Puhallinmusiikin historiaa Nivalassa

Puhallinmusiikin historiaa Nivalassa

Nivalalainen puhallinmusiikin aktiiviharrastaja,baritonisti Juhani Latvala on tehnyt merkittävän työn kerätessään yksiin kansiin paikkakunnan puhallinmusiikin historian.Tuon kirjan nimi on ”Kiksi-Nivalan puhallinsoiton vaiheet 1891-2011”.Nivalan Kiksaus-tapahtuman järjestävät tahot halusivat kunnioittaa tätä työtä ja ottivat kirjan nimen tapahtuman nimen pohjaksi.
Seuraavassa Juhani Latvalan kirjoittama tiivistelmä Nivalan puhallinmusiikin historiasta.
 
 
”Autonomian ajan (1809-1917) yksinvaltiaiden keisarien mieltymyksiin kuului mahtava sotilasmusiikki. Suomalaiskaartien soittajavahvuus oli n. 2000. Sortokauden keisari Nikolai II:n (1894-1917) määräyksestä suomalaispataljoonat hajotettiin. Niinpä soittajienkin oli etsittävä toimeentulonsa muualta. Heidän toimestaan syntyi monia pieniä soittokuntia eri puolille maata. Aleksanteri I:n aikana (1801-1825) perustettiin Parolaan Helsingin Opetuspataljoona, josta alkaa Suomen kauimmin yhtäjaksoisesti toimineen puhallinorkesterin, Kaartin Soittokunnan, toiminta. Sen ensimmäisenä suomalaisena kapellimestarina toimi Adolf Leander (1833-1899). Hänen ansiokseen kuuluu, että hän muodosti soittokunnasta septetin, seitsikon, jonka rungon muodostavat Es-kornetti, I ja II B-kornetti, Es-altto, B-tenori, B-baryton ja Es tai B-basso.

Kaiku-lehti 29.4.1885 "Onhan sitä Nivalassaki jonkilaisia hommia, vaikka Kaikun lukiat taitaa luulla, että täällä nukutaan sikeimmässä unessa. Täällä näet hommataan torvisoittokuntaa. Torvien hankkimiseksi kerätään rahoja listalla." Joko soittajien tai varojen puutteeseen lie kilpistynyt ensimmäinen yritys soittokunnan perustamiseksi. Todellisen soiton alkuun päästiin Nivalassa ehkä syksyllä 1890 tai viimeistään alkuvuodesta 1891, jolloin Lapualta Nivalaan perheineen muuttanut Kaarlo Emil Lundqvist (myöh. Veikkola) osti Maliskylältä Jokisaaren maatilan. Veikkola oli aiemmin soittanut Lapuan Haapakosken soittokunnassa. Soittimien hankkimiseksi järjestettiin arpajaiset ja puuttuvan summan lahjoitti tuomiokunnan tuomari T. Vilander. Soittajiston ammattijakautuma oli; Pietarin suomalaisessa soittokunnassa soittanut nahkuri, opettaja, kauppias, tuomarinkirjuri, lukkarin koulun käynyt rokottaja, kauppa-apulainen ja maanviljelijä. Neljän vuoden kuluttua soittajisto hupeni muuttoliikkeen vuoksi ja niinpä Veikkola siirsi soittimet kotikylälleen Maliskylälle, jossa Jokisaaressa aloitettiin harjoittelu uusin soittajin. Aina Amerikkaan saakka suuntautunut muuttoliike vaiensi Maliskylän soittokunnan v.1904 ja jälleen olivat soittimet muuttokuormassa nyt takaisin kirkonkylälle. Aluksi jaksoi Veikkola Maliskylältä saakka käydä opastamassa Pirttiperässä aloittaneita nuoria soittajia.
Johtajakysymys ratkesi, kun Järvikylän opettajaksi valittiin v.1905 musikaalinen Jalo Väinö Vanamo. Hänestä ja soittajistossa aloittaneesta Heikki Nivalasta (myöh. Kivimäki) soittokunta sai uskolliset soittajat ja johtajat vuosikymmeniksi. V.1911 suotuisa paluumuutto elvytti Maliskylän soittokunnan uuteen alkuun. Tästä alkaen Nivalassa on toiminut kaksi tai useampi torvisoittokunta aina vuoteen 1993 saakka, jolloin soittokunnat yhdistyivät Nivalan Puhallinorkesteriksi.

Erityisiä vaiheita soittajille ovat olleet sota-ajat. Itsenäisen Suomen sotaväen ensimmäinen musiikkioppilaitos perustettiin Vaasan lähelle Korsholmaan 1.3.1918. Sinne sai määräyksen joukko Nivalan ja Maliskylän soittajia. He olivat osa Jääkärirykmentti 5:n 150:n soittajan joukosta. Tämä soittokunta matkasi aina Karjalaan saakka, jossa soittimet vaihtuivat vartiomiehen kivääreiksi. Myöhemmin se oli mukana sekä Tampereen että Helsingin paraateissa. Toistamiseen soitettiin armaijan harmaissa jatkosodan asemasotavaiheessa. Nivalan miesten sijoituspaikka oli Syvärin eleläpuolella. Neuvottelujen jälkeen saatiin miehistösiirtoja niin paljon, että saatiin Nivalan ja Maliskylän soittajista seitsikko-"Surma" kokoon. Tämän Syvärin seitsikon soitot päättyivät kiireesti juhannuksen alla v.1944, jolloin vain ripeä toiminta pelasti niin miehet kuin soittimetkin jäämästä räjäytetyn sillan taakse. 
Soiton jatkumisen turvaamiseksi perustettiin v. 1950 poikatorvisoittokunta, jonka soittajistoa on vahvistettu vuosien mittaan nuorempien ryhmillä. NPTSK:n ansiokkaana johtajana toimi kanttori Kustaa Kiviniemi v v.1953-1963. Vuosi 1968 on merkittävä musiikkikasvatuksen kannalta. Siitä alkaen on ollut mahdollista saada ryhmä ja yksilöllistä musiikinopetusta sekä kansalais- että musiikkiopistossa. Tästä hyvästä ovat nauttineet soittokunnat, Simo Saastamoisen johtama Nuorisopuhallinorkesteri (1977-1988), veteraanisoittokunta ja Nivalan Puhallinorkesteri. Liki 130 vuoden aikana Nivalan puhallinsoitto on tutustuttanut tai pysyvämminkin sitouttanut harrastukseen yli 300 soittajaa, monet vuosikymmeniksi. Tuhansiin nousee tilaisuuksien määrä, joissa puhallinmusiikki on voinut olla ohjelmaa rikastuttamassa. Nykyisin Mari Kaasinen-Annanperän johtama Nivalan Puhallinorkesteri toimii Jokilaaksojen Musiikkiopiston puhallinsoitonoppilaiden harjoitusorkesterina. Orkesteri kokoontuu harjoituksiin viikoittain musiikkiopiston tiloissa. Esiintymisiä erilaisissa tilaisuuksissa on vuosittain n.20.”