Verbien käyttö

2025-06-02T13:21:53+03:00

VERBIN KONGRUENSSI

Lauseen subjekti yleensä määrää, missä muodossa predikaattiverbin tulee olla. Tätä ilmiötä kutsutaan subjektin ja predikaatin kongruenssiksi. Jos subjekti on yleiskielessä yksikössä, verbikin on yksikössä. Jos taas subjekti on monikossa, myös verbi on monikossa.

> Ennakkosuosikki hävisi kilpailun.
> Ennakkosuosikit hävisivät kilpailun. (EI: hävisi)
> Häät olivat kesällä. (EI: oli)
> Saappaat eivät pysyneet jaloissa. (EI: ei pysynyt)

1. Kun kaksi subjektia on rinnastettu ja-konjunktiolla, verbi on monikossa.

> Perheen yhteinen aika ja lemmikkieläinten hankkiminen lisääntyivät alkuvuonna. (EI: lisääntyi)

2. Kun konjunktiona on tai, verbi on yksikössä.

> Vanhempien etätyöskentely tai lasten harrastusten keskeytyminen muuttaa
perheen rutiineja. (EI: muuttavat)

3. Ei–eikä-rakenteen kieltosana on monikossa, kun subjekti on monikossa.

> Koirat eivät viihdy yksin eivätkä selviä ilman hoitajaa. (EI: ei viihdy eikä selviä)

4. Jos subjekti on monikkomuotoinen erisnimi, verbi on yksikössä.

> Yhdysvallat voitti ottelun.
> Turun Sanomat uutisoi asiasta maanantaina.

5. Jos monikkomuotoinen erisnimi tarkoittaa jäsenistä koostuvaa ryhmää, verbi voi olla yksikössä tai monikossa.

> Huuhkajat voitti ~ voittivat paikan Euroopan mestaruuskilpailuihin. (Yksikkö korostaa joukkuetta, monikko yksilöitä.)

6. Olemassaoloa ilmaiseva lause kertoo, mitä paikassa on, mitä siihen tulee tai mitä siitä poistuu. Lauseen alussa on paikanilmaus, ja siinä on tavallisesti olla-verbi. Verbi on usein yksikössä.

> Maljakossa on kukkia.
> Juhliin tulee paljon vieraita.
> Kaapeista löytyi ylimääräisiä lautasia.

7. Omistusta ilmaisevan lauseen verbi on yksikössä.

> Hänellä on uudet kumisaappaat.
> Vilillä on iloisia uutisia.

8. Jos subjektina on lukusanailmaus, verbi on yleensä yksikössä.

> Kuusi ryhmän jäsentä sai jatko-opintopaikan.
> Kymmenen prosenttia hakijoista sai jatko-opintopaikan.

9. Jos lukusanailmaus tarkoittaa kaikkia kysymykseen tulevia, verbi on monikossa.

> Nämä kuusi ryhmän jäsentä saivat jatko-opintopaikan.
> Ryhmän (kaikki) kuusi jäsentä saivat jatko-opintopaikan.

10. Sanojen osa, puolet ja kumpikin yhteydessä verbi on yksikössä.

> Osa ryhmän jäsenistä sai jatko-opintopaikan.
> Puolet otti opiskelupaikan vastaan.
> Neuvottelujen kumpikin osallistuja oli iloinen lopputuloksesta.

11. Teititeltäessä verbin muotoon vaikuttaa se, puhutellaanko yhtä vai useampaa henkilöä.

> Oletteko lukenut tämän klassikon, rouva pääministeri? (puhutellaan yhtä henkilöä)
> Oletteko lukeneet tämän klassikon? (puhutellaan useampaa henkilöä)

VERBIN REKTIO

Verbit voivat vaatia seurassaan olevan sanan tiettyyn sijamuotoon. Tätä ilmiötä kutsutaan verbin rektioksi.

> Tutustuin uusiin ihmisiin.
> Haaveilen hyvästä menestyksestä ylioppilaskirjoituksissa.

1. Rektioon tulee kiinnittää erityistä huomiota, kun rinnastetaan lauseen osia.

> Pyrin opiskelemaan teorian ja tekemään tehtävät tiistaiksi.
(EI: pyrin opiskelemaan ja tehdä)
> Max ei kyennyt tekemään tai ehtinyt ratkaista tehtäviä. (EI: ei kyennyt tai ehtinyt ratkaista)

2. Yleiskielessä rektiot ovat toisinaan erilaisia kuin puhekielessä. Muun muassa verbit joutua, pystyä, täytyä ja pitää käyttäytyvät yleiskielessä eri tavalla kuin puhekielessä. Täytyä- ja pitää-verbeistä on yleiskielessä muistettava myös subjektin muoto.

> Hän joutuu lähtemään. (EI: joutuu lähteä)
> Hän pystyy jäämään. (EI: pystyy jäädä)
> Opiskelumahdollisuuksien pitäisi olla kaikille selviä. (ei: opiskelumahdollisuudet pitäisi olla)

3. Joillakin verbeillä, kuten maistua ja alkaa, on vaihtoehtoja. Voi siis sanoa, että maistuu hyvältä ~ hyvälle ja alkaa tehdä ~ tekemään.

Tavallisimpia rektioita
alkaa pelata ~ pelaamaan aloittaa pelaaminen joutua pelaamaan kieltää pelaaminen kokea hyvänä ~ hyväksi kuvata joksikin ~ jonakin käsittää joksikin lakata pelaamasta lopettaa pelaaminen maistua hyvältä ~ hyvälle	ottaa kantaa asiaan pyrkiä pelaamaan pystyä pelaamaan rakastaa pelejä ~ pelaamista reagoida pelaamiseen ruveta pelaamaan ryhtyä pelaamaan suostua pelaamaan tiedottaa jollekulle jostakin tuntua hyvältä ~ hyvälle

VERBIN NOMINAALIMUOTOJEN ONGELMIA

Lauseenvastikkeilla ja muilla verbien nominaalimuodoilla voi esittää asioita tiiviisti. Jos lauseenvastikkeita kuitenkin käyttää liikaa, tekstistä tulee vaikeaselkoista.

1. Jos virkkeessä on monta lauseenvastiketta, ne kannattaa purkaa sivulauseiksi. Lauseet voi myös jakaa useampaan virkkeeseen tai ajatukset voi muotoilla uudelleen.

> Huomattuaan ajan hupenevan ja kulutettuaan siitä valtaosan valmisteluun opiskelija päätti aloittavansa varsinaisen kirjoittamisen.
PAREMMIN: Opiskelija huomasi, että aika hupeni ja valtaosa siitä kului valmisteluun. Siksi hän päätti aloittaa varsinaisen kirjoittamisen.
> Tehtyään ensimmäiset tehtävät hän jatkoi siirtyen seuraaviin saadakseen kaikki valmiiksi.
PAREMMIN: Tehtyään ensimmäiset tehtävät hän siirtyi seuraaviin, jotta saisi kaikki valmiiksi.

2. Kiinnitä huomiota lauseenvastikkeiden aikasuhteisiin.

> Työt alkavat ohjaajan saapuessa. (samanaikaista tekemistä)
(= Työt alkavat, kun ohjaaja saapuu.)

> Työt alkavat ohjaajan saavuttua. (peräkkäistä tekemistä)
(= Työt alkavat, kun ohjaaja on saapunut.)

3. Kiinnitä huomiota lauseenvastikkeen tekijään. Päälauseen ja lauseenvastikkeen sama tekijä ilmaistaan omistusliitteellä. Jos tekijä on eri, se ilmaistaan genetiivillä.

> Opiskelijat lähtivät juhlimaan heti töistä päästyään.
(= Opiskelijat pääsivät töistä ja lähtivät juhlimaan.)

> Opiskelijoiden päästyä töistä he lähtivät juhlimaan.
(= Opiskelijat pääsivät töistä, ja jotkut muut lähtivät juhlimaan.)

4. Jos sivulauseessa on passiivi, myös lauseenvastikkeen verbi on passiivissa.

> Kokeisiin luettaessa ei voi keskittyä muuhun. (Kun luetaan kokeisiin...)
> Yrittäjä kertoi kesätyöpaikoista jo päätetyn. (...että kesätyöpaikoista oli jo päätetty.)

5. Kiinnitä huomiota lauseenvastikkeen merkitykseen.

> Opiskelijan harjoitellessa ahkerasti hänen tuloksensa ovat hyviä.
(= Opiskelijan tulokset ovat hyviä samaan aikaan kuin hän harjoittelee.)
PAREMMIN: Jos opiskelija harjoittelee ahkerasti, hänen tuloksensa ovat hyviä.
> Opiskelija aloitti aamulla kello 9 ollen valmiina iltapäivällä kello 15.
(= Opiskelija aloitti siten, että oli valmis.)
PAREMMIN: Opiskelija aloitti aamulla kello 9 ja oli valmiina iltapäivällä klo 15.

6. Vältä esimerkiksi seuraavia tyyliltään kankeita muotoja: koskien, liittyen, johtuen, sisältäen.

> Ryhmä on hyvin aktiivinen johtuen siitä, että siihen kuuluu sanavalmiita persoonia.
PAREMMIN: Ryhmä on hyvin aktiivinen siksi, että siihen kuuluu sanavalmiita persoonia.

PASSIIVIMUOTOJEN ONGELMIA

1. Kaksoispassiivi on verbirakenne, jossa on kaksi passiivimuotoa. Sen käyttö ei kuulu yleiskieleen.

> Tehtävä on tehty. (EI: ollaan tehty)
> Tehtävää ei ole tehty. (EI: ei olla tehty)
> Tehtävä oli tehty. (EI: oltiin tehty)
> Tehtävää ei ollut tehty. (EI: ei oltu tehty)

2. Passiivin potentiaalin ja konditionaalin kirjoitusasu vaativat yleiskielessä tarkkuutta.

> Uudet kokeet järjestettäneen syksyllä. (EI: järjestettänee)
> Uudet kokeet järjestettäisiin syksyllä. (EI: järjestettäisi)

3. Toisinaan yksikön 2. persoonaa käytetään yleistävästi viittaamaan kehen tahansa. Tällaista englannin kielestä peräisin olevaa ilmiötä kutsutaan sinä-passiiviksi. Yksikön 2. persoonalla kuitenkin viitataan aina suoraan kuulijaan tai lukijaan, eikä se yleensä sovi yleiskieliseen tekstiin. Sopivia vaihtoehtoja ovat yleistävä yksikön 3. persoona tai passiivilause.

> Kun harjoittelee ahkerasti, voi saavuttaa hyvän arvosanan. (EI: kun harjoittelet, voit saavuttaa)
> Jos tehtävät tehdään ajoissa, vältetään tarpeetonta stressiä. (EI: teet, vältät, voit)

-OTTAA- JA -OITTAA-LOPPUISET VERBIT

1. Jos verbin kantasana tai kantavartalo on kaksitavuinen ja loppuu a:han tai ä:hän, verbin loppuun tulee -oittaa.

> raha > rahoittaa
> sana > sanoittaa
> paha > pahoittaa
> alkaa > aloittaa
> haava > haavoittaa
> mitta > mitoittaa

2. Jos kantasana on kolmitavuinen, verbin loppuun tulee -oittaa.

> vaurio > vaurioittaa
> vahinko > vahingoittaa
> hedelmä > hedelmöittää
> yhtiö > yhtiöittää

3. Jos kantasana on kaksitavuinen ja loppuu o:hon, verbin loppuun tulee -ottaa.

> ero > erottaa
> tieto > tiedottaa
> paino > painottaa

4. Jos kantasana on epäselvä, loppuun tulee tavallisesti -ottaa. Tällaiset verbit ovat yleensä kuvailevia.

> hajottaa, toitottaa, hekottaa, häämöttää

5. Joihinkin sävyltään vanhahtaviin tai juhlaviin sanoihin tulee -oittaa.

> virvoittaa, innoittaa