2.8.4 Oppimiskäsitys

Varhaiskasvatuksen oppimiskäsitys


Kotkan varhaiskasvatuksen oppimiskäsitys rakentuu varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden oppimiskäsitykseen, jossa vuorovaikutus on kasvun, kehityksen ja oppimisen paikka. Keskeinen lasten vuorovaikutuksen muoto on leikki. Leikki ja muut lapsille ominaiset tavat toimia, oppia ja työskennellä ovat kasvun tukemisen, opetuksen ja toiminnan lähtökohtana. Leikki itsessään on arvokasta lapselle. Kasvattajat ja opettajat hyödyntävät opetuksessa leikin pedagogista merkitystä. 
Inklusiivinen toimintakulttuuri turvaa lapselle mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa, leikkiä ja kehittää taitojaan riippumatta sukupuolesta, syntyperästä, kulttuuritaustasta tai tuen tarpeistaan. Oppimiskäsityksessä korostuvat lisäksi lasten ihmettelyyn tarttuminen ja toiminnallisuus (lapsi on aktiivinen toimija), tutkiva oppiminen sekä avoin oppimisympäristö. 

Vuorovaikutus ja lapsen tavat toimia

Lapsi nähdään varhaiskasvatuksessa sosiaalisena, leikkivänä, uteliaana ja aktiivisena oppijana. Lapsen kehittyminen ja oppiminen on kokonaisvaltaista. Toiminnallisuus, elämyksellisyys ja leikki toimivat oppimisprosessissa ohjaavina tekijöinä. Lapsi on usein leikin käynnistäjä ja hänellä on halua leikkiä yhdessä toisten lasten sekä aikuisten kanssa. Leikissä lapsi on tavallisimmin aktiivinen toimija, joka kokee iloa leikkiessään. Luottamus omiin mahdollisuuksiin oppijana on leikissä vahvimmillaan. Leikkiä toimintatapana käsitellään luvussa 4.7.3 "Monipuoliset työtavat, valinta ja käyttö".

Aktiivisen toimijan rooli on lapsen oppimisessa olennaista. Leikin lisäksi toiminnallisuutta on:
- liikkuminen,
- tutkiminen,
- työtehtävien tekeminen,
- itsensä ilmaiseminen ja
- taiteellinen toiminta.

Vuorovaikutukseen ja toiminnallisuuteen pohjautuva oppimiskäsitys velvoittaa käyttämään toiminnallisia menetelmiä Kotkan varhaiskasvatuksen pedagogiikassa. Tällöin esimerkiksi pöydän ääressä työskentelyllä tai toistuvalla vuoron odottelulla on vain pieni osa pedagogisissa menetelmissä. Toiminnallisten menetelmien käyttö ohjaa myös pedagogisen tuen menetelmien valintaa ja käyttöä. Kotkan varhaiskasvatuksessa huoltajat kokevat tutkimisen tavaksi, jolla lapsi oppii parhaiten. Toiseksi tärkein oppimisen tapa huoltajien mielestä on oikeiden työtehtävien tekeminen ja kolmas oppimisen tapa on leikki.

Aikuisen rooli

Opettajan ja kasvattajan rooli on oppimisen mahdollistaja sekä monipuolisen, positiivisen ja elämyksellisen oppimisympäristön rakentaja. Hänen tulee havaita leikin tarjoamat oppimismahdollisuudet ja hyödyntää niitä tietoisesti myös toiminnan suunnittelussa. Aikuinen ruokkii lasten leikki-ideoita, tukee leikkiympäristöjä palvelemaan leikkiä ja sen kehittymistä. Ajoittain aikuinen osallistuu lasten leikkiin ja tukee leikkiroolista leikin kehittymistä. Opettaja ja kasvattaja huolehtii, että uusilla opittavilla asioilla on yhteys lapsen kehittyviin valmiuksiin, kokemusmaailmaan ja kulttuuritaustaan. Myös lapsen tarvitsema tuki toteutuu kaikissa arjen tilanteissa, mikä varmistetaan ryhmän työntekijöiden yhteistyöllä. Aikuinen mahdollistaa vertaisryhmän positiivisen ja turvallisen vuorovaikutuksen. Oppimisen kannalta on tärkeää, että lapsi saa havainnoida, tarkkailla, jäljitellä ja toistaa. Lisäksi oppimisen kannalta on tärkeää, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi. Joskus tämä voi tarkoittaa sitä, että lapsi kiinnittyy tiettyyn aikuiseen ja hakeutuu useimmin hänen seuraansa. Tämä saattaa korostua esimerkiksi lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksen. M
onialainen yhteistyö edellyttää huoltajien havaintoihin ja ryhmässä tehtyihin havaintoihin pohjautuvaa yhteistä näkemystä. Kasvatusyhteistyö ja monialainen yhteistyö elää lapsen tarpeiden ja kehitysvaiheiden mukaan. 

Toiminnan erillisen suunnittelun lisäksi aikuinen tarttuu lasten hetkessä nousevaan, omaehtoiseen oppimisen haluun ja aiheisiin. Tällöin toteutuu kehkeytyvä vasu.
Kehkeytyvä vasu rakentuu
- aikuisen pedagogisesta osaamisesta,
- lapsen sisäisestä (sen hetkisestä) motivaatiosta
- lapsen esille tuomista kiinnostuksen aiheista.

Aikuisen roolina on myös tunnistaa tilanteet, jolloin on tarpeen tukea lasten keskinäisiä toimintoja ja toteuttaa tuki oikealla hetkellä. Tuki voi yksinkertaisimmillaan tarkoittaa välineiden tai materiaalien tuomista tarjolle. Aikuinen tunnistaa myös hetket, kun lasten kanssa voi rohkeasti kokeilla uusia tapoja oppia.

Tutkiva toiminta ja oppiminen


Tutkivassa toiminnassa kohteena on koko lapsen maailma. Lapset ihmettelevät asioita luontaisesti toimiessaan ja leikkiessään. Varhaiskasvatuksessa tutkivan toiminnan ja oppimisen prosessi voidaan löytää leikin sisältä. Leikin yksi motivaatio on tutkiminen. Design-suuntautunut pedagogiikka (DOP) tuo mahdollisuuden myös tiedolla leikkimiseen. DOP -pedagogiikan malli löytyy Kotkan varhaiskasvatuksen Pedanet sivuilta Kehittämihankkeet-Innovatiiviset oppimisympäristöt-DOP. Samoilta sivuilta löytyy myös päiväkotien esimerkkejä DOP mallin toteutuksista.


Dop polku vakassa, Pedanet -Kotkan varhaiskasvatus-Kehittämishankkeet-Innovatiiviset oppimisympäristöt.

Tiedon hankkimisessa lapset luonnostaan käyttävät mielikuvitusta ja kokeilevat erilaisia tutkimustapoja. Esimerkiksi metsäneläinten elintapoihin tutustuttaessa lapsilla voi syntyä halu tutustua myös yksisarvisen elämään tai lentämiseen. Aikuisen tehtävä on heittäytyä tutkimaan mielikuvitusmaailmaa rohkeasti kokeillen, jolloin lapset yhdessä mielikuvituksen avulla rakentavat yhteyksiä asioiden välille. Myös tarinallinen aikuisten ja lasten yhteisleikki sopii yhdistettäväksi design-suuntautuneeseen tutkimusprojektiin. Tarinallisen leikin pedagogiikan malli löytyy Kotkan varhaiskasvatuksen Pedanet sivuilta Kehittämihankkeet-Innovatiiviset oppimisympäristöt-Tarinallinen leikki. Samoilta sivuilta löytyy myös päiväkotien esimerkkejä Tarinallisen leikin toteutuksista.

Tutkivaan toimintaan ja oppimiseen liittyvät seuraavat huomiot:
  • Luonto ja rakennettu (myös teknologinen) ympäristö tarjoavat kokemuksia.
  • Tutkiva toiminta ja oppiminen ovat keskeisessä roolissa matemaattisten taitojen opettelussa sekä ympäristö- ja teknologiakasvatuksessa
  • Leikillä sekä tutkivalla toiminnalla ja oppimisella on yhteisiä elementtejä: uteliaisuus, tutkiminen, oman toiminnan ja ympäristön hyödyntäminen sekä luovuus.
Henkilökunta tarttuu lasten luontaiseen ihmettelyyn. Yhteisen tutkimisen kohteeksi pyritään valitsemaan ilmiö, joka nousee lasten toiminnan tai keskustelun kautta tai liittyy vahvasti heidän kokemusmaailmaansa. Aikuinen itse on myös ihmettelijänä. Lisäksi hän kysyy ihmettelyyn sekä tutkimiseen ohjaavia kysymyksiä tai virittää kysymyksiä herättävän oppimisympäristön. Muistilla ja monipuolisella dokumentoinnilla on tärkeä rooli tutkivassa toiminnassa.

Tutkivaan toimintaan ja oppimiseen kuuluu
  • Havainnointi, tutkiminen, kokeilu, päättely
  • Tiedon hankinta ja asiantuntijatyöskentely
  • Omien ratkaisujen keksiminen ja kokeilu (luovuus)
  • Dokumentointi, mikä tuo näkyväksi tiedon kehittymisen ja lasten osuuden siinä (lasten ajattelu).
  • Tuloksien esittäminen. Se toteutuu eri välinein sekä keinoin. Lapset ovat aktiivisesti mukana lopputuloksen ja ratkaisujen kokoamisessa. Esittäminen voi toteutua esimerkiksi "seminaaripäivän" muodossa, jolloin lasten rooli tiedon tuottajina vahvistuu.

http://legacy.nmi.fi/hyvaalku/wp-uploads/2016/02/Turja-LASTEN-TUTKIVA-TOIMINTA-JA-TEKNOLOGINEN-TOIMIJUUS-VARHAISKASVATUKSESSA.pdf 11.3.2016 )

Tutkimisesta muodostuu prosessi, jonka aikana lapsi syventyy yhdessä toisten ja ympäristön kanssa ilmiön tarkasteluun luoden uutta tietoa. Aikuinen auttaa lasta
- tunnistamaan omaa oppimistaan,
- hyödyntämään omia taitojaan ja tietämystään,
- etsimään tietoa ja asiantuntijoita,
- tekemään ratkaisuja ja päätelmiä yhdessä toisten kanssa.

Tutkivassa toiminnassa keräily, löytäminen ja monipuolinen retkeily ohjaavat oppimisympäristön monipuolista rakentelua ja eri ympäristöjen hyödyntämistä. Retkikohteena voi olla niin naapuriryhmä tai kirjasto kuin oma piha tai lähimetsä. Oppimisympäristöissä "vaellellaan" kaikkia aisteja käyttäen. Aarteita keräillään, nimetään ja niitä kuvaillaan. Aarteiden ominaisuuksia tutkitaan ja luokitellaan. Leikkiessään lapset luonnostaan tutkivat (mm. hiekka- ja vesileikit sekä kokeilut). Aikuinen kohdentaa lasten huomion tutkimiseen esimerkiksi kysymisen ja keskustelun kautta.
Lapsia kannustetaan aktiivisuuteen ja yhdessä keskustellen luodaan vastauksia. Aikuinen auttaa kehittämään lasten ideoita toteutuskelpoisiksi. Lisäksi aikuisen avustuksella lapsi saa käyttöönsä asiantuntijavälineitä tai kehittää niitä itse. Hänellä on myös mahdollisuus päästä yhteistyöhön asiantuntijoiden kanssa. Lapsi voi olla myös itse asiantuntijaroolissa.

Tutkivan toiminnan kokonaisuus käynnistyy havainnoinnin ja ihmettelyn kautta edeten tutkimiseen, kokeiluun sekä päättelyyn. Päättelyyn liittyy arviointia ja tämän jälkeen soveltaminen on mahdollista. Lopuksi muodostetaan mielipide ja arvioidaan sitä. Arvioinnilla on tärkeä rooli tutkivassa toiminnassa. Sitä voidaan kohdistaa myös tiedon hankintaan ja asiantuntijatyöskentelyyn. Voidaan arvioida mistä tai keneltä saatiin paljon tietoa tämän ilmiön selvittämiseen. Asiantuntijalta saatua tietoa sovelletaan ja arvioidaan sen sopivuutta omiin tarpeisiin. Tutkimusprosessi herättää usein lisä- ja jatkokysymyksiä sekä kiinnostusta uusiin aiheisiin.

Tutkivaa toimintaa tukevat seuraavat kysymykset (tiedonpuu)
- Mitä jo tiedetään?
- Mitä vielä halutaan tietää?
- Miten tietoa voi saada eri aistein?
- Miten tietoa saadaan apuvälineiden avulla?
- Miten havaittu muistetaan?
Kysymyslista on aikuisen apuna tutkivan toiminnan ja oppimisen prosessissa.
http://legacy.nmi.fi/hyvaalku/wp-uploads/2016/02/Turja-LASTEN-TUTKIVA-TOIMINTA-JA-TEKNOLOGINEN-TOIMIJUUS-VARHAISKASVATUKSESSA.pdf, 16.3.2016)

Avoin oppimisympäristö

Oppimisympäristön tulee olla avoin. Tämä tarkoittaa, että oppimateriaalia ja -välineitä on monipuolisesti ja -aistisesti lasten ulottuvilla ja heidän käytössään. Avoin oppimisympäristö mahdollistaa vastuunottamisen välineiden oikeasta käytöstä ja huollosta. Se tarjoaa lapselle tilaisuuksia leikkiin, muuhun toimintaan ja omaan rauhaan. Hetkessä syntyneille tutkimuksille löytyy nopeasti havainnointi- ja tutkimusvälineistöä avoimesta oppimisympäristöstä.

Fyysisissä tiloissa tulee olla muunneltavuutta leikissä ja muussa toiminnassa heräävien ideoiden toteuttamista varten. Fyysisten tilojen käyttö ei tule myöskään olla aikatauluun sidottua niin, että lasten toiminta häiriintyy tai keskeytyy ja jää lyhytjänteiseksi. Tarvittaessa kasvattaja ja opettaja ohjaavat leikkien jatkumista esimerkiksi siirtymien kautta ulkoiluun. Riittävän pitkä, keskeytymätön leikkiaika antaa lapselle mahdollisuuden päästä leikin alkuun kaikessa rauhassa, toteuttaa leikkinsä ja myös lopettaa se rauhassa. Hyvä leikkiympäristö on myös hyvä oppimisympäristö.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä