https://peda.net/id/c1f674ffad0 2021-05-04T21:44:28+03:00 https://peda.net/:static/533/peda.net.logo.bg.svg <div class="license">Tämän sivun lisenssi <a rel="license" href="https://peda.net/info">Peda.net-yleislisenssi</a></div> https://peda.net/id/c1f6e5c6ad0 2020-04-23T22:18:32+03:00 <p><b>Tikapuita pitkin</b><br/> <br/> Sattuman sanelemista teeläikistä syntyy kuva, mielen kuva. Kuvia limittäin, päällekkäin, kerroksittain.<br/> Tulevia, meneviä, elämän kerroksia. Mihin menet? Mistä tulet? Kotiin?<br/> Tikapuita pitkin, kiiveten ja pudoten, elämäni eläimet. Jälki on rosoista, karheaa, kulunutta, arvaamatonta ja likaistakin. Kuin menneet vuodet meissä.<br/> <br/> <br/> <b>Ovi auki</b><br/> <br/> Maalaan lasta sylistäni maailmalle. Kasvoillamme sanotut sanat, sanomattomat sanat, toteutuneet toiveet, toteutumattomat toiveet. Ovi on auki maailmaan, lapsen mennä ja vielä tulla takaisin.</p> <p>Teokseen olen käyttänyt aikakausilehdistä revittyjä ja leikattuja kuvia, tekstejä, vanhoja kirjeitä ja käytettyjä teepusseja. <br/> <br/> <br/> <b>Ota syliin</b><br/> <br/> Teoksessa Hilkka-mummin käsin kirjoittama Paula Haaviston runo Ota syliin. Runo repivyydessään koskettaa, ”orvon kukat on kukkia surun. Ota syliin.”</p> <p>Lisäsin teokseen kuvan kesäpaikastamme, jossa mäntymetsä ottaa parantavaan syleilyynsä meidät elämän kolhimat ja hoitaa höyhenen kevyiksi. Luonto parantaa ja inspiroi meitä kaikkia ympäri vuoden.<br/> <br/> <br/> </p> 2021-05-04T21:44:28+03:00