Oppiminen ja opiskelutekniikat
OPISKELUTAITO - OPISKELIJAN AMMATTITAITO
OPPIMISTYYLIN ULOTTUVUUKSIA
Sinun on mahdollista parantaa oppimistuloksiasi tiedostamalla, miten opit helpoiten. Toisaalta voit paremmin ymmärtää, miksi jokin kurssi tai harjoitustehtävä sopii sinulle paremmin kuin toinen. Eri oppimistyylien kuvaamiseen on käytetty lukuisia jaotteluja. Yksi niistä on seuraavanlainen. Oppimistyyli koostuu seuraavista ulottuvuuksista:
- Miten vastaanotat informaatiota helpoimmin: opitko visuaalisesti, auditiivisesti, kinesteettisesti vai taktiilisesti eli näön, kuulon, liikkumisen vai koskettamisen avulla?
- Miten järjestät ja käsittelet informaatiota: kumpi aivopuolisko hallitsee ajatteluasi ja toimitko analyyttisesti vai kokonaisuuksien pohjalta? Tämä vaikuttaa myös muihin oppimistyylisi piirteisiin.
Millaisissa olosuhteissa opit parhaiten tai tyypillisimmin, hiljaisuudessa vai äänten ympäröimänä
- kirkkaassa valossa vai hämärässä
- lämpimässä vai viileässä
- pöydän ääressä istuen vai muualla mukavassa asennossa
- yksin vai parin tai ryhmän kanssa
- ohjatusti vai itsenäisesti
- mihin vuorokauden aikaan
- napostellen vai välipaloitta
- vähän päästä liikkuen vai pitkiä rupeamia paikallaan istuen
- ohjeiden mukaisesti vai itsenäisesti edeten
- ohjaajan motivoimana vai itse motivoituen
- sitkeästi vai helposti periksi antaen?
Tavallinen luokkaopetus vaatii sopeutumista itselle vieraaseenkin oppimistapaan ja olosuhteisiin. Huomaa, että opettajan oma oppimistyyli vaikuttaa hänen opetukseensa, esiintymiseen, tehtäviin, etenemisjärjestykseen, havainnollistamiseen, rytmitykseen jne.
Visuaalinen, auditiivinen vai kinesteettinen?
Saamme tietoa ulkomaailmasta aistiemme avulla, mutta aistit ovat yhteydessä myös ajatteluumme, mieleenpainamiseen ja tiedon prosessointiin. Eri ihmisillä aistikanavat ovat eri tavalla painottuneet: yksi oppii ensisijaisesti näkemällä, toinen kuulemalla ja kolmas itse tekemällä. Samat aistikanavat vaikuttavat myös siihen, minkälaisia mielikuvia olemme taipuvaisia muodostamaan. Erään tutkimuksen mukaan:
- 40 % oppii parhaiten lukemansa tai näkemänsä
- 30 % oppii parhaiten kuulemansa
- 30 % oppii ensisijaisesti kehonsa kautta vastaanottamansa, siis tekemällä, kokeilemalla, käsin kirjoittamalla.
Yleensä meillä on yksi hallitseva oppimistapa, ja lisäksi opimme kohtalaisen hyvin toisen kanavan kautta. Tunnistamalla oman oppimiskanavasi voit alkaa käyttää tietoisesti muistiinpainamis- ja opiskelumenetelmiä, jotka parhaiten tukevat tapaasi käsitellä tietoa.
VISUAALISELLE tyypille näkemiseen liittyvät seikat ovat tärkeitä: luettu teksti, kuvat, värit ja asioiden ulkonäkö samoin kuin kokonaisuuksien hahmottaminen.
Jos olet visuaalinen, hyödynnä opiskeluaineiston lukemista ja silmäilyä, kaavioita, kuvia sekä symbolein ja värein höystettyjä miellekarttoja ym. Luo vahvoja näkömielikuvia opittavista asioista.
AUDITIIVINEN oppija nauttii kuuntelemisesta ja haluaa, että asiat selitetään hänelle ja että opiskelussa edetään loogisesti. Äänet vaikuttavat myös auditiivisen keskittymiseen: ne joko häiritsevät pahasti tai edistävät oppimista.
Jos olet auditiivinen, ota luennoista kaikki irti, keskity kuuntelemaan, kysele. Tarkkaile erilaisten taustaäänien (esim. musiikin) vaikutusta oppimiseesi. Kokeile myös opittavien asioiden kertaamista ääneen puhumalla.
KINESTEETTINEN oppija haluaa osallistua ja kokeilla itse, liikkua ja käyttää kehoaan. Myös mielenkiinto ja myönteiset tunteet vaikuttavat paljon siihen, miten nopeasti ja tehokkaasti kinesteettinen tyyppi oppii.
Joillekin on tärkeää käden kautta tuleva tieto; tällaisia oppijoita sanotaan TAKTIILISIKSI. Silloin on tärkeää tehdä muistiinpanoja. Piirtely ja esineiden näpräily tai kädessä pitäminen voivat auttaa keskittymään.
VAIN PROSESSOIMALLA MUISTAT
Oppiminen ei ole vain valmiin tiedon tallentamista ja tulostamista - siis pänttäämistä ja toistamista kokeessa (vaikka tuloksena voikin joskus olla hyvä koenumero). Olennaista tehokkaassa oppimisessa on tiedon ymmärtäminen, jäsentäminen ja kehittäminen. Näin opittuja asioita pystyy myös soveltamaan uusiin tilanteisiin.
Aivot tallentavat tietoja järjestäytyneinä tietorakenteina. Irrallisille tiedoille ei aivoissamme ole sijaa - eikä niitä muisteta. Esimerkiksi irrallaan opetellut vieraan kielet sanat muistetaan huonosti. Tärkeämpää kuin lukemisen määrä on se, miten tietomme ovat jäsentyneet:
- muodostuuko opituista asioista järkeviä kokonaisuuksia
- kytkeytyvätkö uudet asiat aikaisempiin käsityksiimme ja kokemuksiimme
Lukuisin kokein on osoitettu, että tietoa muokkaamalla saadaan huomattavasti parempia oppimistuloksia kuin pelkällä pintaprosessoinnilla. Näennäinen ajankulu koituu oppijan eduksi.
Miten se tehdään?
Tiedon syväprosessointi vaatii aktiivista ponnisteluasi; paraskaan opettaja tai oppimateriaali ei voi tehdä sitä puolestasi. Tehokkaiksi osoittautuneita tiedon muokkauksen menetelmiä ovat mm.
- miellekartat
- vastaavuuksien keksiminen ja päätelmien teko.
- omin sanoin kirjoitetut muistiinpanot ja tiivistelmät
Kielten opiskelussa hyviä oppimiskeinoja ovat mm.
- sanojen opettelu monimutkaisissa itse keksityissä lauseissa ja virkkeissä
- sanojen ryhmittely hierarkkisiksi tai aiheenmukaisiksi kokonaisuuksiksi
- omien lauseiden ja tekstien kirjoittaminen esim. jotakin kielioppiasiaa soveltaen
- omien kysymysten ja vastausten keksiminen teksteistä
- tiivistelmien ja tukisanalistojen kirjoittaminen luetun pohjalta.
Etsien eteenpäin
Lukeminen on aktiivista toimintaa. Vääjäämättä prosessoimme silmien kautta välittyvää informaatiota, valikoimme ja tulkitsemme sitä asenteidemme ja aiempien tietojemme perusteella. Seuraavien vihjeiden avulla voit vielä tehostaa aivotyötäsi ja ehkä päästä luku-urakasta helpommallakin.
1. Selvitä tarkoitus
Etsitkö yksittäistä tietoa vai ohjeita, selvitätkö toimintaperiaatteita vai haetko perusteluita väitteille? Kun tiedät lukemisesi tavoitteen, voit siirtyä lukemaan juuri tätä tarkoitusta palvelevalla tavalla. Aina ei ole tarpeen lukea kaikkea sana sanalta.
2. Silmäile teksti
Lukaise otsikot, mahdollinen johdanto ja yhteenveto. Tällöin sinulle selviää, mistä tekstissä on kysymys ja mistä näkökulmasta aihetta käsitellään. Kokonaisen kirjan voi silmäillä nopeasti läpi. Erityisesti kannen, sisällysluettelon, kuvien ja taulukoiden sekä otsikoiden lukeminen virittää aivot ottamaan vastaan tietoa.
3. Mieti kysymyksiä
- Mitä tiedän tästä aiheesta ennestään?
Kun aktivoit vanhat tietosi, uusi yhdistyy siihen luontevasti ja muistat uudet asiat helpommin. Usein pohjatietoa on paljon enemmän kuin tulemme ajatelleeksikaan.
- Mihin kysymyksiin haluan saada vastauksen?
Hyvä keino on muuttaa otsikot kysymyksiksi. Esimerkiksi otsikosta "WWW-sivujen ulkonäkö" voi tehdä sellaisia kysymyksiä luin "Miltä onnistunut WWW-sivu näyttää?", "Mitä asioita suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon?", "Miten edustava sivusto toteutetaan?" jne.
4. Lue valikoiden
Seuraavaksi kannattaa lähteä etsimään vastausta kysymyksiin. Joskus on tarpeen lukea koko teksti huolellisesti, joskus riittää harppova lukeminen. Usein kappaleen alku on hyvin paljastava. Etsi tietoa, ohjeita, perusteluita jne. alussa asettamasi tavoitteen mukaisesti.
5. Kerro omin sanoin
Yritä selittää itsellesi keskeiset kohdat lukemastasi omin sanoin. Jos et onnistu, lue teksti uudelleen.
4. Listaa avainasiat
Kirjoita aivan lyhyesti ranskalaisin viivoin paperille keskeiset ydinasiat.
5. Muokkaa lukemaasi
Uusi tieto tallentuu pitkäkestoiseen muistiisi, vasta kun kun aktiivisesti käsittelet sitä:
- luokittelet
- vertailet
- yhdistelet
- jäsentelet
Voit tehdä sen pelkästään mielessäsi tai konkreettisemmin esimerkiksi miellekartan avulla.
6. Kertaa
Toisinaan kertaamiseen riittää muistiinpanojen ja miellekartan silmäily. Joskus taas tarvitaan useampi lukukerta. Silloin voi olla hyötyä lukunopeuden kasvattamisesta.
Käykö lukeminen sinulta vaivalloisesti? Ehkä epäilet, että sinulla on lukihäiriö?
MIELLEKARTAN AVULLA PAREMPIIN TULOKSIIN
Miellekartta, Mind map, on Tony Buzanin jo 1970-luvulla kehittämä muistiinpano- ja suunnittelutekniikka. Se on sanoja, viivoja ja kuvia yhdistävä keino hahmottaa ja jäsentää kokonaisuuksia.
- on nopea tehdä ja silmäillä
- yhdistää luovuuden ja analyyttisyyden
- osoittaa asioiden välisen hierarkian
- mahdollistaa uuden informaation lisäämisen
- auttaa muodostamaan ja painamaan mieleen jäsentyneen kuvan opittavasta asiasta
Näin teet miellekartan
1. Ota reilunkokoinen viivaton ja ruuduton paperi ja aseta se vaakatasoon.
2. Kirjoita paperin keskelle aiheesi ja piirrä sen ympärille viiva, pilvi tai aiheeseen sopiva kuva.
3. Vedä keskeltä viivoja eri puolille ja kirjoita viivoille avainsanat, jotka tulevat mieleesi keskusaiheesta. Kullekin viivalle tulee vain yksi asia. Monelle luontevin aloituskohta on kello yhden kohdalla. Asioiden järjestykseen ei alkuvaiheessa kuitenkaan kannata kiinnitä huomiota.
4. Lisää viivoihin uusia haaroja mielikuviesi tai asian jäsentymisen mukaisesti.
5. Käytä halutessasi värillisiä kyniä ja lisää sanoihin kuvia tämä havainnollistaa ja lisää asioiden yhtymäkohtia.
6. Piirrä tarvittaessa miellekarttasi puhtaaksi. Tee lopullisesta versiosta mahdollisimman looginen.
Liitteet:
Oikean ja vasemman aivopuoliskon voimavarat
Aivojen oikea ja vasen puolisko säätelevät eri toimintoja ja käsittelevät informaatiota eri tavoin. Vasenta aivopuoliskoa on sanottu järjen ja oikeaa intuition puoliskoksi - vaikkakin osa tutkijoista kieltäytyy korostamasta kahtiajakoa.
Esimerkkejä aivopuoliskojen erikoisaloista:
- vasen: Kieli, lukeminen, yksityiskohdat, tosiasiat, logiikka, matematiikka, numerot järjestys, analyyttisyys
- oikea: Rytmi, musiikki, yleiskäsitys, kuvat, kuviot, mielikuvitus, luovuus, intuitio
Parhaassa tapauksessa puoliskot toimivat tasapainoisessa yhteistyössä. Useimmilla kuitenkin toinen aivopuoliskoista on hallitseva, ja lisäksi perinteinen koulutyöskentely on hyödyntänyt ja kehittänyt lähinnä vasemman puoliskon vahvuuksia.
Viime vuosina on korostettu kuva-assosiaatioiden hyödyntämistä mieleenpainamisessa ja muistitiedon mieleen palauttamisessa (esim. vieraan kielen sanaston oppimisessa). Musiikkia on menestyksellisesti käytetty tiedon painamiseen pitkäkestoiseen muistiin. Lisäksi on ongelmanratkaisussa intuitio noussut arvoonsa rationaalisen päättelyn rinnalle. Luovuus ja analyyttisyys, sanat ja kuvat yhdistyvät myös laajalle levinneessä miellekarttatekniikassa.
Rento oppii paremmin
Oppimisen kannalta otollinen vireystila on jonkin verran normaalia aktiivitilaa rennompi, muttei kuitenkaan vielä uninen. Tällöin aivojen värähtelytaajuus on 8 - 12 jaksoa sekunnissa, kun se tavallisesti aktiivisen toiminnan aikana on 13 - 25 jaksoa sekunnissa. Rentoutuneena on helpompi painaa asioita pitkäkestoiseen muistiin ja yhteys luovaan oikeaan aivopuoliskoon toimii hyvin.
Rennon keskittyneisyyden tila voidaan saavuttaa mm. kuuntelemalla rauhallista barokkimusiikkia, jonka perussyke vastaa rennon tilan aivoaaltojen taajuutta. Jos barokkimusiikki ei tunnu luontevalta vaihtoehdolta, voit korvata sen muulla rauhallisella musiikilla, liikunnalla, tietoisella syvähengityksellä tai rentoutusharjoituksilla. Sinulla on varmasti omat keinosi rentoutua.
Rentoutumiseen voi käyttää esimerkiksi jompaakumpaa seuraavista menetelmistä:
1) Ota mukava asento. Sulje silmäsi. Hengitä rauhallisesti ja syvään. Jännitä yhtä ruumiinosaa kerrallaan n. viiden sekunnin ajaksi ja päästä rennoksi. Käy näin läpi koko kehosi. Voit myös jännittää kerralla koko kehosi voimakkaasti muutamaksi sekunniksi. Toista tällöin jännitys ja rentoutus kahdesti.
2) Ota mukava asento. Sulje silmäsi. Hengitä rauhallisesti ja syvään. Tunne ruumiisi paino ja asteittainen rentoutuminen jokaisella uloshengityksellä. Anna jokaiselle ruumiinjäsenellesi vuoron perään kehotus rentoutua, esim. "Vasen jalka rentoutuu (keskity tuntemaan rentoutuminen sekä mahdollinen painontunne ja lämpö), sitten oikea jalka - -" jne. Käy näin rauhallisesti läpi jalat, lantio, selkä, kädet, hartiat, kaula, niska, kasvot ja päälaki.
Palaa syvärentoutuneesta tilasta valppauteen vähitellen. Hengitä syvään muutaman kerran ja aloita työt.
Tiesitkö tämän luku- ja kirjoitushäiriöstä?
- Jonkinasteinen lukihäiriö on 5 - 10 %:lla suomalaisista (joidenkin arvioiden mukaan useammallakin) - siis noin puolella miljoonalla.
- Kyse ei ole älykkyyden puutteesta; moni lukihäiriöinen on menestynyt elämässään erinomaisesti.
- Lukihäiriöisen aivot käsittelevät tietoa osittain eri tavalla kuin muiden; myös aivojen välittäjäaineissa on havaittu eroja.
- Lukivaikeus voi olla periytyvä, mutta se voi johtua myös sikiönkehityksestä, synnytyksestä tai sairauksista.
- Lukivaikeus hankaloittaa usein vieraan kielen sanaston ja kieliopin oppimista; moni oppii kuitenkin puhumaan ja ymmärtämään vierasta kieltä hyvin.
- Osalla oppijoista on luova, visuaalinen ja kokonaisuuksia hahmottava aivopuolisko on hyvin hallitseva. Siitä on sekä hyötyä että haittaa.
Mikä avuksi opiskellessa?
Mikä avuksi opiskellessa?
- Tunnista vahvuutesi ja hyödynnä niitä. Jos kaikki sujuu hyvin, unohda lukihäiriösi, vaikka se olisi sinulla kouluiässä todettu. Arvosta sinnikkyyttäsi.
- Kerro opettajille asiasta. Kysy, voitko kokeissa käyttää esseevastauksissa luetelmia
- Käytä monia oppimiskanavia: opettele asioita kuulemalla, näkemällä, puhumalla, tekemällä, liikkumalla.
Lukiessasi
- silmäile olennaiset kohdat, kuten sisällysluettelo, otsikot, kuvat, taulukot, tiivistykset, reunatekstit ja aloitus- ja lopetuskappaleet
- käytä lukemisen apuna miellekarttaa, joka auttaa hahmottamaan tekstin sisältöä ja kertaamaan asioita nopeasti myöhemmin
- tee itsellesi tekstiä koskevia kysymyksiä
- paina mieleesi näkömielikuva tekemästäsi miellekartasta ja käytä sitä muistin tukena tenttitilanteessa.
Kirjoittaessasi
- hyödynnä tekstinkäsittelyohjelman oikolukutoimintoa. Älä kuitenkaan hyväksy sokeasti sen ehdottamia ratkaisuja.
- Käytä kirjoittaessasi luettavuudeltaan hyviä kirjasintyyppejä kuten Times New Roman.
Jos kirjoitelman jäsentely tuntuu hankalalta, kokeile zoomaustekniikkaa:
- Ajattele ensin katsovasi käsiteltävää aihetta kokonaisuutena ikään kuin kameran objektiivin läpi.
- Kuvittele sitten zoomaavasi johonkin yksityiskohtaan ja kirjaa ajatuksesi miellekarttaan. Siirry seuraavaan yksityiskohtaan ja toimi samoin.
- Laadi tekstisi miellekartan pohjalta.
Sekä lukiessasi että kuunnellessasi opetusta voit hyödyntää visualisointia:
- Muuta sanat kuviksi ja edelleen filmiksi.
- Jätä filmiin tyhjä ruutu siihen kohtaan, jota et ymmärrä.
- Katsele filmiäsi; täytä tarvittaessa aukot.
Lukivaikeuksista on saatavilla useita hyviä suomenkielisiä kirjoja, joiden avulla moni lukihäiriöinen on oppinut ymmärtämään itseään, esimerkiksi
Hintikka Anna-Maija - Strandén Kaisa: Tyhmästä ja laiskasta Einsteiniksi, Edita 1998
Ei tyhmä vaan erilainen oppija (toim. Kaisa Strandén), Stakes 1997
Oppimisvaikeudet (toim. Timo Ahonen ja Tuija Aro), Atena 1999.
Seuraavassa muutama vihje:
1. Ajankäyttö: SUUNNITTELE Oppituntien ulkopuoliseen opiskeluun tulee käyttää aikaa selvästi enemmän kuin peruskoulussa, on hyvä laatia kullekin jaksolle päivittäinen aikataulu, johon merkitään säännöllisesti toistuvat harrasteet, mahdolliset perheen työt joista vastaat, opiskelu taukoineen ja riittävä aika yöuneen.
2. Pyri ymmärtävään oppimiseen. KERTAA Ulkomuisti ei yleensä riita laajoihin asiakokonaisuuksiin. Siihen pääset, kun teet edeltä käsin seuraavan päivän tehtävät, silmäilet päivittäin myös aikaisemmin opiskeltua ja aloitat kokeisiin valmistautumisen ajoissa.
3. Kuuntele tarkkaan kurssin alussa opettajan antamat tiedot kurssin sisällöstä ja opiskeluohjeet.
5. Kysy oppitunnilla heti, kun et ymmärrä. edellyttää muistiinpanojen tekemistä. Kiinnitä huomiota muistiinpanoihin ja SÄILYTÄ NE. Näistä sinulla on varmasti hyötyä myös valmistuessasi tentteihin ja ylioppilaskirjoituksiin.
6. Oppikirja on työkalu. Käytä sitä tehokkaasti.
9. Seuraa aikaasi, ole aktiivinen.
10. Vaali fyysistä terveyttäsi. Liiku, ulkoile, pidä oikealla tavalla hauskaa. Nuku riittävästi.
11. Ja lopuksi: käy koulua säännöllisesti. Vältä myöhästymisiä ja aiheettomia poissaoloja. Näin toimien kehität itseäsi elämään.