Arvid ja vuoden 1918 sisällissota

Leo Tolstoin dramaattinen kuolema sai aikaan Arvid Järnefeltissä totaalisen lamaannuksen. Tolstoi poistui maatilaltaan Jasnaja Poljanasta 10.11.1910 päättääkseen päivänsä yksinäisyydessä. Hänet löydettiin kuolleena kymmenen päivän kuluttua.

Vielä lisää tyrmistystä Järnefeltissä aiheuttivat ensimmäisen maailmansodan syttyminen 1914 ja sodan pitkittyminen useiksi vuosiksi sekä erityisesti vuoden 1918 tapahtumat Suomessa.

Kaikilla näillä tapahtumilla oli oma vaikutuksensa Järnefeltin koko 1910 -luvun jatkuneeseen ja asteittain syvenneeseen sisäiseen kriisiin, joka sai hänet välillä henkisen kestokyvyn äärirajoille. Tämän sisäisen kamppailun seurauksia oli rakkauden opin julistaminen 1917 kolmessa Helsingin kirkossa vastoin viranomaisten määräyksiä.

Uskonkäsityksensä keskeisen sisällön ja sanoman hän kiteytti pieneen kirjaseen Kirkkopuheet (1917). Koko elämän ydin oli Arvidin mukaan Jeesuksen tasa-arvoisuuden, 'veljeyden" käskyssä jonka ihminen kuulee sisimmässään "Isän tahtona". Se kieltää häntä alistumasta kenenkään maallisen käskijän tahtoon, käskee antamaan anteeksi lähimmäiselle ja vaatii olemaan vastustamatta pahaa. - "Ja Jumala on sellainen minuus, jossa järki ja rakkaus ovat yhtyneet, ainoastaan tällaisessa tietoisuudessa voidaan saada tunto Jumalasta."

Saksan itämerendivisioonaan kuuluneet joukot vapauttivat Lohjan Punaisten vallasta keväällä 1918. Saavuttuaan Lohjan Virkkalaan 8.4.1918, he aloittivat heti vangitsemiset ja teloitukset paikallisen suojeluskunnan avustamana. Tuon ajan kireitä tunnelmia Virkkalassa kuvaa hyvin välikohtaus Arvid Järnefeltin ja Valkoisten kesken. Arvid pyrki toteuttamaan tolstoilaista rakkauden ja lähimmäisen auttamisen oppiaan käytännössä:

Valkoiset uhkasivat ampua punakaartiin kuuluneen Kaarle August Peltosen vuorokauden kuluttua, ellei tällä olisi "parempia puolusteluja". Kaarlen veli Frans Peltonen ei nukkunut seuraavana yönä . Aamupuolella hän päätti tarttua viimeiseen oljenkorteen. Ajatuksena oli se, että Arvid Järnefelt saataisiin todistamaan kuolemaantuomitun veljen puolesta. Frans lähti matkaan aamulla kello viisi ja herätti "ukon". Hän Pyyteli anteeksi ja selitti, että neljän tunnin päästä ammutaan mies, koska kukaan ei uskaltanut todistaa hänen puolestaan. Tällainen todistus olisi merkinnyt suurta vaaraa todistajalle.

Järnefelt lähti. Juuri kun hän oli hevosineen Peltosten Mökin kohdalla, tuli paikalle neljä valkoista "Pistinmiestä". Nämä kysyivät, että minne Kaarle Peltonen oli menossa. Tämä vastasi menevänsä Järnefeltin rattaille. Tämä kiellettiin, ja samalla nämä valkoiset uhkasivat että Järnefelt saa lähteä pian itsekin mukaan. Arvid Järnefelt joutui nyt lähtemään ilman Kaarle Peltosta Kyrkstadin kievariin, missä hän tapasi saksalaisten komentajan kreivi Hamiltonin. Siellä hän puhui Kaarle Peltosen puolesta, mutta ilman mainittavaa tulosta. Lähtiessään olisi Järnefelt Frans Peltosen mukaan vakavasti sanonut:

"Eihän niin pitkää päivää lie, ettei iltaakin tulisi. Varotan teitä siksi yksipuolisista tuomioista."

Peltosta ei ammuttu, ja aikanaan hän sai 12 vuoden kuritushuonetuomion. Virkkalan "Valkosen Kaartin Esikunta" lähetti sittemmin Arvid Järnefeltistä kirjelmän vankiosastoille, jossa varoitettiin Järnefeltin laatimista todistuksista:

"Myös tahdomme kehoittaa Teitä suhtautumaan varovaisesti täällä asuvan kirjailija Arvid Järnefeltin laatimiin todistuksiin punakaartilaisista, koska tietoomme on tullut, että vangittujen omaiset käyttävät hänen apuaan todistuksien tekoon ja syytä on epäillä, ettei Herra Järnefeltillä ole tiedossaan asianomaisten henkilöiden pahoja tekoja ja rikoksia."



Saksalaisia sotilaita Suurlohjankadulla 9.4.1918.

Juhana Saarinen