https://peda.net/id/c08f4792f83 2022-06-30T09:06:16+03:00 https://peda.net/:static/532/peda.net.logo.bg.svg <div class="license">Tämän sivun lisenssi <a rel="license" href="https://peda.net/info">Peda.net-yleislisenssi</a></div> https://peda.net/id/f875d0acf83 2022-06-30T12:56:01+03:00 <p><strong>TUNTITEHTÄVÄ MAALISKUUSSA: SADE KOLMELLA TAVALLA</strong></p> <p>Vaihe vaiheelta tehtävässä kirjoitettiin 5 min. jokaisesta allaolevasta aiheesta, sytykkeestä:</p> <ol> <li>ihana sade</li> <li>inhottava sade</li> <li>neutraali sade ilman suuria tunteita</li> </ol> <p>(oppaasta Vainikkala: Kirjoittajakurssikirja. 2022.)</p> <p> </p> <ol> <li>ihana sade</li> </ol> <p><br/> Lämmin, lempeä sade valuu Kaarinan kasvoille. Tuoksut voimistuvat. Maan hedelmällinen</p> <p>tuoksu yhtyy sireenin kukkien yltäkylläisyyteen. Hitaasti tippuvat pisarat kuin enkelkuoron</p> <p>sopraanojen taivaallinen sointi. Kaarina näkee pisaroiden kauneuden päivänkakkaran</p> <p>kukassa. Sydän sykkii vesivanojen tahtiin. – Mape –</p> <p><br/> <br/> Sade ropisee Maijan sadetakin huppuun, se kuulostaa kivalta. Maija juoksee lelulaatikolle ja valitsee punaisen ämpärin, ”nyt äkkiä rännille,<br/> <br/> ennen muita”. Saappaat lätsähtävät kivasti lätäköihin juostessa. Hän ehtii työntää oman ämpärinsä rännin alle ensin. Rännistä syöksyy kovalla<br/> <br/> vauhdilla sadevettä, kuin vesiliukumäestä. Ämpäri täyttyy hetkessä. Maija kaataa täyden ämpärillisen vettä vieruskaverin niskaan. Maija kuulee<br/> <br/> kun joku kauempana huutaa hänelle, mutta hän keskittyy ihanaan sateen ropinaan hupussa. Kuravaatteissa tulee kuuma, hän vetää hupun<br/> <br/> päästään ja työntää paljaan päänsä rännin alle. – Teija –</p> <p> </p> <p>Ulla kulki hiljaista katua, lämmin kesäsade ropisi pehmeästi hänen sateenvarjoonsa. Sade oli tehnyt kadulle lammikoita, Ullan varpaat<br/> <br/> kastuivat keveissä kesäsandaaleissa. Hän nautti sateen ropinasta ja märistä punakyntisistä varpaistaan. Sade tuoksui ja tuntui niin hyvälle,<br/> <br/> pitkän kuivan jakson jälkeen. Ulla sulki sateenvarjonsa ja antoi sadepisaroiden kastaa hänen kukallisen kesämekkonsa ja kultaiset kiharansa.<br/> <br/> Ripsiväri valui ruskettuneille poskille, Ulla ei antanut sen pilata nautintoaan, vaan otti iloisesti muutaman tanssiaskeleen. – Sirkku -</p> <p> </p> <ol start="2"> <li>inhottava sade</li> </ol> <br/> <br/> <p>Tuuli paiskaa raskaat sadepisarat kultapalloja vasten. Varret taipuvat, kukat kaatuvat.</p> <p>Kaarinan viha nousee. Mustat pilvet nostavat muiston. Pienenä tyttönä Kaarina istui veneessä</p> <p>äidin kanssa. Mustat pilvet aukenivat, myrsky jylisi. Kaarina pelkäsi. Vesi tulvi veneeseen. Se kaatui. Sade yltyi. Mihin äiti katosi? – Mape -</p> <p> </p> <p>Ullan kesä oli ohitse, syyssade piiskasi ikkunaa ja mieli oli apea. Hän mietti mennyttä kesää ja kirosi</p> <p>mielessään kylmän ja pimeän sateen. Kesäinen sade oli enää häviävä muisto. Ulla tiesi, että pian</p> <p>sade muuttuisi rännäksi, jäätävän kylmiksi ja suuriksi jalkaräteiksi. Hän painoi kasvonsa tyynyyn ja</p> <p>itki. Lämpimät kyyneleet toivat mieleen kesän sateineen, kuinka erilaista sade oli silloin ollut ja</p> <p>kuinka hän kylmää syyssadetta vihasikaan. Edessä oli talvi lumisateineen. – Sirkku -</p> <p> </p> <ol start="3"> <li>neutraali sade ilman suuria tunteita</li> </ol> <p><br/> Sade kastaa maan, antaa kasvulle voiman. Ulla pukeutuu keltaiseen sadetakkiin ja keltaisiin</p> <p>saappaisiin. Kadulla kulkee sankoin joukoin erivärisiä sateenvarjoja ja sade ropisee niiden jokaisen</p> <p>pintaan. Ulla jätti varjonsa kotiin ja nostaa sadetakkinsa hupun päähänsä, suojatakseen kiharansa</p> <p>sateelta. Hän miettii kulkiessaan, kuinka paljon helpompi on kulkea ilman varjoa. Sade yltyy ja Ullan matka jatkuu. – Sirkku -</p> <p> </p> <p> </p> <p><strong>Tarinoita samasta päähenkilöstä (katkelmia pidemmistä teksteistä)</strong></p> <p> </p> <p>Kaikki kirjoitustehtävät voi aloittaa puhtaalta pöydältä tai sitten monilla tehtävillä voi rakentaa samaa maailmaa ja päähenkilöä. ”Aron” katkelmien päähenkilö on Rissanen.</p> <p> </p> <p>Rissanen hakeutui omalle paikalleen ikkunapöydän kulmaan. Tässä hän istui aina, kun Monttuun piistäytyi. Omalla paikallaan, kuten muutkin<br/> <br/> kanta-asiakkaat. Aika usein kööri kokoontuikin kun sitä tarkemmin ajatteli. Oli tiistain maailmanparannusilta, vapaavuoropalaveri, viikonlopun<br/> <br/> suunnitteluseuran istunto perjantaisin, saman porukan palautekeskustelu maanantaisin. Välillä vapaamuotoisia illanviettoja ilman otsikkoa.<br/> <br/> Nimeämällä tapaamisiin saatiin kuitenkin merkitystä, ryhtiä ja rytmiä. – Aro -</p> <p>-------------------------</p> <p>Keskiviikkona klo 13.00 Rissanen seisoi risteyksessä ja tuijotti punaisena ilkkuvaa liikennevaloa. Kukaan ei mennyt minnekään, mitenpä olisi,<br/> <br/> tyhjällä kadulla. Hänen naamansa muuttui yhä punaisemmaksi ja saavutti värikylläisyyden huipun juuri, kun valo vaihtui vihreäksi.</p> <p>- Perkele!</p> <p>Kämmenen kokoinen räntäläimäre lätkähti Rissasen naamalle.</p> <p>Viisi minuuttia myöhemmin Rissanen astui lähes tyhjään pankkisaliin ja suuntasi vapaalle tiskille.</p> <p>- Onko teillä vuoronumero? – Aro -</p> <p>--------------------------</p> <p>Rissanen avasi oven epäröiden.</p> <p>- Olen televisiolupatarkastaja Outi Nenonen, tässä korttini. Tietojemme mukaan tässä osoitteessa asuu Martta Rissanen. Hän ei ole lunastanut<br/> <br/> TV-lupaa kahteen vuoteen.</p> <p>- Te ja teidän tietonne...</p> <p>- Äitini kuoli kolme vuotta sitten, eikä vastaisuudessakaan aio lunastaa lupia. Hän on jo sellaisten ulottumissa. Ihmeesti niitä kiinnostuneita<br/> <br/> tahoja &quot;tietoineen&quot; ilmestyykin ovelle, kun asianomainen on kuollut. Lehtimyyjästä kukkakauppiaaseen ja kerho-ohjaajaan. Aktivoimassa<br/> <br/> kaikki. Kiinnostuisivat elävistä, olisi vähemmän yksinäisyyttä.  – Aro –</p> <p> </p> <p> </p> <p> </p> <p><strong>Tarinoiden alkuja</strong></p> <p> </p> <p>Miten voikin marraskuu olla niin kalsea ja pimeä. Viima puhaltaa mereltä luihin ja ytimiin. Hän yrittää nostaa harmaan takin kauluksia<br/> <br/> tiukemmin pystyyn ja ohuissa kengissään välttää sohjoa. Ellei pidä varaansa, saa ohi ajavilta autoilta jääkylmän tervehdyksen, joka kastelee<br/> <br/> hiusrajaan saakka. Lopulta hän pääsee kahvilan ovelle ja astuu vaatteitaan ravistellen sisään valoisaan, pullantuoksuiseen lämpöön. Tuttu<br/> <br/> myyjä tervehtii tiskin takaa. Vitriinit notkuvat herkkuja ja iltapäivälehtien lööpit kirkuvat taas jonkun nuoren miesjoukon väkivaltaisista<br/> <br/> edesottamuksista. Tyhjiä pöytiä, tuntuu olevan vähän väkeä liikkeellä. – mt-</p> <p> </p> <p> </p> <p> </p> <p>Silja istuu kauan katsellen järvelle. Miten hyvä päätös oli lunastaa tämä mökki, Mansikkapaikka. Vaikka onkin ollut melkoinen työleiri. Mutta<br/> <br/> ranta on kaunis ja elämä hymyilee tänään. Silja vie tarjottimen tupaan ja valitsee tuomastaan kirjapinosta kaikkein ohuimman. Jaksankohan<br/> <br/> keskittyä, hän miettii. Hän taiteilee itsensä riippumattoon ja sulkee silmänsä kuunnellen tuulen leppeää suhinaa rannan puissa. Aurinko<br/> <br/> lämmittää poskea. – mt-</p> <p> </p> <p> </p> <p> </p> <p><strong>Runoja </strong></p> <p> </p> <p>auringon säteet</p> <p>pisaroissa oksilla,</p> <p>helmikuun aarre</p> <p>--------------------------------</p> <p>ilma helisee</p> <p>kuuletko kevään äänen</p> <p>joutsenet täällä</p> <p>---------------------------------</p> <p>Syntymäpäivä,</p> <p>vuodetko ratkaisevat</p> <p>viisauden määrän,</p> <p>vai eletty elämä?</p> <p>Minä keskeneräinen.</p> <p>-mt-</p> <p> </p> <p><strong>Ensi viikolla</strong></p> <p> </p> <p>Kuin painava kivi, raskas taakka rinnassani. Uskollinen ystävä oli kuollut. Muistona sen lämpö</p> <p>sylissäni, samettiset korvat sormieni alla. Punainen, polttava ikävä. Surujen muuri avautui,</p> <p>nosti pintaan aikaisempien menetysten surut kuin valamerien pyörteet. Kesällä se tapahtui.</p> <p>Nyt olet koirien taivasten lempeillä niityillä leppäkerttujen kanssa.</p> <p> </p> <p>Onnen ei seitsemäs, vaan yhdeksäskymmenesyhdeksäs taivas avautuu eteeni. Ensi viikolla</p> <p>riemun hetki koittaa. Haen koiranpennun kotiin. Nyt jo tunnen sen silkkisen turkin, haistan</p> <p>pennun makean hengityksen, kuulen pikkuista haukuntaa. Kuin maaliskuinen iltarusko</p> <p>kaikissa lempeissä väreissään on tämä uusi rakkaus. Ilo herättää aikaisemmat ilot. Kesäloman</p> <p>alku, lapsenlapsen syntymä, nuoruuden rakastuminen. Koen ne kaikki uudelleen. Surun ja</p> <p>kaivaukseen syvyydet peittyvät jäähän, muuri rakentuu niiden ympärille. Luomakunnan hyvyys ja laupeus ympäröivät minut. <br/> <br/> – Mape –</p> <p><strong><br/> Kotiin</strong></p> <p> </p> <p>Kaarina kulkee portista. Tuuli tarttuu hiuksiin. Tuomen tuoksu herättää muistot.</p> <p> </p> <p>Kaarina pelkää. ”Kotiin! Lapsi on yksin.” Kyyneleet valuvat, ahdistus painaa hauraan naisen</p> <p>ryhdin yhä kumaraisemmaksi. Hän kävelee nopeasti. Ohut takki päästää viiman iholle. Kiire,</p> <p>kiire… Kotona pieni tyttö itkee äitiä.</p> <p> </p> <p>Samanlaisena toukokuun päivänä Kaarina imetti vauvaa. Isoveli Markku leikki pihassa.</p> <p>Yhtäkkiä poikaa ei näkynyt. ”Markku!” huuteli Kaarina. Kaikki etsivät poikaa; Kaarina, Timo,</p> <p>tutut, ventovieraat.</p> <p> </p> <p>Pelon ja toivon kiikkulauta. Missä oli viisivuotias lapsi? Hän uinui lammen pohjassa laineiden</p> <p>liplatuksessa.</p> <p> </p> <p>Kaarina näkee vaaleahiuksisen olennon. ”Suojelusenkeli.” Kaarina kuiskaa helpottuneena.</p> <p>Vartalo suoristuu ja ryppyiset kasvot hymyilevät. Enkeli tarttuu Kaarinaa kädestä. ”Mennään takaisin hoivakotiin. Palelet.”<br/> <br/> – Mape -</p> <p> </p> <p><strong>Eliise tarttuu toimeen</strong></p> <p><strong> </strong></p> <p>Eliise oli juuri käymässä nukkumaan, hän haukotteli, sammutti tv:n ja käveli kohti makuuhuonetta.</p> <p>Silloin hän näki sen ikkunasta, auton valo pilkotti metsätieltä. Hän lähti varovaisin askelin kohti</p> <p>ovea, matkan varrella hän avasi vaatehuoneen oven ja otti vaatehuoneesta pesäpallomailan. <br/> <br/> Kukaan jolla on puhtaat jauhot pussissa ei tule ilmoittamatta tähän aikaan kylään, hän ajatteli. Hän <br/> <br/> ei ollut koskaan lyönyt ketään, mutta maila toi turvallisuuden tunnetta. Tällä minä mäjäytän, hän ajatteli.<br/> <br/> - Teija -</p> <p> </p> <p> </p> <p><strong> </strong></p> <p><strong>Kotitehtävänä syntynyt runo. </strong></p> <p><strong> </strong></p> <p>Kirjoita ylös:</p> <ul> <li>yksi lintulaji 2) jokin kone 3) jokin asia, joka on vettä</li> </ul> <p>Kirjoita runo, jossa nuo kolme asiaa esiintyvät.</p> <p>Tehtävä liittyi muutaman viikon jaksoon, jonka aikana kirjoitimme runoja ja puhuimme runouden tunnusmerkeistä. Tehtävänantoja saa rikkoa, joten joku saattoi kirjoittaa runon sijaan pienen tarinan.</p> <p> </p> <p> </p> <p> </p> <p class="left center">Lintuemo</p> <p class="left center">Astun miinakentälle</p> <p class="left center">nimeltä koti.</p> <p class="left center">Vältän vaaran paikat</p> <p class="left center">nipin napin.</p> <p class="left center">Räkättirasta minussa saa vallan.</p> <p class="left center">”Joo, joo me siivotaan”</p> <p class="left center"> </p> <p class="left center">Helpompaa olisi saada jääpalat säilymään vedenkeittimessä,</p> <p class="left center"> </p> <p class="left center">ehkä oppivat kun lentävät pesästä.</p> <p class="left center"> </p>  - Teija -<br/> <p> </p> <p> </p> <p><strong><br/> <br/> Tuntitehtäviä kirjoittamiseen liittyvistä aiheista (kirjoita 5 min. jokaisesta)</strong></p> <p> </p> <strong>1. Personoi kynä (kirjoita kynästä kuin sillä olisi oma persoona)</strong><br/> <br/> Olen kirjoittajan työkalu, orja. Piirrän paperiin merkkejä käskystä,<br/> <br/> tahtomattanikin. Minuun syötetään uutta raaka-ainetta tarvittaessa. Olen<br/> <br/> kirjoittajan väsymätön yhtiökumppani, ilman minua ei ole kirjoittajaa ja<br/> <br/> ilman kirjoittajaa minä olen työtön. Minut on valettu muovista ja<br/> <br/> metallista, tehty kestämään ja tottelemaan. Välillä väsyn kirjoittajan<br/> <br/> liian lujaan otteeseen ja napsautan terän poikki, jotta saan hetken<br/> <br/> hengähtää. Kiivaimman kirjoitusvimman koittaessa, joudun todella koville<br/> <br/> hikisen käden puristeessa. <br/> <br/> - Sirkku- <br/> <br/> <strong><br/> 2. Kirjoittajan vapaus</strong> <p>Kirjoittajalla on sanat ja vapaus sanojen järjestelyyn. Hän piirtää sanoja<br/> <br/> peräkkäin, erittelee niitä välimerkein ja pyyhkii välillä pois, hänellä on<br/> <br/> siihen vapaus. Kirjoittajan vapaus on rajaton, mutta rohkeuden puute voi<br/> <br/> estää kirjoittajaa käyttämästä vapauttaan. Vapauden harjalla, tuulen<br/> <br/> puhaltaessa innosta punehtuneita kasvoja, kirjoittajan vapaus on rajattomin.</p> <p> - Sirkku - <br/> <br/> </p> <p> </p> <strong>3. Kirjoittajan rajat</strong><br/> <p>Kuka kirjoittajalle asettaa rajat, hän vai maailma? Vapaassa maailmassa<br/> <br/> kirjoittajan rajat ovat kaukaiset ja vapaus luvallista ja lempeää, mutta<br/> <br/> suljetussa maailmassa kirjoittajan rajat ovat ahtaat. Ahtaiden rajojen<br/> <br/> kirjoittaja kirjoittaa asetettujen rajojen puitteissa, mutta kun kukaan ei<br/> <br/> näe, hän kaataa mielessään kaikki rajat ja kirjoittaa kuin viimeistäpäivää.</p> <p> - Sirkku -</p> <p> </p> 2022-06-30T09:22:09+03:00