https://peda.net/id/aaa65400c 2015-03-05T16:19:42+02:00 https://peda.net/:static/548/peda.net.logo.bg.svg <div class="license">Tämän sivun lisenssi <a rel="license noopener" href="https://peda.net/info" target="_blank">Peda.net-yleislisenssi</a></div> https://peda.net/id/4989e3086 2015-09-24T15:17:56+03:00 ATOMIN ydin koostuu nukleoneista eli positiivisista protoneista (p⁺) ja varauksettomista, neutraaleista neutroneista (n⁰). Niels Bohrin atomimallin mukaan ydintä kiertävät negatiiviset elektronit (e^-) ympyräradoillaan. Atomi on <strong>varaukseton</strong>, koska protoneja ja elektroneja <strong>yhtä paljon</strong>. Protonien ja neutronien massat ovat yhtä suuret, mutta elektronien massa on vähäinen. <p>JÄRJESTYSLUKU kertoo <strong>protonien</strong> ja samalla myös <strong>elektronien</strong> lukumäärän atomissa. MASSALUKU tarkoittaa <strong>ydinhiukkasten</strong> yhteismäärää eli protonien ja neutronien <strong>summaa</strong>.</p> <p>esim. tritium </p> <p>ALKUAINEEN atomit ovat keskenään samanlaisia eli sisältävät yhtä monta protonia (elektronia). Neutronien määrät vaihtelevat. Alkuaineen <strong>isotoopeilla</strong> on sama järjestysluku mutta eri massaluku.</p> <p>ALKUAINEIDEN JAKSOLLISESSA JÄRJESTELMÄSSÄ alkuaineet on järjestetty <strong>protonien</strong> määrän mukaan ja allekkain on asetettu alkuaineet, joilla on samankaltaisia ominaisuuksia.</p> <p>JAKSO tarkoittaa <strong>vaakariviä</strong>. Se ilmaisee <strong>elektronikuorten</strong> lukumäärän (1.-7.) eli atomin karkean suuruusluokan. Kuorelle mahtuvien elektronien määrä saadaan kaavalla 2n² (n= kuoren numero).</p> <p>Esim. 3. kuori voi sisältää enintään 2·3²= 2·3·3 = 18 el.</p> <p>RYHMÄ tarkoittaa <strong>pystysaraketta</strong>. Ryhmänumero ilmaisee <strong>ulkoelektronien</strong> lukumäärän (I-VIII). Saman pääryhmän alkuaineilla on samankaltaiset <strong>kemialliset ominaisuudet</strong> ja reaktiot, koska ulkokuoren elektronirakenne on sama. PÄÄRYHMÄT ovat I Alkalimetallit, II Maa-alkalimetallit, III Booriryhmä, IV Hiiliryhmä, V Typpiryhmä, VI Happiryhmä, VII Halogeenit ja VIII Jalokaasut.</p> <p>OKTETTI on <strong>kahdeksan ulkoelektronin</strong> pysyvä tila, johon kaikki atomit pyrkivät kemiallisilla reaktioilla. <strong>Jalokaasut</strong> eivät reagoi helposti, koska niillä on oktettirakenne.</p> <p>IONI on <strong>varauksellinen</strong> hiukkanen. Kun atomi ottaa vastaan elektroneja (e^-&gt; p⁺), syntyy <strong>negatiivinen</strong> ioni. Kun atomi luovuttaa elektroneja (e^-&lt; p⁺), syntyy <strong>positiivinen</strong> ioni.</p> <p>I ryhmä -&gt; +1 ionit, II ryhmä -&gt; +2 ionit, VI ryhmä -&gt; -2 ionit VII ryhmä -&gt; -1 ionit</p> <p>IONIYHDISTEET ELI SUOLAT koostuvat <strong>positiivisista ja negatiivisista ioneista</strong>, joiden välillä on <strong>sähköinen vetovoima</strong>. (Samanmerkkiset varaukset hylkivät toisiaan, poistovoima eli repulsio.) Suolojen kaavoissa <strong>positiivinen ioni</strong> kirjoitetaan <strong>ennen negatiivista</strong> ja <strong>varaukset</strong> menevät <strong>tasan</strong> (on yhtä paljon + ja – varauksia). Ionien <strong>lukumäärät</strong> näkyvät kemiallisten merkkien oikeassa <strong>alakulmassa</strong>. Esim. alumiinioksidissa Al₂O₃ on kaksi Al³⁺ ja kolme O^2- ionia. (Varaus oik. yläkulmassa.)</p> <p><strong>Negatiivisilla</strong> ioneilla on aina IDI- tai AATTI- pääte. Esim. Cl^- kloridi, Br^-bromidi, O^2- oksidi,</p> <p>S^2- sulfidi, NO₃^- nitraatti, SO₄^2- sulfaatti, CO₃^2- karbonaatti, PO₄^3- fosfaatti.</p> <p>MOLEKYYLIYHDISTEISSÄ atomeilla on <strong>yhteisiä elektronipareja</strong> eli atomit pääsevät oktettiin jakamalla elektroneja. Molekyyliyhdisteissä voi olla yksin-, kaksin- ja kolminkertaisia <strong>kovalenttisia</strong> sidoksia. Atomien lukumäärät näkyvät kemiallisten merkkien oikeassa alakulmassa.</p> <p>Esim. hiilidioksidissa CO₂ on yksi hiili- ja kaksi happiatomia.</p> <p>SÄHKÖNJOHTAVUUS on tyypillistä <strong>ioniyhdisteiden</strong> (mm. suolat, hapot ja emäkset) vesiliuok-sille ja sulatteille. Myös <strong>metallit</strong> johtavat hyvin sähköä. Molekyyliyhdisteet eivät johda sähköä.</p> <p>Vesiliuoksessa HAPPAMUUDEN aiheuttavat happojen luovuttamat vetyionit H⁺eli protonit, jotka liittyvät vesimolekyyleihin muodostaen <strong>oksoniumioneja H₃O⁺</strong>. Happojen nimissä on HAPPO-pääte ja kem.kaavoissa usein ensimmäisenä vetyä.</p> <p>Vesiliuoksessa EMÄKSISYYDEN aiheuttavat emäksien vapauttamat <strong>hydroksidi-ionit OH^-</strong>. Emäksien nimissä on HYDROKSIDI-pääte ja kem.kaavat yleensä päättyvät OH-ryhmään.</p> <p>Hapot ja emäkset ovat syövyttäviä aineita väkevinä liuoksina. Tavallisia happoja ja emäksiä: HCl suolahappo, HNO₃ typpihappo, H₂SO₄ rikkihappo, H₂CO₃ hiilihappo, H₃PO₄ fosforihappo, NaOH natriumhydroksidi, KOH kaliumhydroksidi, Ca(OH)₂ kalsiumhydroksidi, Mg(OH)₂ magnesiumhydroksidi. Happamia aineita ovat myös monet marjat, hedelmät ja virvoitusjuomat. Emäksisiä aineita käytetään kodeissa pesuaineina.</p> <p>HAPPO-EMÄSINDIKAATTORI on aine, joka <strong>värinmuutoksella</strong> osoittaa liuoksen happamuuden tai emäksisyyden. Esim. lakmus, fenoliftaleiini, BTS, viherpuna, metyylipuna. Monet marjat, tee, punajuuri ja punakaali vaihtavat väriä happamuuden mukaan.</p> <p><strong>pH-luku</strong> kuvaa liuoksen happamuutta (emäksisyyttä) eli oksoniumionien (hydroksidi-ionien) määrää. Se voidaan määrittää karkeasti <strong>yleisindikaattoripaperilla</strong> ja tarkemmin <strong>pH-mittarilla</strong>. Liuos on neutraali pH-arvon ollessa n. 7. Liuos on sitä happamampi, mitä lähempänä ollaan nollaa, ja sitä emäksisempi, mitä lähempänä ollaan lukua 14.</p> <p>NEUTRALOITUMISREAKTIOSSA muodostuu suolaa hapon (oksoniumionien) ja emäksen (hydroksidi-ionien) reagoidessa keskenään. H₃O⁺ + OH^- -&gt; 2 H₂O. Jos ioneja on yhtä paljon, syntyy neutraali liuos.</p> <p>HAPPO + EMÄS -&gt; SUOLA + <strong>VESI</strong> esim. HCl + NaOH -&gt; NaCl + H₂O</p> <p>EPÄJALOT METALLIT liukenevat happoihin, jolloin vapautuu herkästi syttyvää vetykaasua.</p> <p>HAPPO + METALLI -&gt; SUOLA + <strong>VETY</strong> esim. 2HCl + Ca -&gt; CaCl₂ + H₂</p> <p>Metallioksidit ovat emäksisiä (Mg, Na) ja epämetallioksidit ovat happamia (S, N, C).</p> <p>Luonnon happamoituminen: syyt (ilman CO₂ ja fossiilisten polttoaineiden käyttö), synty (CO₂, SO₂, SO₃, NO_x, muodostavat happoja), seuraukset (harsuuntuminen, juurituhot, sienirihmastojen ja eliöiden kuoleminen, välttämättömien ravinteiden huuhtoutuminen, myrkyllisten raskasmetallien liukeneminen Al, Cd)</p> <p>Puskurointikyky: kyky vastustaa happamuuden muutoksia, pH ei muutu pienten happo- tai emäslisäyksien jälkeen (maito, veri, luonnon vedet).</p> 2015-09-24T15:17:56+03:00