"Nuorissa on maailman toivo!"

"Nuorissa on maailman toivo!"

Näin sanoi Etelä-Afrikan ex-presidentti ja Rauhan Nobel-palkinnon saaja Nelson Mandela puheessaan viimeisellä Suomen vierailullaan vuonna 1999, ja lisäsi: “Nykyiset aikuiset - ja myös päättäjät - ovat tottuneet vanhanaikaisiin ajatuksiin, he hyväksyvät väkivallan käytön näennäisen puolustuksen nimissä. Nuoret kykenevät ajattelemaan ennakkoluulottomasti ja luovasti, he voivat löytää uusia toimintatapoja vanhakantaisten tilalle. Niitä tarvitaan kipeästi uuden vuosituhannen alkaessa!”

Minulla on ollut iloa saada työskennellä useita vuosia Järnefeltin koulun rehtorin, opettajien ja oppilaiden kanssa. Kaikki he ovat jatkuvasti olleet valmiita yhdessä pohtimaan uudenlaisten toimintatapojen mahdollisuuksia pyrittäessä muuttamaan maailmaa väkivallattomaksi ja siten kaikille inhimillisemmäksi paikaksi elää!

Vuosi 2000 alkoi yhteistyössämme erittäin lupaavasti. Järnefeltin koulun oppilailla oli edellisenä vuonna ollut mahdollisuus kuulla asiantuntijan (Pirjo Hämäläinen-Forslund) luento Arvid Järnefeltistä, hänen perhetaustastaan, elämästään sekä toiminnastaan kirjailijana ja rauhanaatteen edistäjänä. Nuorille annettiin nyt tilaisuus muistuttaa mieliin tiedot Arvid Järnefeltistä ja sen jälkeen luokkakohtaisesti paneutua pohtimaan, ovatko heidän mielestään Järnefeltin ajatukset ja mielipiteet edelleen mielekkäitä nykynuorten elämässä ja miksi juuri heidän koulunsa kantaa nimeä “Järnefeltin koulu”.



Kirjailija Pirjo Hämäläinen-Forslund luennoi Järnefeltin koulun oppilaille marraskuussa 1999.

Nuorten mielipiteet ovat osin riemastuttavia, osin hämmästyttäviä! Yllättävän paljon nuoria kiinnosti Arvidin “nykyaikaiseksi seuraajaksi” nimeämäni Nelson Mandela; hänen vankeusvuotensa, tasa-arvopyrkimyksensä, rasisminvastainen väkivallaton “taistelunsa” ja pasifisminsa nuoret toivat pienissä yhteenvedoissaan varsin hyvin esille.

Ilahduttavinta oli lopulta löytää nuorten kirjoittamista tiivistelmistä heidän omia ajatuksiaan ja mielipiteitään siitä, mitä nuoret itse voisivat tehdä jo nyt, tässä hetkessä ja tässä vaikeassa kilpailun ja kovien arvojen maailmassa. Monista erinomaisista kirjoitelmista voin tähän poimia vain muutaman esimerkin (kaikki kirjoittajat ovat kahdeksannelta luokalta).

“Arvid Järnefelt taisteli rauhan puolesta. Hän ei välittänyt väkivallasta ja ei pelännyt puolustaa itseään. Nelson Mandelan mielestä tulevaisuus on nuorissa, ei vanhemmissa. Järnefeltin koulu on rauhankoulu, koska täällä tehdään rauhantyötä esimerkiksi taksvärkkejä.” (Henri)

“Tärkeää on se, että kaikki ihmiset pitäisi hyväksyä tasavertaisina yksilöinä rotuun, ikään tai erilaisuuteen katsomatta. On keksittävä uusia keinoja selvittää riidat kuin sotimalla. Aseet on hylättävä välienselvittämiskeinona. Aliravittua ja kehittymätöntä maailmaa voisi monin verroin parantaa, jos kaikki aseisiin menevät rahat käytettäisiin esim. lasten kouluja, ruokaa ja hygieniaa varten. Tarvitaan uutta voimaa ja uudistushalua, uutta nuorta sukupolvea toteuttamaan oikeudenmukaisuutta ja rauhaa. Muutos ei tule olemaan nopea, mutta ei pidä lannistua, vaan on yritettävä lannistumatta.” (Elisa)

“Maailmassa on paljon rasismia, mutta nuoret voivat poistaa sen. Jokaisen pitäisi uskaltaa sanoa oma mielipiteensä eikä asettua välttämättä toisen ihmisen mielipiteen taakse. Sotavarustelu on pääasiassa turhaa (niin suuressa määrin kuin sitä nyt on), joten siihen kulutettavia määrärahoja voitaisiin käyttää kehitysmaiden auttamiseksi. Nelson Mandela oli yksi johtohenkilöistä, kun Etelä-Afrikasta vähennettiin ‘roturasismia’.” (Mikko)

Edellä mainitut upeat kirjoitukset ovat vain pieni osa niistä tarkalleen sadasta lyhyestä yhteenvedosta, joita pyysin Järnefeltin koulun kahdeksasluokkalaisilta Järnefelt-teemaviikon jälkeen. Suurin osa kirjoituksista oli Järnefeltin rauhansanomalle myönteisiä ja nuorten vastuun ymmärtäviä. Vertailtuna moniin samantapaisiin tapahtumiin ja teemaviikkoihin lukemattomissa muissa suomalaisissa kouluissa viimeisen kymmenen vuoden aikana, en voi muuta kuin lausua suuren ihailuni ja kiitokseni Järnefeltin koulun rehtorille ja opettajille heidän tekemästään kasvatuksellisesta - ei siis vain opetusta koskevasta - työstä!

Järnefeltin koulu voi jatkaa toimintaansa tietoisena siitä, että Arvid Järnefeltin rauhansanoma, hänen henkinen perintönsä, on opettajien tiedossa ja heidän kauttaan se välittyy vuodesta toiseen uusille sukupolville. Tämä on erittäin tärkeää maailmassa, missä ihmisten ja kansojen välinen kilpailu on kiihtymässä ja aiheuttamassa kasvavaa syrjäytymistä osalle kansalaisista, ja missä eriarvoisuus, köyhyys, nälkä ja ihmisoikeuksien loukkaukset jatkuvasti lisääntyvät Maailman muuttaminen on välttämätöntä ja se on mahdollista, kun nuoret sen tänä päivänä ymmärtävät ja ovat valmiita ottamaan omalta osaltaan vastuun tulevaisuudesta “Kasvatus voi sitoa pahat kädet!”.

Helena Kekkonen