Saavuimme istanbulin lentokentälle suunnitelmien mukaisesti, mutta tilausajon löytyminen kiireiseltä lentokentän parkkialueelta vaatii ystävällisen paikallisen apua. 

Maanantaina kokoonnuimme koululle, ja lyhyen tutustumisohjelman jälkeen kunkin maan opiskelijat ryhtyivät työstämään ja testamaan robottejaan. Osoittautui, että joka maassa edellinen viiko ennen matkaa oli sisältänyt runsaan määrän kiireistä viime tipan aherrusta robottien parissa. Kukaan ei ollut saanut aikaiseksi kolmatta vararobottia, mutta kaksi toimivaa jokaiselta maalta kuitenkin löytyi. Iltapäivän aikana kumpikin meidän ryhmämme roboteista ylikuumeni ja hajosi. Pohdimme varaosien ostamisen mahdollisuutta, mutta päädyimme siihen ettei kannata. Koodi olisi siirrettävissä vain samanlaisiin osiin, ja todennköisyys samanlaisten osien uudelleenhajoamisesta olisi suuri, koska vaurion aiheuttaja oli selvittämättä. Näin ollen sovittiin, että lopputurnaus pelattaisiin vain turkkilaisten ja hollantilaisten robottien välillä, ja lisäksi pelattaisiin kaksi erää, missä jokainen pelaisi vierailla roboteilla. Näin myös suomalaiset opiskelijat pääsisivät kokeilemaan turnausta, vaikka omat robotit eivät toimineetkaan.


Tiistaina matkustimme busseilla Istanbulin vanhaan kaupunkiin. Tyhjällä tiellä matka kestäisi noin 20 min, mutta liikenneruuhkien takia siihen tyypillisesti menee noin 1,5h. Kuljimme kaupungilla historiallisissa kohteissa ja meillä oli vene-ajelu Bosporin salmella sekä ostosaikaa Maustebasaarilla. 


Keskiviikkona robottien työstämistä koululla jatkettiin. Iltapäivällä ajoimme kaupungista pohjoiseen lähes mustanmeren rannalle. Vietimme iltapäivän ja illan hevostallilla, missä oli mahdollisuus ratsastaa ja grillattiin yhteinen päivällinen. 

Torstaina menimme uudestaan kaupungin keskustaan. Tällä kertaa tutustuimme sultan Ahmedin palatsiin ja Hagia Sofian moskeijaan. 


Perjantaina kokoonnuimme koululle lopputurnaukseen. Tänne oli kutsuttu vieraita lähikouluista. Meidän (ei-toimivat) robottimme näkyvät pelikentän ulkopuolella. Turkkilaisten robotit ovat oranssit ja hollantilaisten siniset. Kuvan tilanteessa pohditaan ottelun sääntöjä :) Pelivälineenä ottelussa oli pingispallo.

Turkkilaisten robotit osoittautuivat toimivmmiksi, lähinnä siksi että niissä oli tehokkain 'auran' muoto. Riippumatta joukkueesta, joka niitä ohjasi, niillä voitettiin jokainen matsi. 

Paluumatkamme sujui suunnitelmien mukaisesti. Tajusimme paluumatkan aikana, että syy robottiemme hajoamiseen oli pariston koko. Elektroniikkatoimittaja tarjosi vähän eri osia kuin alkuperäisessä suunnitelmassa oli ollut, ja paristomme jännite oli niille liian suuri. Matkan jälkeen tilasimme uudet paristot (ja uudet osat hajonneiden tilalle), mutta lukuvuoden päättymisen takia robottien saaminen ajokuntoon onnistui vasta kesäloman puolelle.

Kiitokset uutteralle opiskelijaporukalle!