Ajantasaisia väitöskirjoja
Ajantasaisia väitöskirjoja
Eija Salonen, 2020. Pienet lapset varhaiskasvatuksen vuorohoidossa. Epätyypillisten varhaiskasvatusaikojen merkitys kuulumisen neuvottelulle ja rakentumiselle
Lapsia kuuntelemalla ja huomioimalla aikuiset voivat helpottaa ongelmia, joita esimerkiksi ryhmän vaihteleva kokoonpano ja pitkät päiväkotijaksot tuovat mukanaan. Tämä selviää KM Eija Salosen varhaiskasvatustieteen väitöstutkimuksessa. Salonen tarkasteli vuorohoitoon osallistuvien pienten lasten hyvinvointia arjen vuorovaikutustilanteiden ja niissä rakentuvien kuulumisen kokemusten näkökulmasta.
Monen vuorohoitoon osallistuvan lapsen arkea luonnehtivat muutokset. Lapsen omat varhaiskasvatusajat voivat vaihdella esimerkiksi vanhemman kolmivuorotyön mukaan. Tästä puolestaan seuraa, että myös ihmissuhteet vuoropäiväkodissa vaihtelevat. Salosen tutkimus paljasti näihin muutoksiin liittyviä lasten hyvinvoinnin haasteita.
– Pienelle lapselle ennakoimattomat muutokset, vaikkapa vieraamman ihmisen kohtaaminen päiväkotiin saapumisen hetkellä, ovat toisinaan hämmentäviä. Tämä voi hankaloittaa ryhmään liittymistä, yhteiseen toimintaan osallistumista ja lapsen hyvinvoinnille tärkeiden kuulumisen kokemusten rakentumista, Salonen pohtii.
Monen vuorohoitoon osallistuvan lapsen arkea luonnehtivat muutokset. Lapsen omat varhaiskasvatusajat voivat vaihdella esimerkiksi vanhemman kolmivuorotyön mukaan. Tästä puolestaan seuraa, että myös ihmissuhteet vuoropäiväkodissa vaihtelevat. Salosen tutkimus paljasti näihin muutoksiin liittyviä lasten hyvinvoinnin haasteita.
– Pienelle lapselle ennakoimattomat muutokset, vaikkapa vieraamman ihmisen kohtaaminen päiväkotiin saapumisen hetkellä, ovat toisinaan hämmentäviä. Tämä voi hankaloittaa ryhmään liittymistä, yhteiseen toimintaan osallistumista ja lapsen hyvinvoinnille tärkeiden kuulumisen kokemusten rakentumista, Salonen pohtii.
Rytkönen Kirsi, 2019. Palveleva johtajuus varhaiskasvatuksessa
Tutkimustulosten mukaan varhaiskasvatuksen johtajat painottivat ihmislähtöistä
johtamista ja päivittäisjohtamista. Päättäjien päätöksentekoa ohjasivat ensisijaisesti
taloudelliset faktat. Palvelevan johtajuuden toteutumisessa korostuivat henkilöstön
vastuuttaminen, suunnan näyttäminen ja voimaannuttaminen. Tulosten mukaan
palveleva johtajuus osoittautui soveltuvan kasvatuksellisen organisaation johtamiseen, jossa moraali ja arvot sekä ihmisyyteen kasvattaminen ovat vahvasti läsnä.
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa sovellettavissa olevaa tietoa päättäjille, asiantuntijoille ja kouluttajille, kuten myös johtajille ja muille työntekijöille paremman
johtajuuden ja työelämän kehittämiseen. Toivon, että väitöskirjani herättää myös
yhteiskunnallista keskustelua palvelevan johtajuuden arvosta.
johtamista ja päivittäisjohtamista. Päättäjien päätöksentekoa ohjasivat ensisijaisesti
taloudelliset faktat. Palvelevan johtajuuden toteutumisessa korostuivat henkilöstön
vastuuttaminen, suunnan näyttäminen ja voimaannuttaminen. Tulosten mukaan
palveleva johtajuus osoittautui soveltuvan kasvatuksellisen organisaation johtamiseen, jossa moraali ja arvot sekä ihmisyyteen kasvattaminen ovat vahvasti läsnä.
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa sovellettavissa olevaa tietoa päättäjille, asiantuntijoille ja kouluttajille, kuten myös johtajille ja muille työntekijöille paremman
johtajuuden ja työelämän kehittämiseen. Toivon, että väitöskirjani herättää myös
yhteiskunnallista keskustelua palvelevan johtajuuden arvosta.
Noora Heiskanen, 2019. Children’s needs for support and support measures in pedagogical documents of early childhood education and care
Pedagogisia asiakirjoja käytetään kasvatusinstituutioissa pedagogisten toimintatapojen ja tuen suunnittelun välineenä. Dokumentaatio ei ole kuitenkaan neutraali ja harmiton käytäntö, vaan sillä voi olla kauaskantoisia ja ongelmallisiakin seurauksia. Dokumentoimalla paitsi kuvataan myös tuotetaan ja ylläpidetään institutionaalista todellisuutta, kuten lasten ja aikuisten vastuita ja oikeuksia. Tutkimusperustaiset suositukset lapsen pedagogisten asiakirjojen laadinnasta korostavat monipuolisen ja moniäänisen tiedon tärkeyttä. Lapsen systemaattisen tukemisen lähtökohtana tulisi olla vahvuudet, kiinnostuksen kohteet ja tuen tarpeet samoin kuin yksityiskohtaiset ja mitattavissa olevat tuen toteuttamisen kuvaukset sekä jatkuva tuen toimivuuden arviointi. Käytännössä pedagogiset asiakirjat saattavat kuitenkin luoda lapsesta ongelmallista kuvaa kuvaamalla tuen tarpeita ainoastaan lapsen sisäisinä ominaisuuksinaan ja jättämällä pedagogiikan ja ammattilaisten vastuun sivurooliin. Tämä tutkimus pyrkii tarjoamaan tietoa dokumentaation funktioista, sisällöistä ja kielellisistä piirteistä varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kontekstissa. Pitkittäisen, 108 suomalaiselta lapselta kerätyn dokumenttiaineiston (N = 312) diskursiivisen tarkastelun pohjalta selvitetään, miten hyvin pedagogiset asiakirjat vastaavat kansallisia ja kansainvälisiä ohjeistuksia sekä tutkimusperustaisia suosituksia asiakirjojen laadinnasta. Lisäksi tutkitaan lapsille, huoltajille ja ammattilaisille rakentuvia positioita asiakirjoissa sekä hyödynnetään tulosten tulkinnassa Maurizio Ferrariksen (2013) dokumentalismin teoriaa (documentality theory) heikoista ja vahvoista dokumenteista. Tutkimustulosten mukaan pedagogiset asiakirjat toimivat vahvoina dokumentteina tuen tarpeiden ongelmakeskeisessä kuvaamisessa ja suunnittelun ammattilaisjohtoisuuden vahvistamisessa sekä heikkoina dokumentteina.
Anniina Vlasov, 2018. Reflecting Changes in Early Childhood Education in the USA, Russia and Finland
Väitöstutkimuksen tulokset osoittivat, että varhaiskasvatusta koskettavat muutokset institutionaalisessa varhaiskasvatuksessa, vanhempien roolissa suhteessa varhaiskasvatukseen ja vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä linkittyvät vahvasti toisiinsa. Yhteiskunnan sekä vanhempien odotukset varhaiskasvatusta kohtaan nähtiin kasvaneen jokaisessa tutkimusmaassa, mutta tulokset antavat kuitenkin viitteitä siihen, etteivät ympäröivän yhteiskunnan odotukset sekä varhaiskasvatuksen sisäiset kehittymispyrkimykset kaikilta osin kohtaa. Paineet tulosvastuullisuuden kasvamiselle varhaiskasvatuksessa etenkin Yhdysvalloissa olivat ristiriidassa varhaiskasvatuksen ammattilaisten pedagogisten pyrkimysten kanssa. Venäjällä ja Suomessa lasten yksilöllisyyttä korostavaa pedagogiikkaa on vahvistettu opetussuunnitelmissa, mutta yhteiskunnallisten investointien riittämättömyys koettiin estävän tämän ideaalin toteuttamista.
Kaikissa maissa vanhempien rooli varhaiskasvatuksen asiakkaina nähtiin muuttuneen ja siinä korostui kuluttaja-asiakkaan rooli. Vanhempien muuttunut rooli sekä vaatimukset lisätä vanhempien osallisuutta varhaiskasvatuksessa haastavat kehittämään kasvatusyhteistyön tavoitteita ja periaatteita niin ohjausjärjestelmän kuin pedagogiikan toteutumisen tasolla. Varhaiskasvatuksen muutokset edellyttävät entistä vahvempaa ammatillisuutta sekä uudenlaisen kasvatusajattelun omaksumista niin opettajien kuin johtajien keskuudessa.
Tutkimuksessa sovelletun vertailevan tutkimusotteen tuottaman ymmärryksen kautta voidaan nostaa tarkasteluun varhaiskasvatuspoliittisen päätöksenteon näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla sekä tarkastella mahdollisia tulevaisuuden kehityskulkuja ja vaikutussuhteita. Tutkimustulosten asettaminen laajempaan yhteiskunnalliseen, kulttuuriseen ja historialliseen kehykseen auttaa ymmärtämään, kuinka kansallinen varhaiskasvatusjärjestelmämme on muotoutunut ja siten tunnistaa paremmin sen vahvuuksia ja kehittämisen kohteita.
Kaikissa maissa vanhempien rooli varhaiskasvatuksen asiakkaina nähtiin muuttuneen ja siinä korostui kuluttaja-asiakkaan rooli. Vanhempien muuttunut rooli sekä vaatimukset lisätä vanhempien osallisuutta varhaiskasvatuksessa haastavat kehittämään kasvatusyhteistyön tavoitteita ja periaatteita niin ohjausjärjestelmän kuin pedagogiikan toteutumisen tasolla. Varhaiskasvatuksen muutokset edellyttävät entistä vahvempaa ammatillisuutta sekä uudenlaisen kasvatusajattelun omaksumista niin opettajien kuin johtajien keskuudessa.
Tutkimuksessa sovelletun vertailevan tutkimusotteen tuottaman ymmärryksen kautta voidaan nostaa tarkasteluun varhaiskasvatuspoliittisen päätöksenteon näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla sekä tarkastella mahdollisia tulevaisuuden kehityskulkuja ja vaikutussuhteita. Tutkimustulosten asettaminen laajempaan yhteiskunnalliseen, kulttuuriseen ja historialliseen kehykseen auttaa ymmärtämään, kuinka kansallinen varhaiskasvatusjärjestelmämme on muotoutunut ja siten tunnistaa paremmin sen vahvuuksia ja kehittämisen kohteita.
Elina Fonsèn, 2014. Pedagoginen johtajuus varhaiskasvatuksessa
Tutkimustulokset osoittavat pedagogisen johtajuuden rakentuvan osatekijöiden varaan, joita ovat arvo, kontekstuaalisuus, organisaation kulttuuri, johtajan ammatillisuus ja substanssin hallinta. Pedagogisen johtajuuden toimivuus tai ”umpikuja”-tarinat tuottivat kuvausta pedagogisen johtajuuden onnistumisen edellytyksistä. Keskeisiksi voimavaroiksi pedagogiselle johtajuudelle nousevat riittävät aineelliset ja henkilöstöresurssit toiminnalle, organisaation ylätason luottamus sekä henkilöstöjohtamisen ja pedagogiikan johtamisen taidot. Pedagoginen johtajuus näyttäytyy laajana varhaiskasvatuksen arvostuksen ja aseman, laadukkaan varhaiskasvatuksen sekä lapsen aseman puolesta puhumisena. Pedagoginen johtajuus on varhaiskasvatuksen voimavara ja parhaimmillaan jaettua vastuuta laadukkaasta varhaiskasvatuksesta kontekstin eri tasoilla.