Lähteet

2022-01-17T17:01:18+02:00

Karppinen, S. (2005). Seikkailullinen vuosi haastavassa luokassa. Etnografinen toimintatutkimus seikkailu- ja elämyspedagogiikasta. Kasvatustieteiden tiedekunta, Oulun yliopisto.

OPH = Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus.

Räty, M., Sivonen, S., Saarela, J., Laurikainen, H. & työryhmä. (2014). Aistien-menetelmä. Laurea Julkaisut 20, Edita Prima Oy, Helsinki. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/122452/Laurea%20julkaisut%2020.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Elämyksellisyys oppimisen välineenä

2022-01-18T09:42:47+02:00

Elämyksellinen oppiminen ilmenee perusopetuksen opetussuunnitelmassa varsinkin työtapojen kautta. Kokemuksellisuus, toiminnallisuus sekä eri aistien käyttö yhdessä liikkumisen kanssa edistävät elämyksellistä oppimista sekä oppilaiden motivaatiota (OPH, 2014, s. 30). Varsinkin äidinkielessä, ympäristöopissa sekä kuvataiteessa mainitaan elämyksellisyys sekä kokemuksellinen oppiminen osana oppiaineiden luonnetta. Kun oppiminen saadaan osaksi oppilaan elämismaailmaa ja kokemuksia, on oppiminen mielekkäämpää sekä mieleenpainuvaa. Elämyksellisyys herättää tunteita, joiden läsnäolo on tärkeä osa oppimisprosessia sekä hyvinvoinnin edistämistä (Räty ym., 2014).

Karppisen (2005) tutkimuksen mukaan erityisen tuen oppilaat kokivat elämyspedagogiikan lisäävän omaa kehittymistä, vuorovaikutustaitoja sekä kouluviihtyvyyttä. Elämyksellinen opetus toimii Karppisen (2005) mukaan hyvin kuntouttavana kasvatuksena, syrjäytymistä ehkäisevänä toimintana sekä koulumotivaation lisääjänä. Opetussuunnitelma myös velvoittaa opettajia käyttämään elämyksellistä työtapaa oppilaiden kanssa, joten jokainen opettaja kokeilee elämyksellistä opettamista enemmän tai vähemmän. Elämyksellinen opetus saattaa alkuvaiheessa vaatia opettajalta enemmän aikaa ja panostusta, mutta oppilaan saamat hyödyt ovat sen arvoisia.