Kielten, kulttuurien ja katsomusten moninaisuus

Kielet ja kulttuurit näkyväksi

Varhaiskasvatussuunnitelman-  ja esiopetussuunnitelman perusteissa mainitaan kielten, kulttuurien ja katsomusten näkyväksi tekeminen. Perinteisiä tapoja ovat esimerkiksi kartan kiinnittäminen ryhmätilan seinälle ja ryhmän lasten kotimaiden merkitseminen kartalle. Ryhmässä voidaan opetella tervehdyksiä, lukusanoja tai vaikkapa onnittelulaulu kunkin ryhmän lapsen äidinkielellä. Ryhmän lasten vanhempia on saatettu pyytää kertomaan oman kotimaansa kulttuurista. Joissakin päiväkodeissa on valittu kuukauden kieliä tai järjestetty erityisiä kulttuuri- tai kieliviikkoja tai -päiviä, jolloin lasten eri kielet ja kulttuurit huomioidaan.



Näiden lisäksi kielten, kulttuurien ja katsomusten tulisi olla läsnä myös arkisemmalla tavalla päivittäisessä toiminnassa. Arkisella tavalla ryhmän kielellinen, kulttuurinen ja katsomuksellinen moninaisuus voi näkyä mihin tahansa uuteen asiaan tutustuttaessa. Esimerkiksi vuodenaikoihin tutustuttaessa voidaan samalla pohtia, millaisina vuodenajat näyttäytyvät niissä maailmankolkissa, joihin ryhmän lapsilla on yhteyksiä, olipa kyseessä Senegal, Yhdysvallat tai Suomen Lappi. Kirjaimia opetellessa voidaan tutustua eri kielten erilaisiin kirjoitustapoihin niiden kielien kautta, joihin lapsilla on yhteyksiä. Vuodenkiertoon kuuluvien juhlien lähestyessä annetaan jokaisen lapsen kertoa, millaisia perinteitä heidän kodeissaan liittyy kyseiseen vuodenaikaan. Kodin perinteistä on hyvä keskustella myös vanhempien kanssa. Syvälle katsomusten maailmaan päästään keskusteluissa eroavaisuuksista perheiden ruokakulttuureissa.  

Kulttuuria on moni muukin asia kuin juhlat, perinteinen pukeutuminen, tervehtimisen tavat, perinteinen ruoka, musiikki ja kuvataide. Laajasti ymmärrettynä kulttuuri on tapa hahmottaa ympäröivää maailmaa. Tällä tavoin ymmärrettynä jokaisella lapsella, myös suomalaisella,  on perheen oma kulttuurinsa. Eri maiden kulttuureihin tutustuttaessa on hyvä muistaa, ettei se välttämättä edusta kyseisestä maasta tulleen lapsen perheen kulttuuria. On hyvä muistaa, että saman maan rajojen sisällä tai muutoin samassa yhteisössä kasvaneet jakavat yleensä useita tapoja, arvoja ja ajatusmalleja. Lasten kieliin ja kulttuureihin tutustuttaessa on tärkeää tutustua ryhmän kaikkien, myös suomalaislasten kieliin, murteisiin ja kulttuureihin.
(Heidi Malinen)


Espoon kaupungin sivuilta löydät tulostettavan Kultturisen juhlakalenterin suomen ja ruotsin kielellä.

Ryhmän lasten kieliin, kulttuureihin ja katsomuksiin tutustuminen

Voidaksemme tunnistaa, tunnustaa ja arvostaa ryhmän lasten kielellisiä ja kulttuurisia taustoja, meidän hankittava tietoa niistä kielistä ja kulttuureista, joita ryhmämme lapset edustavat. Suomalaisen kulttuurin katsomme yleensä tuntevamme melko hyvin, joten tarkempi perehtyminen ei ehkä tunnu tarpeellislta. Sen sijaan kaipaamme tietoa vaikkapa venäläisestä tai somalikulttuurista.

On kuitenkin hyvä muistaa, että täysin suomalaisillakin perheillä on erilaisia arvoja ja käsityksiä. Konkreettisesti nämä erot tulevat esille vaikkapa katsomuksissa. Suomalaislapset voivat olla luterilaisia, ortodokseja, uskonnottomia, Jehovan todistajia, juutalaisia, herätysliikkeisiin kuuluvia ja monen muun vakaumuksen ja ajatusmaailman edustajia. Kaikki suomalaisperheet eivät syö samanlaista ruokaa ja perheissä harrastetaan hyvin erilaisia asioita. perheillä on erilaisia tapoja lukea lasten kirjallisuutta, kuunnella musiikkia, pelata, urheilla, kuluttaa, harrastaa kuvataiteita, pukeutua, matkustaa, retkeillä luonnossa tai käydä museoissa. Lasten kasvatusperiaatteetkaan eivät ole sanalaisia kaikissa suomalaisiskodeissa. Lasten ruumiillinen kurittaminen on laissa kiellettyä, mutta muuten kuriin liittyvät käytänteet voivat olla hyvin erilaisia. Ainoa keino saada tietoa jokaisen, niin suomalaisen kuin kaksi tai monikielisen lapsen ja hänen perheensä kulttuurisesta ja kielellisestä identiteetistä on keskustella asiasta perheen ja lapsen kanssa.

Eri kulttuureissa on erilaisia kirjoittamattomia sääntöjä, esimerkiksi tavassa koskettaa. On myös erilaisia tapoja tervehtiä, keskustella, riidellä, ja vaikkapa jonottaa. Vuodenkierron juhliin liittyy luonnollisesti paljon tapoja ja perinteitä, jotka eivät ole kaikkialla samanlaisia. Tehtävänämme on opettaa lapsille kulttuurista tietoutta eli auttaa heitä ymmärtämään, että maailmassa on paljon erilaisia, mutta yhtä arvokkaita toimintatapoja.
(Heidi Malinen)

Romanikulttuuri

Romanit ovat suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluva etninen vähemmistöryhmä, jolla on oma kieli, omaleimainen tapaperinne ja kulttuuri. Sana romani tulee kansainvälisen romani-kielen sanasta rom, ihminen. Suomessa on 11 000 romania.

Varhaiskasvatuspalvelut ovat tulleet yhä enenevässä määrin osaksi romaniperheiden arkea. Kulttuurien positiivinen esilletuonti ja arvostus tukee lasta oman kulttuuri-identiteettinsä rakentumisessa. On kuitenkin hyvä keskustella huoltajien siitä, kuinka romanivanhemmat haluavat romanikulttuuria huomioitavan lapsensa osalta. 

Linkkilistasta löydät tietoa romanikulttuurista.

Alla romanilippu.

Saamelaisuus

Toinen Suomessa asuva vähemmistöryhmä on saamelaiset. Suomessa heitä asuu n. 10 000. Tiesitkö, että saamelaiset ovat EU-alueen ainoa alkuperäiskansa? Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: pohjoissaamea, koltansaamea ja inarinsaamea. Puhuttuja saamelaiskieliä on yhteensä yhdeksän, jotka kaikki ovat uhanalaisia. Suomen saamelaisalue kattaa Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kunnat sekä Lapin paliskunnan alueen. Yli puolet Suomen saamelaisista asuu nykyään saamelaisalueen ulkopuolella, esimerkiksi Helsingissä on suhteellisen suuri ja aktiivinen saamelaisvähemmistö.

Sivun oikeassa laidassa olevasta linkistä pääset tutustumaan saamelaiseen kulttuuriin, heidän musiikki- ja käsityöperinteeseen ja löydät mm. värityskuvia saamelaispuvuista.



Saamen lippu

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä