Kasvillisuusvuöhykeet

2023-11-15T08:56:45+02:00

Teksti

Kasvillisuusvyöhykkeet

Maapallon kasvillisuusvyöhykkeet myötäilevät jonkin verran lämpövyöhykkeiden ja ilmastoalueiden rajoja. Eniten kunkin alueen kasvillisuuteen vaikuttavat alueen lämpötila, sademäärä ja maaperä.

Sademäärään vaikuttavia tekijöitä ovat alueella vallitsevat tuulet, vuoristot ja merivirrat. Näiden tekijöiden merkityksen voi havaita parhaiten esimerkiksi Perun kohdalla. Kun Andeilla on vuoristokasvillisuutta, niin vuoriston länsipuolella on aavikkoista aluetta ja itäpuolella puolestaan sademetsää.

Etelä- ja Pohjois-Amerikka ovat kasvillisuudeltaan monipuolisia alueita. Oheisessa kartassa on kuvattu kasvillisuustyyppien esiintymistä Amerikassa. Ihminen on monin paikoin kaatanut metsiä, joten kartta osoittaakin erityisesti sen, millaista kasvillisuutta alueella olisi luonnonolojen perusteella ilman ihmisen vaikutusta.

Tundra

Pohjois-Amerikassa, Kanadan ja Alaskan pohjoisosissa, on tundraa.

Tundraksi kutsutaan kylmällä vyöhykkeellä vallitsevaa kasvillisuusaluetta, jossa kasvaa varpuja, sammaleita ja jäkäliä.

Tundralla on kasveille ankarat olosuhteet, kun tuuli ja lumi painavat niitä ja lumeton kausi on lyhyt.

Kesällä suurina parvina esiintyvät hyönteiset, muun muassa hyttyset, houkuttelevat alueelle paljon muuttolintuja etelämpää.

Pohjois-Amerikan tundran eläimiä ovat hanhet, myyrät, tunturipöllö ja Jäämeren reunalla elävä jääkarhu.

Havumetsä

Havumetsää on Pohjois-Amerikan pohjoisosissa ja Tyynenmeren rannikolla.

Havumetsien alueella on pitkä ja luminen talvi ja sateiset kesät, mikä luo sopivat olosuhteet yleisille havupuille, kuten männyille ja kuusille.

Havupuita hyödynnetään paperiteollisuuden raaka-aineena.

Suomalaisen on helppo kuvitella millaisia Pohjois-Amerikan havumetsät ovat, vaikka Pohjois-Amerikan havumetsät eivät täysin samanlaisia olekaan. Pohjois-Amerikassa havumetsissä voi kasvaa esimerkiksi Suomessa piha-aitana tuttuja kanadantuijia.

Pohjois-Amerikassa havumetsissä elää monia meille tuttuja eläinlajeja: muun muassa karhuja, hirviä, tiaisia. Valkohäntäkauris ja kanadanmajava on tuotu amerikkalaisista metsistä Suomen luontoon riistaeläimiksi.

Kesävihannat lehtimetsät

Etelä-Amerikan Chilen eteläosassa ja Pohjois-Amerikan itäosassa on lauhkean vyöhykkeen alueita. Näillä alueilla on sataa melko paljon tai jopa runsaasti, joten lehtimetsien syntyminen on näillä alueilla mahdollista.

Koska talvet ovat melko ankaria, puiden on pudotettava lehdet talveksi. Näitä metsiä kutsutaankin kesävihanniksi lehtimetsiksi.

Pohjois-Amerikan kesävihannissa lehtimetsissä kasvaa monet jalot lehtipuut, kuten tammi, pyökki ja vaahtera. Puulajeja on monia. Sen huomaa parhaiten syksyn ruskan aikaan, kun puulajeissa on erivärinen ruska.

Aro

Aroilla kasvaa heinää, ruohoa ja joskus myös pensaita. Pohjois-Amerikan sisäosissa, Kalliovuorten itäpuolella on suuri heinäaro eli preeria. Aikoinaan näillä mailla laidunsivat biisonit, nykyään samoilla mailla viljellään maissia tai vehnää.

Etelä-Amerikassa aroa on pääosin Argentiinassa. Argentiinan aroa kutsutaan myös pampaksi. Pampan maaperä sopii hyvin viljelyyn. Kuiva ja viileä pampan alue toimii karjankasvatusalueena. Kostean pampan alueella voidaan viljellä vihanneksia ja viljaa.

Aro

Katselutila

Aavikko ja puoliaavikko

Pohjois-Amerikan lounaisosissa ja Andien länsipuolella on aavikkoa. Näillä alueilla sataa harvoin. Perun ja Chilen rajalla, Andien länsipuolella sijaitsevalla Atacaman aavikolla väitetään olevan alueita, joissa ei olisi satanut koskaan.

Etelä-Amerikan länsiosien aavikko on syntynyt, koska kylmä Perun merivirta viilentää ilmaa. Osa kosteudesta sataa tällöin merellä, eikä kosteutta riitä rannikolle asti.

Argentiinan eteläosassa on yksi maailman merkittävimpiin kuuluva aavikko, Patagonia, 670 000 neliökilometriä (2 kertaa Suomen kokoinen). Voisi luulla, että tällä alueella kosteutta riittäisi, mutta näin ei ole. Patagonia jää sadekatveeseen, kun Andit estävät Tyynenmeren kosteiden tuulten etenemisen alueelle.

Aavikoilla menestyvät ne kasvit, jotka ovat kehittäneet vedensäästökeinoja. Jotkut kasvit pystyvät varastoimaan vettä. Kaktukset ovat sopeutuneet elämään aavikolla vettä varastoivan varren, lehtien ja maanpinnan myötäisen juuriston avulla. Osa aavikon kasveista säätelee veden haihtumista esimerkiksi karvaisella varrellaan, jolloin karvat varjostavat lehden vartta ja keräävät mahdollista kastetta.

Aavikoilla viihtyvät muutamat matelijat ja jyrsijät. Koska aavikoilla on päivisin erittäin kuumaa, eläimet liikkuvat öiseen aikaan. Aavikoilla eläimien on pitänyt sopeutua myös hiekkamyrskyihin. Aavikon eläimet viettävätkin tarpeen tullen aikaansa koloissa ja luolissa.

Välimerenkasvillisuus

Välimerenkasvillisuutta eli nahkealehtistä kasvillisuutta on niin Välimeren ympäristössä kuin Kalifornian ja Keski-Chilen alueillakin.

Näillä alueilla kesät ovat kuumia ja kuivia ja talvet leutoja ja sateisia. Tästä syystä välimerenkasvillisuuden aluetta kutsutaan myös talvisateiden ilmastoksi. Tämä alueen kasveilla on nahkeat lehdet, joista haihtuu kuumassa vähemmän kosteutta.

Kaliforniassa ja Keski-Chilessä alkuperäinen nahkealehtinen kasvillisuus on monin paikoin hävinnyt viljelysten tieltä. Talvisateiden ilmastossa, jossa on lämmin kesä, viihtyvät hyvin sitrushedelmät ja viinirypäle.

Ainavihanta lehtimetsä

Yhdysvaltojen lounaiskulmassa, Floridassa, on koko vuoden melko lämmintä. Floridan niemimaan rannikkotasangolla onkin kostean ja lämpimän ilmaston ainavihantia lehtimetsiä. Ainavihanta tarkoittaa sitä, että puissa lehdet säilyvät vuoden ympäri. Tämä on mahdollista, sillä alueella ei ole viileää talvea.

Ainavihannissa lehtimetsissä on palmuja, erilaisia pinjamäntyjä ja sypressejä. Koska alue on kosteaa, siellä elää muun muassa paljon haikaroita ja sammakoita. Kosteimmilla alueilla on alligaattoreitakin.

Savanni

Etelä-Amerikassa savannia on pohjoisosissa ja pääosin Kauriin kääntöpiirin pohjoispuolella. Savanni syntyy Etelä-Amerikassa kuumalle vyöhykkeelle, jossa voidaan erottaa sadekausi ja kuivakausi. Kuivakausi kestää muutaman kuukauden.

Savannilla kasvaa ruohoa, heinää ja puita. Kuivakausi koettelee kasveja. Tällöin ruoho kuivuu ja puut ja pensaa pudottavat lehtiään. Rajujen ukkossateiden aiheuttamat tulvat ovat sadekaudella tuttu näky.

Monet luontodokumentit on kuitenkin kuvattu useimmiten Afrikan savanneilta, koska Etelä-Amerikan savannien eläimistö ei ole yhtä näyttävää.

Sademetsä

Sademetsät sijaitsevat päiväntasaajan lähellä, joten sademetsissä vallitsee ikuinen kesä. Sademetsässä kasvillisuus kohoaa tiheinä kerroksina kymmeniin metreihin, kun kasvit tavoittelevat valoa. Monipuolinen kasvillisuus mahdollistaa sen, että jopa puolet maapallon kaikista eläinlajeista elää sademetsissä.

Etelä-Amerikan Amazonian sademetsässä lämpötila vaihtelee läpi vuoden 25-27 asteen välillä. Tällä alueella auringon lämpösäteilyn määrä on suuri ja aurinko paistaa kohtisuoraan.

Kuten sademetsän nimikin sanoo, siellä sataa myös paljon. Amazonian alueella sademäärät vaihtelevat paljon, mutta keskimäärin vuodessa sataa pari kolme metriä, mikä on jopa 6 kertaa enemmän kuin Suomessa. Päivittäin sademetsissä saadaan iltapäivisin noin kello 15 pari tuntia kestävä rankkasade, koska aamupäivän aikana lämpötila on noussut ja kosteutta on ehtinyt haihtua pilviksi.

Linkkejä
Yle (Areena, 5 min)
Artikkeli (Yle, Amazon)
Lyhyitä esittelyjä, episodes 1-6, BBC:n Amazon-sarja
BBC WorldWide-pätkiä, esim. nro 3 Amazon
Karttaesityksiä Amazonaksesta

Vuoristokasvillisuus

Vuoristossa kasvillisuus vähenee ylemmäksi siirryttäessä. Vuoriston juurella voi olla jopa sademetsää. Kohti vuoren huippua liikuttaessa ilma viilenee, ja haihtunut vesihöyry muuttuu usvaksi tai pilviksi. Suuren kosteusmäärän vuoksi puhutaankin niin sanotusta pilvimetsästä, jossa viihtyvät isojen puiden rungoilla ja oksilla monia päällyskasveja eli epifyyttejä.

Lauhkealla vyöhykkeellä vuoriston kasvillisuus on lehtimetsää ja havumetsää. Havupuut tulevat toimeen viileämmissäkin olosuhteissa.

Vuoristokasvillisuudella tarkoitetaan vuorten huippujen läheisyydessä olevaa niukkaa kasvillisuutta. Vuoristokasvillisuutta on sekä Etelä- että Pohjois-Amerikassa vuoriston, Kordillieerien, alueella. Vuoristossa päivän ja yön lämpötilaerot ovat suuria. Iltapäivällä voi olla kuumaa ja vastaavasti yöllä viileää.

Vuoriston yläosissa viihtyvät erilaiset pensaat ja Etelä-Amerikan vuoristoissa ananaskasvitkin. Huipulla on mahdollisesti varpuja, lunta ja jäätä.