Navigation

Kalevankankaan koulu

Amnestyn kanssa vastaanotolla Kreikan suurlähetystössä

Kalevankankaan koulun kaikki kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaiset osallistuivat talvella Amnestyn kirjemaratoniin. Noora Saksa ja Maiju Turpeinen 9B-luokalta kävivät 12.5. englannin opettaja Kirsi Nykäsen ja Mikkelin Lyseon ryhmän kanssa Amnestyn vieraina Helsingissä. Kohokohtana oli tapaaminen Kreikan suurlähettilään kanssa.

Lue tarina päivästä: https://peda.net/id/5106f9dad:atom

HYPPY! -PROJEKTI

Juttu perustuu Idan, Jessen, Juliuksen ja Lauran haastatteluun.


Kuinka projekti lähti käyntiin?

  • Ekana mietittiin ja itse keksittiin jutut. Taululle kirjoitettiin, että mitä tarinassa voisi olla ja tapahtua ja sitten sitä kaikkea yhdisti Robin Hood. Ensin joku ehdotti, että siinä olisi taistelukohtauksia ja romantiikkaa, mutta sitten päätettiin, että siinä on mukana ainakin seikkailua ja nykypäivää. Yhdessä hiottiin ideoita ja niinpä siitä syntyi Robin Hood.

Kuinka roolit muotoutuivat?

  • Ensin luettiin muutamat kirjat aiheesta ja sieltä sitten poimittiin Hobin Hood -hahmoja. Yksi leffa myös katsottiin. Sitten laitettiin taululle roolinimiä ja sitten kaikki saivat valita ketä hahmoa haluaisi esittää. Esimerkiksi Robin Hoodia halusi esittää kolme oppilasta niin heistä sitten arvottiin kuka saa olla Robban. Myös Marian-neidon rooli arvottiin. Rooleja oli paljon ja kaikille löytyi mieleisensä. Kaikki saivat näytellä useampaa hahmoa.
Mitä sitten tapahtui?
  • Sitten kävimme tutustumassa teatterissa. Saimme kumminäyttelijäksemme Jimmy Asikaisen. Saimme myös kierrellä ja katsella mitä teatteri oikein piti sisällään. Se oli aika jännittävää. Ensin esityksen piti olla pienellä näyttämöllä, mutta sitten huomattiin, että kaikki lavasteet ja muut ei mahdu sinne ja niin saatiin sitten päätös isosta näyttämöstä.

Mitä kaikkea vaati ennen kuin näytelmä oli valmis?

  • Opettelimme vuorosanoja ulkoa kotona ja koulussa. Näytelmä oli melko pitkä ja vuorosanat oli vaikea muistaa. Ja piti opetella eläytymään rooleihin. Aluksi se oli aika vaikeaa, mutta sitten se alkoi mennä aika hyvin. Joissain kohtauksessa jos ei muistanut vuorosanoja niin joutui keksimään omia sanoja tilalle. Joskus oli raskasta ja välillä vähän ärsyttikin, kun piti harjoitella koko ajan. Oli kuitenkin hienoa, kun oppi vuorosanat ulkoa ja pystyi keskittymään itse näyttelemiseen. Niin ja pystyi luottamaan itseensä – ja olla todella rohkea.

Olette olleet paljon myös sosiaalisessa mediassa esillä. Miltä tuntuu?

  • Tuntuu kyllä aivan mahtavalta! Ollaan oltu netissä, lehdissä ja jopa telkkarin uutisissa! Eräänä päivänä koululle tuli lehden toimittajia ja he haastattelivat meitä. Aluksi kyllä jännitti, mutta oli kuitenkin hauska jutella ja kertoa heille kaikkea, esimerkiksi miten hauskaa näytteleminen on. Tykättiin!
  • Kävimme maanantaina harjoittelemassa teatterilla. Sitten tiistaina aamupäivällä meillä oli kenraaliharjoitukset ja silloin meitä haastateltiin nettiuutisiin ja telkkariin! Telkkarin porukat kyseli meiltä kaikkia asioita, esimerkiksi että onko kivaa jne. ”Minä ainakin kerroin, että on tosi kivaa ja uskallan olla oma itseni”, muistelee Ida.

Jännittikö?

  • - No kyllä jännitti. Vähän. Paljon! Jännittäminen on hyvä asia. Seuraavan kerran kun pääsee näyttelemään niin sitten ei enää tarvitse jänskättää, kun tietää mitä tapahtuu. On ihan mahtavaa näytellä yleisön edessä. Lähtisin kyllä uudelleenkin!

Mitkä fiilikset, kun ensi-ilta oli ohi?

  • Saatiin paljon hyvää palautetta kaikkialta. Tuntui kivalta, kun ihmiset kehuivat. Kaupungillakin joku tuli sanomaan, että olipa hyvä näytelmä. Ensi-illan jälkeen rentouduttiin uimalla, koiran kanssa leikkimällä ja seuraavana päivänä käytiin laavulla paistamassa makkaraa.

Mitä haluaisitte sanoa tähän lopuksi?

  • Ainakin haluaisimme kiittää niitä näyttelijöitä ja koko Mikkelin teatteriryhmää. Kiitos, että pääsimme mukaan tähän, kiitos näyttelijäkummit jotka annoitte neuvoja miten tämmöistä tehdään ja saimme mahdollisuuden näytellä. Kiitos Vekkula, josta saatiin roolivaatteet. Niin ja kiitos tietenkii niille kaikille toimittajille ja omille vanhemmille!
  • Ensi vuonna uudestaan! Voitaisiin tehdä vaikka Romeo ja Julia tai joku Asterix -juttu...
IMG_1478.JPG

Kuva & teksti Tarja Lipsanen