≡ Navigointi

Biologia

Uuden opetussuunnitelman (voimaan 1.8.2016) mukaiset kurssit

Uuden opetussuunitelman mukaisesti Kouvolan iltalukio tarjoaa valtakunnallisten kurssien lisäksi myös useita paikallisia kursseja. Tervetuloa lumoutumaan biologiasta lukion varsinaisena opiskelijana tai kertaamaan ja täydentämään puuttuvia kursseja sekä valmentautumaan luonnontieteellisten ja lääketieteellisten alojen valintakokeisiin aineopiskelijana.

Lukuvuonna 2016-2017 uuden opetussuunnitelman mukaisesti opetetaan kurssi BI1. Sen voi suorittaa joko perinteisenä lähiopetuksena jaksolla IV tai verkkokurssina minkä tahansa jakson aikana.
Verkkokurssin kurssikoe tehdään koeviikolla siinä jaksossa, jossa verkkokurssi on aloitettu. Katso tarkemmin ajankäyttösuunnitelmasta.


PAKOLLISET KURSSIT (1-2)

BI1 Elämä ja evoluutio

Sisältö: Biologia tieteenä, solu, eliön elinkaari, evoluutio.

BI2 Ekologia ja ympäristö

Sisältö: Ekologian perusteet, ympäristöongelmat, kestävä tulevaisuus.

VALTAKUNNALLISET SYVENTÄVÄT KURSSIT (3-5)

BI3 Solu ja perinnöllisyys

Sisältö: Solujen tutkiminen, ominaisuuksien periytyminen, mutaatiot. Kurssiin sisältyy myös mikroskopointia.

BI4 Ihmisen biologia

Sisältö: Hedelmöitys, raskaus, synnytys, elämänkaari, ruuansulatus, hengitys, verenkierto, erityselimistöt, hormonit, hermosto, aistit, sairaudet. Kurssi antaa luonnontieteellisillä, liikunnallisilla, lääketieteellisillä ja elintarvikealoilla välttämätöntä tietoa.

BI5 Biologian sovellukset

Sisältö: Biologian uusimpia tutkimustietoja: bakteerit, virukset, geeninsiirrot, kloonaaminen, jalostus.

PAIKALLISET SYVENTÄVÄT KURSSIT (6-8)

BI6 Biologian kertauskurssi

Sisältö: Kurssilla kerrataan ja syvennetään biologian pakollisten ja syventävien kurssien keskeisimpiä asioita sekä tutustutaan erityyppisiin reaalikoetehtäviin.

BI7 Luonnontuntemus

Sisältö: Eliölajit, ekosysteemit, luonnonvaraisten ja lemmikkieläinten käyttäytyminen. Kurssiin voi kuulua myös retkeilyä ja maastotyöskentelyä.

BI8 Laborointi

Sisältö: Kurssilla syvennetään tietoja eliöiden rakenteesta ja toiminnasta esimerkiksi mikroskopoimalla ja muilla käytännön laboratoriotöillä.

Vanhan opetussuunnitelman mukaiset kurssit

Lukuvuonna 2016-2017 vanhan opetussuunnitelman mukaisista kursseista opetetaan lähiopetuksena kurssit BI2 (jakso III), BI3 (jakso IV), BI4 (jakso II) ja BI5 (jakso III) sekä etäopetuksena kurssi BI2 (jakso II). Katso tarkemmin ajankäyttösuunnitelmista.

PAKOLLISET KURSSIT (1–2)

BI1 Eliömaailma

Sisältö: Eliökunnan luokittelu, elämän synty, evoluutio, ekologian perusteet.

BI2 Solu ja perinnöllisyys

Sisältö: Solun rakenne ja toiminta, periytymisen perusteet.

S
YVENTÄVÄT KURSSIT (3-5)

BI3 Ympäristöekologia

Sisältö: Luonnon- ja ympäristönsuojelu, ympäristöongelmat, kestävä tulevaisuus.

BI4 Ihmisen biologia

Sisältö: Hedelmöitys, raskaus, synnytys, elämänkaari, ruoansulatus, hengitys, verenkierto, erityselimistöt, hormonit, hermosto, aistit, sairaudet. Kurssi antaa luonnontieteellisillä, liikunnallisilla, lääketieteellisillä ja elintarvikealoilla välttämätöntä tietoa.

BI5 Bioteknologia

Sisältö: Solu, geenin toiminta, mutaatiot, bakteerit, virukset, jalostus, geenitutkimuksen menetelmät, biotekniikka, ihmisen perimän tutkiminen, syöpä.

Uusimmat julkaisut Jarin blogista

Historiallinen helmikuu 2017: Missään koko maapallolla ei ollut huomattavasti keskimääräistä kylmempää

Maapallon eri alueiden lämpötilat helmikuussa 2017 verrattuna tavanomaiseen. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Analysis for February 2017, published online March 2017, retrieved on March 24, 2017.

Kun tarkastellaan maa- ja merialueita yhdistettyinä, NOAA:n mukaan helmikuu 2017 oli 138-vuotisen mittaushistorian toiseksi lämpimin helmikuu (heti viime vuoden helmikuun jälkeen) sekä pohjoisella pallonpuoliskolla, eteläisellä pallonpuoliskolla että globaalisti molemmat pallonpuoliskot yhdistettyinä.

Historialliseksi tämän vuoden helmikuun kuitenkin tekee Suomen Ilmatieteen laitoksen mukaan se, että helmikuu oli ensimmäinen kuukausi, jolloin missään koko maapallolla ei kuukauden aikana keskimäärin ollut huomattavasti tavanomaista kylmempää ("much cooler than average" tai "record coldest").

NOAA:n mukaan heinäkuu 2016 on maa- ja merialueiden yhdistettyjä absoluuttisia lämpötiloja (ei anomalioita) tarkasteltaessa koko mittaushistorian kaikista 1 646 kuukaudesta lämpimin. Silloinkin kuitenkin maapallolla oli yksittäisiä tutkimusruutuja, joiden alueella kuukauden keskimääräinen lämpötila oli huomattavasti tavanomaista kylmempi tai jopa ennätyskylmä.

Maaliskuu 2016 puolestaan on anomalialtaan (eli poikkeamaltaan verrattuna tavanomaiseen ko. kuukauden lämpötilaan) koko mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin. Tuolloinkin maapallolla oli alueita, joilla kuukauden keskimääräinen lämpötila oli huomattavasti tavanomaista kylmempi tai jopa ennätyskylmä.

NOAA:n mukaan helmikuu oli 2017 mittaushistorian kaikista kuukausista anomalialtaan seitsemänneksi lämpimin. Viimeksi näin suuri anomalia on mitattu huhtikuussa 2016. Helmikuu 2017 oli 41. peräkkäinen helmikuu ja kaikista kuukausista 386. peräkkäinen kuukausi, jolloin globaali keskilämpötila ylitti 1900-luvun ko. kuukauden keskilämpötilan. Maa- ja merialueet yhdistettyinä helmikuun keskilämpötila on noussut vuodesta 1880 nykypäivään keskimäärin 0,07 celsiusastetta vuosikymmenessä. Vuodesta 1980 alkaen keskimääräinen nousunopeus on ollut noin 0,14 astetta vuosikymmenessä.

Kun tarkastellaan maa- ja merialueita yhdistettyinä, NOAA:n mukaan myös pohjoisen pallonpuoliskon talviaika (joulu-helmikuun jakso) oli mittaushistorian toiseksi lämpimin joulu-helmikuu (heti viime vuoden vastaavan ajanjakson jälkeen) sekä pohjoisella pallonpuoliskolla, eteläisellä pallonpuoliskolla että globaalisti molemmat pallonpuoliskot yhdistettyinä. Maa- ja merialueet yhdistettyinä myös joulu-helmikuun keskilämpötila on noussut vuodesta 1880 nykypäivään keskimäärin 0,07 celsiusastetta vuosikymmenessä. Vuodesta 1980 alkaen keskimääräinen nousunopeus on ollut noin 0,14 astetta vuosikymmenessä.

Lue myös nämä

WMO hetki sitten: Vuonna 2016 lukuisia sää- ja ilmastoennätyksiä ilmastonmuutoksen ja El Niñon yhteisvaikutuksena

Koko 125-vuotisen mittaushistorian neljästä globaalisti lämpimimmistä talvesta kolme on koettu viimeisimmän kolmen vuoden aikana
( Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä)

WMO hetki sitten: Vuonna 2016 lukuisia sää- ja ilmastoennätyksiä ilmastonmuutoksen ja El Niñon yhteisvaikutuksena

Maailman ilmatieteen päivää vietetään torstaina 23. maaliskuuta 2017. Maailman ilmatieteen järjestö WMO julkaisi muutama tunti sitten Ilmaston tila 2016 -raporttinsa lehdistötiedotteen. Raportin keskeisiä asioita ovat koko mittaushistorian lämpimin vuosi, poikkeuksellisen alhainen merijään määrä sekä jatkuva merenpinnan nousu ja merten lämpeneminen. Koska ilmastonmuutoksen sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista on tullut niin tärkeitä, WMO on nyt ensimmäistä kertaa koonnut tietoa myös näistä vaikutuksista yhteistyössä YK:n kanssa.


Credit: WMO / UK Met Office Hadley Centre


Lämpöennätyksiä arktisella alueella, Aasiassa ja globaalisti

Enemmistö maapallon maa-alueista oli vuonna 2016 pitkän aikavälin 1961-1990 keskilämpötilaa lämpimämpi. Merkittäviä poikkeuksia tästä oli vain Etelä-Amerikassa, erityisesti Keski-Argentiinassa, ja paikoin myös Lounais-Australiassa. Globaalisti vuosi oli mittaushistorian lämpimin.

Vuoden keskilämpötila ylitti pitkän aikavälin keskiarvon vähintään kolmella celsiusasteella monin paikoin korkeilla leveysasteilla, erityisesti Venäjän rannikolla, Alaskassa, Luoteis-Kanadassa ja Barentsinmeren sekä Norjanmeren saarilla. Huippuvuorten lentokentän mittauspisteessä vuoden 2016 keskilämpötila oli -0,1 celsiusastetta, mikä ylittää vertailukauden 1961-1990 keskilämpötilan 6,5 celsiusasteella ja edellisen ennätyksen 1,6 celsiusasteella.

Vuosi 2016 alkoi äärimmäisellä helleaallolla eteläisessä Afrikassa. Lämpötila kohosi 7. tammikuuta Pretoriassa 42,7 celsiusasteeseen ja Johannesburgissa 38,9 celsiusasteeseen. Molemmat lukemat ylittävät mittaushistorian aiemmat paikkakohtaiset ennätykset vähintään kolmella asteella. Kevään aikana mittaushistorian korkeimmat lämpötilat mitattiin myös Thaimaassa (44,6 astetta, Mae Hong Son, 28.4.2016) ja Intiassa (51,0 astetta, Phalodi, 19.5.2016).

Kesällä 2016 ennätyslämpötiloja tai lähes ennätyslämpötiloja mitattiin osissa Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa. Korkeimmillaan lämpötila nousi Kuwaitissa (Mitribah) 21. heinäkuuta 54,0 celsiusasteeseen. Lukeman tarkastusprosessi on vielä kesken. Mikäli mittari ja mittausolosuhteet todetaan kriteerit täyttäviksi, kyseessä on koko Aasian mittaushistorian korkein lämpötila. Päivää myöhemmin korkeita lukemia mitattiin Irakissa (Basra, 53,9 astetta) ja Iranissa (Delhoran, 53,0 astetta). Syksyllä (6.9.2016) lämpötila kohosi Etelä-Espanjan Cordobassa 45,4 celsiusasteeseen.

Pääsihteeri Petteri Taalas näkee ennätyksissä ihmiskunnan selvän vaikutuksen

WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas kommentoi asiaa näin (englanniksi, suomennoksen sanavalinnat omiani):

"Tämä raportti vahvistaa, että vuosi 2016 oli mittaushistorian lämpimin - huomattavat 1,1 celsiusastetta yli esiteollisen ajan, mikä on 0,06 celsiusastetta yli aiemman ennätyksen vuonna 2015. - - Maailmanlaajuisesti myös merten pintalämpötilat olivat keskimäärin mittaushistorian lämpimimmät, globaali merenpinnan korkeus jatkoi nousuaan, ja arktisen merijään laajuus oli selvästi alle keskiarvon suurimman osan vuotta. - - Kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkuvasti nousee uusiin ennätyksiin, ihmisen toiminnan vaikutus ilmastojärjestelmään on tullut yhä selvemmäksi."

Vuodesta 2001 lähtien jokainen vuosi on ollut ainakin 0,4 celsiusastetta pitkän aikavälin vertailukautta 1961-1990 lämpimämpi. Maailmanlaajuinen lämpenemistrendi on 0,1-0,2 celsiusastetta vuosikymmenessä.

Vuonna 2016 lämpötilaan ja merenpinnan kohoamiseen vaikutti myös El Niño

Pitkällä aikavälillä kasvihuonekaasupäästöt aiheuttavat lämpenemistä, mutta vuonna 2016 lisälämpenemistä aiheutti vuosien 2015-2016 voimakas El Niño -ilmiö. Voimakkaina El Niño -vuosina, kuten 1973, 1983 ja 1998, lämpötilat ovat tyypillisesti 0,1-0,2 celsiusastetta lämpimämpiä kuin muuten.

Globaalisti merenpinta nousi hyvin selvästi El Niñon aikana ja vuoden 2016 alussa saavutettiinkin uudet ennätykset. Nousua havaittiin 15 millimetriä lokakuusta 2014 helmikuuhun 2016, jolloin mitattiin uusi merenpinnan globaali korkeusennätys. Vuoden 1993 jälkeen nousunopeus on ollut keskimäärin 3-3,5 millimetriä vuodessa.

Merten lämpösisältö lähes ennätyskorkea, merijäätä vähän ja korallit haalistuivat  

Globaali merijään laajuus putosi marraskuussa yli neljä miljoonaa neliökilometriä alle tavanomaisen, mikä on ennennäkemätön anomalia (poikkeama) marraskuussa. Arktisen merijään vuotuinen maksimi 24. maaliskuuta 2016 oli satelliittimittaushistorian (1979-2016) alhaisin, 14,52 miljoonaa neliökilometriä.

Merten lämpösisältö oli mittaushistorian toiseksi suurin heti ennätysvuoden 2015 jälkeen. Vuonna 2016 uusi ennätys tehtiin pohjoisella pallonpuoliskolla, kun taas eteläisellä pallonpuoliskolla oli hieman viileämpää.

Erittäin lämpimät valtamerten lämpötilat vaikuttivat merkittävästi korallien vaalenemiseen (haalistumiseen), ja kuolleisuus lisääntyi monilla trooppisilla vesillä, millä on huomattavia vaikutuksia ravintoketjuihin, ekosysteemeihin ja kalastukseen.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus saavutti 400 ppm:n symbolisen raja-arvon jo vuonna 2015. Tämä on toistaiseksi viimeisin vuosi, jolta WMO:n globaalit hiilidioksiditiedot ovat saatavilla. WMO:n mukaan hiilidioksidipitoisuus ei tulee putoamaan 400 ppm:n alle moneen sukupolveen.

Poikkeukselliset säätapahtumat jatkuneet myös vuonna 2017

Äskettäin julkaistut tutkimukset, jotka eivät sisälly WMO:n raporttiin, osoittavat, että merten lämpösisältö saattanut lisääntyä jopa enemmän kuin aiemmin on raportoitu. Alustavat tiedot osoittavat myös sen, ettei ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousuvauhdissa näy hidastumista.

Tänä talvena 2016-2017 on koettu ainakin kolmeen kertaan helleaaltoa vastaava säätilanne arktisella alueella. Voimakkaat Atlantin myrskyt veivät sinne lämmintä, kosteaa ilmaa. Myös Antarktiksella merijään laajuus on ollut ennätyksellisen alhainen, mikä on vastoin viime vuosien suuntausta.

Tieteellisen tutkimuksen mukaan arktisen alueen muutokset ja sulava merijää johtavat muutoksiin laajemmissa valtamerten ja ilmakehän kiertoliikkeissä. Tämä vaikuttaa säähän myös muissa osissa maailmaa suihkuvirtausten (jet stream) liikkeiden muuttumisen kautta. Tämän seurauksena jotkin alueet esimerkiksi Kanadassa ja Yhdysvalloissa olivat poikkeuksellisen leutoja, kun taas toisilla alueilla, esimerkiksi osissa Arabian niemimaata ja Pohjois-Afrikkaa, oli poikkeuksellisen kylmää vuoden 2017 alussa.

WMO:n koko Ilmaston tila 2016 -raportti on luettavissa tästä linkistä.

Lähde

WMO Press Release 4/2017: Climate breaks multiple records in 2016, with global impacts. Published
21 March 2017.

Lue myös nämä

TOP 10: Mittaushistorian globaalisti lämpimimmät vuodet

Tänään julkaistut tiedot: Vuodesta 2001 alkaen kaikki vuodet mittaushistorian 17 lämpimimmän vuoden joukossa, vuosi 2016 todennäköisesti lämpimin

Vuosi 2016 selvästi mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi, vaikka viimeisten kuukausien osalta eri lämpötilasarjoissa on suuria eroja

Eurooppalainen analyysi hetki sitten: Vuosi 2016 globaalisti mittaushistorian lämpimin, lähes 1,5 astetta yli esiteollisen ajan ja ensimmäistä kertaa hiilidioksidipitoisuus koko ajan yli 400 ppm

Globaali merijään pinta-ala on nyt pienempi kuin yhtenäkään muuna päivänä satelliittimittaushistorian aikana

Ennakkotieto uudesta tutkimuksesta: Ensimmäinen yhdellä asteella esiteollista aikaa lämpimämpi vuosi oli 2015, mutta mitä esiteollinen aika tarkoittaa?

Vuosikatsaus: Säävuosi 2016

Aasian uusi koko mittaushistorian lämpöennätys 54 astetta?

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2014: Jos olet alle 38-vuotias, et ole elänyt yhtäkään 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta
( Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä)

Reilut Blogit -haaste 3: Meri, Malediivit, muovi, munat ja matkailu


Tarinoita maailmalta -blogin Annika ja Matkakuume.net-blogin Miika ja Gia ovat ansiokkaasti jo kolmantena keväänä peräkkäin polkaisseet käyntiin Reilut Blogit -haasteen, joka kiinnittää huomiota matkailun ympäristövaikutuksiin. Tällä kertaa teemana on meri.

Olen osallistunut haasteeseen kahtena edellisenäkin vuonna. Viime vuonna aiheina olivat vastuullinen matkailu ja matkanjärjestäjän rooli. Itse kirjoitin tekstiä hidasloriselfien ja sivettikissakahvin välttämisestä aina tietoisuuden levittämiseen TripAdvisorissa.

Kaksi vuotta sitten teemana ollut kestävä matkailu kumpusi eläinten kaltoinkohtelusta matkailuteollisuudessa. Otin kantaa kirjoituksella "Matkailussa eläimiä käytetään narsistin tavoin: Onko vastuu turistilla vai matkanjärjestäjällä?" 

Esimerkiksi norsujen kohtelun osalta suomalaistenkin matkanjärjestäjien toiminta on ajoittain vaikuttanut hyvin takapajuiselta. Onneksi tilanne on nyt huomattavasti aiempaa parempi, mihin ovat osaltaan vaikuttaneet Reilut Blogit -kampanjat.

Malediivien meriparatiisin jätesaari

Tämänvuotisen merihaasteen aloitan Malediiveiltä, jossa en itse ole koskaan käynyt. Olen kuitenkin lukenut paljon tietoja tuosta meriparatiisista.

Noin 6,5 kilometrin päässä Malediivien pääkaupunki Malésta sijaitsevalle Thilafushi-jätesaarelle viedään noin 330 000 kg jätettä päivittäin. Suuri osa tästä tulee turismista, joka on alueen pääelinkeino. Malediiveilla vierailee vuosittain yli 750 000 turistia, mikä on kaksinkertaisesti valtion oman väkiluvun verran. Jokainen turisti tuottaa noin 3,5 kg jätettä päivässä. Kaiken lisäksi pääkaupunki Malé on neljä kertaa niin tiheästi asuttu kuin Lontoo, eikä sen ympärillä ole ylimääräisiä maa-alueita. Siksi jätteet kuljetetaan erilliselle jätesaarelle.

Malediivit on maailman matalin ja tasaisin valtio. Ihmisen muokkaamia alueita on useiden metrien korkeudella merenpinnasta, mutta valtion korkein luonnollinen kohta sijaitsee ainoastaan 2,4 metriä merenpinnan yläpuolella ja keskimääräinen korkeus on 1,5 metriä merenpinnan yläpuolella. Malediivien alueesta yli 80 prosenttia on alle metrin korkeudella sijaitsevia korallisaaria. Siksi ilmastonmuutoksen myötä nouseva merenpinta uhkaa Malediiveja suuresti.

Paradoksaalista on se, että jätteiden polttaminen jätesaarella tuottaa ilmaan yhä lisää ilmastonmuutosta voimistavaa hiilidioksidia. Malediivit kuitenkin aikoo suunnitelmien mukaan siirtyä pelkästään uusiutuvien energianlähteiden käyttöön.

Kuinka iso muovijätepyörre Tyynellämerellä on?

Tasan 20 vuotta sitten ihmisten tietoisuuteen nousivat meriin kertyneet muovijätteet, kun Charles Moore purjehti elokuussa 1997 tasmanialaiskatamaraanillaan Tyynenmeren pohjoisosien poikki. Hän raportoi valtavasta muovijätepyörteestä. Tämän jätelautan hän arvioi olevan jopa Teksasin kokoinen.

Vajaata vuotta myöhemmin laajuuden sanottiin jo olevan kaksi kertaa Teksasin verran. Lautan koko kasvoi - ainakin uutisissa - vuosi vuodelta. Lopulta sen sanottiin olevan koko Yhdysvaltojen kokoinen. Kohtuullisia tieteellisiä todisteita kuitenkin oli vain jätelautasta, jonka koko on yksi prosentti Teksasin pinta-alasta eli noin 7 000 neliökilometriä. Tämäkin kuitenkin vastaa lähes koko Kymenlaakson pinta-alaa merialueet mukaan luettuina.

Myöhemmin vastaavia muovijätepyörteitä on raportoitu muiltakin meriltä. Muovijätelauttojen kokoa on kuitenkin mahdotonta arvioida tieteellisen tarkasti, koska kyseessä on pieneksi jauhautunut mikromuovi, eivät näkyvissä meren pinnalla kelluvat muoviroskat. Muovijätelautan poikki voi kulkea laivalla huomaamatta koko lauttaa, eikä sitä näy myöskään satelliittikuvissa. Silti muovijätteet ovat merissä todellinen ongelma.

Masentavat määrät mikromuovia


Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana maapallolla on tuotettu enemmän muovia kuin koko viime vuosisadalla (1900-luvulla). Kaikkiaan maapallolla on tuotettu niin paljon muovia, että sillä muovimäärällä voisi kääriä koko maapallon muovikelmuun. Karkeiden arvioiden mukaan merissä oleva muovimäärä yltäisi jonoon aseteltuna koko maapallon ympäri 425 kertaa tai kahdesti kuuhun ja takaisin. Merissä olevien muovijätteiden painon arvioidaan ylittävän kalojen painon vuoteen 2050 mennessä

Ennusteiden mukaan 99 prosenttia merilinnuista syö ravintonsa mukana muovia vuoteen 2050 mennessä. Muovipussit näyttävät meressä kelluessaan usein meduusoilta, jotka ovat kilpikonnien tärkeää ravintoa. Siksi merikilpikonnat syövät muovipusseja ja tukehtuvat niihin. Myös linnut ja muutkin vesieläimet syövät muovia, useimmiten ehkä vahingossa. Muovi tukehduttaa eläimiä sekä tukkii suolistoja ja siitä voi liueta myrkyllisiä kemikaaleja.

Aiemmin ajateltiin merilintujen syövän muovia pelkästään vahingossa tai siksi, että muovi näyttää meduusoilta, merileviltä ja muulta ravinnolta. Science Advances -lehdessä viime marraskuussa julkaistun tutkimuksen mukaan keskeisenä vaikuttavana tekijänä näyttää kuitenkin olevan merien planktonin eli keijuston vaikutuksesta muovin pinnalle syntyvä dimetyylisulfidi, joka houkuttelee lintuja syömään.

Keskellä valtamerta sijaitsevalla Midwayn atollilla tuhannet albatrossin poikaset kuolevat jo nyt muoviroskien takia nälkään ja myrkkyihin tai tukehtumalla. Tämä on silminnähtävä fakta, vaikka muovijätelauttojen kokoa ei pystytäkään arvioimaan. Kyseessä ovat suuret muovikappaleet, ei mikromuovi. Nykyään arviolta joka kolmas poikanen menehtyy muoviroskien seurauksena. Albatrossin poikaset saavat mahansa täyteen muovia, kun niitä ruokkivat vanhemmat luulevat muoviroskia ruoaksi ja tuovat niitä nälkäisille poikasilleen.

Merten muovijätteestä yli 92 prosenttia kuitenkin on mikromuovia eli halkaisijaltaan alle 4,75 mm. Tätä mikromuovia päätyy vesiin monista lähteistä, esimerkiksi kuorintavoiteista ja muusta kosmetiikasta (kosmetiikan mikrokuulat, mikrorakeet, kristallit), liikenteestä (mm. autojen renkaista) sekä myös tekokuituvaatteista. Yhden fleece-vaatteen pesusta voi irrota jopa 1500 kuitua, jotka läpäisevät jätevedenpuhdistuksen ja päätyvät vesistöihin. Kosmetiikasta mikromuovia on onneksi viime vuosina vähennetty ja tullaan yhä vähentämään. Tässä on siis tapahtunut selvää positiivista kehitystä.

Itse asiassa kaikki mereen joutunut muovi muuttuu lopulta aaltojen aiheuttaman mekaanisen hankauksen sekä auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta mikromuoviksi. Mitään silmin nähtäviä muovijätelauttoja merissä ei siis ole. Nämä pienet muovijätehiukkaset voivat kuitenkin olla jopa haitallisempia kuin suuret, sillä pienet hiukkaset pääsevät helposti rikastumaan ravintoketjuissa.

Neljäsosa meristä tunnistetuista jätteistä on savukkeita ja tupakan filttereitä! Meriä likaavat myös laivat, jotka dumppaavat jätteitä luvatta meriin. Matkailukin vaikuttaa omalta osaltaan.

Turismi lisää osaltaan merenalaista äänisaastetta


Muovin lisäksi ihmiskunnan melusaastekin on levinnyt myös meriin. Ihmiskunnan vaikutus merten rannikkoalueen äänimaailmaan lienee merkittävä, koska noin 40 prosenttia maapallon väestöstä elää korkeintaan sadan kilometrin etäisyydellä rannikoilta. Näiden alueiden väentiheys on yli kolme kertaa niin suuri kuin maapallon keskimääräinen väentiheys. Vaikka vedenalaisia ääniä aiheuttavat sekä pinta-aallot, sääilmiöt, jäätiköt että eläimet, ihmistoiminnan osuus äänistä on kaksinkertaistunut joka vuosikymmen viimeisimmän kuuden vuosikymmenen aikana.

Viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että laivaliikenteen ja rantojen rakennustoiminnan kaltaisille äänille altistuminen aiheuttaa käyttäytymisreaktioita tietyissä selkärangattomissa eläimissä, jotka elävät merisedimentissä. Nämä lajit edistävät merkittävästi merenpohjan ekosysteemin toimintaa, sillä ne vaikuttavat sedimenttien sisälle ja niistä ulos kulkeutuvan veden määrään. Tämä puolestaan on ratkaisevan tärkeää ravinteiden kiertokulun ja hiilidioksidin varastoinnin kannalta.

Tutkimus osoitti sen, että joidenkin ihmisen aiheuttamien äänien seurauksena tiettyjen lajien aktiivisuus sedimenteissä voi heikentyä. Tämä taas voi johtaa tiiviiden sedimenttien muodostumiseen, jolloin merenpohja kärsii alentuneesta happipitoisuudesta. Mahdollisesti hapettomiksi muuttuvat sedimentit voivat vaikuttaa merenpohjan tuottavuuteen, sedimentin lajiston vähenemiseen ja kalatalouden tuotannon heikkenemiseen.

Kreikassa, Turkissa ja Kyproksella voi kohdata uhanalaisia merikilpikonnia tavallisilla turistirannoilla


Nykyään merikilpikonnat ovat uhattuina monella tavalla. Nopea ilmastonmuutos tällä vuosisadalla voi sinetöidä niiden kohtalon kertaheitolla. Viime vuosisadalla kaikkien seitsemän lajin populaatiot ovat jo vähentyneet dramaattisesti. Kilpikonnien pyydystäminen (ruoka, öljy, nahka, kilpi), munien kerääminen, turismi, veneily (kilpivauriot, haavat, kuolemat), vahingossa tapahtuva tappaminen kalastuksen yhteydessä, muovijäte, kemiallinen saastuminen, maataloudesta ja jätevesistä tulevat ravinteet, valosaaste ja pesimäalueiden häviäminen rannikkoalueiden muuttuessa ovat kaikki vaikuttaneet haitallisesti.


Valosaaste on kilpikonnille haitallinen siksi, että ne suunnistavat kuun valon avulla. Näin esimerkiksi munista kuoriutuneet poikaset osaavat ryömiä merta kohti. Jo kilpikonnien pesimärannan lähellä sijaitsevalle lentokentälle laskeutuvan suihkukoneen valot voivat sekoittaa kilpikonnien suuntavaiston. Siksi esimerkiksi Kreikkaan kuuluvalla Zakinthoksen saarella ei yleensä sallita yölentoja.

Merikilpikonnat pesivät usein samoilla rannoilla aurinkoa ottavien turistien kanssa. Tällaisilla paikoilla on varottava tallomasta pesiä, joihin kilpikonnat ovat munineet. Aurinkovarjoakaan ei kannata pystyttää, ettei vahingossa tule survoneeksi munia rikki.

Mitä yksittäinen matkailija voi tehdä?


Tärkeintä on tietenkin välttää roskaamista, merieläinten häiritsemistä ja veden tuhlaamista. Koska jätevedet kuormittavat merta, myös makean veden säästäminen auttaa meriä.

Matkailulehti Mondon julkaisema mainio "Vastuullisen matkailijan käsikirja" (kirjoittaneet Heidi Kalmari ja Kati Kelola) kertoo näin:

"Suomalaisen matkailijan ei tarvitse matkustaa kauas kokeakseen, millaista on, kun vesi ei riitä. Monien suosikkikohde Espanja on yksi Euroopan pahiten kuivuudesta kärsivistä maista. Espanjan ympäristöministeriön mukaan aavikoituminen uhkaa kolmasosaa maan pinta-alasta. Pahiten kuivuus koettelee Kaakkois-Espanjan rannikkoa, Alicanten, Almerían ja Murcian alueita, mutta myös Málagan seutua, Costa del Solia ja Kanariansaaria. Barcelonaankin vettä on jouduttu kuljettamaan tankkereilla. Ongelmaan vaikuttavat etenkin ilmastonmuutos ja metsähakkuut, mutta myös vesivarojen ylenpalttinen lotraus. Eniten makeaa vettä juopottelee maatalous, mutta myös matkailu pahentaa asiaa. Arvokasta vettä käytetään golfkenttien kasteluun, vesipuistoihin ja hotellien uima-altaisiin sekä viheralueille. - - Jokainen Kaakkois-Espanjassa sijaitsevista golfkentistä kuluttaa WWF:n arvion mukaan vuodessa yhtä paljon vettä kuin 12 000 asukkaan kaupunki. Myös yksittäisellä matkailijalla olisi varaa kääntää hanaa tiukemmalle. Granadassa vieraileva turisti kuluttaa Unescon mukaan seitsemän kertaa enemmän vettä kuin paikalliset asukkaat. Se on hyvä pitää mielessä, kun alkaa seuraavan kerran laulaa suihkuaariaa Espanjan aurinkorannikolla. - - Turistin vedenkulutus on keskimäärin 300-850 litraa – Egyptin Sharm el Sheikhin hotelleissa jopa 1 000 litraa – vuorokaudessa. Vertailun vuoksi: suomalaisilla kuluu arkikäytössä noin 160 litraa vettä päivässä. Vettä tuhlaantuu, kun suihkussa käydään pari kertaa päivässä ja kun pyyhkeet ja lakanat vaihdetaan päivittäin uusiin. Eniten lotrataan hienoimmissa hotelleissa. - - Monissa hotelleissa vain lattialle jätetyt pyyhkeet viedään pesuun. Laita siis pyyhkeesi telineisiin ja käytä ne uudelleen. - - Mitä parempi hotelli, sitä todennäköisemmin siellä on uima-allas – joka kuluttaa vettä. Vaikka hotellin uima-allas olisi kuinka miellyttävä ja rauhallinen tahansa, lähde mieluummin uintiretkelle mereen – olethan rantalomalla! Suosi hotelleja, joissa on pieni tai merivedellä täytetty uima-allas."

Myös pullovettä tulisi käyttää vain todellisessa tarpeessa. Joissakin maissa vesijohtoveteen saatetaan sekoittaa merivettä, jolloin hanaveden juominen ei tietenkään ole suositeltavaa. Hyvin paljon vaikuttaa myös yksittäisten alueiden tai jopa talojen vesijohtoverkoston kunto. Vaikka hanavesi olisi periaatteessa juomakelpoista, huonokuntoinen putkisto voi tehdä siitä kelvotonta.


Eettisesti toimiva matkailija ei osta uhanalaisista lajeista tehtyjä matkamuistoja. Sen sijaan luonnossa voi tutustua paikallisiin erikoisuuksiin, vaikkapa kumipallona pomppivaan kalaan, mikäli tutustumisen pystyy tekemään eläimiä häiritsemättä. Valaita, pyöriäisiä ja delfiinejä voi käydä katsomassa niiden luonnollisissa elinympäristöissä, jos retkien järjestäjät noudattavat vastuullisen matkailun ohjeita.

Varomaton matkailija saattaa syödä uhanalaisia lajeja. Ehdottomasti vältettäviä ovat esimerkiksi Atlantin ja Tyynenmeren liemikilpikonnat, joista tehdään kilpikonnalientä tai liharuokaa. Pelkkää lientä varten elävältä kilpikonnalta voidaan leikata selkä- ja vatsakilvet irti, minkä jälkeen kilpikonna todennäköisesti kuolee meressä kituen. Kaloista erittäin uhanalaisia ovat esimerkiksi suosituimmat tonnikalalajit, hait, turska ja punakampela.

Valistunut matkailija etsii tietoa eri lähteistä. Visuaalisesti näyttäviä ja havainnollisia tietolähteitä ovat dokumenttielokuvat. Uutta A Plastic Ocean -seikkailudokumenttia kuvattiin ympäri maapalloa 20 paikassa neljän vuoden aikana. Tutkimusmatkailijat Craig Leeson ja Tanya Streeter sekä kansainvälisten asiantuntijoiden ryhmä selvittävät elokuvassa muovisaasteen syitä ja seurauksia sekä etsivät ongelmiin ratkaisukeinoja.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös Indiana Jonesin naispuoliseksi versioksi sanotun surffaaja ja seikkailija Alison Tealin toimintaan. Kun Alison Teal oli vain kahden kuukauden ikäinen, hänen luontovalokuvaajavanhempansa, National Geographic -lehden valokuvaajaisä David Blehert ja luonnontieteilijä-joogaopettajaäiti Deborah Koehn, olivat vieneet pienen Alisonin Etelä-Perun korkeimmalle huipulle. Sen jälkeen hän on seikkaillut ympäri maailmaa. Hänen ensimmäinen paras ystävänsä oli apina Amazonin sademetsässä. Yoga Adventure -yhtiönsä kautta perhe on järjestänyt opastettuja matkoja ympäri maapalloa. Perheen koti on Havaijilla sijaitseva sataprosenttisesti kestävän kehityksen mukainen talo, jossa ei alun perin ollut lainkaan juoksevaa vettä eikä sähköä.

Alison Teal kauhistui Malediivien muovijätemääristä osallistuessaan siellä selviytymisseikkailuun. Hän tekikin Malediiveiltä dokumenttifilmin, jolla on tarkoitus kiinnittää huomiota yleisesti globaaliin roskaantumiseen ja saastumiseen, ei pelkästään Malediiveihin. Hän on ollut mukana tekemässä aiheesta myös upeita valokuvasarjoja ja muovijätteestä roskamuotia tai kierrätysmuotia. Tämä on upea esimerkki yksittäisen ihmisen vastuullisista teoista. Aloita siis heti tutustumalla itsekin Alison Tealiin.

Kiitos ja kumarrus teille Annika, Miika, Gia ja jokainen vastuullinen matkailija.

Reilua matkailuvuotta 2017!

T. Jari
( Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä)

Viisitoista mielenkiintoista faktaa kesäajasta

Kesäaika alkaa sunnuntaina 26. maaliskuuta 2017 (lauantain ja sunnuntain välisenä yönä) kello 3.00. Kesäaika päättyy ja normaaliaikaan eli "talviaikaan" palataan sunnuntaina 29. lokakuuta 2017 kello 4.00. Kesäaikaan siirtymisen johdosta tarjoilen luettavaksenne 15 mielenkiintoista faktaa, jotka liittyvät kesäaikaan. Miten kesäaika vaikuttaa ihmisten ja ympäristön hyvinvointiin?

Kuva: Pixabay.

1. Benjamin Franklin laski aikaisemman heräämisen säästävän kynttilöitä ja ehdotti kirkonkellojen soittamista aikaisin aamulla

Joskus on sanottu, että kesäajan olisi keksinyt Benjamin Franklin vuonna 1784. Franklin ei kuitenkaan ehdottanut kellonajan siirtämistä, vaan ainoastaan kehotti pariisilaiseen lehteen lähettämässään satiirisessa kirjoituksessaan pariisilaisia heräämään ennen puolta päivää, jotta illalla ei tarvitsisi polttaa niin paljon kynttilöitä. Kirjoituksessa Franklin laski, että maaliskuun 20. päivän ja syyskuun 20. päivän välillä on 183 iltaa, joista kunakin kynttilää poltetaan 7 tuntia, mistä tulee yhteensä 1281 tuntia. Kerrottuna pariisilaisten asukasluvulla (100 000) tästä tulee 128 100 000 tuntia. Kun tunnissa yhdestä kynttilästä palaa puoli paunaa vahaa ja talia, painoksi saadaan kaikkiaan 64 050 000 paunaa. Tämä maksaa 96 075 000 livres tournoisia (yksi Ranskassa muinoin käytetyistä rahayksiköistä). Benjamin Franklin ehdotti myös monia ratkaisuja kirkonkellojen soittamisesta aikaisin aamulla hevosvaunuliikenteen kieltämiseen iltaisin.

2. Aluksi ehdotettiin kellojen siirtämistä 20 minuuttia kerrallaan kuukauden kaikkina sunnuntaina

Ensimmäisen varsinaisen idean kesäajasta esitti uusiseelantilainen taiteilija ja amatöörihyönteistutkija George Vernon Hudson vuonna 1895. Lontoolainen rakennusmestari William Willett kirjoitti vuonna 1907 pamfletin "Waste of Daylight", jossa hän ehdotti kellojen siirtämistä 20 minuuttia eteenpäin jokaisena huhtikuun sunnuntaina ja vastaavasti 20 minuuttia taaksepäin jokaisena syyskuun sunnuntaina. Hän teki myös tarkat laskelmat näin saavutettavista taloudellisista säästöistä.

3. Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa

Ensimmäisenä kesäaika otettiin todellisuudessa käyttöön Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikaan 30.4.1916 energian säästämiseksi. Iso-Britannia seurasi Saksan esimerkkiä toukokuussa ja Ranska kesäkuussa.

Saksa kuitenkin luopui kesäajan käytöstä sodan jälkeen vuonna 1919, kunnes kesäaika jälleen omaksuttiin vuonna 1980. Tuolloin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa useat Euroopan valtiot alkoivat käyttää kesäaikaa energiakriisin innoittamina, esimerkiksi Suomi vuonna 1981. Ensimmäistä kertaa Suomessa oli kokeiltu kesäaikaa sota-aikaan vuonna 1942.

4. Myös Etelämantereen joissakin osissa käytetään kesäaikaa

Myös Etelämantereen joillakin tutkimusasemilla käytetään kesäaikaa, jotta kellonaika pysyy samana Chilessä tai Uudessa-Seelannissa sijaitsevien tavarantoimittajien kanssa.

5. Kanada on kokeillut kahden tunnin kesäaikaa

Vuonna 1988 Kanadassa siirrettiin kokeilumielessä kelloja kahdella tunnilla kesäaikaan siirryttäessä. Tarkoituksena oli saada vuorokauden valoisa aika mahdollisimman tehokkaasti käyttöön.

6. Kelloa siirretään sekä keväällä että syksyllä kesää kohti

Jos on vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan viisareita siirrellään, on hyvä pitää mielessä tämä muistisääntö: "Viisareita siirretään aina lähintä kesää kohti - kaikkihan me pidämme kesästä!" Siis keväällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin ("yritetään päästä nopeammin kohti tulevaa kesää") ja syksyllä tunnilla taaksepäin ("yritetään palata takaisin kohti juuri päättynyttä ihanaa kesää").

7. Netistä saatava tarkka kellonaika ei ole tarkka enää kotikoneen näytöllä

Tarkka aika kerrotaan useilla nettisivuilla. Todellisuudessa aika ei kuitenkaan ole täysin tarkka, koska verkkoyhteyden laadusta riippuen signaali voi viipyä matkalla jonkin aikaa. Täysin oikea aika voi siis poiketa noin 0,1 sekunnista useaan sekuntiin verrattuna näiltä nettisivuilta löytyviin aikoihin:

Mittatekniikan keskus (katso ko. sivun oikea yläkulma)

Time.is (sivu tarkastaa myös tietokoneesi kellonajan tarkkuuden)

Suomen aika

Kellonaika.fi

Greenwich Mean Time

8. Kesäajan tarkoitus on saada valoisa aika ja ihmisten valveillaolo osumaan yhteen

Monilta ihmisiltä näyttää kokonaan unohtuneen, miksi kelloja siirrellään kesäksi kesäaikaan. Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin.

Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Suomessa kesäajan merkitys näkyy selkeimmin alkukevään ja loppukesän iltoina, jotka ilman kesäaikaa olisivat paljon pimeämpiä.

9. Kesäaika voi lisätä harrastusmahdollisuuksia ja kohentaa taloutta

Ulkona näkee kesäajan ansiosta hyvin oleilla pitempään, mikä voi lisätä myös perheiden yhteisiä aktiviteetteja. Esimerkiksi puutarhatyöt tai liikuntaharrastukset onnistuvat helpommin, millä voi olla terveyttä edistävä vaikutus. Sähkönkäyttö vähenee ja terveys kohenee myös siksi, jos ihmiset ulkoilevat enemmän viihde-elektroniikan käytön sijaan. Toisaalta televisioyhtiöt kärsivät, jos ihmiset ovatkin parhaaseen katseluaikaan ulkoilemassa.

Lisääntyvä ajanvietto kodin ulkopuolella iltaisin voi lisätä turismia, kauppojen sekä ravintoloiden asiakasmääriä ja muuta taloutta, mutta toisaalta mahdollisesti lisääntynyt liikkuminen voi kuluttaa luonnonvaroja sekä aiheuttaa päästöjä.

10. Kesäaika saattaa tietyissä olosuhteissa vähentää rikollisuutta ja siten tuoda taloudellista hyötyä

Valoisammat illat voivat vähentää rikollisuutta. Pari vuotta sitten julkaistussa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa Jennifer L. Doleac ja Nicholas J. Sanders esittävät empiirisiä arvioita siitä, kuinka kesäaikaan siirtymisen myötä illalla lisääntyvä valoisuus vähentää väkivaltarikoksia. He havaitsivat esimerkiksi ryöstöjen määrän vähentyvän kesäajan alkaessa keväällä. Erityisen merkittävä pudotus tapahtui työpäivien päättymistä seuraavan tunnin aikana.

Tulokset osoittavat, että ryöstöjen, lievän väkivaltarikollisuuden ja muun katurikollisuuden määrä laskee noin 7 % kesäajan alkamista seuraavien viikkojen aikana. Näistä ryöstöjen määrä väheni 19 %, mitä selittää erityisesti 27 %:n lasku työpäivien päättymistä seuraavan auringonlaskutunnin aikana.

Kun päivänvaloa on enemmän kello 17-18 ihmisten kulkiessa kotiin, rikoksentekijät todennäköisesti välttelevät rikoksia, koska on olemassa suurempi mahdollisuus, että heidät tunnistetaan. Valoisassa tunnistaminen on helpompaa ja ulkona saattaa liikkua enemmän ihmisiä, mikä merkitsisi enemmän todistajia. Toisaalta kääntöpuolena on se, että myös mahdollisia uhreja on enemmän.

Doleac ja Sanders arvioivat myös kesäaikaan siirtymisen kustannuksia verrattuna rikosten vähentymisen aiheuttamaan taloudelliseen hyötyyn. Suurin osa syntyvistä lisäkustannuksista johtuu nimenomaan kellojen siirtämisestä eikä myöhäisemmästä auringonlaskusta sinänsä. Rahalliset kustannukset näyttävät todennäköisesti olevan hyvin pieniä verrattuna rikosten määrän vähenemisen tuomaan hyvin huomattavaan hyötyyn. Vaihtelu voi kuitenkin olla suurta eri kuukausina ja eri maantieteellisillä alueilla. Esimerkiksi Suomessa kesällä on lähes ympäri vuorokauden valoisaa, joten Doleacin ja Sandersin tutkimuksessa havaitut hyödyt tuskin paljonkaan näkyvät meillä.

11. Laskelmat kesäajan tuomasta energiansäästöstä ovat ristiriitaisia

Vuonna 1986 kesäaika siirrettiin Yhdysvalloissa alkamaan huhtikuun alussa huhtikuun lopun sijaan. Tämän lisäkuukauden on väitetty tuovan Yhdysvalloissa vuosittain säästöä 300 000 öljybarrelin verran. Vuodesta 2007 alkaen kesäaikaa pidennettiin Yhdysvalloissa vielä nelisen viikkoa lisää (kesäaika nyt maaliskuun toisesta sunnuntaista lokakuun ensimmäiseen sunnuntaihin), jotta energiansäästö olisi mahdollista maksimoida. Kalifornialaisen selvityksen mukaan energiansäästö jäi kuitenkin hyvin pieneksi. Vuonna 2008 julkaistun raportin mukaan koko Yhdysvalloissa pidennetty kesäaika säästi sähköä keskimäärin vain 0,5 % päivässä (ko. päivän sähkönkäytöstä), mistä tulee yhteensä 1,3 miljardia kWh. Tämä vastaa 122 000 yhdysvaltalaisen talouden keskimääräistä koko vuoden energiankäyttöä.

Toisaalta nykyaikainen energiatehokas valaistus pienentää kesäaikaan siirtymisen säästövaikutuksia. Lisäksi ilmastointi on usein valaistusta merkittävämpi sähkön kuluttaja. Kesäajan myötä vuorokauden lämpimin aika voi ajoittua niin, että ilmastointia saatetaan käyttää enemmän kuin noudatettaessa normaaliaikaa ympäri vuoden, joten kesäajan käyttäminen saattaa tällöin jopa lisätä energiankulutusta.

12. Myös kesäajan vaikutukset liikenteeseen ovat ristiriitaisia

Kesäajan on arveltu (Transport Research Laboratory ja University College of London) vähentävän liikenneonnettomuuksia ja liikenteessä kuolevien määriä, kun liikenne keskittyy paremmin valoisaan aikaan. Toisaalta kevätaamuna aamutokkuraisena (kellojen siirtämisen seurauksena liian aikaisin heräämään joutuneena) rattiin hyppääminen voi lisätä onnettomuuksia. Kellojen siirtämisen takia kesän iltaruuhkat voivat keskittyä entistä enemmän aurinkoiseen aikaan, mikä voi osaltaan pahentaa saasteongelmia. Ongelmia siirtymisyönä tulee myös junien ja bussien aikatauluille. Raskaan liikenteen ajopiirturitkin pitää muistaa siirtää oikeaan aikaan. 

13. Onko kesäaika aamuvirkkujen johtajien ja poliitikkojen muille tekemää kiusaa?

Fyysikko Ernst Peter Fischer on ollut sitä mieltä, että kesäaika on aamuvirkkujen iltavirkuille keksimä kiusa, joka on mennyt läpi siksi, että monet tehokkaasti toimivat johtajat ja poliitikot ovat itse aamuvirkkuja.

Maataloudessa ongelmana voi olla se, ettei esimerkiksi lehmiä ole helppo "ohjelmoida uudelleen" muuttamaan vaikkapa aamulypsyn aikataulua. Eikä tietotekniikassakaan ole helppoa siirrellä kellonaikoja pari kertaa vuodessa. Tietojärjestelmien (esimerkiksi tietokoneohjelmat, ovien sähkölukkojen avautumisajat, murtohälytysjärjestelmien päälläolo jne.) kellot voivatkin olla ympäri vuoden normaaliajassa. Kotonakin siirrettäviä kelloja voi olla erilaisissa laitteissa jopa reilusti yli toistakymmentä. Jopa pommit voivat räjähtää väärään aikaan.

Kesäaika tuottaa monia muitakin ongelmia. Hämärämmät kevätaamut voivat aiheuttaa jopa masentumista ja kellojen siirtäminen sisäisen kellon (biologisen rytmin) "ohjelmointivaikeuksia". Pahimmillaan kesäaikaan siirtymisen on osoitettu jopa lisäävän joidenkin ihmisten itsemurhariskiä.

14. Kesäaikaan siirtyminen vaikuttaa sydänkohtausten ajoittumiseen, mutta ei niiden määrään

Aikaisempi herääminen heti kesäaikaan siirtymisen jälkeisinä aamuina voi lisätä myös sydänkohtausriskiä samaan tapaan kuin maanantaisin sydänkohtausriski voi olla muita viikonpäiviä suurempi, jos vuorokausirytmi on muuttunut viikonloppuna. Toisaalta normaaliaikaan siirryttäessä sydänkohtausriski on seuraavalla viikolla tavanomaista pienempi, kun aamulla voi nukkua tunnin pitempään.

Joulukuussa 2015 julkaistu suomalainen tutkimus ”Association of daylight saving time transitions with incidence and in-hospital mortality of myocardial infarction in Finland” päätyi Yle Uutisten mukaan tällaisiin johtopäätöksiin: ”Kun siirryttiin kesäaikaan, niin infarktien määrä lisääntyi keskellä viikkoa siirron jälkeen. Kun kesäajasta siirryttiin takaisin talviaikaan, niin silloin infarktien määrä ensimmäisenä työpäivänä väheni mutta lisääntyi taas loppuviikosta, jolloin kokonaismäärä pysyi samana.”

Muutama vuosi sitten julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa ”Daylight saving impacts timing of heart attacks” todetaan sydänkohtausten lisääntyneen 25 % kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina verrattuna normaalimaanantaihin. Kun Michiganin sairaaloissa hoidetaan maanantaisin keskimäärin 32 sydänkohtausta, kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina niitä oli keskimäärin 8 enemmän. Yleensäkin maanantaisin sydänkohtauksia on viikonpäivistä eniten, mikä voi johtua sekä viikonlopun epäsäännöllisemmästä vuorokausirytmistä että myös työviikon aloitusstressistä. Kesäaikaan siirryttäessä mukaan tulee vielä tuntia normaalia aikaisempi herätys. Kaiken kaikkiaan kesäaikaan siirtymistä seuraavalla viikolla ei kuitenkaan tapahtunut lukumääräisesti normaalia enempää sydänkohtauksia, vaan sydänkohtaukset keskittyivät nimenomaan maanantaihin.

Tämä viittaisi siihen, että sydänkohtaukselle alttiit henkilöt (jotka todennäköisesti olisivat muutenkin pian saaneet sydänkohtaukset) saivat sydänkohtauksen kesäaikaan siirtymisen seurauksena. Toisaalta syksyllä talviaikaan siirtymistä seuraavana tiistaina sydänkohtaukset vähenivät 21 %. Tutkijat eivät osaa selittää sitä, miksi vaikutus tuli näkyviin juuri tiistaina. Koko viikon sydänkohtausmäärä ei taaskaan poikennut tavanomaisesta. Aiheesta tarvitaan vielä lisätutkimuksia. Tämä tutkimus keskittyi vain Michiganin osavaltioon, eikä siinä otettu huomioon potilaita, jotka olivat kuolleet jo ennen sairaalaan tuontia. Mielenkiintoista olisi myös vertailu Havaijiin ja Arizonaan, joissa ei käytetä kesäaikaa. Jo aiemmin on tiedetty unen puutteen altistavan sydänkohtauksille, mutta unirytmin muuttumisen vaikutuksista on vähemmän tietoa.

Kesäaikaan siirtyminen näyttäisi siis vaikuttavan sydänkohtausten ajankohtaan (ajoittumiseen), mutta ei kuitenkaan niiden määrään.

15. Oikeuden tuomarit antavat pidempiä tuomioita kesäaikaan siirtymisen jälkeisenä päivänä

Helmikuussa 2017 julkaistun yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan oikeuden tuomarit antavat ilmeisesti unenpuutteen aiheuttamasta väsymyksestä johtuen 5 % pidempiä tuomioita kesäaikaan siirtymisen jälkeisenä päivänä verrattuna viikkoa aiemmin tai viikkoa myöhemmin annettuihin tuomioihin.

Lähteet

Annals of Medicine: Association of daylight saving time transitions with incidence and in-hospital mortality of myocardial infarction in Finland

Benjamin Franklin's Essay on Daylight Saving

Brookings: Fighting crime with Daylight Saving Time.

Business Insider: Daylight saving time is a huge inconvenience for criminals

California Energy Commission: The Effect of Early Daylight Saving Time on California Electricity Consumption, a Statistical Analysis

Deapartment of Energy, United States of America: Impact of Extended Daylight Saving
Time on National Energy Consumption, Report to Congress Energy Policy Act of 2005, Section 110, October 2008

Kyoungmin Cho, Christopher M. Barnes, Cristiano L. Guanara: Sleepy Punishers Are Harsh Punishers, Psychological Science Vol 28, Issue 2, pp. 242 - 247.

ScienceDaily: Daylight saving impacts timing of heart attacks

Smithsonian.com: Did Benjamin Franklin Invent Daylight Savings Time?

The New England Journal of Medicine: Shifts to and from Daylight Saving Time and Incidence
http://www.nejm.org/doi/pdf/10.1056/NEJMc0807104

The Review of Economics and Statistics: Under the Cover of Darkness - How Ambient Light Influences Criminal Activity (Online Appendix to: Under the Cover of Darkness: How Ambient Light Influences Criminal Activity)

TreeHugger: Should Daylight Saving Time be scrapped? (Survey)

WebExhibitis: Daylight Saving Time

Wiley Online Library: Small shifts in diurnal rhythms are associated with an increase in suicide: The effect of daylight saving

Yle: Saksalaistutkija - Kesäaika on aamuvirkkujen keksimä kiusa

Yle: Suomalaistutkimus kellojen siirtämisen terveysvaikutuksista – vaikuttaa sydäninfarktiriskiin
( Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä)

Koko 125-vuotisen mittaushistorian neljästä globaalisti lämpimimmistä talvesta kolme on koettu viimeisimmän kolmen vuoden aikana

Joulu-helmikuiden keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 joulu-helmikuiden globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla viivalla on esitetty yksittäisten vuosien joulu-helmikuiden pintalämpötilojen anomaliat. Sininen viiva kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Japan Meteorological Agency, Seasonal Anomalies of Global Average Surface Temperature in Winter (December to February) (1892 - 2017, preliminary value).

Japanin ilmatieteen laitoksen hetki sitten julkaisemien tietojen mukaan pohjoisen pallonpuoliskon talvi 2016-2017 eli joulu-helmikuun jakso oli maa- ja merialueet yhdistettyinä vuodesta 1892 alkavien tilastojen maailmanlaajuisesti toiseksi lämpimin joulu-helmikuun jakso. Vuosien 1981-2010 joulu-helmikuiden keskimääräinen globaali lämpötila ylittyi 0,40 celsiusasteella ja 1900-luvun joulu-helmikuiden keskilämpötila 0,79 asteella.

Mittaushistorian neljä lämpimintä joulu-helmikuun jaksoa ovat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan olleet järjestyksessä lueteltuina pohjoisen pallonpuoliskon talvet 2015-2016 (+0,60°C yli vertailukauden 1981-2010 joulu-helmikuiden globaalin keskiarvon), 2016-2017 (+0,40°C), 1997-1998 (+0,31°C) ja 2014-2015 (+0,29°C). Mittaushistorian aikana joulu-helmikuut ovat lämmenneet globaalisti keskimäärin 0,77 astetta vuosisadassa.

Lähde

Japan Meteorological Agency: Seasonal Anomalies of Global Average Surface Temperature in Winter (December to February) (1892 - 2017, preliminary value)

Lue myös nämä

Tänään julkaistut tiedot: Vuodesta 2001 alkaen kaikki vuodet mittaushistorian 17 lämpimimmän vuoden joukossa, vuosi 2016 todennäköisesti lämpimin

TOP 10: Mittaushistorian globaalisti lämpimimmät vuodet

Globaali merijään pinta-ala on nyt pienempi kuin yhtenäkään muuna päivänä satelliittimittaushistorian aikana
( Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä)