Tekstiä on tulkittava aina kontekstissaan, johon kuuluu myös tieto julkaisuajankohdasta ja sen kulttuurista. 

KESKIAIKA 500–1300
- Kristinusko ohjasi maailmankatsomusta, kuolemanjälkeisessä elämässä hyvitetään vääryydet eli maallisen elämän valinnat tähtäsivät kuoleman jälkeiseen elämään.
- Paljon opettavaisia uskonnollisia teoksia, esim. legendat ja allegoriat. Keskeinen teos on Danten Jumalainen näytelmä.
- Suullisia kansantarinoita ja -runoja alettiin kirjoittaa muistiin eepoksina. 

RENESSANSSI 1300–1500/1600
- Uskonnollisuus vaihtuu maalliseen ja iloon, tarinoiden kansanomaistuminen ja yksinkertaistuminen, huumori ja satiiri
- kirjapainotaito, tiede ja reformaatio muuttivat maailmankuvaa
- Boccaccion Decamerone (novelli sai alkunsa), Cervantesin Don Quijote (antisankarin arkkityyppi) ja Shakespearen näytelmät
*karnevalismi = Kansan parista noussutta naurukulttuuria, johon kuuluu auktoriteettien kyseenalaistaminen, iva, parodia, alatyyli ja muu huumori

VALISTUS 1700-luku
- Kansalaisia tulee sivistää ja opettaa, järkeen pohjautuva maailmankuva, satiiri
- empirismi = tiedon tulee pohjautua havaintoihin
- Tieto- ja kaunokirjallisuus eivät olleet eriytyneet toisistaan.
- Defoen Robinson Crusoe (minäkertojan käyttö, kolonialismi)
- Jonathan Swiftin Gulliverin retket ja muu satiiri kritisioi valtaapitäviä. 

ROMANTIIKKA 1800-luvun alku
Romanttisia piirteitä kirjallisuudessa ja muissa taiteissa
- tunteiden kuohunta ja ilmaisu vastakohtana valistuksen järkiajattelulle
- yksilön aistihavaintojen ja kokemusten korostuminen, individualismi,
- vapautuminen aiemmista säännöistä ja ihanteista
- mielikuvituksen käyttö, yliluonnolliset asiat, mystisyys ja henkimaailma ("maailmansielu eli korkeampi voima")
- melankoliset tunteet, kuolemankaipuu (myytti nuorena kuolevasta nerosta)
- luontokuvaus, luonnon elollistaminen
- ihanteellisen kuvan luominen tarkastelun kohteesta
- järjen vastaisuus eli epäloogisuus, sekavuus
- kiinnostus historiaan ja menneisyyteen
- osana romantiikka kansallisromantiikka (nationalismi-ajattelu)
- Tyypillisiä kirjallisuuden lajeja fantasia, kauhu, sadut, historiallinen romaani.
Romantiikan taiteilijamyytti: yksilöllinen ja luova nero, joka ammentaa tunteistaan ja näkee arkisen elämän tuolle puolen

REALISMI 1800-luvun lopulta lähtien
Realistisia piirteitä kirjallisuudessa ja muissa taiteissa
- todellisuuden todenmukainen kuvaus ilman kaunisteluja
- arkiset aiheet ja tavallisten ihmisten kuvaus
- yhteiskunnallisten ongelmien ottaminen tekstien aiheiksi (alkoholismi, väkivalta, köyhyys, eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat)
- vuoropuhelujen ja repliikkien käyttö tuomassa tilanteeseen todenmukaisuutta
- tarkat ja yksityiskohtaiset havainnot
- järjen korostuminen
- Kirjallisuudessa paljon romaaneja ja draamaa.
Realismin taiteilijaihanne: tieteilijän kaltainen ympäristön tutkija

Käytännössä 1800-luvun kirjallisuudesta voi usein löytää piirteitä sekä romantiikasta että realismista.

MODERNISMI 1900-luku
Modernismin tunnuspiirteitä kirjallisuudessa:
- ei selkeää ja loogista juonta
- yksilöllinen näkökulma, esim. tajunnanvirta eli ajatuspuhe
- perinteisen muodon rikkominen: assosiaatiot, aikatasojen sekoittuminen
- eksistentialistinen pohdinta: ahdistus, irrallisuus, ulkopuolisuus, vieraantuminen yhteiskunnasta ja muista ihmisistä
- absurdius eli järjenvastaisuus
- runouteen puhekieltä, luovuttiin runomitasta ja loppusoinnuista
Taustalla oleva ajattelu:
- Ihmisen elämä täynnä ristiriitoja. Jokainen on vapaa etsimään omaa tapaansa olla muuttuvassa maailmassa, koska uskonto, perhe tms. ei sitä voi määrätä.
- moraalinen monitulkintaisuus (ei selkeää hyvää ja pahaa)
- Taiteilija ei ole tieteilijä, koska jokainen tulkitsee maailmaa omalla tavallaan.