vihreää lankaa ja hyvät puikot, neuloin aivan innoissani isosikolle joululahjaksi myssyn. 11-12 vuotiaan, kun olin lapsenlikkana isoveljeni perheessä, tein itselleni ensimmäisen villatakin. (Karseen väristä, lapsenkakankellanvihreää lankaa). Palmikkokuvioita, helmineuletta ja resoria…Se oli iso urakka mutta koin kyllä onnistumisen iloa ja tyytyväisyyttä itsetehdystä vaatteestani. Olen aikoinaan harrastuksena neulonut ja ommellut itselle, lapsille ja sukulaisille paljonkin. Nyt eläkevuosina olen tyytynyt tähän viihdeneulontaan. Sukka kun voi neuloa lukiessa ja TV:tä katsellessa. Ennenvanhaanhan maalla mummot kutoivat kävellessään tietä pitkin naapuriin kahville."

 Sinun sukkasi ovat uniikit. Toista samanlaista paria ei ole.

Ajattelin juuri Sinua näitä tehdessäni. Näen Sinut illalla, kiireisen koulupäivän ja harrastusten  uuvuttamana suihkunraikkaana, rauhoittuneena, vetämässä sukat jalkaasi. Teekupposen, voileivän ja hyvän kirjan kanssa. Koulukirjojesi parissa. Käpertyneenä sohvannurkkaan tai oikaisseena vuoteellesi. Mutta ehdottomasti jalat puhtaina ja lämpiminä hengittävissä, rakkaudella tehdyissä villasukissa.

Sukissasi on 75-80 kerrosta ja 3300-3850 lämmöllä tehtyä silmukkaa. Vertaa silmukoita ja kerroksia sanoihin. Näin nekin liittyvät toisiinsa peräkkäin ja kerroksellisuus syntyy tarinan juonen kehittyessä. Värejä on vähemmän kuin tarinoissa, joita mielikuvitus värittää lisää.

Terveisin Ritva-mamma


image.jpeg