3. Vuorovaikutus ja kohtaaminen

Moduuli 3: Vuorovaikutus ja kohtaaminen

2024-10-04T13:43:11+03:00

Tässä moduulissa käymme läpi vuorovaikutuksen ja kohtaamisen teemoja, sekä elämänlaatuun ja suruun liittyviä asioita.

Oppimistavoitteet:

Pohdit kuinka kohdataan parantumattomasti sairas ihminen ja hänen läheisensä, sekä kuinka voi tukea palliatiivisen hoidon ja saattohoidon aikana.
Tunnistat ajatuksesi surusta ja surua kokevan ihmisen kohtaamisesta.
Pohdit elämänlaatuun ja kärsimykseen liittyviä ajatuksia, sekä toivon merkitystä.

3.1 Vuorovaikutus ja kohtaaminen

2024-10-08T10:05:09+03:00

Kohtaamisen hyödyt

Kuulluksi tuleminen vahvistaa mielenterveyttämme ja hyvinvointiamme. Kun tulemme kuulluksi, koemme olevamme tärkeitä ja hyväksyttyjä.
Kuunteleminen syventää ihmissuhteitamme. Kokemusten jakaminen ja asioiden pohtiminen yhdessä lisäävät keskinäistä luottamusta.
Kuulluksi tuleminen lisää itsemyötätuntoa. Suhtaudumme usein itseemme turhan ankarasti. Se, että joku toinen suhtautuu meihin lempeästi, auttaa suhtautumaan itseemme armollisemmin.
Kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen parantavat fyysistä terveyttämme. Lämmin, aito vuorovaikutus rentouttaa. Se laskee sydämen sykettä ja verenpainetta ja lisää mielihyvähormonien eritystä kehossamme.
Kuunteleminen lisää yhdenvertaisuutta ja osallisuutta. Aito kiinnostus toista kohtaan tarjoaa mahdollisuuden oppia uutta ja auttaa ymmärtämään erilaisuutta.

Lähde ja lisätietoa aiheesta MIELI ry:n sivuilta.

Lue lisää: Palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa olevan potilaan läheisten kohtaaminen ja tukeminen (HoTus, 2023)

Vuorovaikutus on aina molemminpuolista. Me pystymme tunnistamaan tilanteita, joissa olemme aidosti kohdanneet jonkun toisen.

Hyvän kohtaamisen jälkeen jää innostunut olo. Inhimillinen kohtaaminen tapahtuu tunnetason jakamisella. Kohtaamista tukevat rauhallinen ympäristö, yhteinen kieli, keskinäinen kunnioitus, luottamus ja avoimuus.

Katso video "Kuinka autat surevaa" (4 min). Pohdi videon kautta kohtaamisen teemaa.
Video on englanninkielinen, mutta videon kuvitus kertoo paljon vaikka et ymmärtäisikään kaikkea puhuttua.

https://www.youtube.com/watch?v=l2zLCCRT-nE

3.2 Kohtaaminen kriisin eri vaiheissa

2024-10-03T14:38:21+03:00

Dialogitimantissa on kiteytetty dialogisen vuorovaikutuksen keskeiset elementit.

KUUNTELEMALLA oppii uusia asioita ja saa uusia näkökulmia ja vahvistusta omalle ajattelulle. Sanonta ”meillä on kaksi korvaa ja yksi suu” avaa myös kuuntelun tärkeyttä. Usein kuuntelemista hankaloittaa omien kokemuksien puskeminen ajatteluun, omat ennakkoluulot, mielipiteet tai liialliset tulkinnat. Nämä olisi osattava neutralisoida kuuntelun ajaksi ja antaa mahdollisuus oppia tuntemaan toista.
KUNNIOITA on usealle astetta vaikeampia juttu. Vaikka olisit oppinut ensimmäisen säännön kuuntelusta, on hyvä pohtia ”kuuntelenko vastatakseni vai kuuntelenko ymmärtääkseni?” Usein sorrumme siihen, että kuuntelemme kyllä mitä toisella on kerrottavanaan, vain jotta voimme joko vasta-argumentoida tai vahvistaa omaa samankaltaista kokemuksia ja ajatuksia – toki niillä on paikkansa vuorovaikutuksessa. Kunnioituksella annetaan arvoa toisen ajatuksille ja läsnäololle.
ODOTA VUOROASI on hyvä kärsivällisyysharjoite. Vaikka joskus tekisi mieli puhua samantein kun saa mahdollisuuden, on hyvä mukautua tuettavan vauhtiin, antamalla tilaa hänen jatkaa tarinaa.
PUHU SYDÄMESTÄ: Kun olet keskittynyt aiempiin kultaisiin sääntöihin, ulosantisi on todennäköisesti myötätuntoista, ymmärtävää ja asioita eteenpäin vievää. Sydämestä puhuminen tarkoittaa, että on tärkeää olla oma aito itsensä.

Lähde: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito, William Isaacs (2001)

Kuuntelu näkyy ja tuntuu, kun keskitymme siihen mitä toinen juuri kertoo. Kun kysyt lisäkysymyksen tai tarkennat asiaa, tämä kertoo, että olet kuullut toista. Kysymysten kautta asiat avautuvat paremmin. Vaikka vastausta ei heti löytyisikään, kysymys jää mieleen ja vastaus voi löytyä myöhemmin. Vuorovaikutus ei tapahdu pelkästään sanojen välityksellä vaan luemme toistemme kehollisia viestejä. Yhdessä voi olla myös hiljaa, tilaa ei tarvitse täyttää puheella. Puhuminen voi auttaa tuettavaa jäsentämään tapahtunutta ja koettua. Toisaalta joku voi välttää puhumista välttääkseen oman tunnekuohun muiden edessä. 

Vaikeassa elämäntilanteessa olevan ihmisen kohtaamisessa vuorovaikutustaidot korostuvat. Mietimme esimerkiksi "miltä kuulostan?", "Mitä ilmeeni viestii?" "Mitä juuri nyt tarvitaan?"
On hyvä huomioida myös se, että sairastunut ja läheinen voivat työstää eri tunteitaan eri aikoina. Kuolemaa lähestyvä ihminen on jo voinut sopeutua kuolemaansa ja on rauhallisin mielin. Pelot ja kiukut on työstetty jo aiemmin. Läheisille sen sijaan kuoleman lähetyminen voi olla tunnetasolla raskain aika. Tämä tuo perheen sisäisiin keskusteluihin erilaisia ilmiöitä. Tukihenkilönä on hyvä valmistautua siihen, että yhdellä tapaamisella voi kohdata hyvin eri tunnetiloissa olevia ihmisiä.

Tunteet ja tunnetaidot

2024-10-03T14:35:41+03:00

Tunteet, järki ja empatia ovat toisiaan tukevia asioita. Sekä tunne, että järki ovat asioita, jotka vaikuttavat päätöksentekoon. Empatia on elinikäistä oppimista. Tunteet nousevat monesti pintaan silloin, kun syntyy ymmärrys siitä, mistä muuttuneessa tilanteessa kyse, mihin kaikkeen se vaikuttaa ja mitä kaikkea se tarkoittaa yksilöllisessä elämäntilanteessa. Tunteet voivat myllertää – ja tunteita voi hetkittäin olla vaikea kestää. Myös keho reagoi ja psykosomaattiset oireet ovat mahdollisia.  Aluksi omat reaktiot muuttuneeseen tilanteeseen ja tunteisiin eivät aina ole hallinnassa. Moni haluaa vaikuttaa siihen, kenelle tunteet saavat näkyä ja minkälaisen tilanteen kokee turvalliseksi. Tukihenkilönä kohtaat monenlaisia tunteita.

Kuoleman lopullisuus heilauttaa elämänhallinnan tunnetta, turvallisuuden tunnetta ja myös perustarpeiden täyttymisen tunnetta. Olemme tottuneet siihen, että elämä ja tapahtumat ovat hallinnassamme. Kuoleman lähestyessä joudumme luopumaan ja siihen liittyvä psyykkinen työ voi joskus olla vaikeaa. Mitä pidempään on sairastanut, sen enemmän mieli on ehtinyt jo työstää myös kuolemaa. Silloin psyykkinen työ ei vaadi niin paljoa voimavaroja, ja ihminen pystyy keskittymään jäljellä olevaan elämään rauhallisemmin ja säilyttämään elämänhallinnan tunnettaan suhteessa pienempiin arkisiin asioihin, vaikka ei enää koko elämään sinänsä.

Tunnetaidot ovat taitoja ilmaista itseään, tiedostaa omia tunteita sekä kykyä säädellä tunteita. Tunnetaitoja voi kehittää läpi elämän. Tukihenkilön on tärkeää tunnistaa tunteita, omia ja toisen tunnetaitoja ja käyttää niitä hyödyksi kohtaamisessa. Tämän kautta ymmärrämme paremmin myös sairauden vaikutuksia elämänkulussa ja ihmissuhteissa. Ymmärrämme, miksi reagoimme tietyllä tavalla tai miksi toinen reagoi asioihin jollakin voimakkuudella – omista tunnetaidoista käsin.

3.3 Saattohoidon tukihenkilön rooli

2024-10-08T10:14:48+03:00

Saattohoidon tukihenkilön tärkein rooli on rinnalla kulkeminen silloin, kun tuettavan tai tämän läheisen sairaus on todettu parantumattomaksi. Joskus elämää voi olla vielä pitkästi jäljellä ja tukisuhteesta ehtii kehittyä läheinen. Tukihenkilöt mahdollistavat sairastuneille ja heidän läheisilleen hetkiä, jolloin he voivat hengähtää ja keskittyä pieniin, merkityksellisiin asioihin siinä hetkessä.

Tukihenkilöillä on valmiudet ja taidot keskustella sairauteen ja kuolemaan liittyvistä asioista – silloin, jos tuettava niin haluaa. Keskustelu ei kuitenkaan pyöri vain sairauden ja kuoleman ympärillä vaan tukihenkilön kanssa jaetaan arjen iloja ja suruja. Tukihenkilö voi esimerkiksi keskustella, kuunnella, lukea kirjaa, katsella valokuvia tai pelata korttia yhdessä tuettavan kanssa. Rooli vaihtelee tilanteen mukaan. Joissain tapauksissa saattohoidon tukihenkilö on paikalla viimeisinä hetkinä, ja silloin ehkä ollaan vain hiljaa vieressä ja myös läheisten tukena. Tärkeää on, että tuettava kokee, ettei hän ole yksin. Tukihenkilön rooli korostuu etenkin silloin, jos tuettavalla ei ole läheisiä rinnallaan.

Huomaammeko kaikkia viestejä?

Meillä kaikilla on joskus hetkiä, jolloin emme jaksa kuunnella ja keskittyä toisen asioihin. Silloin voi vaikka sopia, että palataan asiaan myöhemmin. Mielemme laukkaa välillä niin menneessä kuin tulevassa. Välillä taas muiden seurassa tulee vajonneeksi omiin ajatuksiin ja huoliin tai sitten miettii mitä sanoisi seuraavaksi. Sanattoman ja sanallisen viestinnän ristiriitaisuus voi hämmentää – edesauttaa vääriä tulkintoja. Tässä ja nyt olemista auttaa tietoinen keskittyminen ja tarkkaavaisuuden lisääminen juuri tähän hetkeen ja siihen, mitä siinä tapahtuu.

Saamme olla eri mieltä asioista ja silti voimme kohdata toisen. Olemme myös valmiita oppimaan ja joskus muuttamaan omia käsityksiämme. Arvostusta on myös se, että emme yritä tietää toisen puolesta. Kunnioituksen saamisen keino on kunnioittaa itse muita. On myös hyvä muistaa, että välillä asioita vain menee ohi. Ihmismieli on vilkas ja prosessoi usein montaa päällekkäistä asiaa – kannattaa muistaa itsemyötätunto ja armelias asenne itseään kohtaan myös tukihenkilönä.

Tunteiden kehollisuus, nimeäminen ja luonne

2024-10-03T13:59:15+03:00

Hannele Arvekari (toimintaterapeutti, ratkaisukeskeinen terapeutti ja erityistason seksuaaliterapeutti) kertoo videolla tunteiden kehollisuudesta, nimeämisestä ja tunteiden luonteesta.

Katso video (6 min).

https://www.youtube.com/watch?v=GQfozC8CGWY

Elämänlaatu ja kärsimys

2024-10-03T14:42:32+03:00

Kuoleman lähestyessä ihminen voi olla tuskainen ja ahdistunut ilman, että hän osaisi kertoa syytä mielialalleen. Koko oleminen voi tuntua merkityksettömältä ja hän voi tuntea olonsa hyvätyksi. Kokemus siitä, että kukaan ei ymmärrä, mitä ihminen käy läpi, on ymmärrettävää. Tällaisessa tilanteessa puhutaan eksistentiaalisesta kärsimyksestä – kokonaisvaltaisesta kokemuksesta, jonka ytimessä on oivallus siitä, että kaikki on loppumassa. Kuoleva ihminen näkee ja kokee, Kuinka oma keho heikkenee ja sairaus etenee. On jätettävä jäähyväisiä ja luovuttava pala palalta omasta elämästään. Pelko kivuista ja oman elämän hallinnan menettämisestä on monen mielessä. Kuoleva ihminen pohtii tätä hetkeä, mutta myös kuoleman jälkeistä aikaa. Ihminen etsii sisäistä rauhaa.

Tukihenkilönä sinulla ei tarvitse olla vastauksia, mutta voit olla rinnalla näiden kysymysten ja pohdintojen äärellä. Ehkä voit esittää kysymyksiä: mitä itse ajattelet, mikä on kaiken merkitys? Voit auttaa ihmistä löytämään itsestään toivoa ja voimaa, jonka avulla eksistentiaalista kärsimystä voi olla helpompi sietää. Herkkyys, empatia ja kyky kuunnella ovat tärkeitä tyäkaluja kärsimyksen kohtaamiseen.

Suru

2024-10-08T11:30:47+03:00

Nykyteorioiden myötä ei enää rajoiteta sitä, mikä on normaali suruaika, mitä on surutyö tai pitääkö surusta koskaan toipua. Myöskään tukihenkilönä meidän tulee osata kunnioittaa ihmisten yksilöllistä surua, sen kestoa ja ilmenemismuotoja.

Surra voi hetkisen, tai koko lopun ikänsä, sekä kaikkea tältä väliltä. Uudet surut voivat nostaa vanhoja suruja pintaan. Tässä kohtaa on hyvä hetki keskustellen selvittää, mitä kokemuksia ryhmässä on siitä, kuinka suru vaikuttaa ihmisen identiteettiin ja ymmärrykseen siitä kuka on (ja muuttuuko tämä vielä vuosien myötä). Samalla voidaan selvittää mitä suru voi tehdä ihmisen elämässä ja miten suru voi vaikuttaa tulevaisuuden suunnittelemiseen. Onko hyvää surua?

Miten tukihenkilönä lohdutan surevaa?
Tukihenkilön tehtävä ei ole ratkaista surau eikä kääntää surevan ajatusmaailmaa kohti uutta toivoa. Tunteita ei tarvitse muuttaa, surevaa ei tarvitse yrittää piristää. Menetyksen tunteelle tulee antaa tilaa ja lupa tulla. Surevan kanssa voi miettiä mikä juuri nyt on tärkeää tai lohdullista, mikä ehkä kannattelee tästä eteenpäinkin?

Lue lisää surusta täältä

Surevan kohtaamisesta voit lukea lisää täältä.

Tunteiden tarttuminen ja niistä irrottautuminen

2021-10-18T17:43:58+03:00

Hannele Arvekari (ratkaisukeskeinen erityistason terapeutti) kertoo videolla tunteiden tarttumisesta ja kuinka voimme oppia irtautumaan niistä. Katso video (5 min).

https://www.youtube.com/watch?v=1ZCJ8MmWv34

Tiivistetysti

2024-10-03T14:05:47+03:00

Ihmisen tuen tarve on yksilöllinen ja muuttuu sairauden eri vaiheissa.
Valmistaudu kohtaamiseen huolella. Varaa aikaa, rauhallinen tila ja valmistaudu olemaan läsnä.
Keskustelu etenee ja toteutuu AINA tuettavan ehdoilla!
Kohtaamiset herättävät monenlaisia tunteita. Jos tuettavan asiat jäävät mieleesi, on hyvä kertoa kokemuksesta viipymättä oman syöpäyhdistyksen vapaaehtoistoimintaa ohjaavalle henkilölle tai ottaa asia puheeksi toiminnanohjauksissa.
Tukihenkilön parhaat työkalut ovat "pieni suu, suuret korvat, tuntosarvet ja sydän".