Miten käsitellä kriisiä luokassa?

Kriisin jälkihoito luokassa

ÄKILLINEN KRIISI LUOKASSA/KOULUSSA

Kohtaa lapsen suru

Avoin ja rehellinen kommunikaatio

  • Anna lapselle helposti ymmärrettävää selitystä, ottaen huomioon lapsen ikä ja kehitystaso.
  • Selvitä väärinkäsitykset, vastaa rehellisesti kaikkiin kysymyksiin.
  • Vältä kaunistelevia ilmaisuja. Älä vertaile kuolemaa nukkumiseen tai matkaan (lapsi ajattelee konkreettisesti: nukkua = kuolema).

Anna lapselle aikaa ymmärtää

  • Ole avoin kysymyksille ja valmis keskustelemaan silloin, kun lapsi niin haluaa. Älä kuitenkaan odota pitkiä keskusteluita.

Tee menetyksestä todellisuus

  • Näytä lapselle omat tunteesi.
  • Aseta esille valokuva tai kynttilä.

Tue lapsen kykyä hallita tunteita

  • Keskustele lapsen kanssa kuolemanpelosta (oman tai vanhempien).
  • Jatkuvuus koulussa on tärkeää.

Keskusteluaiheita koululuokkaan äkkikriisin jälkeen

On tärkeää että koulun ja kodin aikuiset ovat valmiita keskustelemaan lasten ja nuorten kanssa tuoreesta järkyttävästä tapahtumasta. Keskustelutuokioiden ei tarvitse olla pitkiä. Keskustelun keskeinen ote on tässä-ja-nyt.

Mahdollisia keskusteluaiheita:

Mitä todella on tapahtunut
Varmistetaan faktat senhetkisen tiedon mukaisiksi.

Miten sait tietää
Missä olit, mitä olit tekemässä juuri silloin.

Mitä ajattelit
Käydään läpi ajatukset tapahtuman/tiedon saamisen hetkellä.

Mitä tunsit
Tunteet saattavat herätä vasta myöhemminkin. Usein on ensin vain kummastusta ja järkytystä, tai tunteiden puutetta.

Miten keho reagoi
Kehossa voi tapahtua muutoksia (jännittymistä, kipuja, levottomuutta..) huomaamatta – ne palautuvat.

Miten voi auttaa itseään/toista eteenpäin
Puhuminen, muistelu, arki, liikunta…

Mitä koulupäivän jälkeen tapahtuu
Välitetään kotiin tietoa että asiaa on käsitelty koulussa ja kannustetaan puhumaan myös kotona.

KOULUN ULKOPUOLISET ONNETTOMUUDET JA KRIISITILANTEET

Miten puhua luokissa?

  • yritä säilytä normaali työjärjestys, koska arjen rytmi ja jatkuvuus luovat turvallisuutta, jousta kuitenkin tilanteen edellyttämällä tavalla
  • anna aikaa lasten ja nuorten esittämille kysymyksille, ajatuksille ja tunteille
  • kuuntele, ota kysymykset vastaan ja jäsennä tietoa yhdessä lasten ja nuorten kanssa
  • pyri luomaan rauhoittava ja turvallinen ilmapiiri, jossa saa puhua ja myötäelää tapahtunutta
  • voit virittää keskustelua kysymällä, onko kotona katsottu uutisia, onko tapahtuneesta puhuttu kotona tai kavereiden kesken, millaisia ajatuksia se on herättänyt ja miltä se tuntui?
  • välitä tunne siitä, että koulussa ollaan turvassa eikä kenelläkään ole vaaraa. Jos aikuinen ei tiedä vastausta esitettyihin kysymyksiin, sekin on hyvä sanoa ääneen. Samanaikaisesti tulee viestittää, että lapsia / nuoria ei jätetä yksin.
  • erilaisissa kriisitilanteissa aiemmin koetut asiat voivat aktivoitua, vaikka henkilö ei itse olisi ollut läsnä kriisitilanteessa. Siksi on hyvä seurata oppilaiden käyttäytymistä ja tarvittaessa ottaa yhteyttä kotiin ja oppilashuollon henkilöstöön.
  • nuorilla saattaa olla tarve pohtia joukkotiedotusvälineiden lisäksi myös erilaisia verkkosivustoja

Käsittely lasten kanssa
Alla esitetyt näkökohdat ovat mahdollisuuksia, ei suoritettavia ohjeita. Jokainen tilanne on erilainen ja aikuinen tietää itse parhaiten, miten juuri hänen lapsiryhmänsä kanssa tulee toimia.

Keskustelu kannattaa yleensä aloittaa lapsia kuuntelemalla:

  • katsoitteko televisiota, luitteko lehtiä, mitä olette jutelleet kotona, mitä kavereiden kanssa (tapahtumien käyminen läpi)
  • mitä siitä ajattelette, miltä se tuntui (tunteet ja tapa ymmärtää asiat)
  • tässä yhteydessä erityisesti nuoremmat voivat myös innostuneesti kertoa siitä, miten jännittävää se kaikki on – kauhistus aikuiselle. Tätä ei kuitenkaan pitäisi moralisoida, vaan sanoa (tilanteeseen soveltaen) esimerkiksi näin: ” Niin, tehän leikitte paljon pyssyleikkejä ja näette televisiosta ampumisia ja se on jännää. Nyt tämä ei ollutkaan leikkiä, vaan todella surullista.”
  • jossain vaiheessa opettaja rauhallisesti kertoo, mitä on tapahtunut -> lapset saavat mielikuvista järkeenkäyvän kokonaisuuden. Tapahtumien kulku tulee esittää rauhallisesti, ilman kauhisteluja ja syyttelyjä. Surua ei tarvitse peittää, ja sen voi myös kertoa lapsille. Osa lapsista ei mahdollisesti tiedä asiasta juurikaan, vaikka suuri osa lapsista tietää paljon. Näille lapsille on erityisen tärkeää, että aikuinen kertoo tapahtumat yksinkertaisesti ilman pelon ja ahdistuksen latausta.
  • vastaa lasten kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti, mutta kuitenkin ottaen huomioon lapsen kehitystaso. Lapsille voi myös sanoa, että en tiedä tai sitä ei tiedetä vielä, mutta kerron sitten kun asiasta tiedetään.
  • päivä on hyvä päättää johonkin luokalle tuttuun yhteiseen tekemiseen, jossa jokaisella on paikka – leikki, peli, mikä tahansa, joka luo tutun ja myönteisen tunteen. Tämä koskee kaiken ikäisiä. - Näin vahvistetaan turvallisuuden tunnetta: meillä on hyvä olla yhdessä, me pidämme toisistamme huolta, me tuemme toisiamme, meillä on hauskaa. Tätä voi jatkaa pidemmän aikaa, niin kauan kuin kriisitapahtumat elävät lasten mielissä.
  • kriisitilanteeseen liittyvä informaatiotulva ja aineistojen käsittely voi lisätä ahdistuksen, pelon ja turvattomuuden tunteita. Ryhmissä on siksi hyvä rohkaista oppilaita etsimään ja käsittelemään tietoa siitä, mitkä asiat ovat kriisitilanteiden hallinnassa tärkeitä ja minkälaisia selviytymisen ja tuen muotoja on olemassa.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä