https://peda.net/id/b9040b18439 2025-06-07T14:44:05+03:00 https://peda.net/:static/543/peda.net.logo.bg.svg <div class="license">Tämän sivun lisenssi <a rel="license noopener" href="https://peda.net/info" target="_blank">Peda.net-yleislisenssi</a></div> https://peda.net/id/b9046933439 2019-07-09T17:46:10+03:00 Päivä Libby Hardingin elämässä<br/> <br/> 14-vuotias Libby Harding asuu karjatilalla Queenslandin osavaltiossa Australiassa. Lue, kuinka hän<br/> viettää tavallisen marraskuisen tiistaipäivän.<br/> <br/> Aikainen aamu<br/> Herään suunnilleen seitsemältä ja niin kuin aina, kylpyhuoneeseen on ruuhkaa. Minulla on neljä<br/> siskoa, ja meidän kaikkien pitää laittautua valmiiksi samaan aikaan. Vesi haisee taas oudolta. Kolmeen<br/> vuoteen ei ole satanut, ja kuten kaikki lapset Australian sisämaassa, me tiedämme, että meidän pitää<br/> säästää vettä. Me juomme suodatettua vettä ja käytämme vettä suoraan padosta peseytymiseen,<br/> pyykinpesuun, tiskaamiseen ja niin edelleen.<br/> <br/> Aamiaiseksi on maitoa ja paahtoleipää, jonka päällä on Vegemite-levitettä. Kouluun käveleminen kestää<br/> 30 sekuntia, koska me menemme tunnille rakennukseen, joka on aivan talomme vieressä. Olemme<br/> aina viitanneet tähän rakennukseen ’kouluna’, mutta se on oikeasti vain iso huone, jossa on sisällä<br/> kaikki opetukseen tarvittavat välineet. Meillä ei tietenkään ole koulupukuja, vaikkakin ensi vuonna kun<br/> menen sisäoppilaitokseen, minun pitää käyttää sellaista.<br/> Koulussa<br/> <br/> Laitan kuulokkeet päähän, kirjaudun sisään ja odotan historian tunnin alkua. Historian tunnilla<br/> on kahdeksan oppilasta. Me voimme puhua toisillemme ja opettajalle, joka opettaa meitä etänä<br/> radioyhteyden avulla kaupungista, mutta me emme näe toisiamme.<br/> Kello kymmeneltä äiti tulee luokkahuoneeseen. Hän on menossa kaupunkiin ja kysyy, tarvitsemmeko<br/> me jotain. On epätavallista, että hän on menossa, sillä me olemme jo käyneet kaupungissa tässä<br/> kuussa. Me asumme noin 300 kilometrin päässä lähimmästä kaupungista ja käymme ostoksilla vain<br/> kerran kuussa. Jos unohdamme ostaa jotain, meidän täytyy yleensä selvitä ilman sitä seuraavaan<br/> kertaan asti. Minulle ei tule yhtään ainutta asiaa mieleen, mutta 11-vuotiaalla siskollani Joeylla on pitkä<br/> lista valmiina: pääasiassa erilaisia makeisia!<br/> <br/> Lounasaika<br/> Syömme lounasta ilman äitiä – meillä on tänään makkaraa ja muusia. Isä kertoo meille, että<br/> yhtä koirista on melkein purrut käärme. Tilalla on paljon käärmeitä, ja niitä pitää aina varoa.<br/> Kerran kuningasruskeakäärme tuli sisään taloon yöllä, mutta onneksi yksi koirista tappoi sen.<br/> Kuningasruskeakäärmeet ovat todella myrkyllisiä. Käärme ei ole koskaan hyökännyt kenenkään meidän<br/> kimppuumme. Mutta olemme nähneet niitä paljon talossa ja sen ympärillä ja totta kai pensaikossa.<br/> Isä menee tarkistamaan sähköposteja. Meillä on ollut satelliittiyhteys nettiin pääsyä varten vähän yli<br/> vuoden ajan. Australia on niin valtava, että isoilla alueilla sisämaassa ei ole verkkoyhteyttä, joten kai me<br/> olemme onnekkaita, että meillä on internet. Mutta menen tuskin koskaan nettiin koulun ulkopuolella.<br/> Ei ole aikaa!<br/> <br/> Myöhäinen iltapäivä<br/> Minulla on vielä kaksi etätuntia iltapäivällä, mutta kello kolmelta me olemme valmiita. Haemme<br/> hattumme ja saappaamme talosta ja satuloimme hevoset. Hatut, koska tänään on yli 40 astetta<br/> ja saappaat käärmeiden takia. Meillä jokaisella on oma hevonen. Minun on nimeltään Cinnamon<br/> (Kaneli). Isä odottaa meitä pellolla. Meidän täytyy auttaa häntä siirtämään satoja vasikoita ennen<br/> auringonlaskua. Tästä tulee pitkä, kiireinen iltapäivä Cinnamonille ja minulle, ja juuri sellaisesta<br/> pidänkin. En voi kuvitellakaan asuvani missään muualla kuin tällä valtavalla tilalla sisämaassa. Isä on<br/> samanlainen. Hän sanoo, että se on meillä verissä. 2025-06-07T14:44:05+03:00