Oppiva ja uudistava oppilaitos

2020-04-28T10:32:40+03:00

Vallitsevan metanarratiivimme uudistamisen välttämättömyys nostaa esille kysymyksen koko koulutusjärjestelmän uudistamisesta sekä koulutusalan ja kasvattajien pedagogisen ajattelun kehittämisestä. Koulutusjärjestelmää voitaisiin uudistaa transformatiivisemmaksi, jolloin se ei enää keskittyisi olemassa olevan metanarratiivin säilyttämiseen, vaan sen uudistamiseen.

Koulutusjärjestelmän tulisi vastata ympäröivän maailman entistä nopeampaan muutosvauhtiin synnyttämällä kestävän tulevaisuuden rakentamista tukevia kompetensseja nykyistä yhteiskuntajärjestelmää ja edistysihannetta toistavien osaamisten sijaan. Voisiko huomisen osaaminen, sivistyminen ja kestävän hyvinvoinnin perusta rakentua episteemiseen tasoon yltävän koulutusjärjestelmän kautta? Tämä edellyttää kokonaisvaltaista sivistyspyrkimystä, joka on luonteeltaan tietoa, uskomuksia ja todellisuuskäsityksiä tarkentavaa, korjaavaa ja uudistavaa. Yhteinen nimittäjä tällaiselle kokonaisvaltaiselle pyrkimykselle on opettajankoulutus, jossa sivistyskeskustelu, vallitsevan metanarratiivin uudistamisen tarve ja transformatiivista oppimista tukeva pedagogiikka tulisi käsityksemme mukaan nostaa keskeiselle sijalle.

Aivan ilmeisesti antroposeenin haasteeseen vastaaminen vaatii myös sitä, että tunnistamme koulutusjärjestelmämme sidonnaisuuden teknologian, kuluttajuuden ja kasvun eetoksen ohjaamaan yhteiskuntaamme ja länsimaisen elämänmuotomme ihanteisiin. On kirkastettava koulutusjärjestelmän tehtävää vallitsevan maailmankuvan kyseenalaistajana ja hyvän elämän edellytysten puolustajana. (Värri, 2018.) Yksilön oppimista ja osaamista korostava vallitseva oppimiskäsitys on riittämätön lähestymistapa transformatiivisen yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi. Antroposeenin ajan haasteisiin vastaaminen Agenda 2030:n suuntaisesti edellyttänee oppimisajattelun laajentamista yksilön näkökulmasta yhteisöjen oppimiseen ja niiden muodostamien ekosysteemien kautta kumuloituvaksi yhteiskunnalliseksi ja kulttuuriseksi muutokseksi. Tällöin transformatiivinen oppiminen voisi tukea yksilöiden ja yhteisöjen maailmankuvaa uudistavaa oppimista kokonaisvaltaisesti. Tästä herää kysymys, voisiko aikamme sivistys olla herkkyyttä ihmisyyden ja hyvän elämän syvimmän olemuksen tunnistamiseen sekä kykyä ihmisen maailmansuhteen uudelleen rakentamiseen?

Teksti: Jani Siirilä, Arto O. Salonen, Erkka Laininen, Tytti Pantsar ja Jukka Tikkanen 2018: Transformatiivinen oppiminen antroposeenin ajassa.

Lähteitä ja lisätietoa:
Värri, V-M. (2018). Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino.

Millaisia tavoitteita yhteiskunnan kehitykselle tulisi asettaa, jotta voisimme tavoitella aidosti kestävää tulevaisuutta? Tiedeyhteisön edustajista koostuva riippumaton Suomen kestävän kehityksen toimikunnan asiantuntijapaneeli ehdotti vuonna 2016 Suomen Agenda 2030 toimeenpanosuunnitelman perustaksi viittä tavoitekokonaisuutta. Ehdotuksen lähtökohtana oli ympäristöhaittojen, koetun hyvinvoinnin ja talouskasvun välisten irtikytkentöjen tarkastelu (kuva 1). Seuraavassa on esitetty tiivistelmä asiantuntijapaneelin ehdotuksista.

Kuva 1. Kestävän kehityksen toteuttaminen edellyttää talouden, hyvän elämän ja ympäristöhaittojen välistä irtikytkentää kolmella eri tasolla: 1) Kun ympäristö ymmärretään kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin perustaksi, voimme elää hyvää elämää samaan aikaan, kun ympäristöhaitat vähenevät. 2) Jotta kehitys pysyy maapallon ekologisissa rajoissa tai palautuu niihin jo ylittyneiltä osin, ympäristöhaitat on saatava pienemään talouden mahdollisesta kasvusta riippumatta. 3) Hyvinvoinnin ylläpitämisen ja lisäämisen riippuvuutta talouskasvusta pitää vähentää. Kuvattujen irtikytkentöjen toteutuminen edellyttää talousajattelun uudistumista siten, että talous nähdään tavoitteen sijaan keinona tuottaa kestävää hyvinvointia.

1. Ympäristö terveyden ja hyvinvoinnin perustana

Planetaariset reunaehdot asettavat kestävälle kehitykselle tilan, jonka puitteissa voimme luoda hyvinvointia talouden välinein. Ekosysteemit on nähtävä ihmiselämän mahdollistajina, hyvinvoinnin tuottajina ja kestävän talouden perustana. Ekosysteemien turvaaminen ei ole ristiriidassa ihmisen hyvinvoinnin ja kestävän talouden edistämisen kanssa, koska viimeistään pitkällä aikavälillä ympäristöongelmat koituvat haitaksemme.

2. Sosiaalisesti oikeudenmukainen energia- ja luonnonvarareformi

Energiantuotannon murros päästöttömään energiaan on moniulotteinen kysymys ja haastaa yhteiskunnan eheyttä. Miten energiasiirtymässä estetään yhteiskunnallinen polarisoituminen ja köyhyyden lisääntyminen? Kaupungit ja niiden lähiöt sekä muut taajamat ovat avainasemassa löytämään uusia ja ylläpitämään vanhoja käytäntöjä, joilla luodaan elämänlaatua myös pienituloisille. Tarvitaan sosiaalisia ja teknologisia innovaatioita sekä kestävää infrastruktuuria, jotka mahdollistavat päästöjen vähentämisen (esimerkiksi julkinen liikenne ja energiatehokas rakentaminen).

3. Yhdenvertaisuus ja osallisuus kestävän yhteiskunnan rakennusaineina

Eriarvoisuus on kiistatta kasvanut Suomessa, eivätkä kaikki koe olevansa mukana, vaan jäävät taloudellisen kehityksen jalkoihin. Sosiaalinen perusta täytyy muurata uudelleen, mikä edellyttää myös uutta ymmärrystä hyvinvoinnista ja hyvästä elämästä. Siihen kuuluvat aineellisen elintason lisäksi sosiaalisten suhteiden ja mielekkään toiminnan tarpeet sekä elämän merkityksellisyyden kokemukset. Talouskasvun ja hyvän elämän turvaamisen irtikytkentä on ajankohtainen haaste, koska talouskasvu on hiipunut eivätkä ekonomistitkaan uskalla ennustaa lähitulevaisuudelle voimakkaan kasvun kautta. Onkin etsittävä kiireellisesti vastauksia siihen, miten yhteiskunta voi tuottaa ja jakaa hyvinvointia irrallaan talouskasvusta ja ekosysteemien horjuttamisesta.

4. Työ- ja talousajattelun uudistuminen

Talouden rooli on myös määritettävä uudelleen, jotta kestävä kehitys on mahdollinen. Talous on ymmärrettävä tavoitteen sijaan keinona. Sen tulee luoda perusta ihmisarvoiselle työlle, ja yhdessä ne kytkeytyvät kaikkeen aina ekosysteemien toimintakyvystä ihmisten hyvinvointiin. Talouden uudistuminen haastaa miettimään myös työtä uudesta näkökulmasta. Siinä työ jakautuu uudella tavalla niin ihmisen elinkaaren aikana kuin eri ihmistenkin välillä. Työn mielekkyys ja laatu ovat hyvinvoinnin kannalta merkittäviä riittävän tulotason ja kohtuullisen työmäärän lisäksi. Automatisointi ja robotisaatio kiihdyttävät työn ja talouden uudelleenmäärittelyä. Tämä voi johtaa myös laajempaan reformikeskusteluun.

5. Vastuunottoa yksilöistä maailmanyhteisöön

Miten kestävä kehitys muuttuu osaksi laajempaa tietoisuutta ja ajattelua? Yksilöillä on useita rooleja ja kestävän kehityksen näkemykset siirtyvät liikuttaessa näiden roolien välillä. Polut kestävään kehitykseen muovautuvat myös elinkaaren myötä; nuorten ja vanhempien polut voivat poiketa toisistaan, koska heidän ajattelumaailmansa ja arjen rutiininsa poikkeavat toisistaan. Lähiyhteisöllisyys luo yhtymäkohtia ja yhteisiä suuntia kestävän kehityksen poluille. Kestävän kehityksen edistämiseen tarvitaan meitä kaikkia kaikissa rooleissamme ja instituutioita, joissa toimimme: yhteisöjä, organisaatioita, yrityksiä ja julkishallintoa. Kestävyystavoitteiden toteutuminen edellyttää toimintaa kaikilla tasoilla yksilöistä maailmanyhteisöön.

Lue asiantuntijapaneelin artikkeli kokonaisuudessaan

Oppiva ja uudistava oppilaitos

Oppiva ja uudistava oppilaitos

Viisi kärkeä kestävämpään kehitykseen

1. Ympäristö terveyden ja hyvinvoinnin perustana

2. Sosiaalisesti oikeudenmukainen energia- ja luonnonvarareformi

3. Yhdenvertaisuus ja osallisuus kestävän yhteiskunnan rakennusaineina

4. Työ- ja talousajattelun uudistuminen

5. Vastuunottoa yksilöistä maailmanyhteisöön

Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifiointi