• Käyttöön otetut resurssit ja niihin sitoutunut arvo pyritään pitämään talouden kierrossa mahdollisimman pitkään​​

• Kulutus perustuu omistamisen sijaan palveluiden käyttämiseen ja jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen

Maapallon ilmasto on vaihdellut vuosituhansien kuluessa. Joskus on ollut huomattavan lämpimiä ajanjaksoja, toisinaan taas paljon kylmempiä, niin sanottuja jääkausia. Niiden aikanakin lämpötila on vaihdellut. Yhteistä muutoksille on ollut se, että ne kestävät pitkän aikaa. Ilmaston lämpötilan vaihtelujen taustalla ovat olleet muun muassa muutokset maapallon kiertoradan muodossa ja akselikaltevuudessa, mannerliikkeissä, merivirtojen suunnan- ja lämpötilanmuutoksissa sekä vulkaanisessa toiminnassa. Esimerkiksi Etelämanner syntyi noin 34 miljoonaa vuotta sitten, kun lämpimät merivirrat eivät tuoneet enää lämpöä eteläiselle pallonpuoliskolle. Asteroidien törmäykset ovat saattaneet vaikuttaa ilmastonmuutoksiin. Asteroidin törmäyksen vuok­- si ilmasto viilentyi esimerkiksi noin 65 miljoonaa vuotta sitten, mikä hävitti maapallolta dinosaurukset.

Kylmä ilmastovaihe alkoi noin 3 miljoonaa vuotta sitten. Tuolloin maapallon pohjoisosat olivat useaan otteeseen suurten jäämassojen peitossa. Jäätiköt olivat laajimmillaan ja ilmasto kylmimmillään noin 20 000 vuotta sitten. Jäätiköihin kertyi vettä, ja merenpinnan on arvioitu olleen silloin noin 120 metriä nykyistä alempana. Tämä mahdollisti ihmisten kulkemisen Aasiasta Amerikan mantereelle. Ilmaston lämpeneminen jääkausien jälkeen vaikutti viljelyn kehittymiseen, mistä seurasi vähitellen pysyvän asutuksen, kylien ja kaupunkien synty.

Ilmastonmuutoksessa on esiintynyt myös lyhyitä, muutaman sadan vuoden pituisia vaihtelujaksoja, joiden syitä ei vielä tiedetä. Esimerkiksi Euroopassa oli lämmin ajanjakso vuosina 1100–1300. Tuolloin talvet olivat Keski-Suomessa usein lumettomia ja männyn kasvualueen raja siirtyi pohjoisemmaksi. Grönlannissa viljeltiin ruista ja kauraa ja ihmisiä kyettiin hautaamaan maahan. Nyt nuo haudat ovat ikijään peitossa. Lämpimän kauden jälkeen ilmasto kylmeni. Niin sanottu pieni jääkausi kesti noin 1300-luvulta 1800-luvulle. Erityisen kylmää oli etenkin 1600-luvulla. Tämä näkyi ihmisten elinoloissa, ja 1600-luvulla Euroopan väestönkasvu hidastui huomattavasti. Suomessakin koettiin 1690-luvulla pahat katovuodet, jolloin kesän kylmyys tuhosi paikoitellen lähes koko viljasadon. Noin kolmasosa suomalaisista kuoli nälkään ja tauteihin. Myös muualla Euroopassa oli pienen jääkauden aikana kylmää. Esimerkiksi Lontoon halki virtaava Thames oli paksussa jäässä jopa useita kuukausia. Talvisin joen päällä pidettiin markkinoita, sillä puolentoista metrin jääkerros kantoi tuhansia ihmisiä.

Pienen jääkauden päättyminen 1800-luvulla paransi viljelyoloja ja vaikutti väestön kasvuun Euroopassa. Viimeisten kahdensadan vuoden aikana ilmasto onkin lämmennyt ja ilmakehän hiilidioksidin määrä on lisääntynyt huomattavasti. Näin on tapahtunut en­nenkin, mutta silloin muutokset ovat johtuneet luonnonilmiöistä. Nykyisen lämpenemisen taustalla ovat ihmisen omat toimet. Teollistumisen ja väestönkasvun myötä maapallon yhteenlaskettu energiankulutus on kasvanut valtavasti. Fossiilisten polttoaineiden käyttö on lisännyt ilmakehän hiilidioksidimäärää, ja maapallon keskilämpötila on noussut. Tätä kutsutaan kasvihuoneilmiöksi, ja se vaikuttaa paljon ihmisen elinympäristöön.

Lämpötilan nousu sulattaa mannerjäätiköitä. Tämä kiihdyttää lämpenemistä, kun jäätiköt eivät enää jäähdytä ilmakehää ja vesiä. Ilmaston lämpenemisen seurauksia ovat muun muassa merenpinnan nousu, maaperän kuivuminen ja metsäpalot sekä sään ääri-ilmiöiden, kuten hirmumyrskyjen ja tulvien lisääntyminen. Muutokset luonnonoloissa lisäävät ympäristöpakolaisuutta ja jännitteitä valtioiden välillä. Silti joillakin alueilla lämpenemisestä on hyötyäkin. Esimerkiksi metsän kasvualue siirtyy Suomessa pohjoisemmaksi. Yleensä ilmastonmuutoksen seuraukset ovat kuitenkin negatiivisia, kun kuivuus ja äärimmäiset sääilmiöt lisääntyvät.

j.