Itsenäinen työskentely

Perusidea

Kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaiset ovat opiskelleet englantia yksilöllisen oppimisen ja oppimisen omistajuuden -mallin mukaan. Tiivistettynä tämä tarkoittaa sitä, että opettaja ei enää ole opettanut samaa asiaa samaan aikaan kaikille, vaan oppilaat ovat ohjeiden avulla saaneet edetä omaan tahtiinsa. Oppilaat ovat saaneet myös valita tehtävistä omaa tasoaan ja omia tavoitteitaan vastaavat versiot. Samalla he ovat tehneet ja palauttaneet pieniä töitä ja testejä. Opettajan rooli tällaisessa opiskelussa on auttaa tarvittaessa, antaa palautetta ja korjata tehtäviä sekä ohjata ja kannustaa.

Tavoitteena tämän tyylisessä opiskelussa on

  • oppia arvioimaan itse omaa osaamistaan
  • asettamaan itselleen tavoitteita
  • tekemään omien tavoitteiden eteen töitä
  • oppia tehokkaammin englantia, kun opiskelu kohdistuu juuri itsen kannalta uusiin ja mielekkäisiin asioihin

Oppilas siis oppii ottamaan vastuuta omasta tekemisestään ja oppimisestaan sen sijaan, että odottaa kaiken tulevan opettajalta. Työtavan etuja ovat

  • eriyttäminen on helppoa: tehtävistä on tarjolla usein kolme eri vaikeustasoa, jolloin jokaisella on mahdollisuus toisaalta oppia uutta ja haastaa oma osaamisensa, toisaalta kokea onnistuvansa ja osaavansa.
  • jokainen voi edetä omaa tahtiaan - kenenkään ei tarvitse odotella muiden valmistumista tai panikoida sitä, ettei ole ehtinyt saada valmista kun muut ovat jo valmiina
  • kun tehtäviä joutuu itse korjaamaan opettajan ohjeiden avulla, niitä on myös pakko miettiä hieman tarkemmin, kuin vain oikeat vastaukset taululta kopioimalla

Työtavan haasteita ovat

  • levottomuuden lisääntyminen luokassa. Tätä varten oppilailla on lupa siirtyä tekemään tehtäviä muuhun tilaan (atk-luokka, käytävä, muu luokka), jos kokee tarvitsevansa enemmän rauhaa. Lupa on myös kuunnella vaikka omaa musiikkia kuulokkeiden kautta. Tämä toki edellyttää vastuullisuutta ja luotettavuutta oppilailta.
  • työskentelyyn oppiminen oppilailla, joilla vastuullisuus tai itseohjautuvuus (osaa ohjata itsensä tekemään ja ottamaan selvää myös silloin kun ei huvittaisi) on heikkoa. Tällaiset oppilaat tarvitsevat ehkä keskimäärin enemmän kannustusta ja toisaalta tukea ja olen yrittänyt heitä huomioida mahdollisimman paljon varmistamalla tunnin alussa, että he tietävät missä ovat menossa ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Jos kotona jutellessa käy ilmi, että oma lapsenne kaipaisi lisää tukea tai apua, mutta ei ole osannut / uskaltanut sitä minulle ilmaista, niin toivoisin, että ottaisitte yhteyttä.