VALKEALAN LUKIO 1976 - 2021

Muistoja Valkealan lukiosta - Vallusta

Alla oleva muistovideo avautuu lauantaina 5.6.2021 klo 8:00


Valkealan Lukio, Vallu, kuten se minulle kuluneet viisi vuotta on esiintynyt toimiessani liikunnanopettajana siellä. Mutta palataanpa aluksi kuitenkin vuoteen 1995. Elettiin aikaa, kun olin peruskoulun päätösvaiheessa ja piti miettiä jatko-opintoja. Suurin osa Valkealan yläasteen (nykyinen yläkoulu) ikäluokastani, kuten aiemmistakin, jotka suuntasivat lukioon, hakivat juurikin Valkealan lukioon. Itse en osannut ajatellakaan lähteväni muualle lukioon vaan ilman muuta oman kylän lukioon. Muistan pienen jännityksen, kun kesäkuussa 1995 pyöräilin kaksoissiskoni kanssa lukion ovelle katsomaan sisään päässeiden listaa. - Jes, olimme molemmat listalla!

Kesäloman päätyttyä alkoi lukio-opinnot ja aika nopeasti kävi ilmi, että meillä oli mahtava porukka ikäluokassamme, suurin osa oli tuttuja yläasteajalta, mutta oli meidän joukossamme pari Kouvolasta tullutta myös, he solahtivat joukkoomme erinomaisesti, näin muistelen.

Lukioaika oli minulle erittäin mieluista aikaa ja pärjäsin opinnoissa hyvin. Muistan erityisesti lämminhenkisen, välittävän ja kannustavan opettajakunnan, joka tsemppasi meitä opiskelijoita niin, että kaikki, jotka ovat Valkealan lukion käyneitä voivat varmasti yhtyä näihin tunteisiin, uskoisin.

Erityisesti mieleeni ovat jääneet opettajakunnan lisäksi myös äidinkielen kurssilla tehty näytelmä Tuhkimosta, Lucia-kulkue, Vanhojen tanssit ja abilaulut penkkareissa. Tuhkimo-näytelmä oli meidän oppilaiden kirjoittama niin sanotusti nykyaikaan, silloisen maailman menoon sovitettuna. Esitimme Tuhkimoa auditoriossa muistaakseni niin ala-asteen kuin yläasteenkin oppilaille. Näytelmä myös videokuvattiin, mutta keneltähän video löytyisi? Olisipa hienoa palata tuohon aikaan katsoen kyseistä näytelmää. Lucia-kulkue oli lukiossamme vuotuinen perinne, kiitos jo edesmenneelle ihanalle ruotsin opettajalle Annelille. Lucia-kulkue ilahdutti niin koulukeskuksen väkeä, kuin kyläläisiä kun silloiselle kunnantalollekin kulkue suuntasi ihmisiä ilahduttamaan. Muistan iloinneeni lukiolaisena siitä, että sain olla yksi kulkueen jäsenistä.

Vanhojen tanssit ovat varmasti yksi hienoimpia perinteitä mitä suomalaisissa lukioissa on. Omia tansseja varjosti pieni ikävä tilanne, kun kaksoissiskoni ei päässyt tanssimaan sairastuttuaan juuri edellisenä iltana. Siitäkin huolimatta päivä oli ikimuistoinen. Meidän kanssamme tanssimassa oli myös koulumme saksalainen vaihto-oppilas, jonka muistan iloinneen tansseista yhtä paljon kuin me muutkin. Oli hienoa, että hän oli mukana. Myöhemmin opettaessani itse näitä tansseja sain nauttia vaihto-oppilaiden mukanaolosta kahtena vuotena peräkkäin. Muistan, kuinka toiselle näistä lainasin kotiin dvd tallenteita tansseista, jotta hän oppisi tanssit ajoissa, kun oli tullut mukaan matkan varrella.

Abivuoteen kuuluvat isoina asioina penkkarit ja opiskelurupeaman päättävät ylioppilaskirjoitukset. Valkealan lukiossa penkkareihin liittyi vahvana perinteenä opettajille tehdyt abilaulut. Perinteitä kunnioittaen teimme mekin abilauluja talvella -98 ihanista opettajistamme. Niitä väsättiin vielä penkkareita edeltävänä iltanakin, jotta saatiin sanoitukset ja sovitukset laulukuntoon. Suomalaiset iskelmät kuten mm. ”bensaa suonissa” toimivat hyvinä aihioina abilauluihimme.

Lisäksi muistelen lämmöllä meidän kaveriporukkaamme. Joukko iloisia opiskelijoita, rennolla otteella painettiin kolme vuotta yhdessä touhuten ja toisia kannustaen. Erityinen muisto kavereista on valokuva, joka on otettu lukion portaissa. Sitä kuvaa olen säilyttänyt huolella. Kyseisen kuvan, jossa joukko iloisia tyttöjä istuu lukion portailla hymyillen, kaivoin esiin, kun Valkealan lukio juhlisti 40-vuotistaivalta vuonna 2017.

Niin, tuolloin olin jo opettajana Valkealan lukiossa, Vallussa. Lukiolla juhlistettiin pyöreitä vuosia mm. laittamalla koululla sermeihin valokuvia vuosien varrelta. Kyseisen valokuvan toin minäkin tuohon kokoelmaan ja kuinkas ollakaan, eräs opiskelija tunnisti kuvasta oman tätinsä. Ja siitäkös sitä juttua sitten riitti opiskelijan kanssa, kun aloin muistella hänelle omia opiskeluaikoja Valkealan lukiossa. Näitä muistoja pääsin jakamaan myös itse pääjuhlassa Valkealatalolla, jonne minua oli pyydetty puhumaan entisen opiskelijan roolissa. Tuo hetki on jäänyt mieleeni hienona ja tärkeänä muistona Valkealan lukiosta. Puheessani muistelin oman lukioaikani lämminhenkistä opettajakuntaa ja totesin, kuinka iloitsin nyt siitä, että saan itse olla osa tuota kannustavaa ja välittävää opettajakuntaa kuten opiskelijamme nytkin meitä kuvaavat. Ja mikä tuosta juhlasta teki itselleni vielä merkittävämmän, oli se, että paikalla oli juuri niitä minua opettaneita opettajia. Sain hetkellisesti palata ajassa taaksepäin ja elää yhdeksänkymmentäluvun loppua ja muistella opettajieni kanssa lukioaikaani. Oi niitä aikoja.

Näiden viiden vuoden aikana, jona olen työskennellyt Vallussa olen saanut kokea monia tunteikkaita hetkiä opettajana. Niistä päällimmäisenä muistoissani on kollegoiden ja opiskelijoiden lämmin vastaanotto, kun aloitin Valkealan lukion liikunnanopettajana syksyllä 2016. Vanhojen tanssit, penkkarit ja lukion perinteinen itsenäisyyspäivän iltajuhla osoittivat, että opiskelijat Vallussa ovat erittäin touhukkaita ja puhaltavat yhteen hiileen, aivan kuten silloinkin kun itse olin lukiossa opiskelijana. Hienoa huomata, että vaikka aikaa kuluu niin jotkut asiat pysyvät kuitenkin samanlaisina.

Kulkiessani opettajana (ne harvat kerrat, kun sinne liikunnanopettaja arjessaan ehti) Valkealan lukion tiloissa kuluneet viisi vuotta huomasin aina vaan tuntevani lämpimiä läikähdyksiä sydämessäni. Iloiset moikkaukset opiskelijoilleni yläkerran kirjastossa ja käytävän sohvilla, kohtaamiset ruokalassa ja abien löhöilyt abihuoneessa toivat mieleeni lämpimiä muistoja omilta opiskeluajoita. Näistä hetkistä iloitsen suuresti ja vaalin niitä kiikkustuoliin asti.

Työkaverini, Vallun kollegat, ovat olleet huippu tyyppejä jokainen. Kiitollisena muistelen yhdessä vietettyjä hetkiä ja etenkin niitä hetkiä, kun olemme touhunneet arjen keskellä opetustyön lomassa yhdessä. Erittäin lämpimiä ja hienoja muistoja jää muun muassa opiskelijoita vastaan pelatuista Kaupunkisota peleistä ja abeille tehdystä musiikkivideosta sekä pikkujoulumatkasta Riikaan. Iloisena totean myös, että Vallun lukion parista kollegasta on tullut niin hyviä ystäviäkin, että heidän kanssaan on tullut vietettyä vapaa-aikaa mm. melontaretkiä tehden ja nykyään olen toisen kollegani lapsen kummi.

Vaikka suru oli se ensimmäinen tunne mikä valtasi mielen ja sydämen, kun lakkautuspäätös tuli niin kuten monessa muussakin asiassa muistot kantavat, näin se on tämänkin asian kanssa. Muistot ihanasta lukiosta eivät katoa minnekään ja rakennushan säilyy, joten sinne voin palata aina portaisiin istumaan ja muistelemaan lukioaikaani niin opiskelijana kuin opettajanakin.

Lukion sloganiin päättäen: ”Legends are born in Valkealan lukio”.

Soila Kouvonen-Olkku

opiskelijana vuosina 1995–1998

opettaja vuosina 2016–2021


Valkealan lukion legendoja eli alumneja ammattien aamupäivänä 21.12.2018

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä