5.3. Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa

Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatukseen osallistuminen on hyvä perusta lapsen kehitykselle, oppimiselle ja hyvinvoinnille. Vaikeuksia ehkäistään ennalta pedagogisilla järjestelyillä ja erilaisilla työtavoilla. Näihin kuuluvat muun muassa suunnitelmallinen toiminnan eriyttäminen, ryhmien joustava muuntelu ja oppimisympäristöjen muokkaaminen. Selkeä päiväjärjestys ja päivittäisten toimintojen rytmittäminen tukevat kaikkia lapsia.

Lapsen tuen tarve voi olla lyhytaikaista ja vähäistä. Silloin voi riittää yksittäinen tuen muoto tai järjestelyt, joilla tilanteeseen vaikutetaan mahdollisimman nopeasti ja varhaisessa vaiheessa. Osa lapsista tarvitsee enemmän ja säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tuen muotoja toisiaan täydentävinä.

Varhaiskasvatuksessa lapselle voidaan antaa tukea monin tavoin. Varhaiskasvatuksen työtapoja ja oppimisympäristöjä muunnellaan lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tuki voi sisältää pedagogisia, rakenteellisia ja hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä. Pedagogisia järjestelyjä ovat esimerkiksi erityislastentarhanopettajan[1] konsultoiva tai jaksottainen tuki, lapsikohtainen ohjaaminen, tulkitsemis- ja avustamispalvelut sekä erityisten apuvälineiden sekä tieto- ja viestintäteknologian käyttö. Lapsen tukeen voi myös kuulua viittomien ja kuvien käyttö tai muu kielen ja kommunikoinnin tukeminen. Rakenteellisia järjestelyjä ovat muun muassa ryhmän lapsimäärän pienentäminen sekä henkilöstön mitoitukseen tai rakenteeseen liittyvät ratkaisut. Hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden antama ohjaus ja konsultaatio.

Kun tuen tarve johtuu lapsen vaikeasta vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymästä tai sosioemotionaaliseen kehitykseen liittyvästä tuen tarpeesta, tarvitsee lapsi yleensä kokoaikaista, jatkuvaa ja yksilöllistä tukea. Tällöin lapsella on usealla kehityksen osa-alueella haasteita tai jollakin alueella erittäin suuri tuen tarve. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki vertaisryhmässä edellyttää suunnitelmallisuutta, erityisosaamista sekä mahdollisesti erilaisia järjestelyjä tai apuvälineitä. Lapsi tarvitsee apua ryhmässä toimimiseen, toiminnallista eriyttämistä sekä aikaa perustaitojen harjoitteluun. Tällöin tuki voi edellyttää henkilöstön erityispedagogisen tai sairaanhoidollisen osaamisen vahvistamista tai monialaista yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa.

Kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen edellyttää jatkuvaa havainnointia, dokumentointia ja arviointia lapsen tuen tarpeista ja toimenpiteiden vaikutuksista ja riittävyydestä. Ensimmäiseksi tarkastellaan käytössä olevia toimintatapoja ja oppimisympäristöjä sekä niiden soveltuvuutta lapselle. Tarkastelun pohjalta arvioidaan, voidaanko näitä muuttamalla toteuttaa lapselle paremmin sopivia pedagogisia ratkaisuja. Arvioinnin ja sen pohjalta tapahtuvan tuen suunnittelun on hyvä perustua riittävän monialaiseen asiantuntemukseen.

Kangasniemellä

Tuen kolmiportaisuus varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatus ja esiopetus kuuluvat molemmat sivistystoimen piiriin. Lapsen siirtymisen varhaiskasvatuksesta esiopetukseen kuuluisi olla sujuva jatkumo, joten varhaiskasvatuksessakin otetaan käyttöön kolmiportainen tuki. Tällä pyritään yhdenmukaistamaan ja turvaamaan laadukas kasvun ja oppimisen tuki tarpeeksi varhain ja joustavasti. Tavoitteena on myös taata alueellinen yhdenmukaisuus ja tarpeellisen tuen jatkuminen myös esiopetuksessa. Varhaiskasvatuksen henkilöstö tekee yhteistyötä tarvittaessa koulun erityisopettajan kanssa.

Lapsen kasvun ja oppimisen tukeminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ehkäisee monien lisäpulmien kehittymistä. Lapsen tarvitsemat tukitoimet aloitetaan mahdollisimman varhain mahdollisuuksien mukaan lapsen omassa päivähoitopaikassa.

Jokaiselle varhaiskasvatuksen palveluja käyttävälle lapselle tarjotaan kasvuun ja oppimiseen yleistä tukea. Sen perustana ovat yhdessä kodin kanssa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjatut tavoitteet. Tehostettu ja erityinen tuki tarkoittavat varhaiskasvatuksen omien tukitoimien ja ulkopuolisten asiantuntijoitten (esim. terapeutit, lääkärit) tukipalvelujen liittämistä luontevaksi osaksi varhaiskasvatusta.


Yleinen tuki
Yleinen tuki on kaikille varhaiskasvatuksen piirissä oleville lapsille suunnattua tavoitteellista toimintaa. Yleisen tuen menetelmät ovat lapsen kehitystä yleisesti tukevia ja kaikille lapsille hyödyllisiä. Yleisen tuen lähtökohtana ovat huoltajien ja kasvatushenkilöstön havainnot lapsen kehityksestä ja tuen tarpeesta. Yleiseen tukeen kuuluu myös yhteistyö huoltajien, neuvolan ja tarvittaessa erityislastentarhanopettajan kanssa. Tuen tarve voi olla joko hetkellistä tai pidempiaikaista. Tuen tarve voi ilmetä lapsen fyysisen, tiedollisen taidollisen tai tunne-elämän ja / sosiaalisen kehityksen alueella.
Havaittuaan tuen tarpeen, henkilöstö pohtii tapaansa ohjata ja toimia lapsen kanssa lapsen tarpeita vastaavalla tavalla. Myös oppimisympäristöä voidaan muokata lapsen kasvua ja kehitystä tukevaksi.


Tehostettu tuki
Ellei yleinen tuki riitä, käynnistetään lapselle toimenpiteet tehostetun tuen järjestämiseksi. Ennen tehostetun tuen aloittamista pitää kaikkia erilaisia yleisen tuen menetelmiä olla kokeiltuna. Tehostettu tuki on yleistä tukea vahvempaa ja yksilöllisempää lapsen kasvun ja oppimisen tukea. Tehostettu tuki on säännöllistä, päivittäistä ja voi sisältää useita pedagogisia tukimuotoja. Tehostettu tuki sisältää myös erityispedagogisia menetelmiä sekä varhaiskasvatuksen rakenteellisia tukitoimia.

Siirrettäessä lapsi tehostettuun tukeen, pitää kaikki jo käytössä olevat tukitoimet olla kokeiltuna ja kirjattuna lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Myös pedagoginen arvio tehdään lapsen huoltajien kuulemisen ohella.

Tehostettu tuki järjestetään sekä laadultaan, että määrältään vastaamaan lapsen tarpeita. Tuen muodoista sovitaan yhdessä huoltajien, kasvatushenkilöstön, erityislastentarhanopettajan ja mahdollisten muitten asiantuntijoitten kanssa. Sovitut asiat kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan / tehostetun tuen suunnitelmaan.

Tehostettu tuki on lapsen perustaitojen harjaannuttamista, sekä kasvun ja opetuksen yksilöllistämistä. Tehostettuun tukeen kuuluu lasten joustava ryhmittely, kuntouttava, lapsen tarpeita vastaava pienryhmätoiminta sekä avustajan tuki tarvittaessa. Apuvälineitä sekä erityismateriaaleja mm. PCS-kuvat, voi myös olla käytössä.

Lapsen kasvua ja kehitystä seurataan ja arvioidaan säännöllisesti. Jos lapsen tilanteessa tapahtuu muutoksia, tehostetun tuen suunnitelmaa tarkistetaan vastaamaan lapsen tuen tarvetta.

Erityinen tuki
Ellei tehostettu tuki riitä, siirrytään erityiseen tukeen. Tämän tuen piiriin kuuluvalla lapsella on yleensä laaja-alainen kehitysviivästymä, kehitysvamma tai he ovat vaikeasti monivammaisia.

Erityinen tuki sisältää jo yleisen ja tehostetun tuen piirissä käytetyt menetelmät. Erityinen tuki on pedagogisen osaamisen ja varhaiseen tukeen liittyvän osaamisen lisäksi erityispedagogista osaamista sekä rakenteellisia tukitoimia. Erityispedagoginen osaaminen on lapsen yksilöllistä ja suunnitelmallista tukemista ja ohjausta. Siinä hyödynnetään erityispedagogisia menetelmiä sekä tiivistä, tavoitteellista yhteistyötä vanhempien sekä muiden mahdollisten asiantuntijoiden kanssa (mm. terapeutit, psykologi).

Erityisen tuen tarvetta arvioitaessa huomioidaan huoltajien, kasvatushenkilöstön, VEO:n, sekä lasta tutkivien ja kuntouttavien tahojen näkemys tuen tarpeesta. Erityisen tuen muodoista sovitaan yhdessä huoltajien, kasvatushenkilöstön erityislastentarhanopettajan sekä mahdollisten asiantuntijoitten kanssa. Tuen muodot kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Erityistä tukea saavat lapset integroidaan normaaliryhmään ja heillä on avustaja / ryhmäavustaja. Tuen toteuttamisesta vastaa erityislastentarhanopettaja yhdessä muun kasvatushenkilöstön ja mahdollisesti terapeuttien kanssa.

Ennen erityiseen tukeen siirtämistä tehdään pedagoginen selvitys. Sen tekemisestä vastaa erityislastentarhanopettaja yhdessä lapsen lastentarhanopettajan ja vanhempien kanssa. Mukaan liitetään myös mahdolliset asiantuntijalausunnot.

Pidennetty oppivelvollisuus

Päätös pidennetystä oppivelvollisuudesta tehdään yleensä ennen oppivelvollisuuden alkua. Tällöin lapsella on yksi tai useampi asiantuntijalausunto, josta ilmenee selkeä kanta pidennetyn oppivelvollisuuden tarpeeseen. Päätöstä tehtäessä myös huoltajaa täytyy kuulla. Oppivelvollisuus alkaa tällöin 6 vuotiaana.

Pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluva lapsi voi käydä myös vapaaehtoista, varhennettua esiopetusta, joka ei kuulu varsinaisen oppivelvollisuuden piiriin. Lähtökohtaisesti vapaaehtoinen esiopetusvuosi alkaa sinä syksynä, kun lapsi täyttää 5v.

Päätöksen pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin ottamisesta tekee sivistys – ja hyvinvointijohtaja asiantuntijalausuntojen ja huoltajan suostumuksen perusteella.

Tiedonsiirto

Lapsen siirtyessä Varhaiskasvatuksen toimintamuodosta toiseen lapsen varhaiskasvatussuunnitelma siirtyy mukana.

Lapsen siirtyessä esiopetukseen esiopetus järjestää tutustumisillan lapsille ja heidän huoltajilleen. Lasten huoltajat toimittavat lapsen varhaiskasvatussuunnitelman esiopetukseen.
On tärkeää, että lapsen oppimisen ja kehityksen kannalta olennainen tieto siirtyy varhaiskasvatuksesta esiopetukseen. Tämä tapahtuu tiedonsiirtolomakkeen avulla.

[1] Varhaiskasvatuslaki 4 a §