Mitä on positiivinen pedagogiikka

Mitä on positiivinen pedagogiikka

Positiivinen pedagogiikka on pedagoginen suuntaus, joka pohjautuu positiivisen psykologian viitekehykseen. Työskentelyssä kasvattaja tarjoaa ympäristön, työkalut ja läsnäolon joiden avulla lapsi oppii vahvistamaan omaa hyvinvointiaan. Opetuksen keskiössä on luonteenvahvuuksien ja myönteisten tunteiden tunnistaminen ja hyödyntäminen. Opetusta voidaan soveltaa kaikkeen oppilaitoksessa tapahtuvaan kasvatustyöhön. Harjoitteita voidaan tehdä myös kotona, jolloin positiivinen pedagogiikka tukee perheen myönteistä tunneilmapiiriä.

Positiivisen pedagogiikan keinoin voimme harjoittaa kykyämme havaita myönteisiä tunteita ja myös tavoitteellisesti lisätä myönteisiä kokemuksia arkeen. Kun nuori harjoittelee huomaamaan omat onnistumisensa, kokemukset muuttavat häntä pysyvästi vahvemmaksi ja toipumiskykyisemmäksi. (Vuorinen, 2015)

Työskentelyn tavoitteet:

  • luonteenvahvuuksien tunnistaminen ja käyttäminen
  • myönteisten tunteiden tunnesanojen oppiminen
  • hyvien hetkien havainnointi
  • myönteisten hetkien tavoitteellinen lisääminen arjessa

Luonteenvahvuudet ja hyveet

Hyve on myönteinen luonteenpiirre. Hyveitä on 6. Jokaisen hyveen alle kuuluu 3-5 luonteenvahvuutta.

Myönteisiä luonteenpiirteitä voi vahvistaa käyttämällä luonteenvahvuuksia. Esimerkiksi luonteenlujuutta voi harjoittaa pitkäjänteisellä työskentelyllä, oikeudenmukaisuutta voi harjoittaa keskittämällä huomionsa tasapuolisuuteen.

Hyveet:

  • Viisaus ja tieto
  • Luonteenlujuus
  • Humaanius (ihmisten väliset suhteet)
  • Oikeudenmukaisuus
  • Kohtuus
  • Tarkoituksellisuus, transsendenssi

Luonteenvahvuuksia on 24. Jokaisella on noin viisi ydinvahvuutta, joiden tietoinen käyttäminen on suoraan yhteydessä hyvinvointiin ja onnellisuuden kokemukseen. Luonteenvahvuudet ja hyveet on esitelty alla olevassa kuvassa.

” Everybody is a genius. But if you judge a fish by its ability to climb a tree, it will live its whole life believing that it is stupid. ” -Unknown

Luonteenvahvuuksia voi hyödyntää käyttämällä ydinvahvuuksiaan, jotka ovat usein yhteydessä esimerkiksi luovuuteen. Toinen mahdollisuus on keskittyä vahvistamaan niitä vahvuuksia, joita tarvitsee esimerkiksi tullakseen hyväksi joukkuekaveriksi. Kolmas mahdollisuus on harjoittaa hyveitä keskittymällä niihin vahvuuksiin, jotka ovat vaikeita.

Luokassa tai vertaisryhmässä on harvoin kahta täysin samanlaisin vahvuuksin olevaa oppilasta. Parhaimmillaan, kun oppilaat oppivat tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja käyttämään niitä, yksilö ja ryhmä hehkuvat hyvinvointia. Hyvinvointi toimii myönteisenä spiraalina; oppiminen lisää hyvinvointia ja myönteisiä tunteita, jotka edelleen motivoivat harjoittelemaan ja oppimaan lisää.

Ilmaisen luonteenvahvuustestin voi tehdä VIA-instituutin sivustolla. Löydät linkin kautta testit sekä aikuisille, että 10-17 -vuotiaille lapsille nuorille. (Uusitalo-Malmivaara, 2014)

http://www.viacharacter.org/www/Character-Strength...

Luonteenvahvuudet kasvatuksessa

Kasvatustieteen asiantuntijat kehottavat keskittymään ensin seitsemään luonteenvahvuuteen, joista lapselle ja nuorelle on eniten hyötyä (Vuorinen, 2015). Pienryhmissä voit myös keskittää aluksi huomiosi lasten olemassa oleviin vahvuuksiin. Seitsemän kärkivahvuutta ovat:

  • itsehillintä
  • sinnikkyys
  • elämänvoima ja innokkuus
  • toiveikkuus
  • kiitollisuus
  • ihmissuhteet
  • uteliaisuus

Myönteiset tunteet

Myönteiset tunteet ovat vahvasti sidoksissa oppimiseen, luovuuteen, ongelmanratkaisukykyyn, sosiaalisiin suhteisiin ja myös fyysiseen terveyteen.

Myönteiset tunteet tuovat elämään sisältöä, iloa ja merkityksellisyyttä. Myönteiset tunteet avartavat älyllisiä, kehollisia ja sosiaalisia voimavarojamme ja kapasiteettiamme.

Myönteisten tunteiden kokemisen seurauksena yhteydet aivoissa lisääntyvät ja näin syntyy uusia toimintamahdollisuuksia. (Jukka Mäkelä, suull.) Kun olemme kriisissä, myönteiset tunteet myös kasvattavat varantojamme käsitellä tilannetta.

Lapsella ja nuorella tulee olla vankka pohja myönteisiä tunnekokemuksia voimavarana, jotta hän kokee elämäniloa ja tarkoituksellisuutta. Myönteiset tunteet lisäävät nuoren hyvinvointia tässä hetkessä. Tunnetaitojen harjoittelu valmentaa myös tulevia ihmissuhteita ja työelämää varten. Myönteinen mieliala on tärkeässä roolissa monissa nuorelle tärkeissä tilanteissa kuten opiskelun aloittamisessa ja työhaastatteluissa. Esimerkiksi neuvottelujen on havaittu onnistuvan parhaiten ihmisiltä, jotka ovat ystävällisellä ja yhteistyöhaluisella asenteella (Fredrickson, 2011).

Myönteisten tunteiden vahvistaminen ja lisääminen on opeteltavissa siinä missä kutominen tai sähköpostin käyttö. Joillekin nuorille tulee täysin uutena ajatus, että hyvää mieltä voi tavoitella harjoittelemalla. Harjoittelu ei lopulta ole sen kummallisempaa, kuin minkä tahansa muun taidon: tarvitaan taustateoria, pedagoginen harjoite sekä oppijan motivaatio oppia uutta.

Positiivisen pedagogiikan periaatteet

Positiivista pedagogiikkaa voi toteuttaa kasvatusympäristöissä tai kotona. Työskentely ei ole sidottu oppianeisiin vaan esimerkiksi matematiikan tunnilla voidaan havainnoida sinnikkyyttä, ystävällisyyttä, kauneuden- ja taituruuden arvostusta (luonteenvahvuuksia), teknisen työn tunnilla luovuutta, rauhallisuutta ja uteliaisuutta (myönteisiä tunteita). Samoin yhdessä perheen kanssa kannattaa illallisen ääressä pohtia päivän hyviä hetkiä (Tähtihetket -harjoite, Seligman 2011).

Martin Seligmanin (2011) tutkimuksessa havaittiin, että kun 10-vuotiaille lapsille opetetaan hyvinvoinnin taitoja, masentuneiden määrä laskee puoleen heidän tullessaan murrosikään. Suomessa hyvinvointitaitojen opettamista tutkitaan Helsingin opettajien koulutuslaitoksella. Seuraavat neljä askelta kuvaavat työskentelyprosessia, jonka tavoitteena on hyvinvointitaitojen vahvistuminen.

Positiivisen pedagogiikan neljä periaatetta ovat:

  1. Ankkurointi: työskentely sidotaan lapsen tai nuoren aitoon kokemusmaailmaan
  2. Havainnointi: ohjataan lasta tai nuorta tunnistamaan myönteiset hetket
  3. Dokumentointi: myönteisistä hetkistä tehdään muistiinpanot vapaavalintaisella tavalla
  4. Jakaminen: havainnoista ja muistiinpanoista kerrotaan toisille

Lähde: https://hyvatkaytannot.oph.fi/kaytanto/1921/

Vahvuuskieli ja myöntesten tunteiden sanoittaminen

Kasvattaja tukee myönteisten tunteiden havaitsemista ja luonteenvahvuuksien käyttämistä sanoittamalla havaintojaan. Kannattaa ensin siis itse opetella sekä myönteiset tunteet että luonteenvahvuudet. Aloittamalla 7-10 tärkeimmästä, sanasto tulee itselle luontevaksi.

Vahvuuskielen käyttäminen on kannustavaa ja rakentaa nuoren myönteistä käsitystä itsestään. Vahvuuskieli tarkoittaa sitä, että kiität ja kannustat nuorta kun hän käyttää omia ydinvahvuuksiaan tai mitä tahansa luonteenvahvuuksia. ”Olitpa ystävällinen, kun autoit”, ”Kudoit todella sinnikkäästi loppuun tämän lapasen.” Positiivisen pedagogiikan tutkija Kaisa Vuorinen sanoo kauniisti: ”oikeilla sanoilla ei ole merkitystä vaan sillä että sanallistamme myönteisiä käyttäytymistapoja ja vahvuuksia, jotka ovat kehittymässä juuri sillä hetkellä.” (Vuorinen, 2015.)

Harjoituksia

Ilovihkon Ilopisteet

Ilopisteillä harjoitellaan huomaamaan hyvät hetket arjessa. Kokemusten mukaan alle 3-vuotias osaa jo tunnistaa myönteiset hetket ja sanoittaa ne Ilovihkoon kirjoitettavaksi.

Kohderyhmä: Päiväkotiryhmät ja perheet

Tarvikkeet: vihko, kyniä, tarroja ja kiiltokuvia.

Harjoite:

1. Kerro lapsille, että alatte kerätä Ilovihkoon yhteisiä ilopisteitä. Ilopisteitä saa hetkistä, joissa huomaa hyvää mieltä itsessä tai toisissa. Ilopisteet ovat koko ryhmän yhteisiä pisteitä.

  • Aluksi voitte kirjata pisteet ylös heti, kun hetkiä huomataan.
  • Rutiinina Ilopisteet kirjataan vihkoon samaan aikaan päivästä, esimerkiksi päivän päätteeksi.

2. Muistuta lapsia ilopisteistä päivän aikana, kun huomaat myönteisiä hetkiä. Sanoita havaitsemiasi myönteisiä tunteita ja luonteenvahvuuksia.

3. Kirjatkaa ilopisteet vihkoon selkein lausein, mielellään niin kuin lapset ne kertovat: Jaakko tuli iloiseksi, kun Vertti teki hänelle hiekkakakkuja. Selmalle oli sinnikäs, kun väritti koko kuvan loppuun asti.

4. Lue lopuksi ryhmälle ääneen kaikki kootut pisteet.

5. Koko ryhmä saa vihkoon yhteisesti tarran tai kiiltokuvan, kun ilopisteet on kirjattu. Älkää yhdistäkö tähän kilpailua siitä, kuka saa valita tarran. Joko ohjaaja/vanhempi antaa tarran tai kaikki saavat valita yhden.

6. Tarkastellaan vielä lopuksi vihkoon kirjattuja tarinoita ja tarraa yhteisesti.


Lähdeluettelo: