Lähdekritiikki

Johdanto lähdekritiikkiin:

Johdanto

Internetissä on tarjolla paljon informaatiota, jota voi käyttää koulutyön tukena. Netissä oleva tieto on kuitenkin vaihtelevan tasoista. Joukossa on epäluotettavaa ja suorastaan vääristelevää informaatiota. Eri suunnilta kootun tiedon järkevä yhdisteleminen on myös vaikeaa. Lähdekritiikki on työväline, jota tällaisessa työssä käytetään. Jokaisen Internet-pohjaisia tekstejä kirjoittavan pitää myös tuntea verkkoetiikkaa, johon pohjautuvat nettimaailman pelisäännöt.

Verkon käyttäjän tulisi

• pystyä näkemään eroja tiedon tuottajien välillä - kuka sanoo, mitä sanoo ja missä tarkoituksessa
• pystyä havaitsemaan viestien piilomerkityksiä
• osata vertailla tietoja
• osata valita kuhunkin käyttöön sopiva tietolähde - Internet ei aina ole luontevin tapa tiedon hankintaan
• tottua kirjaamaan tietolähteet muistiin
• osata kommentoida tietolähteiden sopivuutta suoritettavaan tehtävään esim. kirjoitelman lopussa.

Kirjoitelmatyötä aloittaessamme tunnemme epävarmuutta. Tämä on yhtä luonnollista kuin esiintymisjännitys tai urheilijan kilpailujännitys. Epävarmuudentunne voi houkutella huijaamiseen: toisilta varastettua tekstiä tarjotaan itse kirjoitettuna. Tällainen ei tietenkään ole sallittua. Se tekee koko kirjoitelmatyöstä turhaa hämäysleikkiä. Voidaan myös väittää, että suurin vahinko epärehellisyydestä tulee huijaajalle itselleen.
http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/lahdeesiin/1_1.html

Perusteita lähdekritiikistä

Lähdekritiikki tiiviisti (alla laajasti):

- Lähteen käyttökelpoisuuden arviointi => Kuka on tekijä (asema, asiantuntevuus, motiivit, ym.), millainen suhde tekstin aiheeseen (poliitikko, tutkija, aikalainen, opiskelija?), mikä tarkoitus tekstillä (miksi julkaistu)? esim. huomioitava onko tieteellinen julkaisu/lähde vai koululaistyö? Lähteen ajankohtaisuus? Ulkoasu siisti/epäsiisit/asiakieli/virheitä?

Lähdekritiikki laajasti

Lähdekritiikki on tutkimusmenetelmä, jolla lähteen käyttökelpoisuutta arvioidaan. Se lähtee punnitsemaan lähdettä siltä kannalta, että puheenvuorot ja tekstit tehdään johonkin tarkoitukseen. Tämän selvittämiseksi on tärkeää tietää, kuka on tekstin tekijä, millainen on hänen suhteensa tekstin aiheeseen ja mikä tarkoitus tekstillä on. Jos tekijä jää tuntemattomaksi, on sisältökin epäilyttävää.
Kesän 2002 keskustelua Soneran tekemistä Saksan umts-kaupoista väritti Internetissä nimettömänä ilmestynyt kirjoitus Mihin hävisivät Soneran rahat. Tekstissä esitetään rohkeasti, että asiassa olisi tehty jopa rikoksia. Soneran puolustelu taas pohjautui mm. edellä mainittuun ajatukseen, että nimettömiin väitteisiin ei voi suhtautua vakavasti. Näin varmaan onkin, mutta nimetön kirjoitus haastaa selvittämään asian avoimesti.

Kirjoittaja voi olla esimerkiksi käsiteltävän aiheen asiantuntija (alan professori tms.), alan opiskelija, poliitikko, koululainen tai yksityishenkilö. Hyvin tehdyillä nettisivuilla tämä asia tulee esille selvästi, mutta joskus joudut penkomaan asiaa itse. Ihmisen taustaa voit selvittää tekemällä hakupalveluista haun hänen nimellään.

Julkaisemisen tarkoitusta pitää selvitellä tulkiten ja pohtien. Koululainen on ehkä tehnyt sivunsa opintosuoritukseksi. Tieteellinen tavoite on toinen tarkoitus. Tiedesivujenkin painotuksista voi löytää esimerkiksi koulukunnan, jota tukija kannattaa (ympäristönsuojelu, vasemmistolaisuus, naistutkimus, konservatiivisuus). Tiede- ja opiskelusivujen tunnusmerkkinä on lähdeviitteiden ja lähdeluettelon käyttö.

Kuuman poliittisen asian, vaikkapa Israelin ja arabien suhteiden, käsittelijä voi olla jommankumman osapuolen kannattaja. Politiikan lisäksi on muitakin aatteita, joiden kiihkeät kannattajat selostavat ajatuksiaan nettisivuilla, usein kärkevän yksisilmäisesti.

Jonkin harrastuksen innostuneimmat aktiivit julkaisevat sivuja tuodakseen esille itse harrastusta tai omia saavutuksiaan siinä. Viihteellinen tarkoitus on ehkä helppo havaita. Kaupalliset tavoitteet ovat yksi laaja ryhmä: sivujen avulla myydään vaikkapa kirjaa tai palvelua. Itse sivulla ehkä ei aina ole suoraa myyntiä, vaikka sen tarkoitus olisikin kaupallinen.

Sivu voi olla myös hämäystä: se on tehty näyttämään vaikkapa Coca-Cola-yhtiön sivulta, vaikka ei sitä olekaan. Joku enemmän tai vähemmän häiriintynyt ihminen saattaa vihan tai katkeruuden takia levittää epämiellyttäviä tietoja asioista. Tällainen parjaus on joskus suoraakin, mutta hämäys tehdään näyttämään asialliselta tiedolta. Tarkasti asiaa tutkiva voi pystyä paljastamaan hämäyksen. Toisaalta hämääminen on aika harvinaista, joten harvoin sen paljastaminenkaan onnistuu.

Sivun ulkoiset puitteetkin voivat kertoa tutkijalle eri asioita. Ajankohtaisuus on usein tärkeää. Onko sivua pidetty ajan tasalla? Onko kieliasu hyvä vaiko huolimattoman virheellisen tai osaamattoman oloinen?

Tutkivan työn muistilista

Tutkivan työn muistilista

Kirjoitelmatyön alkuvaiheessa olosi on epävarma. Kun valitset aiheen ja pääset työn alkuun, tilanne tuntuu jo paremmalta. Epävarmuutta ja epäilyä tarvitaankin, jotta työ onnistuisi. Seuraava lista muistuttaa työn eri vaiheisiin kuuluvista asioista.

Suunnittele
Mitä haluan tietää? Millaisia pohjatietoja tai käsityksiä minulla on asiasta? Mitkä asiat pitää selvittää? Mistä paikoista ja lähteistä aion hankkia tiedon? tarvitaanko tiedon hankintaan keskustelua joidenkin ihmisten kanssa? Millaisen esityksen teen asiasta? Ketkä lukevat tai kuulevat esitykseni? Kuinka paljon aikaa on käytettävissä?

Ajattele kriittisesti
Kuka tämän tiedon on julkaissut? Kuinka tuoretta tieto on? Onko päiväystä? Mitä kirjoittaja haluaa sanoa? Onko kyse mielipiteistä vai faktatiedosta? Voinko luottaa lähteeseen? Voinko käyttää tietoja työssäni?

Kerää materiaalia
Mitä tietoja olen saanut selville? Mitä itse ajattelen? Mitä aion kirjoittaa asiasta?

Kuvaile tekemääsi työtä (esim. kirjoitelman loppuun)
Mitä suunnittelin? Sainko vastauksia kysymyksiini? Mikä oli vaikeaa? Mitä lähteitä olen käyttänyt? Miksi käytin valitsemiani lähteitä? Millaisia lähteitä hylkäsin ja miksi? Miksi valitsin juuri netin tai kirjan tai muun lähteen? Mitä työ opetti minulle?

Lähdetietojen merkintä (Tässä käytäntö voi vaihdella. Tee opettajan antamien ohjeiden mukaan.)
Lähdetiedot merkitään ensinnäkin lähdeviitteinä tekstiin. Tällöin voi minkä tahansa tiedon alkuperän nähdä annetusta lähdeviitteestä. Tee Lähdeviite tarkasti, esimerkiksi painettuihin lähteisiin viitatessasi sivunumeron tarkkuudella.

Tekstin loppuun tehdään lähdeluettelo.
Kirjat: Kirjoittaja, Otsikko. (Kustantaja) Vuosiluku.
Artikkelit: Kirjoittaja, Otsikko. Aikakauslehden nimi, numero, vuosiluku. Internet-lähteet: Kirjoittaja, Otsikko. (Julkaisija), julkaisupäivä, www-osoite, lukemispäivä.

Internet-lähteiden kaksi eri päiväystä tarvitaan siksi, että sivut voivat muuttua lukemisen jälkeen. Päiväys osoittaa, millaisessa muodossa olet lähdettä käyttänyt. Voit myös tallentaa sivun muistiin: selaimessa on toiminto Tallenna-nimellä. Silloin html-koodiin jää muistiin myös sivun osoite. Muistiin tallentuu sivu kuvineen kaikkineen. Mahdollisia alasivuja toiminto ei tallenna, joten ne pitää tallentaa erikseen. - Sivun tekemisen päiväys voi joskus jäädä löytymättä. Selaimen toiminnolla Tiedosto-Ominaisuudet (tai Näytä - Sivun info) voi yrittää saada tämän päiväyksen, mutta toiminto ei ole luotettava. Päiväys voi löytyä myös sivuston pääsivulta.

Lähteet: Kolla Källan! Ruotsin kouluverkko. Ann Wiklund, marraskuu 1999. Så kontrollerar du sidorna på nätet. Kolla Källan -projektiin liittyvä julkaisu (Jäljennös Dagstidningen-lehdestä). http://www.gp.se/skola/pluggad/KollaLinks/pdf/Exempel.pdf Tallennettu 28.7.2002.

Verkkotiedon luotettavuus

Verkkotiedon luotettavuus

Eri tiedontuottajiin luotetaan eri tavoin. Luotettavimpina pidetään viranomaisten ja yliopistojen julkaisemia sivuja. Keskustelusivuilla esitettyjä väitteitä taas ei voi pitää kovin luotettavina. Alla oleva luotettavuusjärjestys esitetään artikkelissa S kontrollerar du sidorna p nätet.

1. viranomaisjulkaisut ja yliopistojulkaisut
2. uutispalvelut
3. järjestöt
4. yksityisten sivut
5. keskustelusivut
6. väärennös- ja bluffaussivut

Huonoimmiksi luokitellaan väärennös- ja bluffaussivut, jotka pyrkivät esiintymään muuna kuin ovatkaan. Miten väärennöksen sitten huomaa? Yksi johtolanka on outo www-osoite. Jos sivun kirjoittaja väittää tekstin olevan esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriön tuottamaa, pitäisi sivun olla ministeriön sivuston http://www.mintc.fi/ alasivuna.

Edes kaikkein luotettavimmiksi nostettuihin ei voi suhtautua ehdottomana totuutena. Yliopistosivuilla käydään jatkuvasti tieteellistä keskustelua, jossa yksittäinen tutkimus voi olla kovankin kritiikin kohteena.

Uutistietojen epäluotettavuus voi johtua tiedon puutteesta. Kaikki asiat eivät ole uutistoimittajan tiedossa. Esimerkiksi Lahden MM-hiihtojen doping-tapaus uutisoinnin aikaisemmistakin doping-epäilyistä. Uutinen tehdään aina jostakin näkökulmasta. Kun suuret matkapuhelinvalmistajat julkaisevat tulostietojaan, saattaa uutisointi Suomen mediassa olla ehkä vähän positiivisempaa Nokialle kuin muille kännykänvalmistajille.

Kaikkea ei silti voi epäillä. Työ ei valmistu koskaan, jos kaikki yksityiskohdatkin tarkistetaan pohjia myöten. Kannattaa tarkemmin syventyä muutamaan epäluotettavan tuntuiseen tietoon.

Lähde: Så kontrollerar du sidorna på nätet, s. 30 - 31. Kolla Källan -projektiin liittyvä julkaisu (Jäljennös Dagstidningen-lehdestä). http://www.gp.se/skola/pluggad/KollaLinks/pdf/Exempel.pdf Tallennettu 28.7.2002.