Miten opiskelen historiaa?

Mitä oppiminen on?

Mitä oppiminen on?

Muistiinpanot

Muistiinpanojen tekemiseen ja erilaisten muistiinpanotekniikoiden opettelemiseen sinulla on monta hyvää syytä

Muistiinpanot tukevat

  • huomiosi kiinnittämistä opiskeltavaan materiaaliin ja sen keskeisiin kohtiin
  • ajatustesi jäsentämistä ja kokonaisuuksien hahmottamista
  • opiskeltavan asian muokkaamista
  • pohtimista ja kertaamista
  • tiedon prosessointia ja liittämistä omiin ajatuksiin
  • muistiinpanot lisäävät myös sinun omaa tunnetta aktiivisuudesta.

Tietoa toistavat muistiinpanotekniikat

  • asioiden kertaaminen ja toistaminen mielessä tai paperilla
  • satunnaisten käsitteiden tai kokonaisten lauseiden alleviivaaminen
  • muistiinpanojen kopioiminen sellaisenaan esimerkiksi kirjasta tai opettajan esityksistä.

Tietoa muokkaavat muistiinpanotekniikat

  • tiedon järjestäminen ja jäsentäminen esimerkiksi numeroimalla, listaamalla tai piirtämällä kaavioita sellaiseen muotoon, joissa asia on itselle helpoiten ymmärrettävissä
  • tiedon kehittely ja yhdistely liittämällä uutta tietoa aikaisempaan, kirjoittamalla asia uudestaan omin sanoin tai piirtämällä erilaisia kaavioita
  • aikaisemman tiedon aktivointi miettimällä, mihin uusiin yhteyksiin tai aikaisemmin opittuun uusi tieto liittyy
  • mielikuvien käyttö ja erilaisten tarinoiden keksiminen.

Ajatuskartan tekeminen on kokonaisuuden rakentamista aiheen avainsanojen varaan. Perusajatus on sama puhutaan sitten ajatuskartasta, miellekartasta, mind mapista tai käsitekartasta. Ajatuskartta on oiva apuväline niin luennolla, seminaarissa, kokouksissa kuin itsenäisesti kirjaa lukiessa. Se on myös toimiva apu esimerkiksi kirjoitusprosessin ideoinnissa ja suunnittelussa sekä tenttiin valmistautumisessa.

Ajatuskartta

Oppimispäiväkirja

Oppimispäiväkirja

Oppimispäiväkirja on oppimismuoto (ja joskus oppimisen arvioinnin muoto), jossa opiskelija kirjoittaa kurssin/luentojen aihepiiristä kirjoitelmia, analysoiden oppimaansa ja pohtien keskeisten käsitteiden merkitystä. Päiväkirja on hyvä tapa jäsentää omaa oppimisprosessiaan, "oppia oppimista". Oppimispäiväkirjassa oppija seuraa, reflektoi ja dokumentoi omaa oppimisprosessiaan. Oppimispäiväkirja jäsentää ja selkeyttää opiskelua sekä auttaa oppijaa tulemaan tietoiseksi omasta oppimisestaan. Oppimispäiväkirja voi olla joko vapaamuotoinen, ns. avoin oppimispäiväkirja tai opettajan antamin otsikoin ja kysymyksin strukturoitu, ns. jäsennetty oppimispäiväkirja. Jotta oppimispäiväkirjan käyttö olisi toimivaa, on oppijan nähtävä siitä hänelle koituva hyöty.

Oppimispäiväkirja on jäsennelty kokonaisuus kappaleineen ja otsikkoineen. Siihen voit kirjoittaa monenlaista tekstiä. Eri näkökulmat täydentävät toisiaan - valitse tilanteen ja oman tyylisi (tai saamiesi ohjeiden) mukaan esim. yksi tai useampia näistä lähestymistavoista:

  • Opitun kertaaminen: Etsi lähteen ydinkohdat, jotta voit arvioida, oletko ymmärtänyt asian oikein.
  • Muistiinpanot: Kirjaa nuo ydinkohdat itsellesi tiivistelmäksi, jonka voi lukea itsenäisenä teoksena (ilman artikkelia tms). Näin sinun ei tarvitse kahlata lähdemateriaalia kokonaan uudestaan, kun palaat myöhemmin aihepiiriin (viikkojen - tai jopa vuosienkin! - kuluttua).
  • Oppitunti: Voit ajatella tekstin kohderyhmäksi toisen samantasoisen opiskelijan, joka ei vielä tunne kirjoituksen aihepiiriä. Kirjoita lyhyt "oppitunti" aiheesta hänelle - ja samalla itsellesi.
  • Ongelmalista: Listaa hankalat ja epäselviksi jääneet kohdat, jotta "tiedät mitä et vielä tiedä". Tämän perusteella voit suunnitella omaa jatkoselvitystyötäsi, esim. pohtia mitä pitäisi lukea seuraavaksi ja miksi.
  • Kriittinen analyysi: Kirjoita omat matkan varrella heränneet ajatuksesi, mielipiteesi tai vastaväitteesi.
  • Havainnointi: Esitä mahdolliset omat kokemuksesi aihepiiristä tai omien kokeilujesi tulokset.
  • Aiheen syventäminen: Syvenny tarkemmin johonkin aihepiirin osa-alueeseen tai kiinnostavaan kysymykseen. Ota selvää asioista luentomateriaalia syvemmältä. Esittele löydöksesi.
  • Metakognitio: Arvioi omaa oppimisprosessiasi. Voit esim. tarkkailla oman "tieteellisen lukutaitosi" kehittymistä tai pohtia oppimistavoitteitasi ("Mitä haluaisin vielä oppia tästä aiheesta/tällä kurssilla?")

Voit tehdä oppimispäiväkirjasi myös digitaalisesti esim. blogina, jolloin se kulkee mukanasi kaikkialle (kun internetverkko vain on käyettävissä):

Kirjoita omaan blogiisi oppimispäiväkirjaa.

  • Painota opintojaksolla oppimiasi käsitteitä ja tarkastele kokemuksiasi suhteessa niihin. On liian helppoa täyttää päiväkirjan sivuja yksityiskohtaisilla kertomuksilla omista kokemuksistaan - niiden käsitteellinen analyysi on paljon vaikeampaa.
  • Kirjoita selkeästi. Vältä pintapuolisia kommentteja. Yritä käsitellä monia kurssilla esiin tulleita käsitteitä samassa tekstissä, jos se luonnistuu.

Tarkemmat ohjeet mm. viittauksiin oheiskirjallisuudesta ja lähdeluettelosta, laajuudesta ja sivumäärästä saat aina opettajaltasi.

Porfolio

Portfolio

Laatimasi portfolio (tai useampi) auttaa Sinua tarkastelemaan eri keinoja oppimistavoitteiden saavuttamiseen. Voit laatia portfoliosi mieltymystesi ja/tai tarpeidesi mukaan sekä nähdä sen/ne elinikäisen oppimisen työaluna, jota/joita päivität koko elinajan. Järjestä, päivitä ja muuta materiaalia kaikissa portfolioissasi tarpeen mukaan, jotta sisältö on ajantasainen.

Portfoliotyypit

  • Arviontiportfolio sopii niihin tilanteisiin, joissa Sinun on todistettava pätevyytesi.
  • Näyttöportfolio puolestaan sopii esimerkiksi tilaintisiin, jossa näytät/osoitat aiemmin hankkimaasi osaamistasi.
  • Kehitysportfolioon kokoat ammatilliseksi kasvamisesi merkitykselliset sisällöt. Voit hyödyntää kehitysportfoliota "henkilöbrändin" rakentamisessa.
  • Itsearviointiin käytät reflektioportfoliota, jossa esität aikaansaannoksesi ja peilaat niitä esim. opintojakson tavoitteisiin. Tällainen työskentely käy muun muassa oppimispäiväkirjoihin.

Raportti

Opiskelutehtävät

Raportti

Raportit ovat tiedonvälityksen perusviestintää. Niiden avulla annetaan tietoa toiminnasta, tutkimustuloksista ja suunnitelluista toimenpiteistä. Raportit ja muistiot ovat hyödyllisiä myös toiminnan jatkuvuuden näkökulmasta - päätökset ja suunnitelmat ovat tallessa toisin kuin muistin varassa olevat asiat. Raportti on toimiva työkalu myös tiimityöskentelyssä, jolloin se tukee ja tehostaa työskentelyä. Yleisen tiedottamisen ohella raportissa tuodaan esiin myös kirjoittajan käsitys asiasta, sillä raportti on kirjoittajan tulkinta kohteesta.

Raportti on ilmaisultaan tiivis ja olennaiseen keskittyvä. Vaatimuksena on johdonmukaisuus, katsauksenomaisuus ja kattavuus. Raportin laatijan on siis huolellisesti arvioitava, mitkä tiedot ovat lukijalle tarpeellisia lisättäväksi tekstiin, milloin taustatiedot voi jättää pois tai milloin ne on hyvä lisätä liitteisiin.

Raportti on teksti, jossa

  • asiat esitetään täydellisin virkkein ─ pelkät luetelmat ovat liian niukkoja ja vaikeaselkoisia
  • käytetään väliotsikoita, jotta lukija löytäisi haluamansa tiedon nopeasti.
  • asiat esitetään yleensä menneessä aikamuodossa
  • asiat esitetään usein uutisjutun rakenteen mukaisesti, tärkeimmät ja lukijaa kiinnostavimmat asiat esitetään ensimmäiseksi

Lyhyet esimerkiksi parin sivun pituiset raportit voidaan laatia asiakirja-asettelun mukaisesti (standardi SFS 2487). Pitemmät laaditaan Karelia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyön kirjoitusohjeen mukaisesti.

Ohjeita raporttien laadintaan:

  • Suunnittele looginen järjestys. Usein raportin asiat on syytä esittää tärkeysjärjestyksessä.
  • Raportoi riittävän lyhyesti ja havainnollisesti. Jätä kaikki epäolennainen tieto pois.
  • Käytä kuvia, kuvioita ja taulukoita, kun voit havainnollistaa niiden avulla esittämääsi sanallista tietoa. Varmista, että kuvat, kuviot ja taulukot ovat mahdollisimman selkeitä ja yksiselitteisiä. Käytä standardoituja piirrosmerkkejä ja symboleita.
  • Sijoita monimutkaiset tietokoosteet liitteiksi. Kirjaa niiden sisällöstä varsinaiseen tekstiin vain ydinkohdat ja keskeiset johtopäätökset.
  • Varaa riittävästi aikaa silloinkin, kun tarkoituksena on kirjoittaa vain lyhyt raportti tai tiivistelmä. Lyhyesti ja ytimekkäästi kirjoittaminen voi olla hitaampaa kuin rönsyilevyys.

Opiskeluraportit ovat usein pienimuotoisia tutkimusraportteja, joiden perusperiaatteet ovat samat kuin opinnäytetyön kirjoittamisessa. Niiden tavoitekin on samansuuntainen, vaikka raportit ovat sisällöltään ja sivumäärältään suppeampia. Raportti on opiskelijan näyte siitä, että hän hallitsee aihealueen ja osaa soveltaa tarvittaessa usemman lähteen tietoja.

Opiskeluraportissa on sisältöä ytimekkäästi kuvaava pääotsikko ja sisältöä jäsentävät väliotsikot. Jos raportti on laajahko, laaditaan alkuun sisällysluettelo.

Raportin ensimmäinen luku on johdanto. Johdannossa kirjoittaja määrittelee, mistä näkökulmasta hän aihettaan tarkastelee ja miten hän rajaa aiheensa. Johdannossa tehtävänmäärittelyn lisäksi esitetään myös aiheen taustatiedot. Aloitusluku on työn ymmärtämisen kannalta tärkeä, koska siinä lukijalle annetaan tarvittavat välineet työn kokonaisuuden hahmottamiseen.

Johdannon jälkeen aiheen käsittely jatkuu asiakokonaisuuksittain. Tällöin tekstiin muodostetaan tarpeen mukaan muita päälukuja. Asiakokonaisuudet rakentuvat lukijan odotusten mukaisiksi – lukijan on helppo seurata jotakin loogisesti etenevää rakennetta, esim. aikajärjestystä. Varsinkin laajoissa raporteissa päälukujen jakaminen alaluvuiksi voi olla havainnollisuuden ja kokonaisuuden hahmottamisen kannalta tarpeellista.

Koska raportissa esitetään kirjoittajan tulkintoja käytössä olleista tietolähteistä, on kirjoittajan huolellisesti ilmoitettava lähdetiedot. Kirjoittajan on pidettävä huoli myös siitä, että lähdemateriaalin tieto välittyy muuttumattomana lukijalle, vaikka kirjoittaja sen ilmaisee omin sanoin tekstissään.

Kun kirjoittaja on käsitellyt kaikki raportin aiheeseen liittyvät asiakokonaisuudet, hän laatii raporttiinsa luvun, jossa esitetään johtopäätökset käsitellyistä asioista.

Viimeisen luvun jälkeen työhön laaditaan lähdeluettelo kaikista käytetyistä lähteistä. Tarvittaessa työhön lisätään myös liitteet.

Opiskeluraportin perusrunko

  • kansilehti
  • sisällysluettelo pitkään raporttiin
  • johdanto
  • käsittely asiakokonaisuuksittain
  • päätelmät loppuun
  • lähdeluettelo
  • liitteet.

Myös esitystapa, rakenne ja tyyli tulee valita sen mukaan, millaiset esitiedot ja ennakkoasenteet lukijalla on ja millaisen vaikutuksen kirjoittaja haluaa tekstillä olevan. Esimerkiksi kaivovesianalyysin tulokset on selostettava vesilaitoksen ammattilaisille yhdellä tavalla ja kaivoa käyttäville maallikoille toisella tavalla. Mittaustulosten esittäminen täsmällisesti ja yksiselitteisesti ei aina riitä, vaan on tarvittaessa osattava selostaa myös tekniset, taloudelliset ja toiminnalliset johtopäätökset tavalla, jota kohderyhmä ymmärtää. Kaivon käyttäjiä kiinnostaa se, voiko vettä juoda, ei niinkään numeerinen tieto erilaisten yhdisteiden pitoisuuksista otetussa näytteessä.

Joitakin työelämän raportteja säätelevät tarkat muotosäännöt. Esimerkiksi taloudelliset raportit ja testauspöytäkirjat on laadittava niistä annettujen yritys- tai toimialakohtaisten ohjeiden ja standardien mukaisesti.

Referaatti:

Opiskelutehtävät

Referaatti

Referaatti on tiivistävä selostus luetusta tai kuullusta tekstistä. Referaatti ja tiivistelmä eivät ole synonyymeja, sillä referaatti-sanaa käytetään etupäässä silloin, kun alkuperäisteksti on jonkun toisen kirjoittama. Referaatin on kuvattava alkuperäistekstin asiasisältö objektiivisen tarkasti ja kattavasti. Epäolennaiset yksityiskohdat voi jättää kokonaan pois, ja siinä saa käyttää metatekstiä (esim. ”kirjoittajan mukaan…”). Objektiivisessa referaatissa kirjoittajan omat käsitykset eivät tekstissä näy, kun taas kommentoivassa referaatissa ne näkyvät.

Ohjeita referaatin tekoa varten

  • Silmäile läpi koko teksti. Tutustu sen jälkeen tarkemmin kunkin kappaleen ydinajatukseen ja selvitä, mitkä asiat liittyvät toisiinsa.
  • Tee muistiinpanoja, alleviivaa avainsanat ja lauseet. Voit kokeilla myös mielikuvakartan tai merkityssuhdekaavion laatimista.
  • Yhdistä löytämäsi ydinajatukset omin sanoin uudeksi tekstiksi. Käytä kokonaisia virkkeitä.
  • Esitä referaatissa teoksen pääideat samanlaisina kuin kirjoittaja on ne kuvannut. Vältä kuitenkin suorien lainausten käyttöä.

Kirjoita

  • Riko alkuperäistekstin rakenne, jos se on tarpeen.
  • Mieti, millaiselle lukijalle kirjoitat. Mene suoraan häntä kiinnostaviin tai tärkeisiin asioihin, niin kuin uutisessa on tapana.
  • Älä turhaan käytä erillistä johdantoa äläkä loppulausetta.
  • Kirjoita kevyesti etenevää asiatyyliä: lyhyitä virkkeitä ja lauseita.
  • Ilmoita alkutekstin kirjoittaja(t), otsikko, julkaisupaikka ja -aika referaatin yhteydessä.
  • Ilmoita heti aluksi referaatin aihe. Esim. Kalle Kuitunen on käsitellyt artikkelissaan kierrätyksen ongelmia.
  • Viittaile sopivin sanoin alkutekstiin, esim. Kuitusen mukaan - -, Kuitunen toteaa - -.
  • Käytä halutessasi väliotsikoita.

Tarkista, että

  • alkuperäiset merkityssuhteet tai määrittelyt eivät vääristy
  • jos jätät joitakin alkuperäistekstin osia kokonaan käsittelemättä, ilmaise se selvästi, esim. Artikkeli käsittelee lisäksi [sitä ja sitä], jota ei selosteta tässä referaatissa.
  • et esitä liikaa yksityiskohtia
  • et tiivistä olennaisia asioita liikaa
  • käytät referaatille sopivaa ja asiakirjastandardin mukaista asettelua.
  • osoitat selvästi tiedon lähteen: kirjoittaja, alkuperäinen julkaisu (bibliografiset tiedot) ja sen aihe.
  • et kadota alkuperäistekstin tyylivaikutelmaa.
  • kirjaat näkyviin referaatin kirjoittajan.