OKLA, POM-harkka, LiMu-ryhmä, kevät 2025

Kuvatun tunnin pohdinta monisteen kautta

2025-05-29T19:01:02+03:00

OPETTAJAN SENSITIIVISYYS JA MYÖNTEINEN ILMAPIIRI

Oppilaiden tarpeisiin vastaaminen
- akateemisten, sosiaalisten ja emotionaalisten tarpeiden tiedostaminen ja huomiointi
- työskentelyn seuraaminen
- ongelmien ennakointi
- tarpeiden tunnistaminen
- tuen ja turvan antaminen
- uudelleen kiinnittymisen tukeminen

Pitämälläni oppitunnilla oli erityisen tärkeää valmistella oppilaat hyvin tulevaa rastikierrosta varten, sillä toimintatapa oli heille aika uusi. Ennakoin mahdollisia ongelmia jakamalla heidät itse ryhmiin, sekä tarpeeksi pieniin ryhmiin. Halusin käydä etukäteen läpi tulevan, jotta oppilaat osaisivat paremmin toimia rasteilla. Yritin luoda tehtävät, jossa jokaisella olisi jotain tehtävää. Tavutin ohjeet, jotta ne olisivat helppo lukea. Kiersin rastien teon aikana jatkuvasti eri ryhmien kohdalla, jotta voisin arvioida toimintaa ja tukea suorituksia. Pyrin luomaan turvaa ja tukea menemällä suoraan lasten luokse, jotka näyttivät esimerkiksi jäävän ulkopuolisiksi tehtävän aikana ja ottamaan heitä mukaan. Jotta työskentely toimi sujuvasti, ohjeistin ryhmiä vaihtamaan paikkaa seuraavalle rastille sen mukaan, miten havainnoin heidän olevan valmiita. En siis katsonut kelloa siinä minuutilleen, sillä ryhmien työskentelyvauhdit olivat hieman erilaisia. Lopussa kohtasin mahdollisen harmituksen sanomalla, ettei haittaa vaikka tehtävä olisi jäänyt kesken. Merkityksellistä oli keskittyä ryhmän toimintaan ja päästä syventämään jo aiempaa oppimista pienin katsauksin.

Oppilaiden turvallisuuden tunne
- hakevat tarvittaessa tukea ja apua
- osallistuvat vapaaehtoisesti ja vapautuneesti
- uskaltavat yrittää ja ottaa riskejä

Minulle on tärkeää, että jokainen luokassa olija voi olla turvassa. Turvallisuus käsitetään monella eri tavalla, mutta määrittelen sen lyhyesti tilaksi, jossa ei ole fyysistä uhkaa. Jos on henkistä uhkaa, tietää tulevansa kuulluksi ja arvostetuksi. Oppituntia auttoi paljon kaksi muuta läsnä olevaa opettajaa. Se oli tarpeellista, että ryhmät pystyivät keskittymään. Aikuisten määrä lisäsi turvallisuutta. Opettajana halusin tarjota oppilaille mahdollisuudet itse etsiä vastaukset tehtävissä. Lopussa annoin heille mahdollisuuden itsearivoida toimintaansa vapaaehtoisesti kerrotun arvostelutavan kautta. Huomasin oppilaissa hämmennystä, kun olin kertonut ohjeita toimintaan. Sen takia yritin vielä kerrata toimintatapoja ruokailun jälkeen. Kenties oma epävarmuuteni loisti hieman ohjeistukseen, sillä en ollut aikaisemmin opettanut täysin vastaavaa. Tämä ei kuitenkaan haitannut toimintaa, vaan saimme pidettyä suunnitelmasta kiinni ja tekemään kaiken, mitä heille kerroin alusssa. Koen tärkeänä pitää lupaukset.

Ihmissuhteet luokassa
- läheisyys
- jaettu myönteinen tunneilmaisu
- sosiaalinen vuorovaikutus

Olin seurannut luokan toimintaa etukäteen. Huomasin, että pari oppilasta oli aika läheisiä keskenään fyysisesti, enkä ollut varma oliko se hyvä. Jaoin heidät eri ryhmiin. Muuten en ole havainnut mitään selkeää kiusaamista tai yhden ihmisen ulkopuolelle jättämistä. Kannustin opettajana oppimaan ja sanoin, ettei haittaa, vaikkei tietäisi kaikkeen vastausta. Ohjeistin ryhmätyöskentelyssä kuuntelemaan toisia ja antamaan kaikille ryhmäläisille tilaa pohtia asiaa ennen, kuin kiirehtii kertomaan oman vastauksensa. Jaetusta myönteisestä tunneilmaisusta kertoi oppilaiden hymyt, ystävälliset katseet minua ja toisiaan kohtaan, sekä into nostaa käsi pystyyn ja kertoa asioita.

Keskinäinen kunnioitus
- katsekontakti
- rauhallinen äänenkäyttö
- kunnioittava kielenkäyttö
- yhteistyö

Jotta voin saada haluamani suunnitelman toteutumaan, minun pitää luoda luottamusta ja selkeyttä. Oppilaiden nimien ulkoa muistaminen auttaa kohtaamaan heidät ja antamaan heille nähdyksi tulleen arvostuksen. Sain palautetta, että äänenkäyttöni on lähtökohtaisesti rauhallista. En haluaisi lähteä huutamaan lasten äänen päälle, mutta ajoittain olisin voinut käyttää myös voimakkaammin ääntäni, jotta olisin saanut koottua huomion yhteen hetkeen tehokkaammin. En halua nauraa lasten vastauksille, tai asettaa heitä häpeälliseen asemaan. Luottamuksesta kertoi mielestäni se, että oppilaat antoivat minulle palautetta, jos eivät ymmärtäneet jotain ohjeistusta, tai pitivät tehtävää mukavana.

Ympäristöopin tunnin kuvaus

2025-05-26T11:49:55+03:00

Pidin 23.5. ympäristöopin tunnin. Aiheena oli Suomen järven elämään tutustumista ja syventymistä. Jatkoimme edellisen tunnin aiheesta oppien kalan rakenteesta, sekä järven kasvillisuudesta. Luokasta huomasi, että oli kyseessä perjantain oppitunti. Se ilmeni hieman heikkona keskittymisenä ja levottomuutena. Alun yhteistä keskittymistä kenties häiritsi myös hieman se, että luokan opettajan piti komentaa paria oppilasta. Olin kuitenkin iloinen, sillä pääsin pitämään rastikierroksen oppilaille. Tämä oli heille uutta, mutta innostavaa.

Aloitimme oppitunnin tarkistamalla kotitehtävät ja muistelemalla edellistä oppituntia. Aiheena oli järven elämä ja kalan rakenne. Koska rastityöskentely oli hieman vierasta oppilaille, halusin käydä sen vaihe vaiheelta lyhyesti läpi ennen kiertämistä. Tämä helpottaisi oppilaita tietämään, kuinka kullakin pisteellä on tarkoitus toimia. Liitän tähän linkkinä rastikierroksen diat. Olin tulostanut ja leikannut tehtävät helpommin suoritettavaksi ja jakanut pöytäryhmät viiteen rykelmään, osan käytävälle. Lopussa purimme rastikierroksen tehtävät ja harjoittelimme hieman itsearviointia. Tämän tarkoituksena oli kertoa merkitys tekemisen taustalla. Vaikka työrauha kärsi, pidin suunnitelmastani kiinni. Aikataulu venyi jonkin verran, mutta onneksi se ei haitannut opettajaa. Tuntia keskeytti myös ruokailu oppitunnin keskellä.

Minua harmitti, kun en saanut aina keskittymistä rajattua aiheeseen. Oppilaat puhuivat toistensa ja opettajan päälle. Luokassa on hyvä keino, että opettaja soittaa triangelia kun haluaa antaa ohjeita. Soitin sitä ja hetken päästä oppilaat hiljentyivät. Muistutin heitä, että on ikävää puhua toisen päälle ja häiritä toisen keskittymistä. Sanoin ymmärtäväni, että pian alkaa kesäloma, mutta vielä ollaan oppitunnilla. Oppilaat pitivät itsekin hiljaisesta hetkestä ja näyttivät ymmärtävän kommenttini. Meillä oli onneksi aikaisemmin pitämilläni tunneilla säilynyt yleisesti hyvin työrauha. Oli ihanaa, kun meille oli syntynyt useamman oppilaan kanssa suhde, jossa muistimme toisemme ja asioita toisistamme. Olikin osittain haikeaa pitää viimeinen oppitunti heille. Oli mukavaa, kun yhtenä päivänä keskutassa näin yhden luokan oppilaan kävelemässä perheensä kanssa. En vilkuttanut aluksi hänelle, sillä halusin antaa tilaa. Oppilas kuitenkin vilkutti minulle ja tähän vastasin heiluttamalla hymyillen. Se kertoi minulle siitä, että oppilas koki yhteyden turvalliseksi.

VOPA-tehtävän purku (korvaava tehtävä poissaolon takia)

2025-05-30T00:34:14+03:00

Opettajan sensitiivisyys ja myönteinen ilmapiiri

Opetustilanteissa on kiinnitetty lähiaikoina huomiota yhä enemmän motivaation kannalta tärkeiden piirteiden tunnistamiseen koulussa. Tähän vaikuttaa esimerkiksi mitä tavoitteita ja työskentelytapoja opettaja painottaa, sekä kuinka tämä ohjaa oppimisprosessia palautteen avulla. (Lerkkanen & Pakarinen, 2018, 2). Olen opetellut opettajana kertomaan oppilaille tunnin tavoitteet selkeästi ääneen. En aikaisemmin aina ajatellut sen olevan niin tärkeää, kunnes ymmärsin sen helpottavan oppilaiden keskittymistä ja tietoa tulevasta. Pitämälläni ympäristötiedon tunnilla kerroin kotitehtävien tarkistamisen jälkeen heille tulevan tunnin rakenteesta, sekä osasta oppimistavoitteista. Olin kirjoittanut itselleni myös selkeän suunnitelman, jota voisin seurata ja tarpeen tullen muokata. Suunnitelmasta poikkeaminen edellyttää sensitiivistä osaamista ja tarkkailukykyä. Pyrin seuraamaan oppilaiden ilmeitä, kehonkieltä sekä verbaalista ilmaisua. Jos oppilas esimerkiksi ei jaksanut istua penkillä paikoillaan, vaan kiemurteli tai nousi seisomaan, en viipynyt enää kauaa samassa aiheessa vaan siirryin pian eteenpäin. Välillä oppilaat nousivat kävelemään ilman lupaa luokassa toistensa, tai jonkin aiheeseen kuulumattoman asian luo. Tällöin sanoin heille, että täytyy mennä takaisin omalle paikalleen.

Opettajajohtoiset käytänteet opetuksessa ja ohjauksessa noudattelevat perinteisempää käsitystä, jossa opettaja jakaa tietoa välillä oppilailta kysyen pääsääntöisesti yksisuuntaista lähestymistapaa käyttäen (Lerkkanen & Pakarinen, 2018, 3). Koen, että tällainen malli on erityisesti nuorempien lasten kanssa välillä välttämätöntä. Pienet lapset tarvitsevat turvaa ja rajoja. En kuitenkaan ajattele, että opettajan tulisi jatkuvasti toimia tällä tyylillä, jossa hän asettaa itsensä muiden yläpuolelle tai pelkästään antamaan käskyjä tai kysymyksiä. Opettajan tulee sensitiivisesti lukea tilannetta ja rajojen asettamisen tärkeyttä siihen hetkeen. Koin, että lopputunnista minun oli välttämätöntä vaatia hiljaisuutta ja perustella työrauhan tärkeyttä oppilaille, jotta ilmapiiri säilyisi turvallisena. Ajattelen, että myönteiseen ilmapiiriin sisältyy myös negatiivisten tunteiden ja tilanteiden kohtaaminen turvallisesti. Myönteisyys ei ole negatiivisuuden kieltämistä, vaan oikeanlaista käsittelyä. Tunnekasvatus onkin isossa roolissa nykyopetuksessa.

Välillä kävi niin, että oppilas ei omien sanojensa mukaan löytänyt oppikirjaansa mistään. Pyrin myönteisen ilmapiirin mukaan kannustamaan etsimistä. Usein kirja löytyikin oppilaan repusta tai laatikosta. Joskus kirjaa ei kuitenkaan löytynyt, jolloin en halunnut toimia syyttävästi, vaan tarjosin toisen ratkaisumallin tulostamalla tarvittavat tehtävät. Kun oppillasta ohjaa toistamaan jo tekemänsä asian, saattaa teko muuttua ja siitä oppia kärsivällisyyttä. Myös oppilaan luottamus omiin taitoihin ei ole aina ensimmäisellä kerralla helppoa. Tällöin haluan toistojen kautta auttaa lasta kasvattamaan luottoa omiin taitoihinsa ja kykyihinsä. Opetussuunnitelma on koottu oppimiskäsityksen kautta, jossa oppilas on aktiivinen toimija. Oppimista ei voi erottaa yksilön kasvusta ihmisenä ja hyvän elämän rakentamisesta yhteisössä. Myönteiset tunnekokemukset, uutta luova toiinta ja oppimisen ilo innostavat oppilasta kehittämään omaa osaamistaan. (Opetushallitus, 2014).

Rastikierroksella kehotin heitä miettimään vielä uudelleen vastauksia niihin kohtiin, joissa he epäröivät tai kiirehtivät. POM-opinnoissa on mainittu, kuinka nopea oppiminen ei ole aina tehokkainta. Erityisesti pienten oppilaiden kanssa koen, että koulu on olennaisessa osassa lapsen kärsivällisyyden ja keskittymiskyvyn kasvatttamisen suhteen. Näen myönteisen ilmapiirin keskeisenä tekijänä onnistuneessa opetuksessa. Vaikka yhden oppitunnin aikana sattuisi ja tapahtuisi vaikka mitä, on isossa kuvassa olevalla ilmapiirillä tärkeämpi rooli oppilaille. Mielestäni pitämäni viimeinen oppitunti ei ollut paras pitämäni, mutta lähdettyäni koulusta oppilaat tervehtivät minua iloisesti ja jäivät hetkeksi juttelemaan. Pyrin muistamaan siis kokonaisuuden, yksityiskohtien kauneutta ja tärkeyttä unohtamatta.

Lähteet:
Lerkkanen, M.-K., & Pakarinen, E. (2018). Opettajan merkitys oppimismotivaatiolle. In K.
Salmela-Aro (Ed.), Motivaatio ja oppiminen (pp. 181-196). Jyväskylä, Finland: PS-kustannus.

Opetushallitus & Opetushallitus. (2015). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus.

Opettajan ydinosaamisalueet osana harjoittelua

2025-05-30T00:21:20+03:00

Vuorovaikutusosaaminen ja moninaisuuteen liittyvä osaaminen:

Yksi mielekkäimpiä asioita elämässä on mielestäni, kun pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin ja oppimaan lisää mielen kiemuroista. Opetustyössä tulee jatkuvasti kohdata erilaisia ihmisiä. Moderni elämäntapamme rakentuu kohtaamisille (Sallinen, 2005). Vaikka yhteiskuntamme onkin hyvin yksilökeskeinen ja individualistinen, emme pärjää ilman toinen toistamme. Koen olevani lähtökohtaisesti hyvä vuorovaikutusosaaja, sillä olen päässyt kohtaamaan erilaisia ihmisiä elämäni aikana. Olen saanut myös positiivista palautetta harkka-opelta siitä, kuinka keskustelen oppilaiden kanssa ja tuon asiani esille. Lähtökohtaisesti puhetapani on rauhallinen, mutta pyrin pitämään sen tarpeeksi vaihtelevana ja mielenkiintoisena, jotta sitä on kiva ja selkeä kuunnella. Olen toiminut lasten kanssa, jotka puhuvat äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea. Opetusharjoitteluluokassa oli muutama lapsi, jotka olivat todennäköisesti perhetaustaltaan muun kielen ensisijaisia osaajia. Tämä näyttäytyi esimerkiksi siinä, että yleisest suomalaiset kasvit tai hyönteiset eivät olleet nimeltään ollenkaan tuttuja heille. Moninainen ja suomalainen kulttuuriperintö toimii perusopetuksen rakentumiselle pohjana. Se muodostuu ja muotutuu eri kulttuureiden vuorovaikutuksessa, jolloin opetuksen on tarkoitus tukea jokaisen oppilaan omaa kulttuuri-identiteetin kasvua. (Opetushallitus, 2014).

Oppilastuntemus on noussut tärkeäksi keskusteluissa opiskelukavereideni kanssa. Toivon, että opetustyössä pääsen tekemään yhteistyötä oppilaiden vanhempien kanssa, sekä keskustelemaan lasten elämästä niin, että vältyttäisiin ikäviltä yllätyksiltä. Tähän tarvitaan koko koulun tukea, että lapsen identiteetti rakentuu terveelle itsetunnolle ja yhteisön arvostamiselle. Otan mielelläni vastaan apua eri osaajilta, kuten puheterapeuteilta, erityispedagogeilta ja rinnakkaisluokan opettajilta. Pidän siitä, että voin opettaa yksin luokassa, sillä silloin olen ainnut ohjeiden antaja ja uskallan kenties vetää rajoja selkeämmin. Kun luokassa on monta aikuista yhtä aikaa, tulee heidän tehdä yhteistyötä ilman epäkunnioitusta, tai oppilaiden luottamus saattaa säröillä. Etenkin suuremmissa luokissa useamman aikuisen läsnäolo on joskus välttämätöntä, jotta kaikki pääsisivät etenemään oppimisessaan.

Jyväskylän yliopisto on tukenut kielen opetuksen kehittymistä. Merkittäviä historiallisia päätöksiä puheviestinnän koulutuksesta tehtiin 1980- ja 1990-luvuilla, kun koulutus muutettiin yliopistotasoiseksi ja syntyi tarve perustaa oma tieteellinen ja valtakunnallinen yhdistys puhealalle (Sallinen, 2005). Olen saanut hyvää tukea, kuinka kehittää kielellistä osaamistani opinnoissani. Esimerkikis opetusharjoittelun aikana saimme ryhmässä oppia erilaisten kysymysten merkityksistä. Kielivalinnoilla voin vaikuttaa paljon halutun viestin ymmärtämiseen. Jossain kohtaa huomasin, että puhun kenties liian nopeasti. Olen kotoisin Porista, jossa sanoja lyhennetään. Olen tietoisesti muuttanut opintovuosieni aikana puhetapaani leveämmäksi ja kirjakielellisemmäksi. Se ei ole aina onnistunut ja toisaalta, haluan säilyttää myös murteeni piirteitä. Koen välillä olevani sujuvampi kommunikoija sanallisesti, kuin tekstillä.

Pyrin kommunikoinnissa ymmärtämään aina eri perspektiivejä. Tämän takia koen olevani hyvä kuuntelija, sillä haluan ymmärtää toista ihmistä. Minulle on jaettu luottamuksellisia tietoja, koska tiedetään, etten vie niitä eteenpäin. Olen kuluneen vuoden aikana pohtinut, saanko vastaavaa kuuntelua aina takaisin. Minun on helpompi asettua auttajan rooliin, kuin autettavan. Koen, että tämä on tärkeä tiedostaa tulevaisuuden työssä, jotta minulla voi olla tarvittavat voimavarat työn tekemiseen. Pyrin ilmaisemaan rauhallisuutta ja rentoutta non-verbaalisella viestinnällä, kuten sopivalla katsekontaktilla, olkapäätä koskien, nyökkäämällä, päätä pudistamalla, hymyllä, tai paikallaan pysymisellä. Kun hallitsen tunteitani, voin viestiä selkeämmin. Vällillä impulsiivisuus voi olla hyvä asia, mutta en halua jäädä isoihin tunteisiin jumiin. Opetustyössä on ajoittain hetkiä, kun pitää ohittaa omat tunteensa, jotta voi luoda turvaa lapsille ja antaa tilaa heidän tunteiden käsittelylleen. Olen huomannut, että sillä on iso merkitys, kuinka puhun itselleni tai itsestäni. Olen opettajana jatkuvana esimerkkinä lapsille siitä, kuinka kohtelemme itseämme ja toisiamme.

Alkukurssista oli hyödyllistä seurata luokan toimintaa ennen opetusta. Minusta on ihanaa, kun ensimmäisen luokan oppilaat kommunikoivat avoimesti vielä ilman isoa häpeää tai vaivaantuvuutta. Havaitsin joitain kaveriporukoita, sekä muuten kaverillista toimintaa luokassa. Oppilaat esimerkiksi auttoivat toisiaam matematiikan tehtävissä ilman, että heitä kehoitettiin siihen. Oppilaat myös kertoivat, jos joku toinen teki vastoin sääntöjä. Heillä on rehellinen kommunikaatio opettajan kanssa.

Antaisin arvosanaksi itselleni 5.

Pedagoginen osaaminen:

Pedagogina minun tulee olla tietoinen arvoistani. Opetussuunnitelman mukaan jokaisella oppilaalla on oikeus kasvaa ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä. Perusopetus pohjautuu arvoon, jossa jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas sellainaan kuin hän on. Arvokasvatus on olennainen osa maailmassa, jossa sosiaalinen media. globaalit tietoverkostot ja vertaissuhteet muokkaavat lasten ajatuksia ja arvomaailmaa. (Opetushallitus, 2014). Ajattelen, että eettinen ja sitä kautta pedagoginen osaaminen pohjautuu vahvasti omiin arvoihin ja moraalikäsityksiin. Koen mukavana asiana kaivautua arvoihini ja miettiä, miten ne näkyvät käytännössä. Yksi esimerkki eettisestä toiminnasta ja valintojen tekemisestä opetuksessa tapahtuu, kun pitää miettiä missä järjestyksessä autan oppilaita. Kenen luokse menen ensin, kun pyydetään opea? Kenelle annan vuoron kertoa vastauksen kysymykseen? Toivoisin olevani opettaja, joka osaa antaa huomiota jokaiselle. Huomasin, että osan oppilaiden kanssa huomiota täytyy antaa enemmän, jotta työrauha säilyy.

Olen mielestäni hyvä hahmottamaan kokonaisuuksia, mutta välillä tarkkojen yksittäisten tietojen muistaminen on vaikeaa. Etsin jokaiselle pitämälleni oppitunnille uutta tietoa. Haluan kehittyä opettajana niin, että kerrytän sekä taitoja opettaa, mutta myös kattavaa tietosisältöä eri aiheista. Oli mukavaa päästä hyödyntämään oppiaineisiin luotuja valmiita materiaaleja Sanoma Pron avulla. Tällaista mahdollisuutta ei oikein ole musiikin opetuksessa. Siellä lähes kaikki materiaali luodaan valmiiksi itse. Harjoittelussa esimerkiksi matematiikan tunneilla hyödynsin sekä valmista materiaalia, että keksin omaa. Oli mukavaa päästä käyttämään luovuutta ulkona tapahtuvien tehtävien kautta, mutta saada myös jo valmista ja varmaa tietoa siitä, kuinka johonkin uuteen aiheeseen kannattaa tutustua ensimmäistä kertaa oppilastasoisesti.

Opettajan tietopohja rakentuu sisältötiedon, pedagogisen tiedon ja pedagogisen sisältötiedon yheispelistä. Opettajan antama kannustus oppilaita kohtaan lisää sitoutumista opeteltavaa aihetta kohtaan, sekä luottamusta ja omiin taitoihin oppimista motivoiden. (Leino, ym., 85; Shulman 1986 & 1987). Käytin aikaa tuntisunnitelmien tekoon. Mietin, kuinka paljon aikaa kestää suurin piirtein minuutilleen yhdessä osiossa. Aloitin tunnit aina aivoja herättelevällä toiminnolla, kuten kirjan kuviin tutustumisella, tai pienellä liikeharjoituksella. Tämän jälkeen tuntikohtaisesti rakensin tietoa teoriatiedosta soveltaen harjoituksiin ja lopun kertaukseen. Jokaisessa oppiaineessa on tärkeää jakaa oikeaa tietoa. Eityisesti äidinkielen oppimisessa se on tärkeää, sillä oppilaat jakaantuvat siinä osaamistaidoissaan paljon. Rättyän mukaan opetuksessa tulee antaa oppilaille ensinnäkin mahdollisuus lukukokemuksiin ja lupa valita luettava materiaali (Leino, ym., 2018, 91). Sen sijaan, että olisin opetuksessa aina lukenut itse diojen tekstejä ääneen, pyysin oppilaita lukemaan. Uskon, että tämä oli hyödyllistä lukutaidon ja ääneen lukemisen uskaltamisen kehittämisessä.

Koen, että pedagoginen vahvuuteni on löytää hyviä tapoja rohkaista ja kannustaa oppilaita henkilökohtaisesti ja ryhmänä. Itseään toteuttava ennuste, jossa ihminen alkaa toimia jo ennalta puhutun perusteella, voi olla ratkaisevaa oppimisessa. Haluan kiinnittää huomiota siihen, mitä sanoja ja lauseita käytän kuvaamaan oppilaita oppijoina. Opetustapa, jossa opettaja ja oppilas ovat aktiivisessa vuorovaikutuksessa edistää myönteistä asennetta oppimista kohtaan ja oppilaiden osaamista (Leino ym., 2018, 83; Freiberg 2013). Opin opetusharjoittelussa jälleen erilaisten oppilaiden kohtaamisesta ja eriyttämisen tärkeydestä. Haluan kiinnittää eriyttävien tehtävien tekemiseen ja löytämiseen huomiota vielä jatkossa. Ohjaava opettaja antoi läpi kurssin tarvittaessa hyvää palautetta, sekä kehitettäviä kommentteja. Koen pystyväni soveltamaan hyvin tiedollisesta sisällöstä käytäntöön sopivia harjoitteita. Kiinnitän paljon huomiota itsereflektioon ennen ja jälkeen optettavan tunnin. Koen, että minulla riittää opittavaa vielä pedagogisessa osaamisessa opetukseni selkeyttämisessä ja materiaalien teon laajuudessa.

Antaisin arvosanaksi itselleni tästä 4.

Lähteet:
Sallinen, A. (2005). Pro logos vai prologos. Jyväskylän yliopisto.
https://journal.fi/prologi/article/view/95937/54333

Kulju, P., Leino, K., & Nissinen, K. (2021). Opettaja äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunneilla: Pedagoginen toiminta eritasoisten lukijoiden arvioimana. Lukutaito - tie tulevaisuuteen : PISA 2018 Suomen pääraportti.

Opetushallitus & Opetushallitus. (2015). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus.