Arvid Järnefeltin kirjallinen tuotanto

Arvid Järnefeltin teoksia

Aina silloin tällöin on vähän eri näkökulmista mutta samaa tarkoittaen todettu, että Arvid Järnefelt on moderni kirjailija. Toisaalta Järnefeltiä on vierastettu ja moitittukin tarkoitusperäisyytensä vuoksi ja häneen on liitetty sitkeästi istuvia määritteitä, jotka asiallisesti ottaen eivät pidä paikkaansa; sellainen on esimerkiksi väite, ettei Järnefeltin teoksissa ole juuri huumoria!

Myöskään yksipuoliset rinnastukset Leo Tolstoihin eivät tee hänelle kirjailijana oikeutta. Taiteilijana hän oli itsenäinen, mutta jos välttämättä on tehtävä vertailuja, niin puhtaasti kertojana venäläisistä mestareista pikemminkin Ivan Turgenev kuin Tolstoi oli hänen esikuvansa.

Vaikka Järnefeltin teosten yhteiskunta ja kulttuurikritiikki on ankaraa, hän ei ollut mikään pessimismin lietsoja tai tuhon ennustaja. Hän on myös hyvin eettinen kirjailija. Useat Järnefeltin teokset koskettavat meidänkin aikamme ongelmia.



Arvid Järnefelt Kansallisteatterin näyttämöllä näytelmänsä Tituksen ensi-illassa 5. helmikuuta 1910. "Hän seisoi ihan yksinään suurella näyttämöllä ja kaikki valot olivat kohdistuneet häneen. Papalla ei olut edes uutta pukua, vaan hänen yllään oli hänen tavallinen sarkatakkinsa ja hänen jaloissaan oli saappaat, vaikka ne nyt olivat kiilloitetut. Mamma varmasti oli pitänyt siitä huolen." (Maija Järnefelt)

Kuolema



Arvid Järnefeltin kolminäytöksinen näytelmä Kuolema julkaistiin vuonna 1903. Näytelmän keskeisiä henkilöitä ovat : Paavali, hänen äitinsä, pappi, Elsa Paavalin vaimo ja Elsan äitipuoli.

Näytelmän tapahtumat sijoittuvat usean vuoden ajalle. Ensimmäinen näytös kertoo Paavalin ja hänen äitinsä viimeisistä yhteisistä hetkistä ennen äidin kuolemaa. Paavali on suruissaan, mutta saa lohtua äitinsä kehotuksesta rakastaa muita niin kuin hän rakasti äitiään. Paavalin elämäntyöksi muodostuu vähempiosaisten auttaminen.

Paavali tapaa lapsuudenystävänsä Elsan, johon rakastuu ja jonka kanssa menee naimisiin. Elsa katkeroituu heidän lapsiensa kuoleman vuoksi, eikä ymmärrä Paavalin tarvetta auttaa muita. Vasta Paavalin traagisen kuoleman jälkeen, hänen yrittäessään pelastaa Elsaa hänen äitipuolensa sytyttämästä talosta, Elsa ymmärtää Paavalin tärkeimmän sanonnan, että kuolema ei ole loppu - vaan uusi alku elämän jatkumiselle.

Näytelmässä näkyvät hyvin Arvid Järnefeltin omat aatteet lähimmäisenrakkaudesta ja vähempiosaisten auttamisesta.

Näytelmääkin kuuluisampi teos syntyi Virkkalassa, Rantalan flyygelin ääressä: Jean Sibelius sävelsi Järnefeltin näytelmään Kuolema sen ilmestymisvuonna 1903 Valse tristen (surullisen näytelmän).



Vanhempieni romaani



Arvid Järnefeltin viimeisin ja samalla myös suurin, kolmiosainen Vanhempieni romaani ilmestyi vuosina 1928-1930. Romaanissa kuvataan lähes sadan vuoden ajanjakso. Tarina alkaa 1840-luvun Venäjältä ja kertoo Arvidin vanhempien Alexanderin ja Elisabethin nuoruuden ajoista. Tarinan jatkuessa he muuttavat yhdessä Arvidin ja hänen sisarustensa kanssa Suomeen.

Arvid halusi ehdottomasti kirjoittaa romaanin fiktion muotoon, mistä johtuen häntä moitittiin historiallisista virheistä ja merkkihenkilöiden kuvan muuttamisesta. Vanhempieni romaani on itse asiassa muistelmateos, sillä Arvid kirjoitti sen äitinsä, Elisabethin, omien muistelmien pohjalta vanhoja valokuvia apuna käyttäen.

Mirka Makkonen



Arvid Järnefeltin kirjallinen tuotanto

1893 Isänmaa (romaani)

1894 Heräämiseni

1895 Ihmiskohtaloja (novelleja)

Ateisti (esseitä)

1897 Puhtauden ihanne

Maria (novelli)

1898 Evankeliumin alku

1899 Matkaltani Venäjällä ja käynti Leo Tolstoin luona

Samuel Croëll (näytelmä)

1900 Veljekset (romaani)

1901 Mitä on jumalanpalvelus

1902 Orjan oppi (näytelmä)

Helena (romaani)

1903 Kuolema (näytelmä, ei painettu)

1904 Elämän meri (novelleja)

1905 Maaemon lapsia (romaani)

1907 Jeesuksen syntyminen ihmisestä tai Jumalasta

Maa kuuluu kaikille. Matkoiltani Laukon lakkomailla

1909 Veneh’ojalaiset (romaani)

1910 Titus (näytelmä, Orjan oppi laajennettuna ja muokattuna)

1911 Kuolema (näytelmä, uudistettu laitos, ei painettu)

1913 Manon Roland (näytelmä, ei painettu)

Hiljaisuudessa (novelleja ja näytelmiä)

1914 Kallun kestit (näytelmä)

1915 Valtaset (näytelmä)

1916 Onnelliset (romaani, salanimellä Hilja Kahila)

1917 Kirkkopuheet

1918 Kirjeitä sukupuolikysymyksistä

1919 Nuoruuteni muistelmia (romaani, salanimellä Hilja Kahila)

1924 Sointula (näytelmä)

1925 Greeta ja hänen herransa (romaani)

1926 Huligaani ynnä muita kertelmia (novelleja)

1927 Minun Marttani (romaani)

Kuolema (näytelmä, uudistettu laitos)

1928-30 Vanhempieni romaani I-III

1933 Lalli (romaani)