Ops!a - uutiskirjeet

Ops!a - ajankohtaista opetussuunnitelmasta

OPS!a- uutiskirje 17

OPS!a- uutiskirje 17 21.3.2017

Miksi koulu on olemassa?

Mitä taitoja koulun oikeasti tulisi opettaa, miten ja miksi?
Maailma ohjaa meitä joka suuntaan, elämme ärsyketulvassa ja monimutkaisessa toimintaympäristössä. Ajassamme on kysymys myös epävarmuudesta. Miten kyetään elämään epävarmuuden kanssa?
Voidaanko oppijalle osoittaa miinakentät ja samalla antaa vapauksia mihin suuntaan edetä?

Se joka haluaa, keksii keinot. Se joka ei halua, keksii selitykset
Tulevaisuuden tarpeisiin ja haasteisiin vastaava koulu antaa vastuuta oppilaille, laittaa oppilaat toimimaan ja vuoropuhelemaan, ajattelemaan ja oppimaan tekemällä.

Opettajan rooli on ohjata oppimista ja keskustella, keskustella ja keskustella – kohdata oppilaan koko elämä pelkän oppiaineosaamisen sijaan.
Oivaltaminen, innovointi ja luovuuskin ovat opeteltavia taitoja.
Ollaanhan avoimia ja rohkeita kokeilemaan ja kohtaamaan epäonnistumisia? Sallitaan epäonnistumisia myös meille aikuisille ja opitaan niistä? Matti Rimpelä toteaa, että lapsiin on sisäänrakennettu oppimisen ilo ja himo. Lapset kestävät epäonnistumisia hyvin. Epämukavuusalueella toimiminen onkin oppimisen edellytys.


Mitä ja miten edistetään kestävää koulun uudistumista?
Yhteisopettajuuden ja kaikenlaisen yhdessä tekemisen lisääminen sekä yhteistyö yli koulurajojen vähentää kiireen tuntua ja luo levollisuutta.

Kaikkea ei tarvitse tehdä itse vaan osaamista jakamalla kaikki hyötyvät.
Ideoidaan, suunnitellaan, toteutetaan, ratkotaan pulmia, arvioidaan, toimitaan yhdessä.
Kuunnellaan aktiivisesti mitä lapsilla, nuorilla, huoltajilla ja henkilöstöllä on mielen päällä. Käydään aitoa vuoropuhelua ja mahdollistetaan aito osallisuus.
Opitaan tekemällä ja tekeminenhän on mahdollista missä vaan. Arvokasta oppimista tapahtuu muuallakin ja muunakin aikana kuin koulussa ja kouluaikana.

Monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat oiva keino uudistaa koulua. Niiden ytimeen on sisäänkirjoitettu laaja-alaisen osaamisen tavoitteet, joita eri oppiaineiden näkökulmat, menetelmät ja sisällöt palvelevat. Laaja-alaista osaamista pidetään ns. kovien oppiainetavoitteiden rinnalla usein itsestäänselvyytenä, oppimisen sivutuotteena, kotien kasvatustehtävänä? Laaja-alaisen osaamisen, ihmisenä ja kansalaisena kasvamisen, taidot ovat kuitenkin se syy miksi koulua ylipäätään käydään - ei koulua vaan elämää varten.


Opetussuunnitelma on tie mitä ajetaan - ei itseisarvo
Opitaanko koulussa oppimaan, ajattelemaan, käymään dialogia, osallistumaan, toimimaan arjessa eli opitaanko taitoja, joilla oppija selviää elämässään ja tulevaisuuden maailmassa?

Suurin osa nykyisistä ammateista katoaa tulevaisuudessa ja varmasti tiedetään oikeastaan vain, että kriittiseen ajatteluun tai lämpimään vuorovaikutukseen pystyy vain ihminen - jos pystyy…


Arviointi on palautteen antamista
Palautteenanto toteutetaan osana päivittäistä koulutyötä suhteessa asetettuihin oppimisen tavoitteisiin. Suullinenkin palaute ihan tavallisissa luokkatilanteissa on merkityksellistä.
Opettajan on tärkeää olla palautteen antajana tietoinen omasta kehon kielestään ja intonaatiostaan. Itse- ja vertais- sekä ryhmäarviointitaitojen kehittyminen edellyttää avointa ja myönteistä ilmapiiriä.
Yhteisopettajuuden hyödyntäminen myös arvioinnissa ja arviointikriteerien puhkipuhuminen ovat tärkeitä toimintatapoja.

Oppijan tulisi saada arvioinnin kautta kokea, että aikuiset ovat tukena ja kannustavat häntä oppimisessa.
Arviointi edellyttää opettajilta vuorovaikutusta ja oppimisprosessiin liittyvää havainnointia oppijan kanssa. Onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä, mutta epäonnistumisistakin opitaan.
Arviointia on kaikissa vuorovaikutustilanteissa. Osa on tietoista, osa tiedostamatonta.
Arvioinnin tulee olla oikeudenmukaista, kannustavaa, reilua, monipuolista, yksilöllistä ja siinä tulee olla yhteisöllisen arvioinnin elementtejä.

Arvioinnista saadaan monipuolisilla arviointimenetelmillä tietoa oppimisprosessin tueksi, oppimisen edistymisen näkyväksi tekemiseen oppijalle sekä opetuksen suunnitteluun tietoa opettajalle. Näinhän OPS-perusteet arvioinnin kehittämistä ohjaavat ja Jyväskylässä arviointityöryhmä valmistelee.

Lopuksi

Toivottavasti opettajilla ja rehtoreilla olisi intoa muuttaa koulua räjäyttämällä oppiaineiden välisiä raja-aitoja, tiivistää tiimityötä paitsi opettajien kesken myös muiden ammattiryhmien sekä huoltajien kanssa ja ennen kaikkea rohkeutta muuttaa koulun suuntaa kohti tulevaisuuden taitoja!

Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinosta lainatakseni: ”Tässä ajassa asiantuntija ei ole se, joka tietää eniten, vaan se, joka kykenee oppimaan nopeiten.”
Heinonen esittää myös jatkokysymyksen ja -vastauksen: ”Miten sitten pitäisi toimia? Parasta mitä voi tehdä, on ryhtyä yhdessä tekemään ja tekemisen kautta oppia uutta.”


Siirryn 1.4. alkaen arviointiasiantuntijaksi Karviin (Kansalliseen koulutuksen arviointikeskukseen). Tehtävänäni on 1½ vuoden projektissa arvioida perusopetuksen ja lukiokoulutuksen oppilasarviointia.

Jyväskylän perusopetuksen opetussuunnitelmakoordinointia jatkaa Mankolan koulun rehtori Pipsa Teerijoki ja
osaamisen kehittämisen asioita kehittämisyksikössä kehittämispäällikkö Päivi Koivisto ja suunnittelija Eija Rajalainen.

En ikinä anna periksi. Siksi olen niin hyvä, että yritän.
-Asta Raami-

Kaikkia yhteistyöstä lämpimästi kiittäen,

Sirpa Orell