Miten tukea lasta ohjeiden vastaanottamisessa ja niiden mukaan toimimisessa?

Vuorovaikutus ja lapsen ohjaaminen


Lapsen ja vanhemman välinen viestintä kattaa sekä sanallisen että sanattoman kommunikoinnin. Lapsi on herkkä aistimaan ja tulkitsemaan ympäristöään ja ihmisiä myös muiden kuin sanojen kautta. Lapsi jäljittelee herkästi sitä, mitä hän kuulee ja näkee aikuisten tekevän. Hyvään vuorovaikutukseen voi päästä herkistymällä aitoon kohtaamiseen. Vanhemman tulisi ohjata omaa vuorovaikutustaan ja reagointiaan suhteessa lapsen temperamenttiin sekä lapsen käyttäytymiseen ja viestintään eri tilanteissa. Vastuu lapsen ja aikuisen välisestä vuorovaikutuksesta on aina aikuisella.

Lapsi pyrkii saamaan itselleen tärkeiltä aikuisilta huomiota. Lapsi voi hakea joko myönteistä (kuten kehuja) tai kielteistä (arvostelua, toruja) huomiota, ja käyttää usein sitä tapaa, joka on tuttu ja toimivaksi todettu aikaisempien kokemuksiensa perusteella. Lapsi tunnistaa nopeasti aikuisten odotukset - usein nopeammin kuin aikuiset itse huomaavat - ja pyrkii toimimaan näiden odotuksien mukaisesti. Lapsen arjessa toimivien aikuisten onkin tärkeää ajatella lapsesta myönteisesti. Aikuisten myönteiset kuvat lapsesta ja hänen kyvyistään selviytyä erilaisissa tilanteissa ja haasteissa auttavat lasta toimimaan toivotulla tavalla. Lauseet kuten ”olet hyvä lapsi, vaikka nyt ei onnistunutkaan”, ”onnistut varmasti paremmin ensi kerralla” ja ”yritetään uudestaan” tuovat lapselle luottamusta ja tarjoavat mahdollisuuden oppia omista virheistään.

Lapsen kanssa viestiessä hyvä periaate on käyttää sanoja, joita lapsi ymmärtää. Älä tuhlaa sanojasi – lyhyet ja selkeät lauseet auttavat lasta ohjaamaan toimintaansa. Suorilla ohjeilla autetaan lapsia onnistumaan, kun lapsi tietää, mitä häneltä odotetaan!

Tunteet vaikuttavat ohjeiden vastaanottamiseen. Lapsella ei ole vielä välineitä käsitellä kaikkia kokemiaan tunteita yksin, joten lapsi tarvitsee aikuisen apua rauhoittuakseen ja pystyäkseen toimimaan ohjeen mukaisesti. Myötätunnon osoittaminen lapselle on tärkeää lapsen raivotessa ja ollessa poissa tolaltaan. Myötätunto laskee stressihormonien määrää lapsen elimistössä ja helpottaa tunnereaktion laantumista.

Vuorovaikutukseen tarvitaan (katse)kontaktia, kuuntelua ja vastavuoroista viestintää. Lisää viestintääsi se, miltä lapsen toiminta tai tekeminen sinusta tuntuu, esimerkiksi ”Minusta tuntuu kurjalta, kun revit hihastani samalla kun olen puhelimessa”. Tarkkaile omaa viestintääsi. Erottele viestinnästäsi mitkä ovat lapselle suunnattuja kysymyksiä, suosituksia, ehdotuksia ja suoria ohjeita. Mieti, mitä ja miten haluat viestiä lapselle. Lapselle ei kannata antaa valinnan mahdollisuutta tilanteissa, joissa sitä ei ole.

  • Tutustu ja opi ymmärtämään lapsesi viestintää ja temperamenttia
  • Kurkista lapsen käyttäytymisen taakse
  • Ennakoi lapsen käyttäytymistä
  • Mene lapsen lähelle ja ota kontakti häneen, katso ja koske
  • Anna lapselle yksi ohje kerrallaan
  • Ohjaa lyhyillä lauseilla ja positiivisella vireellä
  • Älä kysy tai ehdota, jos olet antamassa suoraa ohjetta
  • Varmista, että lapsi ymmärsi kuulemansa ja pyydä toistamaan ohje
  • Anna lapselle aikaa yrittää ja erehtyä
  • Näytä esimerkkiä ja auta tarvittaessa
  • Tarjoa lapselle vaihtoehtoja kiellettyjen asioiden tilalle
  • Kannusta kehuen, myös yrityksistä!
  • Harjoitelkaa yhdessä läsnäoloa ja vuorovaikutusta

Harjoitus: Suorien ohjeiden antaminen ja niiden vaikutus omaan ja lapsen käyttäytymiseen

Tee itsellesi taulukko, johon havainnoit ja kirjaat viikon ajan ylös tilanteita, joissa keskityt antamaan suoria ohjeita lapselle. Tarkkaile tilannetta ja kirjaa kaikki havaintosi ja tunteesi ylös taulukkoon.

Harjoitus: Vuorovaikutteinen ohjaava leikki lapsen kanssa

Järjestä lapsen kanssa leikkihetki, jossa sekä sinä, että lapsesi saa ohjata leikin kulkua. Leikki onnistuu hyvin esimerkiksi rakentelemalla legoilla tai muilla rakennuspalikoilla tai värittämällä valmiiksi kuvioitua värityskuvaa (kaksi samanlaista kuvaa). Sopikaa lapsen kanssa, että kumpi saa ohjata ensin ja vaihtakaa sitten vuoroja. Rakennusleikissä toinen ohjaa sekä sanallisesti että mallia näyttämällä ottamaan tietyn värisiä/mallisia rakennuspaloja ja ohjattava tekee ohjeen mukaan samanlaisen rakennelman. Tämän jälkeen vuorot vaihtuvat. Voit tukea aikuisena leikkiä kuvailemalla lapsen valitsemia palasia (”valitsit kirkkaan vihreän palikan keltaisen yläpuolelle, ne sointuvatkin hyvin yhteen” tms..). Kuvaileva puhe vaatii harjoittelua ja saattaa tuntua aluksi oudolta, mutta tukee lapsen vuorovaikutustaitoja ja sanallista kerrontaa.



Lähteet: 

Eksote, terapiapalvelut. Toiminnanohjauksen tukeminen: http://www.eksote.fi/terveyspalvelut/toimintaterapia/Documents/Toiminnanohjauksen%20tukeminen_nettiohje.pdf

Kaks plus artikkeli: https://www.kaksplus.fi/perhe/minun-tarinani/katkaise-riitelyn-kierre-5-vinkkia-myonteiseen-vuorovaikutukseen-lapsen-kanssa/

Kuosmanen, Kurkio, Mahlberg, Ruoho-Petterson. Seremius-Sirve (toim.) (2017). Perhekoulun käsikirja, käytännön opas vanhemmille.

Webster- Stratton, Carolyn (2010): Ihmeelliset vuodet. Ongelmanratkaisuopas 2-8-vuotiaiden lasten vanhemmille.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä