5.3. Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa

Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatukseen osallistuminen on hyvä perusta lapsen kehitykselle, oppimiselle ja hyvinvoinnille. Vaikeuksia ehkäistään ennalta pedagogisilla järjestelyillä ja erilaisilla työtavoilla. Näihin kuuluvat muun muassa suunnitelmallinen toiminnan eriyttäminen, ryhmien joustava muuntelu ja oppimisympäristöjen muokkaaminen. Selkeä päiväjärjestys ja päivittäisten toimintojen rytmittäminen tukevat kaikkia lapsia.

 

Lapsen tuen tarve voi olla lyhytaikaista ja vähäistä. Silloin voi riittää yksittäinen tuen muoto tai järjestelyt, joilla tilanteeseen vaikutetaan mahdollisimman nopeasti ja varhaisessa vaiheessa. Osa lapsista tarvitsee enemmän ja säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tuen muotoja toisiaan täydentävinä.

 

Varhaiskasvatuksessa lapselle voidaan antaa tukea monin tavoin. Varhaiskasvatuksen työtapoja ja oppimisympäristöjä muunnellaan lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tuki voi sisältää pedagogisia, rakenteellisia ja hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä. Pedagogisia järjestelyjä ovat esimerkiksi varhaiskasvatuksen erityisopettajan[1] konsultoiva tai jaksottainen tuki, lapsikohtainen ohjaaminen, tulkitsemis- ja avustamispalvelut sekä erityisten apuvälineiden sekä tieto- ja viestintäteknologian käyttö. Lapsen tukeen voi myös kuulua viittomien ja kuvien käyttö tai muu kielen ja kommunikoinnin tukeminen. Rakenteellisia järjestelyjä ovat muun muassa ryhmän lapsimäärän pienentäminen sekä henkilöstön mitoitukseen tai rakenteeseen liittyvät ratkaisut. Hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden antama ohjaus ja konsultaatio.

 

Kun tuen tarve johtuu lapsen vaikeasta vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymästä tai sosioemotionaaliseen kehitykseen liittyvästä tuen tarpeesta, tarvitsee lapsi yleensä kokoaikaista, jatkuvaa ja yksilöllistä tukea. Tällöin lapsella on usealla kehityksen osa-alueella haasteita tai jollakin alueella erittäin suuri tuen tarve. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki vertaisryhmässä edellyttää suunnitelmallisuutta, erityisosaamista sekä mahdollisesti erilaisia järjestelyjä tai apuvälineitä. Lapsi tarvitsee apua ryhmässä toimimiseen, toiminnallista eriyttämistä sekä aikaa perustaitojen harjoitteluun. Tällöin tuki voi edellyttää henkilöstön erityispedagogisen tai sairaanhoidollisen osaamisen vahvistamista tai monialaista yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa.

 

Kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen edellyttää jatkuvaa havainnointia, dokumentointia ja arviointia lapsen tuen tarpeista ja toimenpiteiden vaikutuksista ja riittävyydestä. Ensimmäiseksi tarkastellaan käytössä olevia toimintatapoja ja oppimisympäristöjä sekä niiden soveltuvuutta lapselle. Tarkastelun pohjalta arvioidaan, voidaanko näitä muuttamalla toteuttaa lapselle paremmin sopivia pedagogisia ratkaisuja. Arvioinnin ja sen pohjalta tapahtuvan tuen suunnittelun on hyvä perustua riittävän monialaiseen asiantuntemukseen.

 

Kangasniemellä

Tuen kolmiportaisuus varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatus ja esiopetus kuuluvat molemmat sivistystoimen palveluihin. Lapsen siirtymisen varhaiskasvatuksesta esiopetukseen tulee olla sujuva jatkumo, joten varhaiskasvatuksessakin otetaan käyttöön kolmiportainen tuki. Tällä pyritään yhdenmukaistamaan ja turvaamaan laadukas kasvun ja oppimisen tuki tarpeeksi varhain ja joustavasti. Tavoitteena on myös taata alueellinen yhdenmukaisuus ja tarpeellisen tuen jatkuminen myös esiopetuksessa. Varhaiskasvatuksen henkilöstö tekee yhteistyötä tarvittaessa koulun erityisopettajan ja esiopettajien kanssa.

Jokaiselle varhaiskasvatuksessa olevalle lapselle tarjotaan kasvuun ja oppimiseen yleistä tukea. Sen perustana ovat yhdessä kodin kanssa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjatut tavoitteet. Tehostettu ja erityinen tuki tarkoittavat varhaiskasvatuksen omien tehostettujen tukitoimien ja ulkopuolisten asiantuntijoitten (esim. terapeutit, lääkärit) tukipalvelujen liittämistä luontevaksi osaksi varhaiskasvatusta. Kasvun ja oppimisen tuki pyritään toteuttamaan lapsen omassa varhaiskasvatusryhmässä.


Yleinen tuki


Yleinen tuki on jokapäiväistä lapsen yksilöllisiä tarpeita huomioivaa pedagogista toimintaa. Yleisen tuen menetelmät ovat lapsen kehitystä yleisesti tukevia ja kaikille lapsille hyödyllisiä. Yleisen tuen lähtökohtana ovat huoltajien ja kasvatushenkilöstön havainnot lapsen kehityksestä ja tuen tarpeesta. Yleiseen tukeen kuuluu myös yhteistyö huoltajien, neuvolan ja tarvittaessa varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa. Tuen tarve voi olla joko lyhytaikaista tai jatkuvampaa. Tuen tarve voi ilmetä lapsen fyysisen, tiedollisen, taidollisen tai tunne-elämän ja/tai sosiaalisen kehityksen alueella. 

Lasten vahvuudet ja tuen tarpeet ohjaavat lapsiryhmän toiminnan suunnittelua ja toteutusta. Arjen jäsentäminen kuvitetulla päiväjärjestyksellä auttaa lapsen kasvua ja kehitystä. Myös oppimisympäristöä tulee muokata lapsen kasvua ja kehitystä tukevaksi.


Tehostettu tuki

Ellei yleinen tuki riitä, käynnistetään lapselle toimenpiteet tehostetun tuen järjestämiseksi. Ennen tehostetun tuen aloittamista kokeillaan kaikkia erilaisia yleisen tuen menetelmiä, jotka on kirjattu lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.

 

Tehostetun tuen tarve havaitaan yhteistyössä huoltajien, ryhmän henkilöstön, varhaiskasvatuksen erityisopettajan ja muiden monialaisten toimijoiden mm. neuvolan terveydenhoitajan, psykologin, puheterapeutin ja neuvolan lääkärin kanssa.

Varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja ryhmän henkilöstö yhdessä huoltajien kanssa laatii pedagogisen arvion. Päätöksen lapsen siirtämisestä tehostettuun tukeen tekee varhaiskasvatuksen johtaja.

 

Tehostettu tuki on yleistä tukea vahvempaa ja yksilöllisempää lapsen kasvun ja oppimisen tukea. Tehostettu tuki on säännöllistä, päivittäistä ja voi sisältää useita pedagogisia tukimuotoja. Tehostettu tuki sisältää myös erityispedagogisia menetelmiä sekä varhaiskasvatuksen rakenteellisia tukitoimia.

Tehostettu tuki järjestetään sekä laadultaan, että määrältään vastaamaan lapsen tarpeita. Tuen muodoista sovitaan yhdessä huoltajien, kasvatushenkilöstön, varhaiskasvatuksen erityisopettajan ja mahdollisten muiden asiantuntijoiden kanssa. Sovitut asiat kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Tehostettu tuki on lapsen perustaitojen harjaannuttamista sekä vahvistetaan lapsella jo olemassa olevia kehitystä ja oppimista tukevia taitoja. Vahvistetaan vuorovaikutustaitoja sekä lapsen oman toiminnan ohjausta. Tehostettuun tukeen kuuluu lasten joustava ryhmittely, kuntouttava, lapsen tarpeita vastaava pienryhmätoiminta sekä avustajan tuki tarvittaessa. Apuvälineitä sekä erityismateriaaleja mm. PCS-kuvat, voi myös olla käytössä.

Lapsen kasvua ja kehitystä seurataan ja arvioidaan säännöllisesti. Jos lapsen tilanteessa tapahtuu muutoksia, tehostetun tuen suunnitelmaa tarkistetaan vastaamaan lapsen tuen tarvetta.

Erityinen tuki

Ellei tehostettu tuki riitä, siirrytään erityiseen tukeen. Tämän tuen piiriin kuuluvalla lapsella on yleensä laaja-alainen kehitysviivästymä, kehitysvamma tai he ovat vaikeasti monivammaisia.

Erityisen tuen tarvetta arvioitaessa huomioidaan huoltajien, kasvatushenkilöstön, varhaiskasvatuksen erityisopettajan, sekä lasta tutkivien ja kuntouttavien tahojen näkemys tuen tarpeesta. Ennen erityiseen tukeen siirtämistä tehdään pedagoginen selvitys. Sen tekemisestä vastaa varhaiskasvatuksen erityisopettaja yhdessä varhaiskasvatuksen opettajan ja huoltajien kanssa. Mukaan liitetään myös mahdolliset asiantuntijalausunnot. Päätöksen lapsen erityiseen tukeen siirtämisestä tekee sivistys- ja hyvinvointijohtaja varhaiskasvatuksen erityisopettajan laatiman ja huoltajien hyväksymän suosituksen perusteella.

Erityisen tuen muodoista sovitaan yhdessä huoltajien, kasvatushenkilöstön, varhaiskasvatuksen erityisopettajan sekä mahdollisten asiantuntijoiden kanssa. Tuen muodot kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Erityinen tuki sisältää jo yleisen ja tehostetun tuen piirissä käytetyt menetelmät. Erityinen tuki on tehostettua tukea vahvempaa lapsen yksilöllistä ja suunnitelmallista tukemista ja ohjausta. Siinä hyödynnetään erityispedagogisia menetelmiä sekä tiivistä, tavoitteellista yhteistyötä huoltajien sekä muiden mahdollisten asiantuntijoiden kanssa (mm. terapeutit, psykologi). Erityistä tukea tarvitseva lapsi tarvitsee enemmän suunnitelmallisuutta ja tukea pystyäkseen osallistumaan ryhmän toimintaan.

Erityistä tukea saavat lapset integroidaan normaaliryhmään ja heillä voi olla henkilökohtainen ohjaaja/ryhmäohjaaja. Tuen toteuttamisesta vastaa varhaiskasvatuksen erityisopettaja yhdessä muun kasvatushenkilöstön ja mahdollisesti terapeuttien kanssa.

Pidennetty oppivelvollisuus

Päätös pidennetystä oppivelvollisuudesta tehdään yleensä ennen oppivelvollisuuden alkua. Tällöin lapsella on yksi tai useampi asiantuntijalausunto, josta ilmenee selkeä kanta pidennetyn oppivelvollisuuden tarpeeseen. Päätöstä tehtäessä myös huoltajaa täytyy kuulla. Oppivelvollisuus alkaa tällöin 6 vuotiaana.

Pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluva lapsi voi käydä myös vapaaehtoista, varhennettua esiopetusta, joka ei kuulu varsinaisen oppivelvollisuuden piiriin. Lähtökohtaisesti vapaaehtoinen esiopetusvuosi alkaa sinä syksynä, kun lapsi täyttää 5v.

Päätöksen pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin ottamisesta tekee sivistys – ja hyvinvointijohtaja asiantuntijalausuntojen ja huoltajan suostumuksen perusteella.

Tiedonsiirto

Lapsen siirtyessä Varhaiskasvatuksen toimintamuodosta toiseen lapsen varhaiskasvatussuunnitelma siirtyy mukana.

Lapsen siirtyessä esiopetukseen esiopetus järjestää tutustumisillan lapsille ja heidän huoltajilleen. On tärkeää, että lapsen oppimisen ja kehityksen kannalta olennainen tieto siirtyy varhaiskasvatuksesta esiopetukseen. Tämä tapahtuu tiedonsiirtolomakkeen avulla.

Tehostettuun tai erityisen tuen piiriin kuuluvien lasten osalta pidetään tiedonsiirtopalaverit esiopettajien, huoltajien ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa.

 

[1] Varhaiskasvatuslaki 30 §