Vuosi 2019 - 2020

Kaksoistutkinnolla yliopistoon

Kevään 2020 ylioppilaille ei korona-tilanteen takia järjestetty perinteistä kevätjuhlaa, mutta Kotkan aikuislukio juhli pienen ylioppilasjoukon kanssa syksyllä 29.8.2020. Tuukka Malinen osallistui tähän ylioppilasjuhlaan ja kertoi kuulumisiaan.

Tuukka valmistui tänä vuonna sekä ammattiin että ylioppilaaksi. Hän kertookin "joutuneensa" opiskelemaan aikuislukioon, koska oli päättänyt suorittaa kaksoistutkinnon. Hän opiskeli yhtä aikaa Ekamissa automaalariksi ja lisäksi aikuislukiossa lukio-opintoja.

Tuukka muistelee, että aluksi tuntui rangaistukselta opiskella ensi koko päivä ammattikoulussa ja illalla vielä raahautua lukion tunneille. - Kotkan aikuislukion mahtavat opettajat ja opo saivat opiskelun kuitenkin tuntumaan mukavalta, koska aikuislukiossa mennään opiskelijan ehdoilla ja kaksoistutkinto on mahdollista suorittaa kolmessa vuodessa, hän sanoo.


- Opiskelu oli totta kai rankkaa, mutta jälkikäteen ajateltuna kaikki kolme vuotta kuluivat tosi nopeasti, kun koko ajan oli tekemistä.

Kolmeen vuoteen mahtuu "heikkojakin hetkiä" jolloin teki mieli jättää lukio kesken. Tuukka kertoo, että vaikeina hetkinä hänen motivaattorinaan toimi ajatus siitä, kuinka paljon ylioppilastutkinnon suorittaminen auttaa jatko-opiskelupaikan saamisessa.
 
Lukio-opinnot kannattivat, sillä Tuukka pääsi Kotkan aikuislukiosta saamallaan ylioppilastodistuksella Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon opiskelemaan konetekniikan diplomi-insinööriksi.


Lukio- ja ammattiopinnoista oli muutakin hyötyä. Tuukka on sitä mieltä, että kaksoistutkinnon suorittaminen auttoi häntä aikuistumaan, koska pitkistä päivistä valittaminen ei vienyt opinnoissa eteenpäin. Opin, että annetut tehtävät oli vain tehtävä. - Elämässäkin tulee vastaan asioita, jotka on pakko tehdä, hän sanoo.

Määrätietoiselle ja sinnikkäälle opiskelijalle mikään ei ole mahdotonta

Eija Leppälahti tiesi, mitä tahtoi, kun hän löysi tiensä Kotkan aikuislukioon syksyllä 2017. Motivoituneena ja määrätietoisena aikuisopiskelijana hän ilmoitti saman tien opettajille, että hänen tavoitteenaan on neljä ällää seuraavana kevään ylioppilaskirjoituksissa.

Kymmen vuotta aiemmin Leppälahti oli suorittanut nelivuotisen ammattilukiotutkinnon eläintenhoitaja-maaseutuyrittäjä -suuntautumisvaihtoehdossa Kannuksessa Keski-Pohjanmaalla. Valmistumisensa jälkeen hän ryhtyi yrittäjäksi. Leppälahti teki töitä ongelmakoirien parissa ja veti kursseja. Hän perusti perheen ja sai kaksi lasta, jotka ovat nyt 5- ja 7-vuotiaita.

Koirien kanssa työskenteleminen oli kiehtovaa, mutta vähitellen Leppälahden mielessä oli kypsynyt ajatus siitä, miten upeaa olisi tehdä työtä, josta saisi säännöllistä palkkaa toisin kuin yksityisenä yrittäjänä. Leppälahden ystävä vinkkasi hänelle mielenkiintoisesta alasta, logopediasta, jota opiskelemaan Leppälahti haki kahteen otteeseen, mutta jäi varasijoille.

Sinnikäs opiskelija ei tästä lannistunut. Leppälahti päätti jatkaa opiskelupaikan tavoittelemista korottamalla ylioppilastodistuksensa arvosanoja seuraavaa hakukertaa silmällä pitäen. Aikuisiällä diagnosoitu ADHD ei tavoitteen saavuttamista helpottanut. Ihan neljää laudaturia ei seuraavana keväänä tullut, mutta niin äidinkielen, terveystiedon, biologian kuin englanninkin arvosanat nousivat cum laudesta ja magnasta laudatureiksi ja eximioiksi.

Noilla arvosanoilla Leppälahti olisi päässyt suoraan opiskelemaan toimintaterapeutiksi. Hän meni kuitenkin logopedian pääsykokeisiin, jotka oli uudistettu perusteellisesti niistä ajoista, jolloin hän oli tankannut pääsykoekirjoja.  Nyt ei tarvittu ”Anatomiaa ja fysiologiaa” eikä ”Puhuvaa ihmistä”. Sen sijaan tuli selvittää pääsykoe, jonka kysymyksiin vastaaminen edellytti perehtymistä taustamateriaaliin, jossa oli kolmisenkymmentä sivua aineistoa sisältäen kolme tieteellistä artikkelia.

Koe tuntui todella vaikealta, eikä nuori nainen jaksanut uskoa mahdollisuuksiinsa sen jälkeen. Leppälahti ei ensin halunnut edes katsoa tuloksia, jotka tulivat hänen sähköpostiinsa. Jonkin ajan kuluttua hän kuitenkin vilkaisi niitä ja huomasi saaneensa 180 pistettä, kun samalla sivulla näkyneiden muiden hakijoiden pisteet olivat alle sadan. Lopulta selvisi, että Leppälahti oli 1042 hakijan joukossa kolmanneksi paras. Logopedian opintoihin otettiin keväällä 2018 yhteensä 25 opiskelijaa.

Leppälahti pääsi opiskelemaan alaa, jolle oli hakijamäärään suhteutettuna vaikeinta selviytyä heti elokuvaohjaajaksi ja näyttelijäksi tähtäävien jälkeen. Logopediaa pääsi opiskelemaan 2,3 % hakijoiksi, kun esimerkiksi lääkärin opintoihin selvisi samana vuonna 6,5 % niihin hakeneista.

Miten tämä tuli mahdollista ihmiselle, jolla oli ADHD ja kaksi pientä lasta? Eija Leppälahti kertoo saaneensa huippuhyvää ohjausta ja kannustusta Kotkan aikuislukion äidinkielen ja englannin opettajilta, joiden apu tavoitteiden saavuttamisessa oli aivan ensiarvoista. Biologian ja terveystiedon verkkokurssit toimivat mainioina tukipuina ylioppilaskokeisiin valmistautuessa.

Entä mitkä ovat Eija Leppälahden vinkit opiskelijalle? Ensinnäkin periksi antamattomuus ja sinnikkyys ovat avainasioita. Oppimistyöhön pitää panostaa tosissaan. Opetusta tulee seurata säännöllisesti ja tehdä kursseihin kuuluvat tehtävät. Leppälahden kokemuksen mukaan oppikirjan tekstin ja muistiinpanojen uudelleen lukeminen kurssikokeisiin valmistauduttaessa ei kuitenkaan ole hedelmällistä. Sen sijaan hän neuvoo käyttämään YouTubea, mistä löytyy aivan erinomaisia ja havainnollisia opetusvideoista eri tieteen aloilta. Samoin on hyödyllistä laatia omia muistiinpanoja kurssin asioista, sillä jokainen meistä ajattelee yksilöllisesti. Ja kaikkein tehokkain keino uuden tiedon omaksumiseen on Leppälahden mukaan itsensä testaaminen esimerkiksi Quizletin avulla.

Monimuotoisuus on valttia myös opiskelussa!

Oikea asenne auttaa senioriakin oppimaan

Marja Hohenthal olisi syksyllä 2018 halunnut jatkaa aiemmin aloittamiaan saksan opintoja, mutta koska sinä syksynä ei ryhmä aloittanut, hän päättikin verestää ruotsin taitojaan ja valitsi ruotsin kielen kursseja. Hänen lapsenlapsensa kävivät tuohon aikaan Kotka Svenska Samskolania, ja hän oli itsekin paljon tekemisissä koulun kanssa. Ruotsin puuttellinen taito harmitti häntä. - Kaikki kevät- ja joulujuhlat olivat tietenkin ruotsinkielisiä ja oli todella pitkäveteistä istua katsomossa, kun ei oikein ollut perillä aiheista, joista puhuttiin, ja koskaan en ainakaan osannut nauraa oikeassa kohdassa.

Marja opiskeli ruotsia yhden talven ajan aineopiskelijana ja sanoo, että se oli hieno talvi. - Huomasin, että minulla oli tallella kyky oppia uutta. Olen aina tykännyt haastaa itseäni ja nyt siihen olikin sopiva tilaisuus.

Hän oli juuri jäänyt eläkkeelle kokopäivätyöstään ja kävi töissä enää parina päivänä viikossa. Hän oli työskennellyt yrittäjänä 80-luvulta lähtien ja tehnyt pitkiä työpäiviä. - Olin tottunut siihen, että koko ajan piti tehdä jotain. Yhtäkkiä huomasin, että aikaa jäi runsaasti. Suoritin sen talven aikana osan ruotsin pakollisista kursseista, ja se oli todella kivaa. Opettaja oli superpätevä ja miellyttävä, mutta hän osasi vaatia tuloksia oikealla tavalla. Tunneille oli aina kiva mennä.
 
Seuraavana syksynä Marja päätti aloittaa lukion oppimäärän. Tietokoneen käyttöä hän jännitti alussa ihan kamalasti. - Taitoni siinä lajissa taisivat olla miinustasoa. Päätökseen vaikutti opinto-ohjaajan rohkaisu, kun hän mainitsi, etten suinkaan ollut menossa hakemaan arvosanaa tietokoneopinnoissa vaan lukio-opinnoissa. Kaikkien aineiden opettajat ovat olleet erittäin kärsivällisiä kanssani tuossa tietokoneasiassa, jossa edelleenkin mokailen jatkuvasti.
 
Marja huomasi, että tietotekniikka ei ollut ainoa asia, mikä oli koulumaailmassa muuttunut.  - Omasta kouluajastani on kymmeniä vuosia, ja väitän lähes kaiken muuttuneen. Esimerkiksi opettajia ei tarvitse enää pelätä ja jännittää, ei ainakaan tässä koulussa. He eivät nolaa, vaikka on ollut sellaisiakin hetkiä, jolloin olen ihmetellyt ääneen, että olenkohan tullut tänne munaamaan itseni ihan täydellisesti. Jokainen opettaja on ollut erityisen pätevä ja innostava. Heidän opetustyylinsä on sellaista, että mielenkiinto asiaan säilyy. Historian tuntien lopussa Marja oli pettynyt, koska hän olisi joka kerta kuunnellut historiaa toisetkin puolitoista tuntia. Aihe ja opettajan tapa opettaa veivät mukanaan. - Sama ilmiö on päässyt käymään muillakin oppitunneilla. Opettajat osaavat opettaa ja tehdä tunneista mielenkiintoisia. Lähiopetus on tärkeää, koska siinä voi heti kysyä asioita, joita ei ymmärrä.

Opiskelu on Marjan mielestä hyödyllistä, vaikka ei tähtääkään jatko-opintoihin. Pelkästään se, että voi käydä koulussa ja oppii uutta, on arvokasta. - Sanoisin, että tänä päivänä lukio on erittäin yleissivistävä. On kiva asia, kun jokaisella kurssilla äikässä luetaan kirja ja tehtävänä on jälkeenpäin paneutua sen sanomaan, samoin on kiva verestää tietoja antiikin historiasta ja oppia sellaisia asioita, jotka jostain syystä jäivät aikoinaan oppimatta, Voi olla, että siihen aikaan olisi pitänyt olla pakollisia oppitunnilla kuuntelemisen taidon kursseja. On kiva opetella enkun epäsäännöllisiä verbejä ja ruotsin hankalia sanajärjestyksiä. Siinä saa todellakin haastaa itseään. Uskon,että opiskelu pitää aivot ja mielen virkeämpinä ja ajatukset selkeämpinä verrattuna sellaiseen elämäntapaan, jossa viikon kohokohta on jokin mehevä juoru tai uusi ruokaresepti. 

Marja on tyytyväinen onnnistumiseensa opinnoissaan, vaikka aina ei ole ollut helppoa. - Hankalinta on silloin, kun jotkut asiat eivät tahdo oikein painua mieleen. Olen jostain kuullut teorian, että jos toistaa jotain asiaa 300 000 kertaa, jää se mieleeen ikuisiksi ajoiksi, joten toivoa on, kun ei kiirehdi liikaa. Väitän, että senioritkin pystyvät opiskelemaan ja muistamaan asioita eivätkä hekään tarvitse aina niin monia toistoja. Sanonta "ei vanha koira enää opi istumaan" ei mielestäni pidä paikkaansa. Oikealla asenteella kyllä oppii, jos vain haluaa.

Valokuva: Kuvagalleria, Kotka

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä