Ihmiset tietävät, mihin tuhlaava elämäntapamme vie meidät, mutta silti emme ota vastuuta teoistamme ja elämäntavoistamme. Nykyisillä elämäntavoilla ajaudumme kohti ekokatastrofia. Kulutuksemme ylittää joka vuosia entistä aiemmin maapallon kantokyvyn rajan. Esimerkiksi viime vuosina raja on mennyt suomalaisten kohdalla yli jo huhtikuussa. Kuvittelemme, että meillä on käytössä vielä toinen kuvitteellinen planeetta, vaikka tällä hetkellä meillä on vain yksi planeetta, jolla voimme elää. Ei ole olemassa toista maapalloa, jonka varaan voisimme rakentaa kuvitelman ikuisesti jatkuvista kulutusajasta.

Tällä hetkellä elämme halun, emme järjen mukaan. Järjen mukaan meidän tulee muuttaa elämisen suuntaa, koska ilmastonmuutos ja vähenevät luonnonvarat, mutta samalla jatkamme tuhlaamista ja tavaroiden ostamista. Kyseessä on "halusubjekti". Kaupat eivät myöskään tee asiaa meille helpoksi. On erilaisia tarjouspäiviä, kuten Black Friday, Sinkkujenpäivä jne, joilla pyritään myymään tavaraa mahdollisimman halvalla. Samalla tuntuu, että joka paikassa on alennuksia oli sitten kevät tai talvi. 

Luontosuhteemme on ihmiskeskeinen (antroposentrinen), eli ajattelemme, että ihminen on kaiken mitta ja maailman keskus. Omistammeko me maapallon ja kaiken siihen kuuluvan? Vai olemmeko me vain siinä vuokralla, jonka takia meidän pitäisi kohdella maapalloa paremmin, kuten hyvien vuokralaisten kuuluu. Valitettavasti silti viemme tulevilta sukupolvilta tulevaisuuden ja siirrämme omat ongelmamme heidän ongelmikseen.

MUTTA kyllähän osa meistä kierrättää? Osa meistä kehittää luontoa säästäviä innovaatioita? Valitettavasti osan panos maapallolla ei riitä, vaikka se onkin mieltä parantavaa. Jos maailmaa koskevat perususkomukset säilyvät samoina, vain osan ihmisten tekemät hyvät teot jäävät pintapuoliseksi. Meidän tulee kokonaan muuttaa maailmankatsomustamme, että me olisimme maailman tärkein osapuoli, sillä me emme ole. Elämäntavan muutos kohti ekologisesti kestävää maailmaa on mahdollinen vain, jos ymmärrämme, että miksi elämme tällä planeetalla. Tähän muutokseen tarvitsemme ekososiaalista sivistystä.

Ekososiaalisen sivistyksen tarkoitus ei ole lisätä ahdistusta, joka tuntuu olevan päällä tulevaisuudesta puhuttaessa. Ekososiaalisella sivistyksellä pyritään tuomaan enemmän tietoutta ja sivistystä, mutta samalla antamaan työkalut, joilla vähän helpottaa "ekoahdistusta", ja tuoda luottoa parempaan tulevaisuuteen. 

Lähteitä ja lisätietoa:
Värri, V-M. 2018. Ekologisen sivistyksen kasvatusfilosofisia lähtökohtia.