Värioppia

Mitä on väri?

  • Väri on näköaistimus, joka perustuu silmämme kykyyn nähdä valon eri aallonpituudet väreinä.
  • Väriaistimus vaatii valoa, siksi värit näyttävät häviävän hämärässä.
  • Näkyvän valon aallonpituus on n. 630 - 440 nm. Näiden aallonpituuksien jälkeen tulee infrapuna ja ultraviolettisäteilyä.
  • Väri on taiteen välineistä suhteellisin. Yksi väri on tulkittavissa monella tavalla ja se usein harhauttaa katsojaansa.
  • Mikään väri ei esiinny yksin vaan lainaa aina ominaisuuksia ympäristöstään ja etenkin muilta väreiltä.
  • Värioppi pyrkii selittämään ja mallintamaan erilaisia ilmiöitä.
  • Taidemaalari Josef Albers (1888-1976) tutki taiteessaan juuri värin suhteellisia ominaisuuksia. Häntä kiinnostivat ilmiöt, joissa väri muuttaa toista väriä, tehostaa toisen värin voimaa tai jopa häivyttää toisen värin.
  • Väri ei ole täsmällinen ilmiö vaan luonteeltaan psykologinen, ihmisen mielialaan ja tunnelmiin vaikuttava tekijä (Albers).
  • Albersin ja Ittenin väriopilliset ajatukset vaikuttavat edelleen maalaustaiteessa ja sen opetuksessa.
  • Sen lisäksi, että väri on fysikaalinen ja aistimuksellinen, se on psykologinen ja kulttuurinen.

  • Värillä on kolme ominaisuutta: sävy, kylläisyys ja valööri. Sävy on värin paikka spektrissä. Kylläisyys on värin voima, puhtaus ja pigmenttipitoisuus. Valööri on värin tummuusaste. Kuvankäsittelyohjelmissa saa hyvän kokonaiskuvan värin ominaisuuksista, kun kokeilee säätimiä: hue, saturation ja value.


Väriopin merkitys syntyy siitä, että kun tietää miten väri käyttäytyy ja vaikuttaa toisiin väreihin, sitä voi käyttää haluamallaan tavalla, rakentamaan merkityksiä joita työhön haluaa rakentaa. Sen merkitys siis liittyy valinnan mahdollistamiseen.

Väreillä voidaan luoda kuvaan sisältöä, tilaa, tunnelmia ja liikettä. Väriopillisen harjoittelun tarkoitus onkin saada työskentelystä intuitiivista, niin että ratkaisut tulevat kokemuksesta eikä varsinaisessa kuvallisessa työskentelyssä tarvitse tietoisesti pohtia kuinka värit pitää sijoittaa, mitkä värit sointuvat kiltisti toistensa viereen tai mitkä saavat aikaan liikkeen tai levottomuuden.


Vieraile täällä Coloria.net

Värien kylläisyys

  • Värin kylläisyydellä tarkoitetaan värin kirkkautta, puhtautta ja värivoimaa.
  • Väriä murretaan vastavärillä niin, että se kuljettaa väriä ruskehtavaan suuntaan.
  • Väriä taitetaan mustalla tummempiin sävyihin ja valkoisella vaaleampiin (tai harmaalla kohti neutraaleja sävyjä).
  • Kun puhdasta väriä murretaan, sen voima/loisto heikkenee murtajan voimasta riippuen

Puhtaat sekoitukset
Puhdas väliväri sisältää vain kahta pääväriä, eli niitä päävärien sävyjä, jotka ovat lähimpänä toisiaan.
Puhtaat värit tulevat maalauksessa paremmin esiin.

  • Puhdas oranssi: sinooperin punainen ja kromin keltainen.
  • Puhdas vihreä: kadmiumin keltainen ja preussin sininen.
  • Puhdas violetti: ultramariinin sininen ja karmiinin punainen.

Murretut sekoitukset
Murretuista väreistä puhutaan, kun väliväri sisältää hieman myös kolmatta pääväriä.
Tällöin pääväreistä ainakin toinen on väri, joka liikkuu väriympyrässä toiseen suuntaan, kuin sekoitettava väri. Tällöin väristä tulee hieman ruskehtavan, tai harmahtavan sävyinen.
Murretut sävyt jäävät maalauksessa helpommin taustaksi.

Alla olevat sekoitukset ovat tämän järjestelmän murrettujen sekoitusten ääripää.
  • Murrettu oranssi: karmiinin punainen ja kadmiumin keltainen.
  • Murrettu vihreä: kromin keltainen ja ultramariini sininen.
  • Murrettu violetti: preussin sininen ja sinooperin punainen.

Määräalalla tarkoitetaan värin taipumusta ottaa todellista kokoaan dominoivampi tila, tai vetäytyä kokoaan pienempään tilaan. Yleensä lämpimät, puhtaat ja vaaleat värit pyrkivät laajenemaan, vastaavasti kylmät, murretut ja tummat värit pyrkivät vetäytymään.

Värin sävy ja valööri

Värin sävy on värin paikka spektrissä (aallonpituus) = lähdeväri
Valööri tarkoittaa värin vaaleus- ja tummuusastetta
● Musta – valkoinen -yhdistelmä voimakkain
● Harmaa on altis muuttumiselle, jos sitä ympäröi voimakas väri (muuttuu sen vastavärin suuntaan)

:medium