Esiopetukseen osallistuvat lapset kuuluvat perusopetuslain mukaisen kasvun ja oppimisen tuen piiriin. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada riittävää tukea heti tuen tarpeen ilmetessä . Lapsen kasvun ja oppimisen tuen kolme tasoa ovat yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Perusopetuslaissa säädettyjä tukimuotoja ovat esimerkiksi osa-aikainen erityisopetus, tulkitsemis- ja avustajapalvelut sekä erityiset apuvälineet. Tukimuotoja voi käyttää kaikilla tuen tasoilla sekä yksittäin että samanaikaisesti toisiaan täydentävinä. Lapsen saaman tuen tulee olla joustavaa, pitkäjänteisesti suunniteltua ja tuen tarpeen mukaan muuttuvaa. Tukea annetaan niin kauan sekä sen tasoisena ja muotoisena kuin se on tarpeellista. Varhaisen tunnistamisen sekä kasvun ja oppimisen tuen tehtävänä on ehkäistä oppimisvaikeuksia sekä ongelmien monimuotoistumista ja syvenemistä.

Kasvun ja oppimisen tuen järjestämisen lähtökohtana ovat kunkin lapsen ja lapsiryhmän vahvuudet sekä oppimis- ja kehitystarpeet. Esiopetuksessa huolehditaan siitä, että kaikki lapset saavat onnistumisen kokemuksia oppimisessa ja ryhmän jäsenenä toimimisessa. Näin tuetaan lasten myönteistä käsitystä itsestään. Monipuolista palautetta ja oppimisesta koottua tietoa käytetään suunnitelmallisesti lasten kannustamiseen ja ohjaamiseen. Tällä tehdään oppimisen edistyminen lapsille näkyväksi.

Kasvun ja oppimisen tukeminen merkitsee yhteisöllisiä ja oppimisympäristöihin liittyviä ratkaisuja sekä lasten yksilöllisiin tarpeisiin vastaamista. Huomiota kiinnitetään erityisesti esteettömyyteen, oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tunnistamiseen. Opettajien, erityisopettajien, esiopetuksen muun henkilöstön sekä muiden tuen ammattihenkilöiden monialainen yhteistyö lasten tuen tarpeen havaitsemisessa sekä tuen suunnittelussa ja toteuttamisessa on tärkeää. Yhteistyöhön kulloinkin osallistuvat ammattihenkilöt harkitaan tapauskohtaisesti.

Erityisopettajat/erityislastentarhanopettajat tekevät kiinteää yhteistyötä esi- ja luokanopettajien kanssa. Kasvun ja oppimisen tuen tarpeiden suunnitelmallinen seulonta tehdään esiopetuksen yhteisen paikallisen suunnitelman mukaisesti. Lapsen opetuksesta vastaava opettaja ottaa puheeksi lapsen kasvuun ja oppimiseen liittyvät havainnot lapsen huoltajien kanssa. Oppimisvaikeudet ja oppimiseen liittyvät tuen tarpeet pyritään löytämään mahdollisimman varhain. Seulonnan avulla pyritään löytämään kaikki oppimiseensa tukea tarvitsevat lapset. Tuen tarvetta arvioidaan ja seurataan jatkuvasti. Tukea tarvitsevien lasten on mahdollista osallistua alkuvuodesta järjestettävään kouluvalmiuden ryhmätutkimukseen. Ryhmätutkimuksen avulla pyritään löytämään lapset, jotka tarvitsevat lisätutkimuksia ja/tai tukitoimia koulun aloitukseen.

Lapsen opettajan ja koulun rehtorin/päiväkodin johtajan vastuulle kuuluvat kasvun ja oppimisen käytännön tuen järjestäminen, toteuttaminen ja seuranta, pedagogisten asiakirjojen laatiminen ja yhteistyö lapsen huoltajien ja oppilashuollon asiantuntijaverkoston kanssa. Toimiva ja säännöllinen yhteistyö vanhempien ja opettajien välillä on olennainen osa ennaltaehkäisevää työtä ja varhaista puuttumista.

Pedagoginen arvio ja -selvitys sekä mahdollinen tehostetun- tai erityisen tuen aloittaminen käsitellään tapauskohtaisesti koottavassa pedagogisessa asiantuntijaryhmässä. Pedagogisen asiantuntijaryhmän kutsuu koolle lastentarhanopettaja tai luokanopettaja, jonka ryhmään lapsi kuuluu. Pedagogiseen asiantuntijaryhmään kutsutaan mukaan ne henkilöstön edustajat, joiden läsnäolo on tarpeellinen käsiteltävän asian kannalta. Yhteistyötä tehdään tapauskohtaisesti oppilashuollon palveluista vastaavien ja muiden tarvittavien asiantuntijoiden kanssa. Kaikki pedagogiset asiakirjat tehdään Wilmassa ja näkyvät lasta opettaville opettajille.

Periaatteena on, että tuen tarve arvioidaan, ja sitä koskevat ratkaisut ja perusopetuslain mukaiset päätökset tehdään mahdollisimman pian esiopetuksen alettua. Usein lapsen tuen tarve on havaittu jo ennen esiopetuksen alkamista. Esiopetuksen, lapsen aiemman varhaiskasvatuksen, neuvolan ja huoltajien yhteistyöllä turvataan lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen jatkumoa. Tietoa lapsen mahdollisesti ennen esiopetusta saamista tukitoimista hyödynnetään esiopetuksessa.

Nivelvaiheissa kiinnitetään erityistä huomiota lapsen tuen tarpeisiin ja tiedon kulkuun (Liite 2 Oppilaanohjaussuunnitelma).

Lapsen varhaiskasvatuksen ajalta saatua tietoa lapsen tuen tarpeista käytetään suunniteltaessa lapsen esiopetusta. Esiopetuksesta tieto siirretään perusopetukseen.

Tuen tarvetta arvioitaessa ensimmäiseksi tarkastellaan käytettyjä toimintatapoja, opetusjärjestelyjä ja oppimisympäristöjä sekä niiden soveltuvuutta lapselle. Tarkastelun pohjalta arvioidaan, voidaanko näitä muuttamalla toteuttaa lapselle paremmin sopivia pedagogisia ratkaisuja.

Ensisijainen keino puuttua lapsen tuen tarpeisiin on aikuisen tuen lisääminen. Pedagogisen havainnoinnin avulla opettaja pyrkii löytämään ne lapset, jotka tarvitsevat tukea. Opettajan havaittua lapsen oppimisessa haasteita, hän kokeilee erilaisia pedagogisia ratkaisuja lapsen oppimisen tueksi. Käytännössä tämä tarkoittaa opetusmateriaalien, opetusmenetelmien , ajankäytön ja oppimisympäristön muokkaamista lapsen tarpeisiin sopiviksi.

Tuki annetaan lapselle ensisijaisesti omassa esiopetusryhmässä erilaisin joustavin järjestelyin, ellei lapsen etu välttämättä edellytä lapsen siirtämistä toiseen ryhmään tai yksikköön. Mikäli lapsi käyttää esiopetuksen lisäksi muita varhaiskasvatuspalveluja, esiopetuksen ja muun varhaiskasvatuksen henkilöstö tekee yhteistyötä lapsen kasvun ja oppimisen tukeen liittyvissä asioissa.

On tärkeää, että tieto lapsen tuen tarpeesta ja esiopetuksen aikana saamasta tuesta siirtyy myös perusopetukseen. Opetuksen järjestäjät vastaavat sujuvista tiedon siirron käytäntöjen luomisesta ja kehittämisestä.

Hyvinvointipalveluiden opetuspalvelun palvelualuejohtajan toimivaltaan kuuluvat hallintopäätökset erityiseen tukeen liittyen, pidennetystä oppivelvollisuudesta, koulunkäynnin poikkeavasta aloittamisajankohdasta ja toissijaisista lähikouluosoituksista sekä erityisistä opetusjärjestelyistä.