IT-viikkokatsaus syksy 2016

Rauhallista joulua

2016-12-21T14:59:24+02:00

Juhlat juhlittu, työ tehty. Tässä viimeiset jouluiset tiedonjyvät ja qr-koodin takana joulupuuhaa. Iloista joulua näiden myötä kaikille kanssaoppineille!

0 kommenttia

Toiseksi viimeinen

2016-12-16T07:32:28+02:00

Paljon positiivista tällä viikolla.
Ekaluokkalaisten kanssa tehtiin iPadeilla matka vanhaan linnaan (Epic Citadel), napattiin sieltä kuvaruutukaappauksella kuvia, siirrettiin kuvat Book Creatoriin ja äänitettiin matkakertomuksia (kerro, mitä näet/näit). Opettajakin sai näin tukea suullisen ilmaisun arvosteluun.
Kuutosten kanssa esiteltiin valtioita. Julisteina ja sähköisinä esityksinä. iPadin Keynote- ja Explain Everything -ohjelmilla niitä sähköisempiä. Ensin diasarja aiheesta kasaan Keynotella, sieltä kopio Keynote-muodossa Explain Everythingiin, jossa esitystä rikastettiin puheella ja osoittimilla. Tästä tekniikasta teenkin vielä pienen opetusvideon, malta!
Itse kävin keskiviikkoiltana avaamassa Joonas ja kisällit -näyttelyä Päivälehden museossa Helsingissä. Olen yksi kisälleistä, siksi. Tässä pari kuvaa näyttelystä, saa mennä katsomaan!

Torstaina olin viimeistä kertaa Mika Waltarin ykkösten luona ja sain ison pinon hienoja joulukortteja. Kiitos! Tunnilla pelasimme Kahootin uutta pelivaihtoehtoa, jossa asiat pitää laittaa järjestykseen. Toimi paremmin kuin olisin etukäteen uskonut. Tällä Jumble-nimisellä vaihtoehdolla voi kysellä mitä vain, mitä voi laittaa järjestykseen. Nyt mietintämyssy päähän;)

0 kommenttia

Ei internetyhteyttä

2016-12-09T15:37:08+02:00

Koko lyhyt viikko on kulunut näissä merkeissä:

Olen siis ollut lähinnä opettajien henkisenä tukena, kun tunti tunnin jälkeen langaton (ja hetkittäin langallinenkin) tekniikka on takunnut. Mutta onpahan opittu monenlaisia ongelman - jos ei ihan ratkaisu - niin ainakin kiertomahdollisuuksia. Onneksi ihan kaikkeen tietokonetekemiseenkään ei koko ajan nettiä tarvita. Esimerkiksi animaation kuvaaminen käy mainiosti ilmankin. Samoin kirjoittaminen laitteisiin asennetuilla kirjoitusohjelmilla. Piti pilvipalveluun jo tottuneille opettaa laitteelle tallettaminen (tallenna nimellä ja valitse tallennuspaikka).
Huh, ei lisää tällaisia viikkoja, kiitos!

0 kommenttia

Sähköistä valoa marraskuun mustuuteen

2016-12-03T09:30:09+02:00

Tällä viikolla olen ollut mukana monella onnistuneella tietokonetunnilla, mutta olen myös itse onnistunut tunaroimaan tekemisilläni toisten tunteja.
Onnistuneista voisi mainita neljäsluokkalaisten ja eskarien yhteisen elokuvantekoprojektin. Edellisellä viikolla harjoittelimme neljäsluokkalaisten kanssa elokuvan tekoa ja nyt he saivat toimia opastajina ja tehdä yhdessä eskarien kanssa ystävyyselokuvat. Kahden oppitunnin aikana ehdittiin kuvata, äänittää ja editoida elokuvat, ja lopuksi vietettiin vielä vastavalmistuneitten elokuvien ensi-iltaa. Onnistuivat hienosti!
Suurella innolla olemme eri alakoululuokka-asteilla tehneet myös sähköisiä kirjoja. Book Creator -ohjelman saa sekä iPadeihin että Androideihin ja molempia versioita olemme käyttäneet. Android-versio on rajoittuneempi, mutta ajaa kyllä asiansa. Erityistä innostusta oppilaissa on herättänyt mahdollisuus lisätä kirjaan omaa puhetta ja videoita. Ainakin iPad-versiolla opettaja voi lopuksi koota oppilaitten kirjat yksiin kansiin (jos jokainen tekee kirjansa saman mallisiksi) ja sitten tuotoksen voi julkaista eri formaateissa. Tätä voisi käyttää esimerkiksi luokkalehden tekemiseen.
Ja sitten niihin soheltamisiini. Aina kun innostun, puheeni lähtee etenemään formulavauhdilla ja aika usein onnistun pudottamaan kuulijani kärryiltä. Niin kävi nytkin. Jo sovittu tuntini peruuntui ja seurasin ex tempore yläkoulun iPadeja kemian tunnille. Opettaja ilmoitti, että tehdään elokuva iMoviella aiheesta x ja muutaman oppilaan reaktio oli hirmuinen vastakarva. Vastustus tuntui tulevan siitä, että eivät olleet moista ennen tehneet ja olisivat halunneet toteuttaa tämän jollain osaamallaan (turvallisella?) tavalla. Tai sitten olla kokonaan toteuttamatta, koetta vain kehiin! Tunsin, että nyt jos koskaan on pienen ohjelmaan tutustumisen paikka. Mutta kun olin juuri tullut seiskaluokkalaisten musatunnilta, jossa Garage Bandilla pistettiin vauhdilla musaa kasaan (suurella innolla ja kaikkia namikoita kokeillen), puhuin näille yseillekin tyyliin, että tämänhän te osaatte ja varmastihan tällainen uusi ja hieno juttu teitä kiinnostaa. Ja tietysti vauhdilla ja turhia selittelemättä, että heille jäisi sitten aikaa vielä itse tekemiseenkin. Mutta kun sekoitin mukaan vielä Poppletin ajatellen elokuvan ideointia ja käsikirjoitusta, tulin ottaneeksi siinä esiin toisenkin ohjelman, jota eivät ennestään olleet käyttäneet. Olivat yli-innostuneen puhemyrskyni jälkeen pihalla kuin lumiukot, opettajaa myöten.
Mitä tästä opin? Ainakin sen, että tunnit onnistuvat parhaiten, kun tunnet oppilaasi ja heidän taitotasonsa. Ja suunnittelet tunnin hyvin ja huolella etukäteen. Toisaalta hämmästelen: miten ihmeessä koulun viimeisellä luokalla olevilla on tietotekniikassa alakoululaisia suppeampi käyttökokemus? Ja uteliaisuus ja rohkeus kokeilla uutta puuttuu? Itse olen käyttänyt työssäni kaikenlaista tietotekniikkaa tuolta 1980-luvun puolivälistä (Commodore Amiga 500 lisämuistilla oli laite, jolla tekemistäni töistä minulle jo maksettiin), joten ihan uutta ja ihmeellistä sen ei pitäisi enää olla tämän päivän koululaisille eikä myöskään opettajille. Tosin jo tänne Pedanettiin hakeutuminen tuottaa osalle opettajista tuskaa. Tämäkin tarina pitäisi printata ja jakaa postilokeroon, että se tavoittaisi kaikki.

Tulevaisuutta

2016-11-26T08:02:46+02:00

Tämän viikon hottisjuttu on ollut alakouluilla Book Creator -ohjelma, joka löytyy sekä iPadeille että androideille. Hieman erilaisena tosin (pikaiset käyttöohjeet löytyvät tuolta laitekohtaisilta sivuiltani. Tässä linkit: iPad ja android). Ohjelma tuo monipuolisen lisän asioiden esittämiseen ja aloittelimme sen käyttöä ekaluokkalaisten kanssa, ja kun se sujui, teimme nopeat tutustumiset ohjelmaan myös kolmas- ja neljäsluokkalaisten kanssa.
Yhtenäiskoululla puhuin opettajille opekokouksessa siitä, mitä olemme saaneet tänä syksynä aikaan ja mitä mielestäni tästä eteenpäin voisi tehdä. Tässä ajatuksistani Poppletilla tehty ajatuskartta, jossa ne tärkeimmät:

0 kommenttia

Tukena vai tukkeena

2016-11-18T15:30:24+02:00

Viikko pulkassa. Vaikka lumet alkavatkin olla jo menneen talven tavaraa.
Mukava huomata, miten edistystä on kouluissa tietotekniikan käytön suhteen tapahtunut. Alakouluilla eritoten. Mika Waltarilla duunasimme ekaluokkalaisten kanssa Stop Motion -ohjelmalla pieniä animaation pätkiä kynistä, kumeista, kaikenlaisesta pikkukrääsästä. Ja näytimme niitä sitten toisillemme luokan valkokankaalta Chromecastilla. Ekaluokkalaisetkin osaa! Sen jälkeen oppimispelikerhossa pelasimme Lightbot-ohjelmointipelillä ja siitä innostuttiin myös kovasti, kun alkuhämmästyksestä selvittiin ja pelin logiikasta päästiin perille.
Parkkojalla treenasimme kolmosten kanssa Edisonin ja OneDriven käyttöä. Haastavaa ja hidasta, mutta jumppaamalla paranee, toivon. Parkkojalla teimme myös luontokerhossa luontodokumenttejä iMovie-ohjelmalla. Tuli todistettua, että still-valokuvistakin saa elävällä selostuksella mukavia ja opettavaisia eläviä kuvia.
Kirveskoskella ekaluokkalaisten kanssa aloitettiin omien sähköisten kirjojen teko Book Creator -ohjelmalla. Ensin haettiin lempieläimen kuva ja tehtiin siitä kirjalle kansi. Kanteen piti vielä kirjoittaa kirjan nimi. Näytin, miten iPadin saneluominaisuudella voi kirjoittaa, jos ei vielä näppäimillä muuten sitä osaa. Käytävällä omassa rauhassa sanelu onnistui ja kenties ennestään hieman epävarma kirjoittaja sai tarvitsemansa onnistumisen tunteen.
Viitosille rakensin qr-koodeilla ja Learningapps.org-sivuston pelien avulla pienen ihmiseen keskittyvän tietokilpailun ja se onnistui pienen pienistä teknisistä ongelmista huolimatta yli odotusten. Parityönä tehty juttu sai oppilaat urakoimaan innolla.
Yläkoulun puolella pidin kertauskoulutuksen, jonka aikana klinikkamaisesti katsottiin ja ratkottiin esiin tulleita tietotekniikkaan liittyviä ongelmia. Aivan kaikkiin ei vastausta yhdessäkään löydetty, mutta aina jotain. Klinikalle olisi tarvetta jatkossakin.
PC-laitteet ja langaton netti aiheuttavat minulle harmaita hiuksia. Moni opettaja valittaa etenkin yläkoululla näiden toimimattomuudesta ja se on minullekin iso harmi. Vaikea on tukea ketään, kun netti tökkii ja koneet päivittää...

0 kommenttia

Sähköä ilmassa

2016-11-12T13:47:08+02:00

Tällä viikolla tuli lunta. Se ei tietotekniikkaa haitannut. Maanantaina koulutin Mika Waltarin opettajia Chromecastin käyttöön. Samsungin tableteilla homma on näppärää ja PC-laitteillakin mahdollista. Hyvä lisä joka tapauksessa opettajan arsenaaliin.
Keskiviikkona luotsasin E-opin Kaisa-Leenaa kouluilla. Parkkojalla sähköisen kirjan käyttöä syvennettiin, Yhtenäiskoululla tutustuttiin sähköisen materiaalin mahdollisuuksiin koulutyössä. Palaute on ollut positiivista, tulevaisuus näyttää.
Perjantaina tein Chromecastin käytöstä opetusvideon, jonka voit katsoa joko Android- tai Windows-osastolta, jonne pääsee tuolta alkusivultani. Perjantai kului myös Windows-vehkeitä päivitellessä. Miten on mahdollista, että päivitys kestää kaksi tuntia ja laite käynnistyy tänä aikana viisi kertaa? Tässä tunnelmia.

0 kommenttia

Oppia hakemassa

2016-11-07T08:32:03+02:00

Maanantaina sain katsella läheltä, miten Savonlinnan normaalikoulu ylläpitää ja hallinnoi tietotekniikkaansa. Koululla kokeillaan iPad-laitteita ja jokainen oppilas ja opettaja saa kouluun tullessaan sellaisen. Yhteen tekniikkaan sitoutuminen mahdollistaa selkeän ylläpidon ja monta sellaista pedagogista juttua, joilla olisi käyttöä täällä Pornaisissakin.
Tässä muutama kohokohta näkemästäni:
- Ylläpitoon käytettiin Zuludesk-nimistä ohjelmaa, joka toimii netissä. Eli ylläpitoa varten ei tarvittu kuin laite, jolla pääsee nettiin. Hinta on 5 euroa laitteelta vuodessa.
- Koulussa on käytössä Google Gafe (meillä O365). Gafen lisäksi heillä ei ole käytössä muuta (Edisonin tai Pedanetin kaltaista) oppimisympäristöä.
- Kun koululle ostetaan uusia laitteita, ne voidaan antaa pakkauslaatikoissaan suoraan oppilaalle. Kun oppilas käynnistää koneen ensimmäistä kertaa, hänen laitteelleen latautuu netistä ylläpitäjän valitsema profiili ohjelmineen.
- Opettaja näkee omalta laitteeltaan tunnilla, mitä kunkin oppilaan koneella kulloinkin on ruudulla. Ja halutessaan hän voi vaikka pimentää kaikkien ruudut. Tämä on erinomainen ominaisuus, kun opettaja haluaa kaikkien jakamattoman mielenkiinnon johonkin.
- Opettajat ovat muutenkin laitteiden herroja: he pystyvät lataamaan oppilaitten pädeihin aina kulloinkin tarvitsemansa ohjelmat ja ope pystyy myös nollaamaan omalta laitteeltaan oppilailta unohtuneet salasanat. Meillä tämä vaatii hieman isomman operaation.
- Tietokoneluokassa ei tietenkään tietokoneita ole, nehän ovat oppilailla aina mukana. Sen sijaan luokassa on pari isoa telkkaria AppleTeeveineen, ja hyllyillä ja viereisessä huoneessa erilaisia tietotekniikkavempaimia (Osmo-ohjelmointipalikoita, ohjelmointirobotteja, droneja ja virtuaalilaseja...). Voi kun olisi ollut aikaa kokeilla kaikkia.
- 3D-tulostin tulosti koko ajan iPadeille jalustoja, joilla laitteet sai pystyasentoon esimerkiksi Stop Motion -kuvaamista varten. Halpoja ja toimivia.
- Jutellessani opettajien kanssa minulle jäi innostunut ja positiivinen fiilis. Osalla oli käytössä iPadien ohella oppikirjoja, osalla ei. Vihkojakin käytettiin, vaikka ahkerassa käytössä oli myös Bookcreator-ohjelma. Pääasiana tuntui olevan, että oppilaat tuottavat itse mahdollisimman paljon. Katselin hetken, kun kakkosluokkalaiset laittoivat koulun esineitä puhumaan. Valmisteilla oli tuleva aamunavaus.
- Pienempien oppilaitten laitteissa näkyi olevan Gripcase-suojat ja kakkosluokkalaisista näkyi, että pädit olivat heille arkipäivää. Yksikin pyöritteli pädiään jaloissaan Gripcasen kahva kiinni varpaissa. Rikkoutumisia ei kuitenkaan paljoa ole ollut. Ja tahalliset rikkomiset menevät kodin piikkiin.
- Juttelin myös parin ysiluokkalaisen kanssa, jotka tekivät käytävällä esitelmää Slides-ohjelmalla. Keskustelimme siitä, mitä mieltä he ovat pädeillä opiskelemisesta ja vastaus kuului, että kirjoista oppii paremmin. Mutta hetken mietittyään sanoivat, että pädeillä oppii erilaisia asioita. Kirjassa asiat on selkeästi yhteen niputettuna, pädin kanssa tieto on pirstaleista ja sitä pitää itse etsiä.
- Koululla on myös muutama Chromebook koekäytössä, mutta niistä ei vielä ole laajempaa kokemusta.

Kiitos Savonlinnalle mielenkiintoisesta päivästä!

Hesari on samassa paikassa: http://www.hs.fi/kotimaa/a1478405230747

0 kommenttia

Tietotekniikasta ja sen käytettävyydestä

2016-10-29T13:11:39+03:00

Kulunut viikko kului lähinnä alaluokkien tunneilla. Yläkoulun puolella jakso vaihtui ja vain yhdellä yläkoulutunnilla olin mukana, mutta se oli sitäkin murheellisempi tietotekniikan käytön osalta. Piti ottaa käyttöön sähköinen oppimateriaali, mutta kokeneen opettajan ja minun evääni oli äkkiä syöty, kun Edison ei suostunut jakamaan materiaalia oppilaille. Kuulin samanlaisesta ongelmasta vielä toisenkin kerran viikon aikana ja Edisonin ylläpidosta kerrottiin, että ovat tehneet uudistustöitä tms. Kiitos siitä (= sarkasmia). Jälleen vettä tuli niihin myllyihin, jotka haluavat pysyä visusti paperisessa maailmassa. Kyllä opetusmateriaalin pitää olla sellaista, että se on aina helposti esiin otettavissa. Sähköinenkin.
Tämä pisti miettimään, että miksi kouluissa ylipäätään käytetään teknologiaa ja ohjelmistoja, joiden toiminta on epävarmaa tai joiden käyttö vaatii opettajalta pitkällistä kouluttautumista ja koko ajan uusien päivitysten päivittelyä. Eikö koulussa käytettävän tietotekniikan pitäisi tukea opetusta? Nyt se pahimmillaan aiheuttaa opettajissa pelkoa ja epävarmuutta: Mikään ei tunnilla kuitenkaan toimi, pitää olla kaiken varalta paperinen vaihtoehto... Ja epävarma opettaja on aina heikoilla luokan edessä. Joskus taannoin Sony lanseerasi helpon, lapsille tarkoitetun kasettinauhurin nimellä My First Sony. Siitä oli karsittu turhat nippelit ja härpäkkeet pois. Samalla idealla olisi kouluissakin käyttöä: kone, jossa ei ole mitään insinöörin ihmevitkuttimia vaan kaikki isosti, selkeästi ja helppokäyttöisesti käytettävissä oppitunnilla kuin oppitunnilla. Ja tietotekniikkatunnilla sitten tutustuttaisiin monimutkaisempaan ammattiteknologiaan...Paitsi että eihän meillä ole ainakaan alakoulussa oppiainetta nimeltä tietotekniikka. Yläkoulussa taitaa jossakin sivussa nimi vilahtaa. Ja näillä eväillä pitäisi digiloikata.
Torstaina olin KuumaPop-tapahtumassa kertomassa kokemuksistani iPadin käytössä ykkösluokan opettajana. Kerroin mm. miten luokkani kanssa pidimme huolta koulun koneista: keväällä putsasimme ne päältä ja sisältä. Sisältä poistimme porukalla turhat projektit laitteiden Keynoteista ja iMovieista, turhat biisit Garagebandeista sekä kuvat ja videot laitteilta täyttämästä ja tukkimasta koneita. Ja samalla kaikki ekaluokkalaisetkin oppivat laitteen hallintaa. Jota he vuoden käyttökokemuksella jo aika paljon osasivatkin. Nämä iPadit kun eivät ole tarkoitettuja tiedostojen säilömiseen (sitä varten ovat pilvipalvelut olemassa ja kaiken huipuksi kouluihin on valitettavasti usein hankittu liian pieniä, vain 16 Gt:n laitteita, jotka riittävät yksityiskäytössäkin vain nettiselailuun) ja siksi on turhaa niissä turhia ohjelmiakaan sisällä pitää. Ykkösluokkalaiseni osasivat tarvittaessa itse ladata laitteelta puuttuvia ohjelmia koulun pilvestä ja se toimi hyvin. Nyt KuumaPopissa osallistujat olivat tästä kaikesta kovin hämmästyneitä, sillä muualla laitteiden ylläpitäjä oli rajoittanut laitteiden käyttöä niin paljon, että minusta tuntui osallistujien juttuja kuunnellessa, että laitteet annetaan, mutta sitten niiden monipuolinen käyttö estetään.
Olen menossa ensi maanantaina Savonlinnaan tutustumaan Norssin iPad-hallintaan ja käyttöön. Toivottavasti saan sieltä hyviä eväitä kuntamme laitteiden järkevään ylläpitoon. Ja muillekin jaettavaksi.

Lopuksi ajattelen ääneen (mikä ei aina ole ihan fiksua): Mitä jos jätettäisiin tämä epätoivoinen kaikkien koulujen tietokoneistaminen sikseen? Windows-, iOs-, Android- yms. laitteiden sijaan hankittaisiin oppilaille sähköiset lukulaitteet ja niihin oppikirjat. Sähköisiltä lukulaitteilta tekstin lukeminen on paljon miellyttävämpää kuin tietokone- tai tablettiruudulta. Ja ne ovat tietokoneisiin ja paperisiin oppikirjoihin verrattuna huomattavasti halvempia eivätkä tarvitse ylläpitoa. Muistiinpanoihin ja kotitehtäviin riittäisi ruutuvihkokin. Ehkä.

0 kommenttia

Syyslomaviikko

2016-10-21T13:19:09+03:00

Rakensin Helsinkiin Tekniikan museoon tietokoneaiheisen sarjakuvanäyttelyn. Olen piirtänyt ja kirjoittanut Mikrokivikausi-sarjaa vuodesta 1985, joten olikin jo aika siirtää se museoon. Sarjat näyttelyyn valitsi ja niihin aikalaismuistelmat kirjoitti Jyrki Kasvi. Näyttely on avoinna helmikuun loppuun, joten sinne!
Ensi vuoden puolella voisi katsoa sopivan paikan ja ajankohdan näyttelylle myös täällä Pornaisissa.

0 kommenttia

Puolessa välissä

2016-10-14T19:19:39+03:00

Pestini on nyt puolessa välissä, mutta paljon on tehtävää vielä edessä. On toki jotain saavutettukin. Suurin juttu taitaa olla se, että jos ei muuta, niin ainakin mielenkiinto tietotekniikan käyttöön opetuksessa on herännyt. Vaikeaa on olla kiinnostumatta, kun ympärillä yksi toisensa jälkeen toteuttaa rohkeita kokeiluja koneilla.
Tällä viikolla olen pitänyt koulujen pienimmille iloisia iPad-käyttöönottotunteja, tehnyt elokuvia Puppet Pals -ohjelmalla ja vähän muutenkin, vähän isompia olen auttanut ensimmäistä kertaa kirjautumaan omilla tunnuksilla koulun koneille ja pilveen, isompien kanssa on toteutettu kotiseutuprojektia, jossa vanhojen valokuvien paikat kuvattiin uudelleen ja sitten yritettiin yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi. Yritettiin, sillä kuvien siirrossa Onedrive teki tepposet ja vaikka kuvan jakaminen näytti onnistuvan, vastaanottaja sai itselleen vain kuvan nimen ja palan mustuutta. Tämä täytyy ratkoa ennen seuraavaa yritystä.
Viikon päätteeksi Mika Waltarin koulun ensimmäinen Chromecast-laite alkoi hyrrätä ja ekaluokkalaiset saivat esitellä tableteilla tehtyjä piirroksia omilta koneiltaan koko luokalle näytön peilauksella. Ja piirtämisen lisäksi ekaluokkalaisilta sujuivat jo kissaohjailun alkeet SchratchJr.-ohjelmassa. Ei tuo ohjelmointi kovin vaikeaa näytä olevan.

0 kommenttia

Ja vielä lisää...

2016-10-09T19:25:39+03:00

Vein kahdeksan uutta iPad Air 2 -laitetta kirkonkylän vanhalle koululle suojakuorineen, kuulokkeineen. Hyvä näin, ennestään siellä olikin vain opettajan henkilökohtainen. Ensi viikolla sitten käyttöönottokoulutus. Mutta ei nämä kahdeksan riitä edes puolelle luokalle. Jotenkin tuntuu, että kaikkein pienimmät on unohdettu, kun tietotekniikasta puhutaan. Ehkä siksi, että ei heille PC-laite ole vielä ajankohtainen, kun jo pelkkä sisäänkirjautuminen vaatii kirjoitustaitoa. Mutta näillä tietotekniikan mopoilla eli mobiililaitteilla on paljon annettavaa koulussa pienimmille, uskon. Ja alaluokkien opettajillakin on tahtoa ja jo aikalailla taitoakin näiden käyttämisessä. Mistä vielä saataisiin opettajille omat, isommat pädit, että pääsisivät kunnolla harjoittelemaan niiden käyttöä. Ja airdropilla ekaluokkalainenkin osaa siirtää keskeneräisen työnsä opettajan koneelle väliaikaissäilöön. Ei tarvita pilvipalvelua vielä eskarissa eikä ekallakaan.
Olen ihmetellyt tässä kouluja kierrellessäni, että missä välissä opettajilla on aikaa harjoitella ja kehittää tietokonetaitojaan. Luokissa on kiinni pultatut pöytäkoneet, joita ei kukaan kotiin vie. Istuvatko opettajat siis iltaisin luokissa harjoittelemassa, opettelemassa uutta? Vai lainaavatko koulun läppäreitä? Ehkä. Mutta luulen, että juuri kouluttautumisajan puutteesta johtuu, että helposti opetus tukeutuu vain siihen luotettuun oppikirjaan. Sen käyttöjärjestelmä on yksinkertainen, ja se on toiminnaltaan lähes idioottivarma. Mutta ei se enää oppilaita innosta.
Alakoulussa, kun tulen luokkaan, oppilaat hyppivät innoissaan ja kyselevät, onko meillä tietokone- tai tablettitunti. Saan joissain luokissa liki rokkistaran vastaanoton (opettajan sanat, ei minun). Kun tällaista vanhaa ukkoa näin kohdellaan, voi olla varma, että syy/ansio ei ole minussa vaan koneissa. Yksinkertaisesti oppilaista on hauska opiskella tietokoneiden ja tablettien kanssa. Eli lisää tätä niin kauan kuin innostusta riittää.
Mutta ei tapeta intoa tylsillä tekemisillä. Paperilla ja kynillä voi tehdä paljon, turha sellaisia tekemisiä on siirtää suoraan konetehtäviksi. Isot kustantajat eivät ole tätä tajunneet: on ihan sama vastaatko kysymykseen kirjoittamalla paperille vai tietokoneruudulle. Tylsää. Jotain muuta sen pitää olla! Ja kone antaa siihen mahdollisuuden, kunhan opettajakin sen ymmärtää.

Lisäksi vein Mika Waltarille neljä Chromecast-laitetta, että saadaan tablettien näytöt peilattua älytauluille. Saapa nähdä, saadaanko ne viikossa toimintakuntoon...

0 kommenttia

Lisää laitteita

2016-10-01T07:18:35+03:00

Maanantaina vein kirkonkylän esiluokkiin neljä uutta iPad Mini -laitetta, jotka olin viime viikon lopulla asentanut käyttövalmiiksi. Samalla pidin pienen käyttökoulutuksen alkuopettajille ja yhdessä mietimme tarpeita ja mahdollisuuksia. Neljällä ei vielä paljon tehdä, mutta alkuun päästään.
Ja kuten aina tällaisissa käyttökoulutuksissa käy, jokin pieni käyttövinkki saattaa osua juuri tarpeeseen. Niin nytkin. Opettajat eivät olleet huomanneet, että pienten oppilaitten nettiin menoa helpottaa huomattavasti, kun Safarissa käyttää "lisää kotivalikkoon" -komentoa sivulla, jonne oppilaat haluaa johdattaa. Silloin iPadin työpöydälle tulee kyseisestä sivusta appsilta näyttävä nappula, joka toimii Safari-sivun avaajana. Ei tarvitse osata kirjoittaa hankalia osoitteita, eikä tarvita qr-koodejakaan. Itsellänikin on koneessa Kirjanmerkit-kansio, jonne olen kerännyt nopeat linkit keskeisiin käyttämiini nettisivuihin kuten Office 364 -sisäänkirjautumiseen.
Menen siis Safarilla pilvi-Officeen, sillä se toimii varmimmin yhteiskäytössä olevien iPadien kanssa. Microsoftin appeja käyttäessä sisäänkirjautuminen onnistuu kyllä henkilökohtaisella laitteella, mutta yhteiskäytössä olevat ilmoittavat usein kirjautumisvirheestä, mutta selaimella sisäänkirjautuminen silloinkin toimii. Selaimella tosin saa pilveen siirrettyä vain iPadin kansioissa olevia tiedostoja eli kuvia ja videoita. Ohjelmien sisältä (kuten Keynote) tiedostoja ei saa silloin pilveen. Ratkaisuksi olen näissä tapauksissa joutunut kierrättämään oppilaitten Keynote-tiedostot Airdropilla omaan koneeseeni ja sieltä pilveen, jossa olen jakanut ne takaisin oikeille omistajilleen muokkausmahdollisuudella. Näin työ voi jatkua vaikka pilvi-PowerPointilla.
Edelliseen liittyen selvittelin myös typerää pilviongelmaa, jossa Officen pilviohjelmiin ei saa ladattua suoraan samassa pilvessä, samassa kansiossa olevia kuvia. Sain pitkän teknisen selitteen, jossa selvisi, että ei niitä vain sieltä saa. Muuta kuin ohjelman koneessa sijaitsevaan versioon tai kierrättämällä kuvat koneen kautta. Antiikkia, antiikkia.
Viikolla pidin Parkkojan koululla myös koulutuksen, jossa ensimmäisellä tunnilla opettajan toiveesta tutustuttiin lyhyesti Puppet Pals HD -ohjelmaan, jolla voi tehdä "nukketeatteriesityksiä" vaikka itse valokuvaamistaan hahmoista. Päänumerona oli Learningapps.org-sivuston pelintekoon tutustuminen. Parkkojalla Jouko oli jo niitä tehnytkin ja ottanut luokkatilan käyttöön, jossa voi seurata oppilaitten tekemisiä. Teimme korttiparitehtäviä ja sijoita oikeaan lokeroon -tehtäviä. Yläkoulun puolella näitä olen jo nähnyt tunneilla käytössäkin. Ja tässä vielä käyttöidea: tulosta tehtävien qr-koodit seinälle, niin oppilaat voivat omaan tahtiinsa tehdä niitä.
Myös Prezi.com-esitystyökalun käyttöä tunnilla pääsin seuraamaan ja tukemaan. Yläkoulun biologiassa oppilaat tekivät ilmaiset Prezi-tunnukset ja tekivät esityksiä suomalaisista eläimistä. Miksi Prezillä? Koska PowerPoint on jo kovassa käytössä kulunut ja tuotokset ovat kerta toisensa jälkeen samanlaisia.

0 kommenttia

Langaton tökkii

2016-09-23T17:00:15+03:00

Kulunutta viikkoa varjosti koulujen langattoman verkon tökkiminen. Palvelimet jouduttiin käynnistämään kertaalleen uudelleenkin ja silti liikettä tuntui tapahtuvan vain opettajien hermoissa. Vaikeaa on pedagogisen IT-tuen tukea, jos tunti on rakennettu netin toiminnan varaan ja sitten sitä nettiä ei ole. Paitsi opiskelijoitten puhelimissa. Käyhän se jako niistäkin.
Positiivistakin toki viikosta löytyy. Yläkoulun taksvärkkipäivän opekoulutukset olivat hyvin kansoitetut. Aiheina koulutuksissani oli OneDrive, sähköiset oppikirjat ja netin opetuspelit. Kaikista aiheista riitti kysyttävää ja kun en sähköisistä oppikirjoista yläkoulun opettajille tyhjentävää esitystä pystynyt antamaan, sovimme, että hankin asiantuntevan esittelijän jostakin. Haku on nyt päällä.
Myös laitehankinnoissa edistyttiin. Asensin kirkonkylän eskariin tulevat neljä iPad Mini -laitetta toimintakuntoon ja vien ne ensi maanataina tuleville käyttäjilleen. Kuulokkeiden kera, joita yhtenäiskoululle tuli 20 lisää.
Hienoin hetki oli kenties kuitenkin se, kun sain vastaanottaa kirjastolta neljä isoa, 64 gigaista iPad Air2 -laitetta mediakerhon ja koulun käyttöön. Niillä olen kerhossa suunnitellut kouluttavani oppilasagentteja eri ohjelmien taitajiksi ja ohjaajiksi. Laitteiden käyttöönottoa vähän viivästyttää suojakuorien puute. Kun ne tulevat, koulutus alkaa!

0 kommenttia

Toinenkin hidaste

2016-09-22T07:38:09+03:00

Wilmassakin on kehittämisen varaa. Tuskailin mobiililaitteeni kanssa, kun linkki ei automaatilla muutu linkiksi, enkä mistään löytänyt tietokoneeni näytöllä jatkuvasti esillä olevaa muokkausvalikkoa. Kysyin asiaa Wilmaa ylläpitävältä StarSoftilta ja sain ystävällisen vastauksen: paina täppää vastauslaatikon oikeassa yläkulmassa.
Hetken mobiililaitteessani täppää silmilläni hain ja löytyihän se:

Isolla tietokonenäytöllä tuo toimii, mutta pienillä ruuduilla sen havaitseminen vaatii haukan silmää.
Hieman on taas käyttäjä unohtunut suunnittelijalta, mutta kun tämän kerran hoksaa, niin toimiihan se. Mutta ei se eka kertakaan saisi liian vaikea olla.

0 kommenttia

Kaikkea kanssa

2016-09-22T07:34:15+03:00

Kun samana päivänä joutuu kahteen kertaan eri oppitunneilla ja eri kouluilla auttamaan opettajia ja oppilaita pienessä, mutta oppimisen kannalta erittäin kiusallisessa tietokoneongelmassa, on siitä kerrottava tässä laajemminkin, että elämä kouluilla helpottuisi. Edison-oppimisalusta on selvästi vielä keskeneräinen, tässä yksi esimerkki siitä sarjakuvana:

Tässä itsetekemiäni linkkejä muualle nettiin. Nämä toimivat linkkeinä suoraan tästä napauttamalla.

Nämä sen sijaan eivät toimi linkkeinä, vaikka niin luulisi ja käytön kannalta fiksua olisi.

Office-linkit on ensin vietävä työpöydälle, jotta ne toimisivat...

... mutta jos teit vasta ensimmäisen linkkisi työpöydälle, seuraa hämmästys: Missä se toimiva linkkinappula nyt on? Koko näkymä on edelleen tyhjää täynnä.

Vasta kun keksii napauttaa sivupalkin piiloon, saa toimivan OneDrive-linkkinappulan esiin.
Onko huonosti suunniteltu vai huonosti suunniteltu? Muuta vaihtoehtoa en tiedä.

Jatkokommentti: Yllättäen iPadilla nuo Office-linkit toimivat suoraan listauksesta, samoin osassa Win-läppäreitä. Miksei kaikissa?

0 kommenttia

Viikon lopuksi

2016-09-09T17:25:03+03:00

Jälleen on oltu tukena monessa. Musiikkitunnillakin. Itse kuulun musiikista puhuttaessa yleisöön, muu perheeni hoitaa soitto- ja laulupuolen, mutta kun kutsu kuului, menin ja esittelin Garagebandin 8-luokan musiikkiryhmälle. Kuulokkeet korville ja koesoittamaan. Ikinä ei musiikkitunnilla ole ollut niin hiljaista. Neljän oppitunnin jälkeen opus ykköset oli valmiina ja jokainen ryhmän seitsemästä oppilaasta oli saanut tehtyä omannäköisensä instrumentaalibiisin. Ja silminnähden biiseistä pidettiinkin, kun niitä levyraatimaisesti lopuksi arvioitiin.
Varsinaisia koulutuksia en pitänyt kuin yhden, koska viikko sisälsi paljon muita aktiviteettiä. Iltahommina oli koko kunnan alakoulujen vanhempainiltakin, josta saimme iltaan osallistuneilta huoltajilta pääsääntöisesti vain positiivista palautetta. Aiheena illassa tietenkin OPS 2016.
Parkkojan koulun iPadien käyttöä helpottamaan olen tehnyt appilistaa kuvauksineen ja käyttöehdotuksineen Keynotella, ja kun saan sen valmiiksi, printtaan sen koulun opettajahuoneeseenkin. On sitten opettajilla muistilista siitä, mitä pilvestä löytyy. Kaikkeahan ei iPadeilla kannata itse koneessa säilyttää. Ja padeista puheen ollen ilokseni törmäsin viikolla kolme kertaa opettajaan, joka oli tarttunut niinkin eksoottiseen vekottimeen kuin Apple-TV. Sillä pääsevät oppilaatkin esittelemään töitään omalta koneeltaan luokan valkokankaalle. Tällä kerralla animaatioita yläkoululla ja kasvioita alakoululla.
Harmaita hiuksia tuottaa edelleen langaton netti, jonka pitäisi tulla koneella kuin koneella automaattisesti päälle, mutta on tunteja, jolloin puolessa koneista pitää itse käydä netti valitsemassa ja kytkemässä päälle. Tämä on turhaa ja vie vain ajan tehokkaammalta opiskelulta.

0 kommenttia

Lievää rutiinin poikasta

2016-09-04T18:58:48+03:00

Tällä hetkellä kouluillaolopäiväni näyttävät vakiintuneen. Paitsi että tiistaina tein poikkeuksen ja olin Mika Waltarin koululla kutosluokan tukena heidän metsäretken valmisteluissa, retkellä ja vielä retken purkutöissäkin. Ryhmät saivat koululta mukaan tabletit kuvaamista varten, mutta aika äkkiä metsässä alkoi kuulua kyselyjä, saanko kuvata omalla kännykällä, kun sillä saa parempia kuvia. Ja niin saikin. Koululla oppilaat sitten asensivat OneDrive-apsit puhelimiinsa ja siirsivät kuvansa pilviin. Sen jälkeen moni alkoi kysellä, saako OneDrive-apsin poistaa puhelimesta, kun se on niin iso. Siinä taas haastetta Microsoftille: pienempi apsi, kiitos!
Mika Waltarilla olin myös torstaina ja sepä olikin päivistä parhain. Aamu alkoi ankeasti, kun aivoni olivat hyhmässä, enkä keksinyt, miten voisin näyttää ekaluokkalaisille tabletin näyttöä, kun sellaista ei koululla ole ollut tapana tehdä. Eikä välineitä siihen ole. Ekan luokan ope ehdotti, että laita laite dokumenttikameran alle. Toimi. Sitten aloitimme ekaluokkalaisten kanssa tableteilla ohjelmoimaan käyttäen The Foos -ohjelmaa. Myöhemmin tajusin, että sama ohjelma on netissäkin, eli olisin voinut näyttää sen sieltä. Mutta summa summarum: riemu oli katossa, kun ensimmäiset pääsivät komentosarjoista ensimmäisten omien pelien tekemiseen. Homma jatkui kerhotunnille asti. Hyvä juttu!
Iltapäivän lopuksi teknisen tuen kanssa saimme vihdoin mukanani raahaamani henkilökohtaisen Chromecast-laitteen toimimaan myös koulun verkossa. Vaati muutaman napsauksen teknistä tukea toki. Mutta nyt siis Samsungin ja Acerin tabletit pienikokoisia Acereita lukuun ottamatta suostuvat näyttämään sisältönsä myös luokan edessä älytaululla. Mutta miten tablettiin saisi mukaan älytaulun komentelun taulua naputtelemalla? Sitä mietin seuraavaksi.
Koulutuksiakin pidin ja vihdoin tartuin niissä myös OneNoteen. Kannatti. Viime vuosi kului ekan luokan opena, enkä ole netissä jakamista tarvinnut, siksi tämä on minullekin hieman uutta. Nyt on viikonloppu kulunut OneNotella temppuillen ja huomenna maanantaina jaan oppia jo muillekin. Seuraavaksi testiin tuo Classroom-versio.

0 kommenttia

Oppia kaikki

2016-08-26T17:32:49+03:00

Tällä viikolla vastaan tuli monenlaista itsellekin uutta ja mielenkiintoista. Ehkä mieleenpainuvin oli iPadin puheominaisuuksiin tutustuminen. Oppilas, jolle oma kirjoittaminen on haaste, puhui pitkät tarinat kesästään käyttäen iPadia. Ja vaikka kone muutamia virheitä tekikin, kirjoittaja/sanelija korjasi ne näppäimistöä käyttäen sujuvasti. Ja piti hommastaan. Toisen oppilaan kohdalla kokeilimme oppikirjan tekstin skannaamista OCR-tekniikalla (kuva tekstistä ja sen muuttaminen tietokoneella muokattavaan tekstimuotoon) ja sen jälkeen panimme tietokoneen puhumaan skannatun tekstin. Oppilas seurasi lukemalla kirjasta tekstiä samalla, kun kone luki sen hänelle. Toimi, mutta iPadin paranneltukin ääni on vielä kaukana miellyttävästä.
Viikon teema oli OneDriven yksinkertaistettu käyttökoulutus. Pidin useamman kerran työpajoja opettajille ja jatkoa seuraa ensi viikolla. Kertaus on... Toisena aiheena työpajoissani oli Kirveskosken iPadeille asennetun Bitsboardin (hauska ja helppo opetuskorttiohjelma) käyttökoulutus.
Kasvioita kerätään kaikkialla kunnan kouluissa ja toteutukset vaihtelevat. Tabletteja ja omia puhelimia käytetään kuvaamiseen, loppuun työt tehdään eri kouluissa eri tavalla. Keynote toimii iPad mineilläkin hyvin, ja valmiin tiedoston voi siirtää OneDriveen vaikka Powerpoint- tai pdf-muodossa, kun asentaa ensin OneDrive-apsin iPadiin. Oppilaan pitää vain ennen siirtoa kirjautua OneDriveen omilla tunnuksillaan ja siirron loputtua muistaa myös kirjautua ulos.
Edisonin alla pyörivä NäppisTaituri näyttää pyörivän monessa koneessa, mikä on hyvä. Edisoniin kirjautuminen tosin vaatii pienemmiltä oppilailta jo melkoisia näppäintaitoja. Ihan pienempien kanssa tutustuimmekin aluksi näppäimistöön iPadeilla, niillä kun saa livenä esitettyä versaalit ja gemenat luokan edessäkin.
Oma haasteensa on Mika Waltarin koulun kirjava, vanhoilta kouluilta peritty tablettimellakka. On vanhoja 32 Gt Acereita kahdessa eri koossa ja uudempia 16 Gt Samsungeja, eikä ensimmäisenkään näyttöä onnistuttu peilaamaan Epsonin älytaululle. Ekaluokkalaisten kanssa niillä kuitenkin netissä surffailtiin ja käytiin kuuntelemassa äänikirjoja, ja neljäsluokkalaisten kanssa kuvattiin pihalla kasveja. Kasvikuvat tosin jäivät vielä koneeseen, mutta eiköhän nekin sieltä käyttöön saada, kunhan vähän tuumitaan.
Langaton verkko ja Windows-läppärit temppuilevat edelleen. Siksipä ne olivatkin yläkoululla huoltotöiden kohteena reilun päivän ajan. Onneksi tietokoneluokka uudelleen kalustettuna toimii, samoin siellä seisovat pöytäkoneet.

0 kommenttia

Vaihtelu virkistää

2016-08-19T18:39:48+03:00

Toinen viikkoni opettajien tietotekniikkatukena alkoi Edison-tunnusten teolla tokaluokkalaisille. Homma osoittautui haastavaksi kahdestakin syystä: tunnus itsessään osoittautui monelle todella hankalaksi kirjoittaa - edes muistilapulle - tunnuksen pituudesta ja sen sisältämistä "vaikeista" kirjaimista johtuen. Ja sen lisäksi kesällä asennettu langaton yhteys oli jäänyt asentamatta osaan läppäreistä. Jatkamme siis ensi viikolla.
Jatkoin myös Parkkojan iPadien käyttöönottoa yhdessä oppilaitten kanssa. Viime vuonna opettamillani tokaluokkalaisillakin oli hauskaa, kun saivat taas tarttua viime vuonna ahkerassa käytössä olleisiin vekottimiin. Homma sujui, taidot olivat tallella.
Teetin myös kunnan opettajille koostamaani OPS 2016 -esitykseen oppilastyönä lyhyitä videoita aiheena uusi OPS. Itse esitys sujui mainiosti juurikin oppilastöiden osalta.
Torstain olin Mika Waltarin koululla, jossa esittelin ekaluokkalaisille tietotekniikkaa ja nettiä (Lasten Areenasta katsoimme mm. ohjelman leipään liittyvistä ammateista), nelosluokkalaisten kanssa aloitimme lähiluontoon tutustumisen kasvien tunnistamisella käyttäen Kahoot-kyselyä. Kesän jäljiltä tabletit ja läppärit olivat vielä heikossa virrassa, mutta loppuun päästiin. Kuutosluokkalaisten kanssa suunnittelimme tulevaa luontoretkeä ja testasimme oppilaitten omien kännyköitten käyttöä koulutyössä. Oppilaat kirjautuivat koulun verkkoon ja leikkimielinen Kahoot-kysely sujui ongelmitta. Päivän päätteeksi pidin Kahoot-ohjelman pikakurssin opettajille ja tulipa päivän lopuksi kaivettua iPadin puheominaisuudetkin esille.
Viikon lopuksi avustin Parkkojan vitosia prosessikirjoitustunneilla, joissa vihkoon kirjoitetut kesämuistomuistiinpanot laajennettiin tietokoneella tarinaksi. Kirjoitus tehtiin OneDrive-pilveen Wordin selainversiota käyttäen. Käytössä oli 12 Chromebookia ja saman verran Windows-laitteita. Molemmat toimivat. Muutaman kerran selain-Word hyytyi, jolloin selain piti sulkea ja käynnistää uudelleen. Automaattitallennus toimi, eikä sanaakaan kadonnut. Jatkamme tätäkin ensi viikolla.
Yläkoulun puolella hieman ihmettelen uusien läppärien käyttämättömyyttä (varauslista ammottaa tyhjyyttä), mutta eiköhän tuohon virkistystä ensi viikolla saada. Vanha tietokoneluokka pöytäkoneineen sen sijaan näyttää olevan jo mukavasti varattuna.
Vauhdikas viikko, enkä unohtanut työpadiani kuin kerran toiselle koululle.

0 kommenttia

Alku aina

2016-08-12T18:52:27+03:00

Ensimmäiseen viikkooni opettajien kanssa mahtui monenlaista. Tärkeimpänä tehtävänä oli ehkä oman työn esittely muille kunnan opettajille. Siksi kiersin kouluilla puhumassa ja esittelemässä tietokoneilla teettämiäni oppilastöitä viime vuosilta. Oppilastöiden avulla sain kenties helpommin avattua tietokoneen mahdollisuuksia koulukäytössä. Olen itse tätä ennen opettanut alaluokkia, joten haasteena ovat yläkoulun opettajat, joille minulla ei ole tarjota suoraan helposti kopioitavia malliprojekteja.
Pieniä onnistumisen hetkiä tarjosivat "pop-up-opetustilanteet", jotka lähtivät liikkeelle opettajien spontaanisti esittämistä kysymyksistä ja toiveista. Näin on käyty läpi mm. Kahoot-nettikyselyohjelman käyttöä ja qr-koodien tekoa netissä ja iPadilla, sekä keskusteltu näiden monipuolisista käyttömahdollisuuksista. Opetustilanteita olen päättänyt jatkaa harkitumminkin, eli järjestän kouluille ohjelmakohtaisia koulutuksia, joista ilmoitan kalenterilla ennakkoon. Mutta olen myös aina valmis ohjaukseen ex tempore.
Lisäksi olen auttanut opettajia mm. oppilaiden Edison-kirjautumisessa ja laitehallinnassa.
Tästä se lähtee!

0 kommenttia