2.1. Kasvien lisääminen

Taustatietoa opettajalle suvullisesta lisäämisestä eli siemenlisäyksestä

2016-02-24T16:35:56+02:00

Siemenlisäys on ns. suvullista lisäämistä. Jokainen siemen sisältää perimää molemmilta vanhemmiltaan, joten vaihtelu jälkeläisissä voi olla suurtakin. Tätä voisi verrata vaikkapa samojen vanhempien lapsikatraaseen, missä jokainen lapsi muistuttaa hiukan vanhempiaan, mutta on kuitenkin erilainen kuin toiset sisarukset.

Siemenet kehittyvät vain pölyttyneeseen kukkaan. Pölytyksen voivat tehdä yleisimmin hyönteiset tai tuuli. Pölytyksessä siitepöly siirtyy heteestä emiin, kukka hedelmöittyy ja siemenet alkavat kehittymään. Kun hedelmöitys on tapahtunut, kukkaa ei enää tarvita, joten terälehdet ja heteet kuihtuvat pois. Siemenet alkavat kypsyä. Jotkut siemenet kehittyvät kostean hedelmän sisällä, esimerkiksi tomaatilla, toiset taas kuivassa siemenkotelossa, kuten unikolla tai akileijalla.

Kuivat siemenet ovat yleensä kovia, usein ruskean sävyisiä. Kun siemenet ovat kypsiä, siemenkota aukeaa ja siemenet pääsevät leviämään uusille kasvupaikoille.

Taustatietoa opettajalle kasvien suvuttomasta lisäämisestä: rönsyt, pistokkaat, jakopalat

2016-02-26T14:29:30+02:00

Suvuton lisääntyminen tarkoittaa sitä, että mukana ei ole sukusoluja (vrt. siemenlisäys), vaan lisääntyminen tapahtuu jostain emokasvin osasta. Tällöin kaikki jälkeläiset ovat geneettisesti samanlaisia, kuin emokasvi. Suvuton lisääminen on järkevää silloin, kun halutaan säilyttää jokin kasvi täsmälleen samanlaisena sukupolvesta toiseen. Esimerkiksi kasvin väri voi siemenlisäyksessä hiukan vaihdella, samoin monet muut ominaisuudet.

Suvullista lisäämistä kutsutaan myös kasvulliseksi, koska lisääminen tapahtuu kasvinosasta. Esimerkiksi juurenpala, versopistokas tai rönsy voidaan irrottaa emokasvista ja laittaa kasvamaan uudeksi kasviyksilöksi.

RÖNSYT
Helpointa lisääminen on rönsyistä. Esimerkiksi ukkomansikka tekee paljon rönsyjä, jotka on helppo irrottaa emokasvista ja laittaa juurtumaan uuteen kasvupaikkaan. Rönsyjä voi irrottaa ja istuttaa uudelleen alkukesästä syksyyn. Uusien taimien olisi kuitenkin hyvä ehtiä juurtumaan ennen pakkasien tuloa, joten elo-syyskuu on sopivaa aikaa tehdä tämä harjoitus koululla. Joskus rönsyt ovat hyvin kasvussa jo toukokuussakin.

JUURENPALAT
Perennoita voi myös jakaa tai ottaa niistä pieniä juurenpaloja. Koko kasvin jakaminen tapahtuu siten, että kasvi nostetaan juurineen maasta, juuripaakku jaetaan kahteen tai useampaan osaan käsin tai lapiolla ja näin saadut juurakot istutetaan uusille kasvupaikoille. Joskus riittää se, että kasvussa olevan kasvin juuripaakusta otetaan pala nostamatta koko kasvia maasta. Juurenpaloja voi ottaa miltei kaikista perennoista. Kuvassa Kalmojuuren juurakkoa.

PISTOKKAAT
Pistokaslisäys onnistuu paitsi perennoilla, myös joillain puuvartisilla kasveilla eli puilla, pensailla ja köynnöksillä. Pistokaslisäyksessä kasvista otetaan noin 5–25 cm pätkä versoa, joka pistetään tyviosastaan maahan. Kaikki kasvilajit eivät tee ns. jälkijuuria versoon, mutta yllättävän monella lajilla tämä onnistuu. Keväällä pistokkaiden ottaminen onnistuu Perinnepihalla daalialla tai pelargoneilla, syksyllä vaikkapa isomaksaruoholla. Lisää tietoa pistokkaista mm. virtuaalikylän verkkosivuilta: Pistokaslisäys

Tarhadaalia (Dahlia x hortensis)

Isomaksaruoho (Hylotelephium telephium)

Tietopohjaa opettajalle: perinnekasvien lisääminen

2016-02-26T13:56:41+02:00

Vanhoilla pihoilla kasvavien kasvien lisääminen ja jakaminen on tärkeää, koska se on ainoa keino saada vanhat kasvikannat säilymään. Maatiaiskasveissa on muuntelua kantojen sisällä, joten ne pärjäävät myös muuttuvissa olosuhteissa.

Monien perinnekasvien siemeniä ei saa siemenkaupasta. Niiden kantoja ylläpitävät puutarhaharrastajat, jotka tuottavat itse siemeniä ja vaihtavat niitä keskenään. Kasvit sopeutuvat sukupolvien kuluessa tiettyihin paikallisiin kasvuolosuhteisiin, joten pitkään samalla paikalla kasvaneet kasvit ovat voineet muuntua aivan omanlaisikseen. Tällaiset lajikkeet ja kasvikannat ovat varmempia ja kestävämpiä juuri siinä ympäristössä, kuin muualta tuodut lajikkeet. Perinteisesti alueella vuosisatoja viljellyt lajikkeet ovat alueelle sopeutuneita, mutta sisältävät myös huomattavasti monipuolisemman geeniperimän kuin pitkälle jalostetut lajikkeet.

Siemenlisäyksen ohella toinen tapa säilyttää vanhoja kasvikantoja on suvuton lisääminen, eli pistokkaiden, rönsyjen tai jakopalojen ottaminen. Suvuttomassa lisäämisessä uusien taimien perimä on sama kuin emokasvilla. Tällaisella lisäyksellä voidaan säilyttää joitain sellaisia ominaisuuksia, jotka siemenlisäyksessä voisivat muuntua, kuten vaikkapa erikoinen kukan väri.

Tehtävä 2.1.1. Siementen kylväminen

2016-02-26T14:20:06+02:00

Kasvien suvullinen lisääminen eli kasvien lisääminen siemenistä.

Siemen tarvitsee itääkseen kosteutta, ilmaa ja lämpöä. Jotkut siemenet tarvitsevat myös valoa, jotkut itävät pimeässä.

Suurin osa yksivuotisista kasveista ja nopeasti itävät monivuotiset perennat voidaan kylvää suoraan kasvupaikalle. Kylvön voi aloittaa keväällä kun maa on sulanut, hieman lämmennyt ja kuivahtanut. Rikkaruohot poistetaan, samoin monivuotisten rikkakasvien juuret ja maa tasoitetaan. Vaot tehdään sopivin välein. Isot siemenet kylvetään yksitellen ja pienet hajakylvönä. Vaikka esim. kukkaniityllä kasvit saavat kasvaa sekaisin, kannattaa siemenet kylvää vakoihin, jotta halutut taimet on helppo erottaa rikkakasveista ja niille on helppo antaa tarvittava alkuhoito.

Jotkut yksivuotiset ja useat monivuotiset kasvit on hyvä esikasvattaa lämpimissä sisätiloissa. Ikkunalauta, kasvihuone tai kasvilava sopivat esikasvatuspaikaksi. Kun yksivuotiset kukat esikasvatetaan, ne kukkivat aikaisemmin. Monivuotisten kasvien pikkutaimet puolestaan jäävät helposti isojen kasvien jalkoihin, ellei niitä ole esikasvatettu selviämään kilpailussa kasvutilasta.

Tarvikkeet:

Siemeniä, kylvöastioita, kasvualusta

Siemenet voi kerätä yksi- tai monivuotisista pihakasveista tai torituotteista (etenkin syötävillä kasveilla, kuten herneellä tai pavuilla). Vinkkejä helpoista siemenlisättävistä löytyy sivupalkista. Talviaikaan voi käyttää esimerkiksi erilaisista hedelmistä, kuten granaattiomenasta, passionhedelmästä, avokadosta ja sitruksista saatavia siemeniä. Oppilaiden on tärkeää nähdä mistä siemenet tulevat, mieluiten niin, että he itse löytävät ja tunnistavat siemenet elävästä kasvista tai kasvinosasta.
Kylvöastioissa kannattaa suosia kierrätysmateriaaleja. Kylvöjä voi tehdä itse koristeltuihin maitotölkkeihin, viilipurkkeihin, vessapaperirullien hylsyihin tai vaikkapa tyhjään kananmunankuoreen.

Ohjeet:

Valmistellaan kasvualusta: Käytössä voi olla valmista pussimultaa tai sekoituksessa voi käyttää vaikkapa oppilaitoksen oman kompostin/matokompostin tuotosta. Hyvässä kasvualustaseoksessa on kompostimultaa, turvetta ja hienoa hiekkaa. Kasvualusta sekoitetaan, jos tarpeen, ja kastellaan niin kosteaksi, että kun multaa puristaa kourassa, sieltä irtoaa muutama vesipisara. Kostutettu kasvualusta jaetaan kylvöastioihin ja tiivistetään kevyesti.
Kylvö: Siemenet kylvetään joko kasvualustan pinnalle, tai niille voi tehdä reiät vaikkapa lyijykynän terävällä päällä. Jokaiselle taimelle on jätettävä kasvutilaa, joten jo kylvövaiheessa jokainen siemen kannattaa kylvää erikseen. Siemenet peitetään niiden koon mukaisesti – suuret upotetaan hieman syvemmälle, pienet voi jättää kasvualustan pintaan. Kannattaa tarkistaa, itääkö siemen valossa vai pimeässä! Kylvön jälkeen kostutetaan kylvöksen pinta vielä sumupullolla suihkuttamalla. Muistetaan laittaa kylvöksiin nimilaput, joissa lukee kylvetyn kasvin nimi ja kylvöpäivä, haluttaessa myös kylväjän omat nimikirjaimet tai jokin muu tunniste.
Suojaus: Kylvöksen päälle asetellaan rei’itetty muovi. Astiaa ei saa jättää suoraan auringonvaloon. Jatkossa kylvöstä kastellaan vain tarvittaessa ja silloinkin varovasti, jotta siemenet eivät joudu liian syvälle tai ala homehtua. Muovi poistetaan heti kun siemenet ovat taimettuneet eli nousseet pintaan ja astia tuodaan valoon. Pikkutaimet eivät kuitenkaan pidä suorasta paahteesta.
Jatkokasvatus: Jos kasvualusta on ollut lannoittamatonta, lannoituksen voi aloittaa kun taimet ovat juurtuneet ja hyvässä kasvussa. Kun juuret ovat kasvaneet kasvualustan läpi eli näkyvät kun multapaakkua hiukan nostaa pois kasvatusastiasta, on taimet aika ruukuttaa isompiin kasvatusastioihin tai siirtää ulos kasvimaalle.

Tehtävä 2.1.2. Siementen kerääminen ja pussittaminen

2016-02-26T14:15:33+02:00

Pihoilla kasvavien perinnekasvien lisääminen ja jakaminen on tärkeää, koska se on ainoa keino saada vanhat kasvikannat säilymään. Siementen keräämisen voi aloittaa vaikkapa oman koulun pihalta, lähiympäristössä olevasta vanhasta pihapiiristä tai puistosta, luvan kanssa tietenkin, koska siementen kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin edes ns. joutomailta. Siementen keräämisen voi antaa myös kotitehtäväksi, jolloin saadaan laaja kirjo oppilaiden omien kotipihojen, naapuruston tai sukulaisten kasvien siemeniä.

Tavoitteena on oppia tunnistamaan mistä kasvinosasta siemenet löytyvät, sekä oppia keräämisen tekniikka. Samalla päästään ihastelemaan, ehkä myös piirtämään erilaisten siementen ja siemenkotien muotoja ja värisävyjä. Lisäksi voidaan vaikkapa laskea siemenmääriä ja miettiä, voiko kasvien ulkonäöstä päätellä, mikä kasvi tekee suuria ja mikä pieniä siemeniä. Siementen puhdistaminen harjoittaa sorminäppäryyttä, samoin siemenpussin taittelu. Mukaan voi lisätä myös piirtämistehtävän, esimerkiksi kuva kasvin kukasta täydessä loistossaan siemenpussin etikettiä varten. Vanhemmilla lapsilla lisätehtävänä voi olla kasvin historian selvittäminen haastattelemalla ja kasviin liittyvien muistojen kirjaaminen ylös.

Siementen kerääminen:

Siemenet kannattaa kerätä kuivalla säällä. Kypsät siemenet voivat olla herkkiä karisemaan, joten jokaisella kerääjällä on hyvä olla mukanaan paperipussi, joka asetetaan siemenkotien alle. Siemenkodat leikataan tai nyppäistään sormin pussiin. Yhteen pussiin kerätään vain yhtä kasvilajia. Kun pussiin on kertynyt muutama siemenkota, siirrytään lajittelemaan siemenet.

Paperipussi tyhjennetään valkoisen paperin päälle. Siemenet ravistellaan ulos siemenkodista. Erotellaan siemenet roskista. Puhtaat siemenet otetaan talteen ja roskat viedään kompostiin.

Siemenpussin valmistaminen:

Siemenpussiin kirjoitetaan kasvin suomenkielinen nimi (vanhemmat lapset voivat kirjoittaa myös tieteellisen nimen), keräyspäivän päivämäärä sekä keräyspaikka. Pussiin voi vielä piirtää kasvin kukan kuvan.

Siemenet voi ottaa mukaan kotiin säilytykseen seuraavaa kevättä odottamaan tai antaa vaikka lahjaksi sukulaiselle tai ystävälle. Kotona kannattaa vielä varmistaa, että siemenet ovat tarpeeksi kuivia.

Tarvikkeet:

paperipusseja siementen keräämiseen
tarvittaessa sakset siemenkotien leikkaamiseen (sorminkin yleensä onnistuu, ellei haluta opettaa saksien käyttöä)
valkoista kopiopaperia siementen lajitteluun
siemenkuoren ohje/malli
paperia siemenkuoriin (voi olla kopiopaperia tai vaikkapa aikakauslehdestä kuvallista paperia tai sanomalehtipaperia)
etikettitarroja tai valkoista paperia ja liimaa
kyniä, värikyniä
kuvat kasveista kukkivana

Tehtävä 2.1.3. Siemenaiheinen Kahoot -kysely

2016-02-26T14:14:03+02:00

Kysely on mahdollista tehdä Perinnepihalla oppaan avulla tai opettaja voi ottaa sen käyttöön linkistä: https://getkahoot.com/ (vaatii oman käyttäjätilin). Kysymykset on suunniteltu alakoululaisille. Kyselyssä tutustutaan erilaisiin siemenkotiin ja siemeniin, opitaan näkemään niiden monimuotoisuus ja kauneus.

Kysely on suunniteltu tehtäväksi siten, että oppilailla on joko pienissä ryhmissä tai jokaisella omat näytekasvit jokaiseen vastausvaihtoehtoon. Perinnepihalla tämä onnistuu, mutta omalla koululla kyselyn voi tehdä luokassakin hyödyntäen materiaalissa olevia kuvia.

Kyselyyn voi liittää jatkotehtävän perinnepihalla (tai omalla koulupihalla):

Millaisia siemenkotia ja siemeniä löydät annetulta alueelta (esim. perinnepihalla yhdeltä rajatulta kasvillisuusalueelta)
Käytetään muutama minuutti siemenkotien etsimiseen ja kerätään saalis yhteen kasaan (tai ryhmittäin). Tutkitaan onko kaikissa kodissa siemeniä ja käydään ohjaajan johdolla läpi, minkä kasvien siemeniä ne ovat. Lopuksi siemenet voi ottaa mukaansa. Jos on aikaa, tehtävään voi yhdistää siemenpussin taittelun (kts. ohje siemenpussin taittelusta) sekä kasvin kukan piirtämisen – jos kukkia ei löydy enää pihalta, etsitään kuva yhdessä ohjaajan kanssa.

Tehtävä 2.1.4. Pistokaslisäys

2016-02-26T14:19:35+02:00

Useilla kasveilla leikattu oksa tai latva kasvattaa juuret vedessä tai mullassa. Pistokkaiksi kutsutaan emokasvista leikattuja verso-, latva- tai lehtipistokkaita. Tavallisin tapa on leikata kasvista verso- tai latvapistokas, joka juurrutetaan.

Perinnepihalla pistokaslisäys tehdään aina oppaan johdolla. Pistokkaita otetaan kauden kasveista: keväällä tarhadaaliasta tai pelargoneista, syksyllä isomaksaruohosta. Omalla koululla pistokkaiden ottamista voi harjoitella vaikkapa pajulla ja tehtävään voi liittää myös juurien kehittymisen seuraamisen laittamalla pistokkaat vesilasiin kehittämään juuria.

Lasten tulee osata veitsen käsittely tai vaihtoehtoisesti opas tai opettaja voi leikata pistokkaat.

Tarvikkeet:

Pistokkaita (tai emokasveja, joista pistokkaat leikataan), kasvatusastioita, kasvualustaa

Kasvatusastioissa kannattaa suosia kierrätysmateriaaleja. Kasvatusasiana voi käyttää itse koristeltuja maitotölkkejä, viilipurkkeja tai vessapaperirullien hylsyjä.

Ohjeet:

Valmistellaan kasvualusta: Käytössä voi olla valmista pussimultaa tai sekoituksessa voi käyttää vaikkapa oppilaitoksen oman kompostin/matokompostin tuotosta. Hyvässä kasvualustaseoksessa on kompostimultaa, turvetta ja hienoa hiekkaa. Kasvualusta sekoitetaan, jos tarpeen, ja kastellaan niin kosteaksi, että kun multaa puristaa kourassa, sieltä irtoaa muutama vesipisara. Kostutettu kasvualusta jaetaan kasvatusastioihin ja tiivistetään kevyesti.

Leikataan ja pistetään pistokkaat: Leikkaa latvapistokas lehtihangan alapuolelta, sillä tähän kohtaan juuret muodostuvat. Hyvä pistokas on kasvilajista riippuen 5–10 cm pitkä, siinä on 2–4 lehteä tai lehtiparia ja muutaman sentin verran lehdetöntä vartta. Poista pistokkaasta alimmat lehdet sekä kukat ja kukkanuput (kukkiminen hidastaa juurtumista). Työnnä pistokas heti leikkaamisen jälkeen 2–4 cm syvyydeltä kasvualustaan. Tiivistä multaa kevyesti pistokkaan ympärillä. Pistämisen jälkeen kostutetaan kasvualustan pinta vielä sumupullolla suihkuttamalla. Muistetaan laittaa pistokkaille nimilaput, joissa lukee kasvin nimi ja pistämispäivä, haluttaessa myös omat nimikirjaimet tai jokin muu tunniste.

Suojaus: Pistokkaiden päälle asetellaan rei’itetty muovi. Kasvatusastiaa ei saa jättää suoraan auringonvaloon. Multaa kastellaan vain tarvittaessa ja silloinkin varovasti, mutta korkea ilmankosteus eli säännöllinen sumuttaminen auttaa pistokkaita juurtumaan. Muovi poistetaan kun pistokkaat ovat juurtuneet.

Jatkokasvatus: Jos kasvualusta on ollut lannoittamatonta, lannoituksen voi aloittaa kun pistokkaat ovat juurtuneet ja hyvässä kasvussa. Kun juuret ovat kasvaneet kasvualustan läpi eli näkyvät kun multapaakkua hiukan nostaa pois kasvatusastiasta, on taimet aika ruukuttaa isompiin kasvatusastioihin tai siirtää ulos kasvimaalle.

Helppoja siemenlisättäviä kasveja, joista voi itse kerätä siemenet

2016-02-26T14:27:45+02:00

Perennoja, eli monivuotisia ruohovartisia kasveja:

Lehtoakileija (Aquilegia vulgaris)
Siemen pieni, musta; kasvin lempinimi onkin kirppu, siementen mukaan. Siemenet kypsyvät heinä-elokuussa.
Heimo: Ranunculaceae
Tyyppi: Monivuotinen
Kukinta-aika: Kesä-heinäkuu
Kukinnan väri: Valkoinen, tummansininen ja vaaleanpunaisen eri sävyjä
Korkeus: 50–80 cm

Myskimalva (Malva moschata)
Myskimalva kukkii pitkään, heinä-syyskuulla, joten myös siemeniä valmistuu pitkin syksyä.
Heimo: Malvaceae
Tyyppi: Monivuotinen
Kukinta-aika: Heinä-syyskuu
Kukinnan väri: Valkoinen, vaaleanpunainen
Korkeus: 40–70 cm

Unikko (Papaver sp.)
Unikoiden siemenkota on hauska tutkittava. Pienet, sämpylöidenkin päältä tutut siemenet kypsyvät pallomaisessa kodassa, jonka katto aukeaa kun siemenet ovat valmiita.
Heimo: Papaveraceae
Tyyppi: Yksivuotinen, kylväytyy helposti kasvupaikalleen
Kukinta-aika: Kesä-elokuu
Kukinnan väri: Punaisen sävyjä
Korkeus: 30–60 cm

Yksivuotisia kesäkukkia:

Samettikukka
Kehäkukka
Unikko
Ruiskaunokki