Hindulaisuus

Tiivistelmä

2020-04-29T11:13:11+03:00

Hindulaisuus

syntypaikkana Intia
kirjauskonto ja universaali uskonto, maailmanuskonto
ei perustajaa
kannattajia 880 miljoonaa
levinnyt Intiaan ja Nepaliin
pyhiä kirjoja: Veda-kirjat, Ramayana, Mahabharata, Bhagavad-gita
ei yhteistä oppia, silti pääperiaatteita
dharma määrää elämän järjestyksen
atman, brahman, moksa
lukuisia jumalia

Hindulaisuuden jumalat

2020-04-29T11:13:31+03:00

Hindulaisuudessa on lukematon määrä persoonallisia jumalia, jotka kaikki ilmaisevat maailmasielu Brahmanin eri puolia. Brahman ei kuitenkaan itsessään ole jumala, eikä hindulaisuutta pidetä yksijumalaisena uskontona. Osa uskoo kolmeen jumalaan, jossa Brahma on luojajumala, lempeä Visnu on rakkauden ja elämän ylläpitäjä ja Siva on hävittäjä mutta samalla kaiken uudelleen luova jumala.

Jumalilla on myös erilaisia muotoja, esimerkiksi Sivan yksi muodoista tanssii koko ajan. Jos hän haluaa lopettaa tanssimisen, maailma tuhoutuu. On myös useita erilaisia äitijumalattaria, joista yksi tunnetuimmista on Durga. Hän tuhoaa pahuutta ja suojelee palvojiaan.

Kuvia hindulaisuudesta

2020-04-29T11:28:01+03:00

Induskulttuurin vaikutteet

2020-04-29T10:58:41+03:00

Hindulaisuus on maailmanuskonnoista vanhin ja se pohjautuu muinaiseen Indus-kulttuuriin. Uskontona hindulaisuus ei ole yhtenäinen, vaan siihen kuuluu lukuisia, toisistaan paljonkin eroavia suuntauksia. Hinduksi synnytään, joten se on vain intialaisten uskonto.

Nimet hindu ja Intia muodostuvat vanhasta Indusvirran vanhasta sanskritinkielisestä nimestä. Muinaisesta intialaisesta kulttuurista on löydetty jälkiä jo 2500 eKr. Indus-alueen asutuksen on arveltu olevan jopa Egyptiä ja Mesopotamiaa suurempi. Kulttuurissa elettiin yltäkylläisesti ja asukkaat olivat luovia ja kekseliäitä. Heillä oli oma numero- ja kirjoitusjärjestelmä, ja he onnistuivat mm. kesyttämään hevosia käyttöönsä. Kukoistava Induskulttuuri kuitenkin tuhoutui, mutta arjalaisista koostuvat uudisasukkaat jatkoivat ja muokkasivat sitä.

Induskulttuurilla oli monia uskontoon viittavia asioita, kuten rituaalisia pesualtaita. Hindulaisuus onkin muotoutunut vähitellen vanhasta intialaisesta elämäntavasta. Perustajaa uskonnolla ei ole. Sen sijaan pyhiä tekstejä on kirjoitettu useita. Tärkeimpiä niistä ovat vedat, upanishadit ja kansaneepokset. Upanishadeissa pohditaan sielua ja pelastumista. Vuosien 1500–500 eKr. aikana syntyneitä tekstejä kutsutaan veda-kirjallisuudeksi ja koko kautta veda-kaudeksi. Vedakauden jälkeen 500 eKr. – 500 jKr. alkoi klassisen hindulaisuuden kausi, jolloin monijumalaisuus sai kilpailijakseen yksijumalaisuuden. Tällöin syntyivät hindulaisuuden tärkeimmät kansaneepokset Mahabharata ja Ramayana.

Intia on nykyään maailman toiseksi väkirikkain valtio, ja uskonto leimaa sen kulttuuria vahvasti. Valloittajien ja siirtolaisten kautta maahan on tullut monia uskontoja, mutta hindulaisuuden kannattajia on kuitenkin 80 %:a koko asukasmäärästä. Tosin uskontojen sekoittumista on intialaisillakin, jolloin hindun elämään saattaa kuulua monia piirteitä muista uskonnoista.

Hindulaisuuden oppi

2020-04-29T10:58:13+03:00

Hindulaisuudessa ei ole olemassa yhtä oikeaa oppia, vaan se on moninainen uskonto sisältäen toisistaan paljonkin poikkeavia oppijärjestelmiä ja käytäntöjä. Myös jumalien määrä vaihtelee eri suuntauksissa.

Yhteisesti hindulaiset puhuvat kuitenkin dharmasta eli ikuisesta järjestyksestä. Omaa uskontoaan he kutsuvat nimellä hindu dharma eli intialainen järjestys. Dharma ei ole kirjoitettu ohjeisto, vaan kirjoittamaton järjestys, joka antaa elämälle suunnan ja osoittaa ihmiselle hänen paikkansa.

Maailmansielu on nimeltään brahman, josta kaikki muodostuu ja johon kaikki lopulta yhtyy. Ihmisellä itsellä on yksilösielu Atman, joka on kuolematon ja ikuinen. Se syntyy aina uudelleen uuteen ruumiiseen – joko ihmiseen tai eläimeen. Sielunvaellusta kutsutaan samsaraksi. Ihmisen omat teot ratkaisevat, millaiseen ruumiiseen sielu seuraavassa elämässä siirtyy. Tätä kutsutaan Karman laiksi, jolloin hyvät teot tuottavat hyvää karmaa ja pahat teot johtavat kärsimykseen. Hyvän karman ansiosta ihminen voi syntyä papiksi tai jumalaksi ja huonon karman takia vaikka raatokärpäseksi. Tavoitteena on kuitenkin siirtyä aina ylemmäs.

Hindulaisen aikakäsitys on ympyränmuotoinen eli syklinen, toisin kuin lineaarinen länsimainen aika. Sielu vaeltaa syklissä niin kauan, kunnes ihminen vapautuu ja saavuttaa pelastuksen eli moksan.

Moksa syntyy oivaltamisen kautta. Tällöin ihminen oivaltaa syvimmän olemuksensa ja huomaa olevansa yhtä maailmansielun kanssa. Jotkut pyrkivät oivallukseen omilla ponnisteluillaan. Hindujen tärkeässä Bhagavad-tekstissä oivallukseen tarvitaan kolme tietä:

tiedon tie
tekojen tie
rakkauden tie.

Tiedon tiellä ihminen opiskelee pyhiä tekstejä sekä harjoittaa itsekuria ja mietiskelyä. Mietiskelyllä ja meditaatiolla on tuhansia vuosia vanhat perinteet, ja eräs keskeinen menetelmä siihen on jooga. Jooga on ruumiin ja mielen harjoittamisen menetelmä, johon usein liittyy askeettinen elämäntapa. Ohjaajana mietiskelyssä toimii guru.

Tekojen tiellä ihminen pyrkii työskentelemään ja toimimaan epäitsekkäästi sekä pyhittämällä toimintansa jumalille. Näin hyvä karma lisääntyy ja huono häviää. Sieluansa ihminen puhdistaa kylpiessään pyhässä Ganges-joessa. Tosin fyysinen puhdistautuminen on melko kyseenalaista niin saastuneessa vedessä.

Rakkauden tiellä ihminen siirtyy jumalien palvontaan, jolloin ihminen tavoittelee henkilökohtaista yhteyttä johonkin jumalaan. Tämä näkyy lukuisissa temppelipaikoissa Intiassa.

Hindulaisen elämä

2020-04-29T11:00:10+03:00

Nykypäivänä monille ihmisille hindu ja intialainen tarkoittavat samaa asiaa. Intiassa on yli 900 miljoonaa hindua ja heidän uskonnollinen elämäntapansa näkyy kaikkialla. Joskus hindut palvovat jumaliaan temppeleissä, joissa jumalan asunpaikka on usein vaatimaton, pelkin öljylampuin valaistu komero. Alttarilla oleva jumalhahmo sen sijaan on usein koristeellinen ja näyttävä. Temppelipalvonnassa Jumalan luo mennään monta kertaa päivässä, ja hänelle tuodaan erilaisia uhrilahjoja kuten mausteita, kukkia ja suitsukkeita. Jumalia varten on tarkat rituaalit, joissa muun muassa lauletaan ja soitetaan kelloja. Koti on kuitenkin hinduille kaikkein tärkein uskonnon harjoittamisen paikka, ja kodeissa on usein oma alttari.

Vaikka hindulaisuudessa on monia oppeja ja jumalia, määrää dharma heille elämän perusvelvollisuudet. Nämä määräytyvät syntyperän mukaan. Hindujen yhteiskunta jakautuu eri kasteihin, eli yhteiskuntaluokkiin. Sana kasti tulee portugalin kielestä castas, joka viittaa syntyperään ja tarkoittaa, että kasteihin synnytään. Kastien välistä yhteydenpitoa säätelevät tarkat säännöt, sillä ylemmän ei ole hyvä olla tekemisissä alempaan kastiin kuuluvan kanssa.

Virallisesti kastit ja syntyperään liittyvä syrjintä kiellettiin ja lakkautettiin Intiassa vuonna 1950, mutta monilla seuduilla edelleen ihmisiä pidetään eri kasteihin kuuluvina. Huonoimmassa asemassa ovat kastittomat eli dalitit, jotka joutuvat tekemään likaisimmat työt ja asumaan kurjimmissa olosuhteissa. Heillä ei myöskään ole ihmisoikeuksia.

Uskonto näkyy Intiassa värikkäinä kuvina, temppeleinä, kansanjuhlina ja rituaaleina. Pyhä eläin eli lehmä edustaa äitijumalatarta, joka symboloi elämää ja jota ei saa vahingoittaa. Tästä syystä hindu on usein kasvissyöjä. Lehmät kulkevat kaduilla autojen seassa, ja teollisuudelle niiden lannasta tuotetaan polttoaineita.

Uskonto vaikuttaa ammatin sekä myös aviopuolison valintaan, sillä useimmiten puolison valitsevat vanhemmat, ja puolisoa etsitään muun muassa lehti-ilmoituksella. Tätä tapaa Intiassa tosin noudattavat niin hindut, muslimit kuin osa kristityistäkin. Häät ovat hinduille suuri juhla, jota vietetään monesti 3-4 päivää.