Väitöskirja tutki opettajan ammattia merkityksellisen opettajuuden näkökulmasta. Tämän tutkimuksen mukaan merkityksellinen opettajuus ilmenee vahvan ammattietiikan sekä huippuosaamisen kautta Suomen ja Viron opettajien keskuudessa. Tämä tutkimus osoitti, että suomalaiset ja virolaiset opettajat kokevat opettajan ammatin merkitykselliseksi, välittävät oppilaistaan ja uskovat, että heidän oppilaidensa kyvyt ja osaaminen kuten älykkyys ovat kehitettävissä olevia ominaisuuksia.
Tässä tutkimuksessa vertailtiin kahta koulutuksen huippumaata, joita yhdistää ajatus tasa-arvoisesta ja laadukkaasta mahdollisuudesta koulutukseen, kokonaisvaltainen ja laaja-alainen opetussuunnitelma, yliopistotason opettajankoulutus sekä opettajan ammatin autonomisuus. Opettaja on kaikista merkittävin yksittäinen tekijä, mikä vaikuttaa oppilaiden oppimiseen, joten näin ollen on erityisen tärkeää tutkia ja tarkastella opettajien näkemyksiä merkityksellisestä työstä. Kun opettaja kokee merkityksellisyyttä työssään, tämä näyttäytyy väistämättä myös oppilaiden oppimisessa ja kokonaisvaltaisessa kouluviihtyvyydessä.
Arkko tuotti osana tutkimustaan uudelleenmuotoillun, käytännönläheisen Luovat askeleet -mallin ja siihen sisältyvän askeleittain etenevän menetelmän.
– Luovat askeleet -mallin avulla ammattikorkeakoulu voi toteuttaa perustehtäviään samanaikaisesti – eli tarjota koulutusta ja kehittää aluetta. Ihanteellisinta olisikin, että oppiminen ja työelämäyhteistyö yhdistetään, ja se on mahdollista, kun tarjotaan mahdollisuus ideoiden kehittämiseen ja innovaatio-osaamiseen verkkovälitteisesti, Arkko kiteyttää.
Malliin kuuluva askeleittain etenevä menetelmä tukee erityisesti verkossa tapahtuvaa yhteisöllistä ja luovaa tiedonrakentamista. Myös työelämän toimijoilla, kuten yrittäjillä, on aktiivinen rooli koko prosessin ajan. Menetelmä auttaa opettajia, valmentajia ja fasilitaattoreita organisoimaan, ohjaamaan ja tukemaan tiedonrakentamista myös kansainvälisesti monialaisissa ryhmissä.
Käytäntöä palvelevan mallin lisäksi Arkko esittelee työssään uutta teoriaa malliin liittyvien luovan ja autenttisen oppimis- ja kehittämisympäristön elementtien kautta. Elementtejä voi käyttää viitekehyksenä uusien oppimista ja kehittämistä tukevien mallien muotoilemisessa. Lisäksi Arkko määrittelee yhteisölliseen ja luovaan tiedonrakentamiseen liittyviä piirteitä ja ehdottaa suosituksia verkkototeutuksen tueksi.
Digitaalisuus vaikuttaa siihen, miten oppiminen ja koulutus voidaan toteuttaa. Kun työskentely siirretään luokka- ja neuvotteluhuoneista verkkoon, se mahdollistaa uudenlaisen yhteistyön. Opiskelijat, yrittäjät ja asiantuntijat pääsevät kaikki mukaan vuorovaikutukseen eikä maantieteellisellä sijainnilla ole merkitystä.
Palvelumuotoilusta tuttu yhteissuunnittelu on samalla keino luovaan ja osallistavaan kehittämiseen. Luovuus on ylipäätään yksi muutokseen ja innovaatioihin virittävä tekijä, mutta verkko-oppimiseen liittyvässä aiemmassa tutkimuksessa siihen on kiinnitetty vain vähän huomiota.
Merikko tutki väitöskirjassaan teknologian mahdollisuuksia tukea ja edistää oppijoiden kykyä ohjata omaa oppimisprosessiaan. Modernit oppimisteknologiat perustuvat oppijoista kerätyn data-aineiston hyödyntämiseen eli oppimisanalytiikkaan. Väitöskirjatutkimuksessa kehitettiin työkalua, jolla saataisiin kerättyä myös tunteisiin ja motivaatioon liittyvää aineistoa.
Yksi tutkimuksen tuloksista oli oppijoiden ristiriitainen suhtautuminen heidän tietojensa hyödyntämiseen teknologisissa sovelluksissa.
Merikko esittelee väitöskirjassaan luomansa oppimisen säätelyvastuun mallin. Oppimisprosessin säätelijänä voi toimia oppija, opettaja, teknologia, tai näiden erilaiset yhdistelmät. Uutta on, että myös teknologia nähdään pedagogisena toimijana. Merikon käsitteellistys tuo näkyväksi, tavoitellaanko teknologialla säätelyvastuun asteittaista siirtämistä oppijalle vai säätelyn luovuttamista teknologialle.
La Rosa tarkasteli tutkimuksessaan empiirisesti e-kirjaa, äänikirjaa, painettua kirjaa ja lukuaikapalvelun kautta luettua kaunokirjaa ja vertasi, onko niissä lukukokemuksen suhteen eroa esimerkiksi kuvittelemisessa, eläytymisessä tai huomiossa. Mitä vastentahtoisemmin kirjan lukee, sitä todennäköisemmin lukukokemus ei imaise mukaansa. La Rosan mukaan painetussa kirjassa nuoria viehättää sen optimaalisuus lukuvälineenä ja kosketustuntuma, digitaalisissa kirjamuodoissa taas helppous ja mobiilius. Erityisesti äänikirja nähtiin uudenlaisena ja pääosin myönteisenä tapana vastaanottaa kirjallisuutta.
Tutkimuksen mukaan uusissa kirjamuodoissa on vielä hyödyntämätöntä potentiaalia lisätä nuorten lukuhalua. Ne tarjoavat valinnanmahdollisuuden. Suurin osa nuorista valitsisi äänikirjan. E-kirja oli vähiten mieleinen vaihtoehto. La Rosa havaitsi lukumotivaation ja kirjamuodon valinnan välillä tilastollisen yhteyden: heikommin motivoituneet valitsevat äänikirjan, korkeammin motivoituneet pitävät tekstin lukemista parempana. Noin neljännes nuorista uskoisi lukevansa enemmän, mikäli kirjat olisivat puhelimella sovelluksella.
La Rosa esittää väitöksessään kaunokirjallisuuden lukukokemusmallin, jossa kirjamuodon ja sisällön valinta yhdistyy lukijan lähtökohtaiseen lukumotivaatioon. Mallin mukaan lukemistilanteessa on läsnä kolmen tekijän vuorovaikutus: lukija (lukumotivaatio), lukemisen väline (kirjamuoto) ja teksti (kirjan sisältö). Kaikkien osuessa suotuisasti kohdalleen, syntyy myönteinen lukukokemus, joka on edellytys lukuhalun kasvulle. On kuitenkin syytä varoa liian optimistista kuvaa digitaalisten kirjamuotojen mahdollisuuksista. Tarvitaan pitkittäistutkimusta eri muotojen käytöstä tukemassa nuorten lukuhalua.
KM Raili Keränen-Pantsu tutki väitöskirjassaan kulttuurisia kertomuksia osana suomalaista katsomusopetusta. Hän selvitti, millaisia tulkintoja ja merkityksiä opettajat ja oppilaat liittivät kertomuksiin. Erityisesti tarkasteltiin uskontoihin ja katsomuksiin liitettyjä kertomuksia, joilla on ollut keskeinen merkitys suomalaisen ja laajemmin länsimaisen kulttuurin kehityksessä. Tutkimuksessa kehitettiin myös laajempaa teoreettista ymmärrystä narratiivisesta oppimisesta.
Tulosten mukaan uskontoihin ja katsomuksiin liitetyt kulttuuriset kertomukset liittyvät opettajien ja oppilaiden moninaisiin merkityksenantoprosesseihin ja voivat edistää useita opetuksen tavoitteita. Yksi tavoitteista on edistää sisältöoppimista, kuten uskonnollisia ja katsomuksellisia perinteitä koskevaa tietoa, kulttuurista ja uskonnollista osaamista sekä monilukutaitoa. Toinen tavoite on sosiaalisten ja tunnetaitojen oppiminen sekä kriittisen ajattelun kehittyminen. Kolmantena tavoitteena on edistää oman identiteetin ja katsomuksen kehittymistä ja rakentumista, johon sisältyy kyky pohtia eksistentiaalisia ja eettisiä kysymyksiä.
Kertomuksilla on merkittävä tehtävä, kun lapsia ja nuoria kasvatetaan kohti tuntematonta tulevaisuutta. Esimerkiksi ekologisen kriisin uhka varjostaa tulevien sukupolvien hyvinvointia, minkä vuoksi tarvitaan välineitä luoda myös myönteisiä tulevaisuuden kuvia kestävältä pohjalta.
Keränen-Pantsun mukaan kertomusten merkityksen ymmärtäminen auttaa opettajaa käytännön työssään. Narratiivisen oppimisen avulla opettaja voi jäsentää oppilaille uusien tietojen ja taitojen oppimista sekä auttaa ymmärtämään maailmankatsomuksen muodostumista. Laajempi ymmärrys kerronnallisuudesta osana kasvatusta tukee kokonaisvaltaista oppimista, kulttuurinlukutaitoa sekä arvokasvatusta.
Kouluneuvos, FM Taina Lehtosen tutkimuksen keskiössä oli vuoden 2019 lukiouudistus, jonka myötä lukiokoulutus muuttui opintopistepohjaiseksi kurssipohjaisen sijaan. Uudistus kosketti myös muun muassa ylioppilaskokeita, jotka on saanut syksyn 2019 jälkeen uusia rajoituksetta. Väitöstutkimuksen aineiston Lehtonen hankki haastattelemalla kokeneita lukion rehtoreita eri puolilta Suomea ja erilaisista lukioyhteisöistä.
Haastateltujen rehtoreiden koulutuspoliittiset näkemykset olivat kriittisiä. Uudistukset ovat nopeutuneet ja lukioista on tullut uudistus- ja hankegeneraattoreita. Koulutuksia kehitetään koulutuspoliittisin päätöksin toisistaan erillään, vaikka tavoitteena on jatkuva oppiminen. Uudistusten taustalle kaivattiin tutkimusta ja pitkäjänteisyyttä. Kritiikkiä kohdistettiin myös korkeakoulujen valintauudistuksen ajoitukseen ja toteutukseen, opetusvelvollisuuden laajentamisen resursointiin sekä lukiokoulutuksen niukkenevaan rahoitukseen.
Lehtonen esittää tutkimuksessaan lukiokoulutuksen kompleksisen uudistamisen mallin, joka mahdollistaa lukioyhteisön jatkuvan uudistamisen toimintaympäristössään. Malliin sisältyy osallistaminen ja verkostoituminen, säännöllinen toiminnan arviointi ja tulevaisuuden ennakointi. Kokemusten ja ennakointien pohjalta rakennetaan lukioyhteisössä tulevaisuutta ja edistetään toimintakulttuurissa muutosherkkyyttä ja tulevaisuuslukutaitoa.
Tekijä: Sami Kokko ja Leena Martin (toim.), Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 1, 2023.
Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimus on kansallinen 7–15-vuotiaiden liikkumista, liikuntakäyttäytymistä ja -kulttuuria laajasti kartoittava seurantatutkimus.