Tunnelmia ja kuvia sosiaalisen kestävyyden ääreltä

2023-03-13T10:28:42+02:00

Kestävästä kehityksestä on tullut yksi aikamme keskeisistä tavoitteista, ja niin ikään myös sosiaalisen pitäisi olla kestävää. Mutta mitä se tarkoittaa? Asiaa pohdittiin Families and Childhoods in Flux -seminaarissa, joka järjestettiin Jyväskylän yliopiston päärakennuksella 3.–4. marraskuuta 2022. Tässä visuaalisessa esseessä kerromme kuvin ja sanoin, mitä seminaarissa tapahtui.

Professori Michel Vandenbroeck haastoi kuulijat pohtimaan kriittisesti, miten kasvatuksen kentällä jäsennetään ja on jäsennetty vanhempien ja yhteiskunnan instituutioiden roolia ja vastuuta lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta.

Puheessaan professori Vandenbroeck esitti, että vallitsevan neoliberalistisen ajattelun eräs seuraus on kasvatuksen lisääntyvä kaupallistuminen ja esineellistyminen (commodification). Tällä taas on perustavanlaatuisia seurauksia vanhemman asemalle. Vanhempia tarkastellaan enenevästi asiakkaina, joiden tulee osata tehdä lastensa kohdalla oikeanlaisia ratkaisuja ja valintoja. Samalla kasvatusvastuu asetetaan yksin vanhemmille eli yksilöllistetään.

Seminaarissa kuultiin myös, kuinka Suomessa voi päätyä turvapaikanhakijasta suomalaisen perheen pojaksi, kun varhaiskasvatuksen professori Maarit Alasuutari haastatteli kokemuksistaan kertovaa lähihoitaja Shuaib Mehryaria ja professori Anna-Maija Lämsää. Perhesuhteen rakentaminen oli vaatinut molemminpuolista aktiivisuutta ja tahtoa, mutta ollut lopulta palkitseva kokemus.

Musiikki ja tunteet ovat yhteydessä monella tapaa, kertoi musiikkitieteen apulaisprofessori Henna-Riikka Peltola. Useat käyttävät musiikkia tunteiden säätelyn tukena vaikkapa kannustaakseen itseään positiivisempaan mielentilaan. Perheessä musiikkivalinnat voivat aiheuttaa kuitenkin myös jännitteitä: kenen valitsemaa tai soittamaa musiikkia kuunnellaan vai kuunnellaanko ollenkaan?

Äiti-yrittäjät (mumpreneurs) ovat yleistyneet viimeisten kahden vuosikymmenen aikana, totesi johtamisen professori Patricia Lewis. Vaikka kotiäitiyden ja yrittäjyyden yhdistäminen on välillä pois lapsen saamasta huomiosta, yrittäjä-äidit voivat toimia lastensa roolimallina sekä kasvattaa heitä yrittäjyyteen.

Vastikään eläköitynyt perhetutkimuksen professori Kimmo Jokinen kartoitti, millaista perhetutkimusta viime aikoina on tehty ja millaista jäänyt tekemättä.Tämä johtuu joskus siitäkin, kuinka kapeasti ”perhe” käsitetään. Esimerkiksi ikääntynyttä pariskuntaa ei välttämättä ymmärretä perheeksi.

Seminaarin pääpuheenvuorot striimattiin verkkoon ja etäkatsojia oli paljon. Korona-ajasta huolimatta myös paikan päälle uskaltauduttiin, ja seminaarin vastaanotto- ja kahvipisteillä oli vakiovarusteena käsidesiä. Epäviralliset keskustelut seminaarien lounas- ja kahvitauoilla veivät nekin tieteellistä ajattelua eteenpäin.

Kuvassa on SOSUS-profilointialueen johtoryhmäläisiä, työntekijöitä sekä seminaarin pääpuhujia.
Vasemmalta ylhäältä: Michel Vandenbroeck, Patricia Lewis, Anna Rönkä, Suvi Heikkinen, Suvi Saarikallio, Henna-Riikka Peltola, Anne Soini, Marleena Mustola, Maarit Alasuutari, Essi Jouhki, Heli Valtonen ja Nerdinga Snape.

Maarit Alasuutari, Marleena Mustola, Essi Jouhki, Nerdinga Snape, Anne Soini ja Anna Rönkä

Kuvat: Joonas Niemi & Jenna Viikki

Seminaari järjestettiin osana Lapset, perheet ja sosiaalinen kestävyys (SOSUS) -profilointialueen toimintaa. Profilointialue on Suomen Akatemian rahoittama vuosille 2021–2026. Profilointialuetta johtaa Maarit Alasuutari (maarit.alasuutari@jyu.fi), varhaiskasvatustieteen professori. Hänen tutkimuksensa liittyy varhaiskasvatusjärjestelmän kysymyksiin, varhaiskasvatustoiminnan suunnitteluun, vanhempien ja varhaiskasvatuksen yhteistyöhön sekä lasten kuulemisen tematiikkaan. Lue lisää SOSUS-profilointialueesta.

Edellinen | Palaa pääsivulle