Johdanto

2022-10-25T09:50:40+03:00

IPN - Katsaus tämänhetkiseen tutkimustietoon (pohjautuu väitöskirjatutkimukseen)
Ensimmäisessä osa-alueessa kuvailtiin sisämaan vesistöissä vuosina 2012- 2014 kalanviljelylaitoksilla todettua laajaa IPN-epidemiaa. Toisessa osa-alueessa selvitettiin vuosien 2000-2015 aikana kerättyjen IPN- viruskantojen perimää, etsien mahdollisia muutoksia viruskannoissa. Viimeisessä osa-alueessa tutkittiinkin tartuntakokeen avulla Suomessa
esiintyvien kolmeen eri genoryhmään kuuluvien suomalaisten IPN- viruskantojen taudinaiheuttamiskykyä suomalaiselle kirjolohikannalle. Lisäksi Ruokaviraston tilastoja vuoden 2000 edeltävistä IPN-löydöksistä.

Yleistä IPN-taudista

Taudin aiheuttaa akvabirnaviruksiin kuuluva RNA-virus
Laaja lajikirjo: IPN-tauti lohikaloilla, mutta useat eri lajit (ml äyriäiset ja nilviäiset) voivat kantaa virusta
IPN on pääasiassa pienten (lohikalojen) poikasten tauti, lisäksi oma syndrooma lohen (Salmo salar) post-smolteilla
Oireina vatsan turvotus, ulospullistuneet silmät, pistemäisiä verenvuotoja etuvatsan alueella, ripulia, uintihäiriöitä– tai perakuutti äkillinen kuolema
Vaipaton, kestävä virus
Helposti tarttuva: vähäinen määrä virusta tarvitaan tartuttamaan, tartunnan saanut kala erittää virusta runsaasti ympäristöönsä
Taudista selvinneet usein kroonisia taudinkantajia
Tarttuu myös vertikaalisesti emoista jälkeläisiin
Ei hoitoa, rokotteet toimii kehnonlaisesti

IPN-taudin jaottelu
IPN on eritelty viruksen perimän mukaan genoryhmiin 1-7, jotka peräisin maantieteellisesti eri aluilta. Euroopassa esiintyy genoryhmiin 2,3,5 ja 6 kuuluvia IPN-viruksia. Suurin osa Euroopassa esiintyvistä viruksista kuuluu genoryhmään 5 (kaikkia ei genoryhmämääritelty). Taudinaiheuttamisyky vaihtelee: IPN gr 5 ainakin Euroopassa
taudinaiheuttamiskyvyltään merkittävin, mutta myös genoryhmän sisällä suurta kantojen välistä vaihtelua.

Miten muualla?
Akvabirnaviruksia, mukaan lukien IPN esiintyy maailmanlaajuisesti lohi- ja kampelakalojen viljelyalueilla. Genoryhmien alkuperä eri maantieteellisillä alueilla, mutta virukset ovat levinneet kalavientien mukana (mm. Chile, Mexiko, Turkki, Kenia). Myös muilla kuin IPN genoryhmä 5:llä on todettu korkeaa taudinaiheuttamiskykyä, esim genoryhmä 1 (Chile, Kiina) ja genoryhmä 3 (Kroatia).

IPN-taudin esiintyvyys Suomessa
Tautia on todettu Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1984. Vuodesta 1987 alkaen tautia on todettu vuosittain, pääosin merialueilla:

1-10 tautieristystä vuodessa vuoteen 2012 asti
Vuosina 1987-1999 eristetyt kannat pääosin Ab-serotyyppiä
Vuodesta 2000 lähtien suurin osa genotyypattuja -> IPN genoryhmä 2
Vuonna 2012 alkaneesta sisämaan epidemiasta lähtien IPNV gr 2 on esiintynyt Suomessa runsaana (15-40
laitoksella vuodessa)
Vuodesta 2012 alkaen myös kliinisiä oireita herkissä ikäryhmissä, sekä vaihtelevaa lisääntynyttä kuolleisuutta

IPN -tapaukset v. 2013-2022 Suomessa

Genoryhmä 5:n esiintyvyys Suomessa
IPNV gr 5 on Suomessa lakisääteisesti vastustettava kalatauti sisävesialueella potentiaalisen korkean taudinaiheuttamiskyvyn takia. Todettu todennäköisesti ensimmäisen kerran Suomessa v. 1984 (serotyyppi Sp), seuraavan kerran v. 1992 ja 1998 (kaikkien todettujen kantojen serotyypistä ei varmaa tietoa).

Ensimmäinen varmuudella genoryhmä 5 määritelty kanta vuodelta 2006 --> Esiintyy Suomessa sporadisesti merialueella. Todettu viimeksi kesällä 2021, jatkossa merialueiden IPN-kantoja ei enää automaattisesti sekvensoida.

Suomalaisen IPNV gr 5 kannan taudinaiheuttamiskyky on todistettu tartuntakokeessa, mahdollista että voi aiheuttaa myös korkeaakin kuolleisuutta (vain yksi kanta testattu). Tautia todettu Suomessa pääosin kirjolohella (muiden Suomalaisten genoryhmien isäntälajiesiintymisen kirjo laajempi). Geneettisesti lähellä alkuperäistä tanskalaista Sp-kantaa, ainoastaan vähäistä ryhmän sisäistä geneettistä variaatiota. Tauti on todennäköisesti tuotu meille kalatuontien
mukana ulkomailta (Tanska).

Muut genoryhmät
IPNV gr 2 (serotyyppi Ab) todettu ensimmäisenkerran 1987, sen jälkeen 1-10 löydöstä lähestulkoon vuosittain. Genoryhmä 2 on selvästi yleisin ja laajimmalle levinnyt genoryhmä Suomessa --> esiintyy eri lohikalalajeilla (vrt gr 5). Hyvin todennäköistä on, että levinnyt vuonna 2012 sisämaahan mereltä (geneettisesti hyvin samankaltainen viruskanta todettu Ahvenanmaalta vuonna 2011). Genoryhmä 2 aiheuttaa Suomessa sekä lisääntynyttä kuolleisuutta, että IPN-taudille tyypillisiä oireita; todettu sekä kentällä että tartuntakokeessa. Genoryhmä 2 tautia on todettu erityisen korkeissa veden lämpötiloissa (jopa 22 ⁰C).

IPNV gr 6 esiintyy Suomessa harvemmin, lähes ainoastaan luonnonmateriaalia ottavilla laitoksilla. Perimältään genoryhmä 6 on erilainen kuin muut genoryhmät, lisäksi meillä esiintyvien virusten sisällä on kaksi eriävää alaryhmää.
Taudinaiheuttamiskyky on epäselvä. Ainoastaan Suomessa raportoitu esiintyvän viljellyillä lohikaloilla. Ruotsissa gr6 on todettu taimenessa Vänern-järvessä --> matala prevalenssi ja taudinaiheuttamiskyky (tartuntakoe).

Tulevaisuudennäkymiä
Sisämaan tilanne:

IPNV gr 2 laajalle levinnyt sekä merellä että sisävesissä --> hävittäminen hankalaa
Variaatioita vuosittaisessa esiintymisessä, syy epäselvä – stressi, ympäristötekijät?
Taudinaiheuttamiskyvyn muuntuminen vakavammaksi on huomioitava (stressi)
IPN gr 5 leviäminen sisämaahan estettävä (v. 2012 IPN gr 2 tartunnan leviämisreitti sisämaahan mereltä epäselvä – todennäköisesti ihmisen toimiin liittyvä)
Ulkomaantuonnit (merialue) – uusia, mahdollisesti virulentimpia kantoja!
Mahdolliset ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset veden lämpötiloihin – suurempi aikaikkuna taudin
esiintyvyydelle?

Suosituksia:

Yleinen hyvä bioturvallisuus
IPN-vapaiden emo- ja poikaslaitosten pito viruksesta vapaina myös jatkossa!
IPN-positiivisilla laitoksilla tartuntapaineen vähentäminen: esim. emojen tutkiminen, eri tautistatuksen omaavien parvien sekoittamisen välttäminen jne
Stressin minimoiminen, optimaalinen ympäristö, ruokinta jne
Geneettisesti IPN-taudille vastustuskykyisen kirjolohikannan jalostaminen (eri genoryhmät)
Lakisääteisen IPNV gr 5:n vastustamisen jatkaminen sisämaassa

Lähde ja lisää aiheesta:
Eriksson-Kallio_IPN-tauti Suomessa – katsaus tämänhetkiseen tutkimustietoon.pdf