Kuvan rakentamisen keinot
Sommittelu, muoto, syvyysvaikutelma
Sommittelu
Sommittelu tarkoittaa kuvan elementtien järjestystä. Miten käytät esimerkiksi paperin reunojen rajaaman tilan, tai kuinka sommittelet esineet pöydälle? Sommitellun alueen kokonaisuus muodostuu osasten suhteesta toisiinsa, ja kuvan merkitys voi muuttua sommittelun muuttuessa. Sommittelu voi olla matemaattista järjestelyä, kuten arkkitehtuurissa, jolloin apuna käytetään mm. ihmisen mittasuhteita. Tunnetuimpia matemaattisia "kauneuden kaavoja" on esteettisesti miellyttävänä koettu kultainen leikkaus, jota on sovellettu mm. arkkitehtuurissa, kuvataiteessa, muotoilussa ja jopa musiikissa.
Sommitellessa kannattaa huomioda myös aiheen, esimerkiksi esineen, ympärille jäävä "negatiivinen tila". Sommittelun mestareita on hollantilainen kuvataiteilija ja graafikko M. C. Escher, jonka matemaattisissa teoksissa koko pinta-ala on hyödynnetty. Myös taideteollisuudessa esineitä ympäröivä tila voi olla merkityksellinen, esimerkkinä Louvren museon videossa esitellyt koriste-esineet.
Symmetria
Muoto
Kolmiulotteinen kappale rajaa itselleen oman tilansa, sen volyymilla on oma muotonsa arkkitehtuurissa ja kuvanveistossa. Elämme luonnonmuotojen ja ihmisen muokkaamien muotojen maailmassa. Kuvasta puhuessa voidaan kiinnittää huomiota vaikkapa pyöreiden tai kulmikkaiden muotojen suhteisiin.
Valo ja varjo
Alati muuttuva valaistus tuo esille värit ja muodot. Valo muodostaa varjot ja saa usein kuvassa esille syvyysvaikutelman. Kuvan valonlähteen sijoittelu vaikuttaa ratkaisevasti kuvan tunnelmaan ja kertoo ajankohdasta ja kuvaa ympäröivästä tilasta. Valon laatu ja määrä on otettava huomioon niin maalauksessa, arkkitehtuurissa kuin muissakin visuaalisen kulttuurin muodoissa. Ihmisen näköaisti tottuu eri valolaatuihin, mutta valkotasapainoltaan väärin säädetty kamera tallentaa loisteputkivalon vihertävänä ja ikkunasta tulevan päivänvalon sinertävänä.
Syvyysvaikutelma
Kuvaan voi luoda syvyysvaikutelmaa eli kaksiuloitteiselle pinnalle toteutettua perspektiiviä eri keinoin: viivaperspektiivissä kaukana olevat viivat ovat lähempänä toisiaan kuin kuvan etualalla. Lähempänä olevat kohteet ovat isompia kuin kauemmaksi sommitellut asiat. Kuvaan sijoitettujen asioiden päällekkäisyys saa katsojan ajattelemaan, että kokonaisena näkyvä hahmo on edempänä kuin peittyvä. Ilmaperspektiivin mukaisesti lähellä olevien kohteiden värit ovat kirkkaampia, kun taas kaumpana olevat kohteet ovat väreiltään vaaleampia ja viileämpiä.
Holokaustin muistomerkki koostuu suurista kivilohkareista, jotka luovat teoksen sisälle vaikuttavia näkymiä, Berliini. Mitä syvyysvaikutelman keinoja löydät valokuvasta?Lähde: Tabletkoulu.fi (Aki Pulkkanen)
Tekstuuri, struktuuri, rytmi, valööri
Tekstuuri
Tekstuurilla tarkoitetaan pinnan työskentelyn kuvallista, esimerkiksi värien muodostamaa jälkeä. Kuvion rytmitys, tiheys tai harvuus antaa kuvalle vaihtelevan tekstuurin. Ruutupaperin tekstuuri on tiheämpää verrattuna pihalaatoituksen ruudukkoon.
Struktuuri
Kuvapinnan tasaisuutta tai rosoisuutta kutsutaan struktuuriksi. Maalaustaiteessa esimerkiksi öljy- tai akryylimaalaukset voivat olla pinnaltaan hyvin sileitä tai karkeita. Erityisesti akryylivärien tehokeinona käytetään väriaineen seassa struktuuriin vaikuttavia aineita, vaikkapa hiekkaa tai muovirakeita. Karkeissa akvarellipapereissa maalausjälki näyttää hyvin erilaiselta kuin sileälle paperille maalatessa. Kallioon piirretty kuvio on luonteeltaan erilainen kuin seinäpintaan tehty fresko. Akryyli- ja öljyvärimaalauksia läheltä tarkasteltaessa voi nähdä siveltimenjäljet ja maalauspinnan struktuurin, rypyläisyyden, joka tuo kuvalle oman luonteensa.
Lukiolaisen kankaanpainotyössä ankkurikuvio toistuu yksivärisenä vapaassa rytmissä.Lähde: Tabletkoulu.fi (Aki Pulkkanen)
Rytmi
Kuvapinnan rytmi syntyy samantapaisten asioiden toistuessa epäsäännöllisessä vapaassa tai säännöllisesti toistuvassa, sidotussa rytmissä. Kankaanpainoteollisuudessa puhutaan toistuvasta kuviosta eli raportista. Painokankaiden, lahjapapereiden ja tapettien kuvioinnissa on usein säännöllistä eli sidottua rytmiä.
Piparkakkuenkelit muodostavat tasaisen rytmin käytetylle kuvapinnalle. Lähde: Tabletkoulu.fi (Aki Pulkkanen)
Valöörit
Tummuusasteita kutsutaan valööreiksi. Tummuusasteet muodostuvat harvan tai tiheän tekstuurin avulla. Maalatessa valööriä voi vaihdella akvarelleissa veden käytöllä tai peittävimmillä maaleilla työskennellessä sekoittamalla valkoista tai mustaa käytettävään väriin.
Piste, viiva, pinta
Piste
Kuvan yksinkertaisin elementti on piste. Yksittäisistä pisteistä voi muodostua mielenkiintoisia muotoja. Sanomalehtien mustavalkoisissa rasterikuvissa yksittäiset, erikokoiset pisteet muodostavat kauempaa katsottaessa valööreitä eli tummuusasteita ja siten tunnistettavia kuvia.
Valokuvasta on muokattu rasterikuva. Kuva muodostuu lähekkäin olevista eri kokoisista pisteistä. Lähde: Tabletkoulu.fi (Aki Pulkkanen)
Viiva
Viiva on monipuolinen tapa tehdä kuvia. Yleisimmin viivoja käytetään ääriviivoina rajaamaan kuvattava asia pinnasta. Vaihtelevan paksuisella ääriviivalla voidaan luoda muotoja kuvattaviin asioihin. Suorat ja mutkittelevat, kähärämäiset ja katkonaiset viivat voivat luoda kuviin ääriviivoja, tilavaikutelmaa tai vaikkapa pintarakenteen tunnun. Viivan suunta on merkityksellinen: horisontaali eli vaakasuora viiva koetaan maisemankaltaisena, levollisena. Vertikaali eli pystysuora viiva koetaan korkeana ja juhlavana, diagonaali eli vinoviiva puolestaan luo kuvaan dramatiikkaa. Ristikkäiset ja päällekkäiset viivat muodostavat eri valööreitä ja tekstuureja, joten esimerkiksi sarjakuvataitelijat käyttävät usein varjostuskeinona ristikkäisistä viivoista muodostuvaa pintaa.
Pinta
Kuvantekijä rajaa ja sommittelee valitsemansa muotoisen pinnan, jolle kuva muodostuu. Valokuvaan rajattu alue, piirroksen paperi, tietokoneen näyttöruutu tai kankaan kuviointiin käytetty tekstiili antavat rajat sommiteltavalle kuvalle. Pinnan ominaisuuksia ovat muoto ja koko sekä pinnan rakenne, struktuuri ja tekstuuri. Perinteiset öljyväri, akvarelli ja akryylimaalaukset ovat useimmiten suorakulmioita, neliön ja ympyrän täydelliset muodot koetaan usein haastavina sommittelun kannalta realistiseen kuvailmaisuun eli esittävälle kuvalle. Standartoidut kokoluokat kuten monistepaperin läpeensä tuttu A4-koko saattaa myös tuntua tylsältä. Kuvapinnan muodon, koon ja pinnan rakenteen valintaan kannattaa kiinnittää huomiota ja pohtia pinnan suhdetta myös esittävään aiheeseen ja käytettävään tekniikkaan.
Kuvan rakentamisen keinot
I begin with an idea, and then it becomes something else.
− Pablo Picasso
Kuvat rakennetaan monista eri tekijöistä. Sommittelulla tarkoitetaan kokonaisrakennetta, jossa esimerkiksi värit, muodot ja eri kokoiset kappaleet on rytmitelty. Sommitellessa voi keskittyä kuvan kielioppiin, kuvan perustekijöiden järjestelyyn ja rakenteeseen - ei niinkään kuvan sisältöön ja kuvattavaan aiheeseen. Kuvan aiheen ja sommittelun on toki hyvä tukea toisiaan.
Sommittelun taitoa ovat arkkitehdit, taiteilijat ja estetiikasta kiinnostuneet ihmiset tutkineet vuosituhansien ajan. Sommittelun säännöistä tunnetuimpia lienee jo antiikin arkkitehtuurissa käytetty kultainen leikkaus, joka pohjautuu matemaattiseen kaavaan. Kultaisen leikkauksen mukainen sommittelu koetaan miellyttävänä.
Usein pyritään miellyttävään, tarkoituksenmukaiseen tai harmoniseen sommitteluun, mutta joskus harkittu sommittelu on kiinnostavaa rikkoessaan harmonian ja tasapainon. Taitava sommittelija osaa ottaa huomioon kuvaa järjestäessään kuvan perustekijät, johin tutustutaan seuraavien oppituntien aikana.
Lähde: Tabletkoulu.fi (Aki Pulkkanen)