6. Japanin uskonnot

Tiesitkö?

2020-05-22T15:28:26+03:00

Sumopainia pidetään Japanissa kansallisurheilulajina. Siinä on paljon sintolaisiksi katsottavia piirteitä, kuten rituaalinen puhdistautuminen ja pyhät narut.

Tiivistelmä

2016-03-24T16:02:10+02:00

Japanilainen voi olla moniuskontoinen eli usean uskonnon kannattaja, mutta sintolaisuutta pidetään silti maan kansallisuskontona.
Sintolaisuus on kirjoitukseton ja etninen uskonto sekä maailmanuskonto.
Sintolaisuudella ei ole perustajaa eikä pyhiä kirjoja. Uskontoon liittyy: puhtaus, kami, torii, pyhäköt ja juhlat.

Moniuskontoinen japanilainen

2022-06-27T09:59:22+03:00

Käsi pystyyn kaikki, jotka ovat katsoneet Pokémonia tai pelanneet Pokemon Go-peliä! Kulttimaineeseen nousseessa piirretyssä on paljon piirteitä Japanin kulttuurista ja uskonnoista. Tietämättäsi olet saattanut oppia niistä paljon pelkästään katsomalla pienten (ja isompien) pokémonien ja heidän kouluttajiensa vaiheita tv:stä tai kännykän näytöltä.

Mitä muuta sinulle tulee mieleen Japanista? Ensimmäisenä saattaa nousta esille moderni hifi-teknologia, automerkit tai manga. Toisaalta sumopaini ja samurait edustavat vanhaa perinnettä. Japanissa elääkin ikään kuin kaksi erilaista maailmaa yhdessä: länsimaalaistunut kiireisen ihmisen moderni maailma sekä perinteitä kunnioittava sekä harmoniaa ja sopusointua tavoitteleva vanha maailma.

Japanilaiselle tärkeitä ovat aina olleet puhtaus ja yhteys luontoon. Myös yhteisöllisyys ja hyvät tavat ovat tärkeitä, sillä japanilainen haluaa antaa itsestään hyvän kuvan muille. Kasvojen menettäminen on pahasta, ja se on Japanissa ollut joskus jopa syy traagiseen tapahtumaan, harakiriin, eli kunnialliseen itsemurhaan. Ulkomaalaiselle japanilainen saattaa vaikuttaa sisäänpäin kääntyneeltä. Monesti länsimaalainen pääseekin japanilaista lähelle vasta, kun on ensin tutustuttu kunnolla ja on tunnettu jonkin aikaa.

Uskonto edustaa japanilaisella vanhaa perimää. Japanissa oli alkujaan kansanuskoa ja uskontoa, josta juurtuu nykyinen pääuskonto, sintolaisuus. Sintolaisuus sai nimensä 500-luvulla eKr, kun se haluttiin erottaa japanilaisista muinaisuskonnoista sekä maahan saapuneista buddhalaisuudesta ja kungfutselaisuudesta. To tarkoittaa tietä, ja sintolaisuus tulee sanasta sinto eli jumalan tai jumalten tie.

Uskonto luo yhteenkuuluvaisuutta, ja se on olennainen osa Japanin historiallista perinnettä. Sintolaisuus on maan perinteinen uskonto. Joskus on sanottu, että ymmärtääkseen japanilaisuutta tulee ensin ymmärtää, mitä sintolaisuus on.

Japanin uskontotilanteessa on erikoista se, että vaikka yhdeksän kymmenestä japanilaisesta kannattaa sintolaisuutta, on heistä suurin osa myös jonkin muun uskontokunnan kannattajia. Monet tavat ovat myös tiedostamatta uskonnollisia, vaikka nykyjapanilaisista yhä useampi sanoo olevansa uskonnoton. Moniuskontoisen japanilaisen tärkeimmät uskonnot sintolaisuuden lisäksi ovat buddhalaisuus ja kungfutselaisuus. Japanilaisen elämässä eri uskonnot sekoittuvat välillä keskenään. Japanilaislapsi voidaan viedä nimenantoa varten sintopapin luo, mutta suvun hautaamisseremoniat toimittavat buddhalaismunkit.

Sintolaisuus kansallisuskontona

2014-10-20T11:20:58+03:00

Vaikka myös uskonnottomien määrä kasvaa Japanissa, on sintolaisuudesta muodostunut japanilaisen elämäntavan perusta ja kansallisen identiteetin ydin. Sitä pidettiin virallisena valtionuskontona vielä 1800-luvun lopulla, mutta toisen maailmansodan jälkeen valtionuskonto lakkautettiin. Tämän jälkeen Japani on alkanut kansainvälistyä kovaa vauhtia. Samalla omista juurista on alettu pitää kiinni entistä enemmän, ja sintolaisuudesta on muodostunut Japanin kansallisuskonto.

Keskeistä sintolaisuudessa on yhteys luontoon. Luonnossa oleva pyhä paikka, kuten vuori, on erotettu muusta ympäristöstä ovettomalla portilla, toriilla. Pyhään paikkaan kuljetaan toriin läpi, ja näin japanilainen puhdistuu ja tuntee luonnon ja elämän pyhyyden.

Toinen merkittävä piirre sintolaisuudessa on lukuisat kamit eli henget tai jumaluudet. Kami on muinaisjapanilainen jumalaa tai näkymätöntä voimaa tarkoittava sana, joka alun perin tarkoitti eräänlaista alkuvoimaa maailmassa. Kami voi olla myös kokonainen vuori, kuten Fujii, jonka huipulle kiivettyään japanilainen tuntee kohdanneensa kamin.

Kameja arvioidaan olevan Japanissa 80 miljoonaa, mutta tärkein niistä on auringonjumalatar Amaterasu, sillä hän hallitsee taivasta. Ensimmäisen keisarin uskottiin polveutuvan Amaterasuksesta, ja siksi keisarikultti oli pitkään vahvana Japanissa. Edelleen esivallan kunnioitus on tärkeää japanilaiselle.

Luonnossa ja luonnon lähellä harjoitettava hartaus on tärkeä osa sintolaisuutta. Temppeleitä eli pyhäkköjä Japanissa on tuhansia, ja jokaisella niistä on jokin syy olemassa oloonsa. Syynä voi olla erityinen luonnonpaikka, kuten vuori tai vesiputous tai vaikkapa jokin historiallinen merkkitapahtuma.

Pyhäkössä on yleensä torii erottamassa sen muusta ympäristöstä. Itse pyhäkkö taas on yksinkertainen puurakennus, johon kuuluvat sisähuone ja sen edustalla oleva rukoushuone. Sisähuone on kamin asuinpaikka, eikä sinne ole ihmisillä asiaa. Eri kameille omistettuja sintopyhäkköjä on Japanissa arviolta lähes 100 000.

Kamien kunnioitus näkyy myös japanilaisessa kodissa. Monissa kodeissa on seinälle, lähes katon rajaan kiinnitetty jumalhylly, kamidana. Sinne sijoitetaan tärkeitä uskonnollisia esineitä kuten pieni pyhäkkö tai kivi- ja paperilyhtyjä. Hyllyyn voidaan myös kirjoittaa esi-isien nimiä. Perheen pää tai suvun vanhin jäsen rukoilee päivittäin sen äärellä. Kameille uhraaminen tapahtuu ruoka-aineilla, kuten riisillä, vedellä tai suolalla. Palvontamenot ovat yksinkertaiset kumarruksineen ja rukouksineen.

Juhlat tärkeitä

2021-05-17T11:11:25+03:00

Sintolaisuudessa ei ole perustajaa, eikä pyhiä kirjoituksia tai virallisesti tunnustettua oppia, vaikka muutamia kirjoituksia pidetään tärkeinä. Sintolaisuudessa ei myöskään tunneta synnin käsitettä, mutta rituaalinen puhtaus on äärimmäisen tärkeää. Ennen pyhäkköön astumista pestään aina kädet ja suu. Myös kamien asuinpaikkojen tulee olla puhtaita ja siistejä.

Sintopyhäkköjä löytyy jokaisesta japanilaisesta kylästä ja kaupungista. Kylissä ne näyttävät päällisin puolin monesti isolta asuintalolta, jotka on pystytetty puiden ja pensaiden reunustamalle lehdolle. Pyhäköiden ulkopuolella on torii ja sisätiloissa taas on kaksi osaa: sisempi päähalli, jossa jumaluuden ajatellaan olevan ja rukoushuone, jossa suoritetaan riitit ja uhraamiset. Uhraaminen tarkoittaa ruokauhria, joka tuodaan kameille. Uhrilahjoina voi olla myös amuletteja, joihin on kirjoitettu kamin nimi.

Sintopyhäköissä vietetään pyyntö-, kiitos-, muisto- ja puhdistusriittejä. Riittejä johtavat papit, joita on kahdenlaisia: ammattipappeja tai suvussa papin perinnön saaneita. Pappien tehtävänä on johtaa alttarien palvontamenoja, joiden tarkoitus on ylistää kameja tai taivuttaa heidät ihmisten puolelle.

Lapset otetaan sisään uskontoon 13-vuotiaana. Tämä tapahtuu alttarilla juhlavin menoin. Juhlat ovat muutenkin tärkeässä asemassa sintolaisuudessa. Niitä vietetään muun muassa esi-isien kunnioittamisen, puhdistautumisen sekä henkien pois manaamisen vuoksi. Juhlia vietetään eniten keväällä ja syksyllä, koska keväällä pyydetään kameilta hyvää satoa ja syksyllä kiitetään siitä.

Tärkein juhlista on liikuteltavan sintopyhäkön kantojuhla, joka järjestetään kerran vuodessa kamien kunniaksi ja huviksi. Juhlaan osallistuu suuri joukko miehiä ja naisia, jotka kantavat pienoispyhäkköä. Kulkueessa he keinuttavat pyhäkköä ja laulavat hilpeitä lauluja, jotta kameilla olisi hauskaa.

Juhlavilla riiteillä japanilainen uskoo kamien turvaavan maanviljelijöille hyvän sadon sekä tuovan onnea ja iloa elämään. Tämän vuoksi uskonnollista elämää tulee vaalia. Kuolema on kuitenkin sintolaisuudessa tabu eli vaiettu asia, ja siksi japanilainen haudataan usein buddhalaisin menoin.

Navigointi

2016-04-04T13:16:31+03:00

Sisällys Tehtävät