Historian taidot

Tutkivaa ja taitopohjaista historian oppimista

1. Historia on nykyisyyttä ja tulevaisuutta, ei menneisyyttä varten

Historia tutkii menneisyyttä. Tästä huolimatta historia ei ole menneisyyttä ja menneisyyden ihmistä, vaan kulloistakin nykypäivää ja tulevaisuutta varten. Historiaa tarkastellaan aina johonkin aineistoon pohjaten, jostain näkökulmasta tai kysymyksestä käsin. Tällöin nämä näkökulmat, kysymykset ja aineistot vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme menneisyyttä. Menneisyyden ihmisten tulevaisuuden odotukset ovat nykyisyyttämme. Samoin meidän tekomme, ratkaisumme ja päätöksemme vaikuttavat tulevaisuuteen.

2. Hyvä kysymys on parempi kuin pussillinen muusia

Hyvin toimivassa oppimisprosessissa kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Ei ole kuitenkaan yhdentekevää millaisia nämä kysymykset ovat ja kuka niitä esittää. Oppiminen alkaa ihmettelystä. Jotta osaamme ihmetellä, tulee meillä olla jonkinlainen kosketuspinta - havainto - ilmiöön. Nämä ihmettelyt ilmenevät kysymyksinä, joiden pohjalta ilmiötä lähdetään tarkastelemaan. Tämän tarkastelun kuluessa kysymykset tarkentuvat, muokkautuvat ja jopa muuttuvat.

3. Historia on taitoaine

Historia ei ole vuosilukujen tai nimien muistamista, eikä historiaa osaa parhaiten se, kenellä on paras muisti. Sen sijaan historia on taitoaine: historian osaaminen vaatii kriittistä ajattelutaitoa, tekstitaitoja, syiden ja seurausten ymmärtämistä, muutoksen ja jatkuvuuden hahmottamista, kykyä eläytyä menneisyyden ihmisen toimintaan, sekä ajan hahmottamista. Tämän lisäksi historia vahvasti kielellisenä aineena vaatii kykyä analysoida, tulkita ja tuottaa erilaisia tekstejä ja esityksiä.

4. Sisällöllä on merkitystä

Taidoilla on merkitystä. Tiedoilla on yhtä lailla merkitystä. Oppiessamme historiaa emme voi asettaa tietojen ja taitojen oppimista vastakkaisiksi asioiksi, vaan ne kulkevat käsi kädessä. Ilman sisältötietoa historian taidot jäävät ulkokohtaisiksi taidoiksi. Ilman taitoja tiedot jäävät vain kasaksi muistettavia asioita. Ilman sisältöjen tietämistä emme pysty asettamaan tulkitsemiamme tekstejä oikeaan aikaan ja paikaan. Ilman sisältöjen tietämistä emme myöskään kykene pohtimaan, miten eri tapahtumat saattoivat vaikuttaa toisiinsa. Ilman sisältöjen tietämistä emme myöskään kykene pohtimaan muutosta tai jatkuvuutta, saati sitten asettumaan menneisyyden ihmisen asemaan.

5. Maailmamme koostuu ilmiöistä, ei oppiaineista tai tieteenaloista

Maailma ei ilmene äidinkielenä, historiana, biologiana tai matematiikkana vaan ilmiöinä, joita nämä eri tiedonalat ja oppiaineet pyrkivät selittämään. Vaikka maailmamme ei olekaan olemassa tiedonaloina, on niillä jokaisella omia tapojaan selittää niitä ilmiöitä, joita maailmassa esiintyy. Usein eri tiedonaloilla on myös omat kiinnostuksen kohteensa. Historia on kiinnostunut (menneisyyden) ihmisen toiminnasta. Tätä tarkastellaan historiassa erilaisten lähteiden avulla. Historialle tyypillistä on hahmottaa ihmisen toimintaa ajallisessa ulottuvuudessa sekä tarkastella asioita muutoksen ja jatkuvuuden sekä syy- ja seuraussuhteiden kautta.

6. Merkityksillä on merkitystä

Tarkastellessamme menneisyyttä, annamme sille merkityksiä. Nämä merkitykset voivat olla yksilön tai koko yhteisön luomia. Näillä merkityksillä on merkitystä, sillä niiden avulla luomme tarinoita. Nämä tarinat avaavat luomalla tietynlaista kuvaa menneisyydestä, näköaloja myös tulevaisuuteen. Ei ole yhdentekevää, millaisia merkityksiä menneisyyden tapahtumille asetetaan ja millaisilla menneisyyden tarinoilla nykyisyyttä perustellaan.