Oppimispäiväkirjat

Oppimispäiväkirjat

Alla kaksi oppimispäiväkirjaa Edinburghin matkalta. Ensimmäinen on englanniksi ja toinen suomeksi.

Learning diary

Suvi-Tuuli Kaleva

Edinburgh 15.-19.3.2016

Erasmus+ -programme

From what I observed during my visit, trust is a huge part of the Montessori system. The children are provided Freedom in different forms, but they'll be pulled back if they're not ready for it. This goes to behavioral issues as well as school work. Fostering independence is one the basic elements of the system and also the school.The children are given time to handle their own emotions and social problems and they are encouraged to do things for themselves.

The children are provided a stimulating environment, guidance and support to grow and develope as a person. Good behaviour and appropriate quality of work is insisted. As said before, trust seemed to be a huge factor in the school. You need to trust the child to meet the expectations set for them. If you don't, the child won't get a chance to grow to his or her fullest as a person and they won't learn to act responsible nor be independant. For example I whitnessed an incident, where it was possible to do some cooking during the day. In stead of stating who is doing what, the teacher "pointed out" as he verbalised himself, that everyone needs to asses themselves whether they shoud be doing the hour and a half cooking, if they haven't done their work yet and a meeting is coming. From what I observed, the children acted very responsibly, and focused on their work.

One of the biggest wow-moments for me was to experience, how well they have succeeded fostering the emotional growth of the children. Of this I saw numerous wonderful examples during my visit. The whole group supported each others growth as an active and giving person. They talked openly as a group about each child's challenges, which could vary from academic challenges to always wanting to be first in line for example. A positive tone was present in every action and the class in general. The children as well as the teacher give constant feedback to each other. It can be critical, but it always has to end on a positive note, that's one of their rules. In their "meetings", lessons or circles every opinion, request or a demand has to be explained. And the teacher also does this. He explains, why he is proceeding in a certain way, or why he wants the children to do something. As a result, the kids really can discuss. They have a genuine conversation about their feelings as a normal part of their interaction, which I think is wonderful and a great advantage in life.

The teaching is very hands on. They seem to emphasise first on understanding the context and activating the child's thinking. In mathematical issues the teacher could demand an answer in words rather than just blunting out the correct answer. There is also a lot of moving around in the classroom. The only time, the teacher warmly yet firmly expects a total silence in the classroom, is when he is giving a lesson. Other times the children can move around in the classroom, have a discussion and interact with their 'friends', as they call all the children in the school.

This brings me to the elements of a good teacher, which I saw many in the elementary class. As I have observed, a good teacher is calm but firm and persistent in his/her expectations both behavioral and academic. He/she treats the children with respect, gives them space, but also expects them to grow to which ever challenge is presented to them and to do their best, as the teacher frequently pointed out during my visit. A good teacher doesn't have to know everything about everything, which both children and teachers often seem to think. In stead a teacher can say, that this is not my forte, but we'll explore together and this is an experiment. I feel that this kind of attitude towards knowing and learning adds to one of the Montessori way of thinking, where you don't give a child the answer but tell them to figure it out and explore. It seems, that the teacher's resposibility is to provide guidence when necessary and constantly scan the children to be in touch with the ways the children learn and what they do in the classroom. One of the most difficult things for me to learn here, will be letting go of the need to constantly be in charge and control the children and their learning, as if I would have been able to do that in the first place. I realise and it really hit on me, that for example learning foreign languages you truly can't poor the knowledge into someones head. They actually do have to go and figure it out themselves, I can't do the work for them.

In elementary they have scheduled meetings in pairs with their teacher. In those meetings they go over the work the pair has been set out to do in the previous meeting. In addition they go over the interaction as pair and how it's been. In this meeting the teacher also gives the next lesson on which the children make notes. They also agree on the next work and the time of the next meeting, which is put on the calendar of the classroom. The meetings are also evaluation, so the teacher can keep track, what stage the children are on their work and learning.

Visiting the school got me thinking, what is the significance of sufficient and right kind of facilities? In this elementary there is enough actual room for different personalities and movement. There is plenty of stimulating material and the environment is set thoughtfully so that it is inspireing and the children have easy acces to the materials.

Questions remaining are how do they decide, what topics are to be considered each year?

Such as natural sciences, english or different areas of mathematics so that all areas will be covered during the childs schoolpath. Do they learn any foreign language systematically? I think that is a big advantage in the finnish school, a certain kind of orderliness and the learning of foreign languages.

Is there such a thing as too much freedom? If you feel like you need more sleep and don't want to come to school on time, you can come later. What does that teach to a child? How much more difficult will it be for the child to adapt to the real world so to speak, at least when he or se starts the working life? I feel, that the system goes well for the independant, motivated and responsible students but on the other hand the system teaches the children to do just that.

This job shadowing period has truly been productive for me. I've had new ideas and some of my old ideas have been reinforced. There are many things, that will have a straight impact on my work like teaching through asking questions, which seemed to be the teaching philosophy of the teacher I mainly observed. This method activates the childs thinking, which enhances the skills of learning to learn and produces real learning. Another thing that made a huge impact on me was strengthening the good in each child through constat feedback. From what I observed, fostering independence as well as emotional skills of a child is a major part of the Montessori system. It was a great experience for me to see, that pursuing both of these actions is possible and worthwhile. I think, that a certain orderliness is one of the strengths in our own school system, but at the same time we could learn from a more child-centered way of thinking. Being able to approach the child and the academic skills more from the child's point of view, would increase our student's school liking, I'm sure. Allthough we have great systems in Finland in supporting a child's learning, knowledge of versitile teaching methods and the use of technology in teaching, I feel that supporting the child's growth as a independant, caring, active and giving individual is something we need to learn more about. And for these topics I feel to have found good practises during my unforgettable visit to Montessori Arts School.

Edinburgh Montessori Arts School

Edinburgh Montessori Arts School

Keskiviikko maaliskuun 16. päivä.

Saavuimme koululle keskiviikko-aamuna hikisinä ja hengästyneinä kahden kilometrin reippaan kävelyn jälkeen n. klo 8.30. Koulu näytti ulospäin sympaattiselta, keskiaikaiselta kivirakennukselta. Vararehtori otti meidät ystävällisesti vastaan ja lyhyen päiväkotiesittelyn jälkeen siirryimme yläkertaan koulun puolelle.

Luokkahuone oli suuri ja avara. Avoimet hyllyt kiersivät luokkaa ja toimivat myös tilanjakajina. Työskentelypöydät oli sijoitettu keskilattialle. Montessorimateriaali oli hyllyissä hyvässä järjestyksessä aiheittain. Luokassa oli myös kirjastonurkkaus. Ryhmäopettaminen tapahtui lattialla maton päällä.

Luokassa oli myös pieni kahden hengen pöytä, minkä ääressä lapset kävivät syömässä eväitään omaan tahtiinsa. Koulussa ei siis ole yhteistä ruokailua.

Koulupäivä kestää 9-15.30. Välitunteja ei ole. Koulun piha-alue on pieni verrattuna suomalaisiin koulupihoihin. Se on täynnä erilaisia istutuslaatikoita ja pihan tarkoituksena onkin toimia lähinnä oppilaiden puutarhanhoitoalueena.

Keskiviikkona koulussa oli 13 eri-ikäistä oppilasta (5-11v), viisi poikaa ja kahdeksan tyttöä. Ryhmässä on yksi opettaja ja kaksi avustavaa opettajaa , joista toinen oli myös luokanopettaja. Avustava opettaja tarkkaili lapsia koko ajan tehden muistiinpanoja. Lapsi on aktiivinen toimija ja aikuinen sitä vastoin passiivinen tarkkailija. Lapset työskentelivät ryhmissä kukin omia tehtäviään tehden. Välillä opettaja soitti kelloa kutsuen oppilaat matolle opetustuokioon. Sen päivän pääaihe oli keskiarvon laskeminen montessorimateriaalia apuna käyttäen.

Koulussa käy opettajina myös ulkopuolisia eri alan ammattilaisia, kuten musiikin, liikunnan, tanssin ja joogan opettajia.

Ilmapiiri luokassa oli rauhallinen. Erityisesti kiinnitti huomiota sekä opettajien että lasten kunnioittava käytös toinen toisiaan kohtaan. Opettajat kunnioittavat lapsen halua työskennellä omaehtoisesti. Lapset olivat taitavia keskustelijoita, pienimmätkin esiin tulevat asiat keskusteltiin perustellusti. Aikuinen auttaa lasta ajattelemaan, tekemään päätelmiä ja oppimaan. Ilmeisesti myös se, että oppilaat ovat eri-ikäisiä vähentää keskinäistä kilpailua ja nuoremmat oppivat vanhemmilta. Aamupäivä tehdään akateemisia opintoja ja iltapäivisin on musiikkia, retkiä, liikuntaa yms. Keskiviikko-iltapäivänä teimme reilun kahden tunnin mittaisen ulkoiluretken läheiselle ulkoilualueelle. Huomioitavaa tälläkin retkellä oli se, että oppilaat hajaantuivat ympäristöönsä vapaaseen, omaehtoiseen toimintaan. Opettaja osallistui jonkin verran oppilaiden leikkeihin, mutta ei ohjaajana, vaan sopeutuen mukaan toimintaan.

Torstai 17. Maaliskuuta

Torstaina oli minun vuoroni vierailla päiväkotiryhmässä. Myös siellä oppimisympäristö on tilava ja avara. Avohyllyt kiertävät luokkaa jakaen tilaa erilaisiin toimintaympäristöihin. Käytännön elämän harjoitukset, aistiharjoitukset, musiikkimateriaali, luonto ja ympäristö, matemaattiset harjoitukset ja äidinkielen harjoitukset ovat sijoitettuna omiin nurkkauksiinsa. Lisäksi on askartelu- ja kuvataidenurkkaus, leikkinurkkaus ja pieni kirjastonurkkaus. Ihan pienimmillä 2-3-vuotiailla on oma nurkkauksensa, jossa heitä ohjasi kolme aikuista koko ajan. Ohjaajien tehtävänä on esitellä välineet lapselle. Tarkkailemalla lapsen työskentelyä ohjaaja tietää, mitä välinettä kulloinkin voi lapselle esitellä. Lapsi etenee aina tutusta tuntemattomaan ja konkreettisesta abstraktiin. Välineisiin sisältyy virhekontrolli, jolloin lapsi voi itse arvioida omaa oppimistaan.

Ryhmä on suuri, enimmillään n 40 eri-ikäistä (2-5v) lasta. Montessorin havaintojen mukaan nuoremmat lapset oppivat paljon vanhemmilta tovereiltaan.

Myös täällä, niin kuin koulun puolellakin ilmapiiri on rauhallinen. Aikuiset ohjaavat lapsia kunnioittaen heidän omaa tahtoaan työskennellä oma-aloitteisesti. Maria Montessorin motto ”auta minua tekemään itse” todella toteutuu. Lapsi etsii kokemuksia ympäristöstä katsellen, kuunnellen, tunnustellen, haistaen, maistaen eli hän hahmottaa kuvaa ympäröivästä maailmasta eri aistiensa avulla. Hän oppii myös järjestystä ja toisen lapsen kunnioittamista. Kaikki oppimisvälineet ovat omilla paikoillaan järjestyksessä. Kutakin oppimisvälinettä on vain yksi kappale, joten jokaisen on odotettava vuoroaan ja annettava työskentelyrauha, mikäli väline on varattu. Lapsi myös siivoaa jälkensä työskentelynsä jälkeen ja laittaa itse tavarat paikoilleen. Näin tapahtui myös ruokailun jälkeen. Oli ihan hellyttävää seurata pientä poikaa (n 3v.), kun hän syötyään meni tiskaamaan astiansa lapsen mittojen mukaan rakennetulle astianpesupaikalle: Hän laittoi pesunestettä pienestä pipettipullosta, pesi lautasensa ja lasinsa, asetteli ne kuivumaan, minkä jälkeen kaatoi pesuvedet ämpäriin ja raahasi ämpärin vessaan kaataakseen likaisen veden pois. Sen jälkeen hän toi tavarat paikoilleen ja siisti vielä luutulla paikat kuntoon, jotta seuraavalla lapsella oli hyvä aloittaa omat tiskipuuhansa . Työskentely tapahtui rauhallisesti ja perusteellisesti ja mielestäni hän myös nautti joka hetkestä. Tällainen tiskauspuuha liittyy ns. arkipuuhiin, jotka Montessorin mukaan muodostavat monia perusvalmiuksia lapsen myöhempää oppimista varten ja ovat samalla tärkeä konkreettinen osa itsenäistymiskasvatusta. Oppiminen tapahtuu perustuen aikaisempaan oppimiseen. Esimerkiksi varhaisen vaiheen hienomotoriset harjoitukset tukevat tulevaa kynänkäyttöä.

Perjantai 18. maaliskuuta

Perjantaina oli vuoroni olla jälleen koululuokassa. Aamu alkoi jooga-tunnilla, jota veti ulkopuolinen (suomalainen!) ohjaaja. Tuokio alkoi n klo 8.30, mutta oppilaat ilmestyivät tunnille omaan tahtiinsa. Kaikissa tuokioissa oli merkillepantavaa lasten aktiivinen osallistuminen niin toimintaan kuin esiin tuleviin keskusteluihin.

Päivän aihe käsiteltiin lattialla piirissä ja sen jälkeen oppilaat hajaantuivat työstämään tehtäviään omiin tiloihinsa. Opetukseen kuului myös yleissivistäviä teemoja. Vierailumme aikana aiheena olivat autismi ja pakolaisuus, joista ulkopuoliset asiantuntijat pitivät opetustuokion.

Vierailu Skotlannissa Montessorikoulussa oli antoisa ja mieleenpainuva. Vaikka eroja suomalaiseen koulukulttuuriin on, niin lapset kaikkialla maailmassa ovat paljolti samanlaisia kujeineen, leikkeineen, mielikuvituksineen ja ihmettelyineen. Päällimmäiseksi ajatukseksi jäi Maria Montessorin painottama näkökohta: ”Onnistuneen kasvatuksen edellytys on lasta ja lapsen tarpeita kunnioittava ja arvostava asenne.”

Kiitos, että sain olla mukana oppimassa!