Esiintyminen

Esiintyminen

Toisinaan esiintymistilanteeseen joutuu yhtäkkiä, mutta yleensä siihen on aikaa ja mahdollisuus valmistautua. Valmistelu tuo varmuutta! Olipa kyse sitten onnittelupuheesta syntymäpäivillä tai esitelmästä opiskeluryhmässä, kannattaa miettiä etukäteen, mitä aikoo sanoa ja miten sen sanoo.

Meillä kaikilla on myös maneereja: ne ovat pieniä tapoja, jotka toistuvat viestinnässämme usein tilanteesta riippumatta. Ne voivat olla sanoja, idiomeja tai eleitä, kuten hiuksien hiplaaminen tai jaloilla keinuminen. Joskus maneerit voivat olla häiritseviä, kun ne toistuvat liikaa: siksi niihin kannattaakin kiinnittää huomiota ja pyrkiä tarvittaessa hillitsemään. Omia maneereitaan voi olla vaikea tiedostaa, joten niistä voi pyytää palautetta läheisiltä. Kuinka esiintymiseen voi valmistautua? Suunnittele ensin, mitä haluat sanoa: mikä on juuri tämän esiintymisen tavoite. Etsi tietoa aiheestasi. Mieti, miten vaikutat juuri kyseiseen yleisöön: puhuja ei ole yksin, vaan vuorovaikutuksessa yleisönsä kanssa. Jaa esityksesi sopiviin osiin. Harjoittele esityksesi sisältöä, kunnes se on sujuvasti mielessä. Laadi sitten esityksesi tueksi tukisanalista, jonka avulla pystyt kertomaan kaiken tarvittavan asian. Paperin sijaan tukisanalista on hyvä kirjoittaa kartongille, sillä kahiseva paperi voi viedä yleisön huomion, ja tukevampi alusta pitää kädetkin vakaina. Ennen varsinaista esiintymistä tarkista, että sinulla on mukana kaikki tarvittava: tukisanalista ja esimerkiksi ne esineet, jotka haluat näyttää yleisölle. Tarkista myös, että laitteet, esimerkiksi mikrofoni tai tykki, toimivat.

Kun esiinnyt, muista puhua kuuluvasti, selkeästi ja tarpeeksi hitaasti. Pidä myös taukoja, jotta yleisö ehtii sisäistää, mitä heille kerrot. Muista myös hymyillä: kuuntelet varmasti itsekin mieluummin ystävällistä kuin murjottavaa esiintyjää. Kuuntele myös yleisöä ja muokkaa esiintymistäsi sen mukaan: esiinnyt heitä, et itseäsi varten. Pidä yleisön mielenkiinto yllä tarjoamalla jotain kiinnostavaa kuultavaa - esimerkiksi pikku tarina, kysymys tai asiaankuuluva hauskuutus - sopivin väliajoin: tätä kannataa miettiä jo esityksen suunnitteluvaiheessa. Pienet rosot esiintymisessä eivät haittaa: persoonallisuus tekee esityksestä kiinnostavamman!

Ole kiinnostunut aiheestasi ja arvosta omaa esiintymistäsi - silloin yleisökin tekee niin!

Esiintymisjännitys

On aivan luonnollista, että muiden edessä esiintyminen saattaa jännittää. Pieni jännitys on jopa hyvästä, sillä se pitää esityksen terävänä: välinpitämätön suhtautuminen tilanteeseen näkyy! Liika jännittäminen ei kuitenkaan ole mukavaa, mutta jännitystä voi oppia hallitsemaan.

Esiintymisjännitys ilmenee esimerkiksi kohonneena sykkeenä, hikoiluna, suun kuivumisena, käsien tärinänä, änkytyksenä ja äänen värisemisenä, jopa pyörtyilynä. Vaikka esiintyjästä tuntuu, että jännitys on ilmeistä, yleisölle se ei välttämättä välity lainkaan.

Esiintymisjännitystä voi lieventää mielikuvaharjoituksilla. Kun tuntee aiheensa ja tietää, mitä aikoo sanoa, esiintyminenkin tuntuu varmemmalta: kannattaa siis harjoitella mahdollisimman paljon. Kukaan ei ole seppä syntyessään!

Vinkkejä:

  • Ennen esiintymistilannetta hengitä tietoisen rauhallisesti.
  • Jännittäessä puhe tahtoo nopeutua. Keskity puhumaan tarpeeksi hitaasti ja selkeästi, jotta puheesi on ymmärrettävää. Pidä myös puhuessasi pieniä taukoja!
  • Jos jännitys on todella paha, sitä voi pyrkiä hallitsemaan esimerkiksi hypnoosin avulla. Myös kehon oireisiin suunnattu lääkitys on mahdollinen vaihtoehto jännityksen hillitsemiseen, jos se ei tunnu lievenevän muilla keinoilla ja esiintyminen on välttämätöntä.
  • Jos menet esiintymistilanteessa lukkoon, eikä omatoiminen harjoittelu tunnut tepsivän, etsi itsellesi ammattiapua!
  • Jos tilanne jännittää kovasti, sen voi myös sanoa ääneen: yleisö on varmasti myötätuntoinen. Se on paikalla kuunnellakseen, ei arvostellakseen sinua! Sinä olet aiheesi asiantuntija, ja esitys on hyvä juuri sellaisena, kuin sen esität. Usko itseesi!

Esityksen havainnollistaminen

Kun kerrot jotakin asiasta yleisölle, oli se sitten lomamatkasta ystäville tai vaikkapa uudesta työvälineestä työpaikalla, aihetta on hyvä myös havainnollistaa. Havainnollistaminen tarkoittaa asian esittelemistä esimerkiksi esimerkein, videoin, kuvin tai diagrammein. Mitä konkreettisempaa havainnollistaminen on, sen paremmin aihe jää yleisölle mieleen. Lomamatkalta tuotua simpukankuorta sivellessään ystäväsi saavat kokemuksen reissustasi ihan toisella tavalla, kuin vain tarinaasi kuunnellen!

Havaintovälineiden pitää tietenkin liittyä aiheeseen. Pohdi hyvissä ajoin, minkälainen havainnollistaminen sopii juuri sinun yleisöllesi ja aiheeseesi. Voit etsiä esityksesi tueksi tilastoja ja diagrammeja, käyttää omia tai toisten kuvia ja videoita tai esitellä konkreettisia esineitä. Käytännön esimerkit (myös pelkästään kertomuksen tasolla) ja toiminnallisuus (esimerkiksi jonkin laitteen käyttäminen) ovat myös hyviä havainnollistajia. Joskus pelkästään kuvaileva kieli vertauksineen riittää. Muista myös selittää käyttämäsi termit, mikäli ne eivät varmasti ole yleisölle tuttuja!

Voit koostaa havaintomateriaalista esimerkiksi diaesityksen puheesi taustaksi. Mieti esitystä koostaessasi, mihin kohtaan mikäkin havaintomateriaali sopii, ja anna yleisölle tarpeeksi aikaa tutkia jokaista materiaalia. Pidä materiaalin määrä kohtuullisena ja karsi sitä, jos esitys tuntuu liian täydeltä: yleisökin pysyy paremmin mukana esityksessäsi, kun havaintomateriaali ei vaadi liikaa huomiota. Sen on tarkoitus toimia vain puheesi tukena!

Muista merkitä materiaaliin käyttämäsi lähteet myös havaintomateriaalin osalta!