Sijamuodot

Sijamuodot - mitä ja miksi?

Suomen kielen nominit (eli substantiivit, adjektiivit, pronominit ja numeraalit) taipuvat sijoissa, eli niihin sijapäätteitä liittämällä voidaan muodostaa eri sijamuotoja. Sijoja on yhteensä 15, joista yksi tosin koskee vain persoonapronomineja.

Sijamuodot ovat käteviä: niillä voidaan ilmaista monenlaisia asioita, kuten omistajaa, tekemisen kohdetta, sijaintia tai sitä, että ollaan ilman jotakin tai tehdään jotakin jonkin avulla. Vastaavien asioiden ilmaisemiseen käytetään esimerkiksi englannin kielessä useita eri persoonapronomineja, päätteitä ja prepositiota.
Äidinkielinen suomen puhuja käyttää sijamuotoja yleensä sujuvasti sen enempää niitä ajattelematta, mutta myös niiden nimet ja se, mitä milläkin muodolla ilmaistaan, täytyy opetella, jotta voisi hyödyntää näitä tietoja vieraiden kielten rakenteiden opettelussa - esimerkiksi genetiivi tarkoittaa samaa asiaa eri kielissä mutta genetiivimuodot muodostetaan eri kielissä eri tavoin.
Myös äidinkielisen suomen kielen kirjoittajan on oltava tarkkana sijamuodoissa monissa ilmauksissa, joissa yksi sana määrää toisen sanan tiettyyn sijamuotoon - rektiovirheiden välttäminen ja korjaaminen edellyttävät sijamuotojen tuntemista. Sijamuodot on osattava myös lauseenjäsennystehtävissä. Sijamuotojen hallinta edistää lisäksi luetun ymmärtämistä, kun taivutetut sanat eivät näytäkään vain kirjoitusvirheiltä ;)

Se, mitä sijamuodolla ilmaistaan, on ymmärrettävä asia, ja sijamuodon nimi sekä siihen liittyvä pääte ovat ulkoa opeteltavia asioita. Monen mielestä paras konsti nimen ja päätteen opetteluun on loru, joka alkaa päätteettömällä nominatiivilla ja jatkuu siten, että nimen alkuosaan on liitetty saman muodon pääte:
nominatiivi, genen, partia, akkusat * essinä, translaksi * inessä, elasta illaan * adella, ablalta, allalle * abetta, komineen, instruin.

Sijamuodot

sijamuodon nimi yksikkö monikko Mitä ilmaisee? Mihin kysymykseen vastaa?
kieliopilliset sijat  *******************  *******************  *******************
nominatiivi hyvä juttu hyvät jutut mikä? mitkä? millainen? millaiset? kuka? ketkä? moniko? monetko?
genetiivi hyvän jutun hyvien juttujen minkä? millaisen? millaisten? kenen? keiden? monenko? monienko?
partitiivi hyvää juttua hyviä juttuja mitä? millaista? millaisia? ketä? keitä? montaako? moniako?
akkusatiivi vain persoonapronomineilla minut, sinut, hänet, kenet meidät, teidät, heidät, keidät kenet? keidät?

roolisijat
 ******************* *******************  *******************
essiivi hyvä juttuna hyvi juttuina mi(kä)nä? millaisena? millaisina? ke(ne)nä? keinä? monenako? moninako?
translatiivi hyväksi jutuksi hyviksi jutuiksi miksi? millaiseksi? millaisiksi? keneksi? keiksi? moneksiko? moniksiko?








sisäpaikallissijat
 *******************  *******************  *******************
inessiivi hyvässä jutussa hyvissä jutuissa missä? millaisessa? millaisissa? kenessä? keissä? monessako? monissako?
elatiivi hyvästä jutusta hyvistä jutuista mistä? millaisesta? millaisista? kenestä? keistä? monestako? monistako?
illatiivi hyvään juttuun hyviin juttuihin mihin? millaiseen? millaisiin? keneen/kehen? keihin? moneenko? moniinko?

ulkopaikallissijat
 *******************  *******************  *******************
adessiivi hyvällä jutulla hyvillä jutuilla millä? millaisella? millaisilla? kenellä? keillä? monellako? monillako?
ablatiivi hyvältä jutulta hyviltä jutuilta miltä? millaiselta? millaisilta? keneltä? keiltä? moneltako? moniltako?
allatiivi hyvälle jutulle hyville jutuille mille? millaiselle? millaisille? kenelle? keille? monelleko? monilleko?

harvinaiset sijat
 *******************  *******************  *******************
abessiivi syyttä suotta, pelotta, huoletta muitta mutkitta, suuremmitta virheittä ilman jotakin
komitatiivi - huolineen ja murheineen, niine hyvineen joidenkin kanssa
instruktiivi - kaksin käsin, omin voimin, suinin joidenkin avulla, joitakin käyttäen